maanantai 18. marraskuuta 2013

Kirkkoja joka kulmassa

"Tule mukaan", kyltissä kehotetaan.
Kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, metodisteja, universalisteja, katolisia, skientologeja, presbyteerejä, episkopaaleja, baptisteja, evankelisia, ortodokseja, adventisteja, amisseja... Heidän kirkkonsa voivat olla melkein vieri vieressä. Ja niitä riittää. Yksi hakuohjelma antaa tulokseksi 841 jumalanpalveluspaikkaa Buffalossa ja toinen 498 Buffalon kaupunkialueella.

Monissa kirkoissa tuntuisi olevan ikään kuin seurakuntatalo samassa rakennuksessa. Sisältä voi löytyä myös kerho- ja harrastustiloja. Kaikki kirkot eivät ole enää toiminnassa tai niiden toiminta on supistunut. Yksi kirkko on muutettu asuinrakennukseksi ja sinne on rakennettu useita huoneistoja. Toinen kirkko vuokraa tilojaan koululle, kolmas pikaruokaketjulle ja neljäs on myynnissä.

Lisäksi eri uskontokunnilla voi olla omat koulunsa, kuten katolisilla. Mutta käyköhän täälläkin niin, että väki maallistuu kuten pohjois-Euroopassa? Uskontoon liittyviä asioita täällä tulee vastaan lähinnä kirkkojen valoilmoitustauluilla, joissa hyödynnetään Raamatun säkeitä, ja silloin tällöin mainoskylteissä. Esimerkiksi jonkin lounastarjouksen yhteydessä kiitetään Luojaa siitä, että on perjantai. Julkisen puolen kouluissa uskontoa ei opeteta ollenkaan, mikä onkin aika käytännöllinen asia, koska koululaiset tulevat hyvin erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista piireistä, joita edellä jo mainitsin.

Skientologit vailla rajoja


Tämä porukka on kiinnittänyt huomioni massiivisella mainonnallaan ja toisaalta vieraudellaan. Skientologien mainoksia on ollut ainakin bussien kyljissä ja suurilla mainostauluilla. He tarjoavat tutustumiskierrosta kirkossaan. Tämä uskonto on kyllä oman käsitykseni mukaan yksi hämärimmistä uskontojen tilkkutäkissä.

Käydäänpäs heidän nettisivuillaan. Tässä pari otetta heidän kalenteristaan: skientologit tarjoavat persoonallisuustestejä, joista saa selville omat heikkoudet ja vahvuudet, ja tehokkuuskursseja työnteon parantamiseksi ja ahdistuksen hallitsemiseksi. Varsin myyvää kamaa nykyajan kilpailuhenkisellä aikakaudella.

Skientologit uskovat siihen, että ihminen on kuolematon ja henkinen olento. Ahaa, he ovat päätyneet tähän tulokseen henki - ruumis-probleemasta. Lisäksi he uskovat, että ihminen on kyvyiltään rajaton ja pohjimmiltaan hyvä ja että hänen selviytymisensä riippuu hänestä itsestään, muista ihmisistä ja veljeydestä universumin kanssa. Uskonto perustuu yhden yhdysvaltalaisen tieteiskirjailijan oppeihin, ikään kuin pyhään kirjaan jostain 50-luvulta.

Monet ovat tuominneet skientologian aivopesuksi ja kultiksi, joka käy erittäin kalliiksi jäsenten kukkarollekin. Hölmöläisen hommaa, sanovat jotkut, ja toiset taas leimaavat touhun paholaisen työksi. Siinä taisi tulla kiteytys. Mennään seuraavaan erikoiseen porukkaan.

Amissit eri vuosisadalla


Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, siniset tai harmaat vaatteet, hevoskärryt, partoja, maataloutta... Jo nämä asiat kertovat amisseista paljon. He ovat kristittyjä ihmisiä, jotka elävät yksinkertaista elämää keskenänsä. Lisäksi he vastustavat väkivaltaa eivätkä osallistu asepalvelukseen. Silloin tällöin voi Buffalossa nähdä amisseja, sillä heitä asuu paljon New Yorkin osavaltiossa.

Jos amissien sääntöjä ei noudata, voidaan erottaa ryhmästä, mutta aina on mahdollista palata takaisin. Nöyryys ja yhteisön palveleminen ovat olennaisia. Mies on perheen pää. Lapsia on paljon. Peruskoulua käydään vähän.

Emme ole vielä amissialueilla (emmekä intiaanireservaateissakaan) käyneet. Mutta olisi kiinnostavaa nähdä rauhallista elämänmenoa ilman mainontaa ja välkettä. Amisseilla olisi varmasti myynnissä hyviä maataloustuotteita.

Linkkejä


Skientologit Buffalossa http://www.scientology-buffalo.org/
Amissit New Yorkin osavaltiossa http://amishtrail.com/

perjantai 15. marraskuuta 2013

Sitruksia 200 paunaa

Jee, olen saanut myytyä enemmän appelsiineja kuin uskoin! Jos, hyvä lukija, satut edellisistä jutuistani muistamaan, niin olen ollut mukana ison A:n koulun varainkeruukampanjassa. Tehtäväni oli myydä sekä ensi vuoden seinäkalentereita että appelsiineja, greippejä ja tangeloja (nekin on jotain appelsiinin näköisiä sitruksia).

Arvaapas montako kiloa myin sitruksia? (Jos painomuunnin on hallussa, laskit tuloksen jo otsikon lukiessasi.) Vastaus on 91 kiloa. Aika hyvin mielestäni. Koulun asettama hurja tavoite olisi kyllä ollut paljon suurempi kuin tuo luku, nimittäin melkein 160 kiloa, mutta puolustan omaa saavutustani sillä, etten tunne täällä kovinkaan paljon ihmisiä, joille myydä. Kiitos kaikille hedelmien ostajille, jotka sattuvat lukemaan tätä blogia.

Kalentereita sain kaupaksi vain kahdeksan, mutta on sekin jotain. Haluan erityisesti kiittää kaukaisinta kalenterin tilaajaa eli anoppia. Kalenteri tulee jouluksi meidän mukanamme Suomeen. Jos joku vielä haluaa Buffalo-seinäkalenterin (14 dollaria/11 euroa), niin voi ottaa minuun yhteyttä, sillä pidän paria kappaletta varalla.

Kaupoista puheen ollen, täällähän joulumyynti lähti jo aikoja sitten vauhtiin niin kuin varmasti Suomessakin. Joulua lähempänä on kuitenkin toinen suuri juhla, Thanksgiving Day, tämän kuun viimeisenä torstaina. Laitan aiheesta jonkin tietopaketin tänne blogiin jokin päivä.

Katsotaan, minkä juttuinspiraation saan sitä ennen. Uskonnosta ja politiikasta en ole kirjoittanut mitään... Mahdanko kirjoittaakaan? Ovat ne niin vaikeita aiheita... Toisaalta, jos ne kuorii kuin appelsiinin: ensin on vaikea päästä alkuun, sitten vähän roiskuu ja tirskuu ja kirvelee silmiä, mutta lopulta, ah, miten mehukasta ja ravitsevaa. - (Tähän aasinsiltaan on jo kirjoittajan syytä lopettaa ja mennä nukkumaan.)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Avaruudesta meren pohjaan

Kennedy Space Centerin raketteja ja palmuja.
"Kun maailma nyt katsoo avaruuteen, kuuhun ja kaukaisiin planeettoihin, me vannomme, ettemme tule näkemään siellä vihamielisten valloittajien lippuja vaan vapauden ja rauhan viestin", suunnilleen näin sanoi presidentti J.F. Kennedy Apollo-ohjelmaan liittyen. Hän julisti vuonna 1961, että amerikkalaisten tavoitteena on miehitetty Kuu-lento. Jos kerran venäläiset ehtivät ensin avaruuteen, niin mikseivät sitten amerikkalaiset ensin Kuuhun? Ja niin sitä mentiin useiden yritysten jälkeen.


Raketin ohjaamon ikkunoista näkyi kaunis Maa.
Tänään saimme rakettitietoutta Kennedyn avaruuskeskuksessa Cape Canaveralissa. Näimme kokonaisia avaruusraketteja, joista suurin oli yli kahden vapaudenpatsaan mittainen, lentokonemaisen Atlantis-avaruussukkulan, joka teki 33 edestakaista avaruusmatkaa, yhden Apollo-raketin kapselin, joka oli laskeutunut mereen, jalkapalloa pienemmän satelliitin, joka mittaili maapallon muotoa vuonna 1958, Kuusta otettuja kiviä, joista yhtä pääsi koskettamaan, ja kaksi avaruushärveleiden laukaisupaikkaa, joihin mentiin bussilla.

Mielestäni hienoa olivat myös lavastetut tilanteet lähtölaskennoista, joissa yleisö pääsi mukaan lähdön tunnelmaan, maailman median kameranräpseeseen, insinöörien jännitykseen ja siihen suureen harppaukseen ihmiskunnalle. Nämä simulaatiomaiset, dokumentti- tai elokuvanäytökset (en tiedä miten niitä kuvailisin) oli toteutettu varsin hyvin; amerikkalaisillahan on draamankaaren tajua, kuten tätä aiemmat huvipuistokokemuksemme ovat jo todistaneet.

Täysin palvellut sukkula on kotonaan.
Olimme ensin lennonjohtokomentokeskuksessa seuraamassa moottorien tsekkausta ja sitten itse sukkulassa, joka täristen lähti kohti avaruutta. Jälkimmäinen oli sellainen kevyt simulaattori, johon iso A ei kuitenkaan halunnut kyytiin, koska hän oli kuullut, miten oli käynyt ensimmäisille Kuuhun yrittäneille - ohjaamo syttyi tuleen ja se siitä.

Avaruuskeskuksessa pääsi yrittämään avaruussukkulalla laskeutumista ikään kuin tietokonepelimäisesti. Ja arvaapa mitä näimme myös? Jotain suomalaista, liittyy avaruuteen ja kännykkäpeleihin, lentämiseen... No tietenkin Angry Birdsit! Noilla vihaisilla linnuilla oli oma peliluola, jossa lapset pääsivät ritsoilla ampumaan lintuja possukyltteihin ja pelamaan avaruuspelejä. Tästä hyppäänkin asiasta toiseen.

Mars, meren syvänteisiin


Suomalaisten hitsareiden taidonnäyte Floridassa.
Nimittäin muutakin suomalaista osaamista olemme täällä nähneet. Satamassa oli Suomen Turuus tehty risteilijä nimeltä M/S Freedom of the Seas, suuri vaikuttavan näköinen alus. Tuollaista laivanrakennusosaamista ja avaruudentutkimusenergiaa kun kanavoitaisiin myös merientutkimukseen, niin voisi syntyä jotain uutta.

Milloinkahan joku vaikutusvaltainen sanoisi maapallon meristä jotain tällaista? "Kun maailma nyt kääntää katseensa valtameriin, tutkimattomiin syvänteisiin ja eliölajeihin, voimme vakuuttaa, että siellä ei resursseja ryöstetä loppuun vaan meren antia vaalien tutkimme sen mahdollisuuksia yhteistyössä." Ainakin sulavan Pohjoisnavan arktisella väylällä on jo kyttääjiä.

Itse asiassa Pohjoismaat voisivat yhdessä perustaa Norjan pohjoiskärkeen Hammerfestin seudulle merentutkimuskeskuksen, jonka tavoitteena olisi kalakantojen ja valaskantojen elvytys ja muiden arktisten eläin- ja kasvilajien suojelu, syvänmeren uusiutuvien energianlähteiden tutkimus (esim. kuumat purkaukset), öljytankkerituhojen ehkäisy, Pohjoisnavan tutkimus ja vedenkäytöstä ynnä muusta tiedottaminen.

Astronautista oktonautiksi?
Keskuksen yhteydessä olisi kaikille avoin meriteemapuisto, jossa pääsisi toki näkemään mereneläviä mutta ennen kaikkea kokeilemaan sukellusveneellä ohjausta, hyppäämään merikapselisimulaattorin kyytiin kohti Mariaanien hautaa, tapaamaan syvänmerensukeltajia, näkemään filmejä öljykatastrofien hoitamisesta, testailemaan sukelluskapselin robottikäsiä ja sen sellaista kiehtovaa.

Siitä vaan raumalaiset hitsarit sukellushärveleitä tekemään, meteorologit mukaan laskemaan ja koodarit sieltä tietokoneilta välillä merimission äärelle. Teatterilavastajat ja Lappset-leikkivälinejengi meripuistoa rakentamaan ja elokuvaväki draaman kaarta vääntämään. Kyllä se siitä.

Suomi nousuun, meret kuntoon, uusiutuvaa energiaa syvänteistä, ilmastonmuutos seis - kyllä sinne Marsiin ehditään sitten sen jälkeen.

Linkkejä

P.S. Huomenna kerran vielä ikuisen kesän rannalle ja sitten Buffalon myöhäissyksyyn tai talvenalkuun. Saapas nähdä onko lunta vastassa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Cocoa Beach ja vähän rämettä


Huom. taaimmainen aalto nousee yli horisontin, arvioiden yli pari metriä.

Saatiin sitä mitä haettiin Cocoa Beachiltä eli hiekkarantaa ja vesipuuhaa - ja paljon päällekin. Rannalta löytyy lukematon määrä simpukoita, joita ollaan ehditty kerätä jo pussillinen. Ja ne aallot - voi sentään - niillä on hauska masusurffailla. En tiedä oikeaa termiä tuolle vesiurheilulajille, ehkä masulautailu voisi olla toinen kuvaava sana. Joka tapauksessa tuosta veikeästä hupailusta innostui koko porukka.

Näin masusurffataan: Ensin kahlataan vähintään vyötärön syvyiseen veteen ja varotaan vastaan tulevia aaltoja, mikä tarkoittaa sitä, että varpustetaan (noustaan varpaille) ja pidetään suu kiinni, ettei tulisi hörpättyä vettä. Sitten jäädään odottamaan seuraavaa suurta vaahtopäätä laudanpää rantaa kohti valmiina. Ja kun aalto lähestyy, hypätään laudan päälle mahalleen, jolloin aalto nostaa keikkujan aallonharjalle ja lujaa mennään, liuttaan pitkälle rantaa kohti ja seuraava aalto kuljettaa hiekalle asti. Hauskaa!

Rannalla viihtyy myös söpöjä pikku sirrejä, sellaisia rantasipin näköisiä, jotka kulkevat pareittain vesirajassa ruokaa kytäten. Lokit ottavat rennosti, eikä niistä ole ollut häiriötä. Tuuli sen sijaan on ollut melko navakkaa.

Hotellista näkee merelle itään ja länteen... Tässä auringonlasku.

Eilisiltana kävin ison A:n kanssa yönpimeällä rannalla keräämässä simpukoita ja katsomassa rapuja. Molemmilla oli otsalamput ja lisävalona kirkas taskulamppu. Kaksi rapua näimme. Pelokkaina ne juoksivat mereen piiloon. Muuta liikettä rannalla ei ollutkaan, tai oikeastaan yksi pussaava pari laiturin suunnalla. Sojotin heihin päin lampulla, jonka valovoima ei kuitenkaan riittänyt valaisemaan. Saivatpahan olla rauhassa. 

Kovia kuteja rämeellä?


Orlandon suunnalta kun ajelimme tänne Cocoa Beachille, pysähdyimme Hal Scottin luonnonpuistossa. Tienvarren kyltti oli melko huomaamaton ja parkkialue moukkuinen ja heinikkoinen. Lammen rannalla ollut kalastuskylttikään luodinreikineen ei oikein houkutellut retkeilemään. Katselimme kuitenkin pikkaisen ympärillemme, koska eihän turhan takia sinne oltu ajettu.

Piut-paut kalastusluvalle?
Sirinää, suhinaa ja kuumaa ilman suopursun tuoksua.

Lammella näytti olevan kaksi tyyppiä veneessä, jonka erotin kaukana kaislikon takaa. Outo tunne vilahti mieleen: toivottavasti ei ole metsästysaika ja luulevat minua peuraksi tai joksikin... Ai niillä on onneksi onget. He huusivat, onko joku rannalla, ja huusin takaisin, että kyllä on ja hyvää päivänjatkoa vain.

Sitten piti kulkea palan matkaa metsätientapaista nähdäksemme, miltä muu ympäristö näyttää. Heinäsirkat sirittivät hienosti tahdissa, kuin pienen orkesterin kovaääninen esitys olisi ollut menossa. Ympärillä oleva maisema muistutti suomalaista rämettä. Männyt tosin olivat hieman erilaisia ja suopursun tilalla oli matalia palmunnäköisiä kasveja. Tämä on sellaista subtrooppista vyöhykettä.

Täytyypäs tarkistaa vastaisuuden varalta, jos metsissä haluaa liikkua, onko jokin metsästysaika menossa... Mutta huomenna kuitenkin taas laineille!

Linkkejä


Cocoa Beach http://www.cocoabeach.com/
Hal Scottin luonnonpuisto http://www.sjrwmd.com/recreationguide/halscott/index.html

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Floridan Disney World

Walt Disney ja Mikki Hiiri katsovat tulevaisuuteen.
Terveisiä appelsiiniosavaltiosta! Nyt ollaan siis lomalla nauttimassa Floridan lämmöstä ja Walt Disney Worldissakin ollaan käyty.

Disneyn maailma on valtavan kokoinen huvipuistoalue, oikeastaan kaupunki, Orlandon lähellä. Idean isällä, Walt Disneyllä, oli huikea visio, joka on toteutunut varmasti yli odotusten. Hänen tavoitteenaan oli luoda huvipuisto, jossa sekä aikuiset että lapset voisivat viettää hauskaa aikaa. Muita hänen mottojaaan ja ajatuksiaan olivat muun muassa (suurin piirtein näin): "yhdessäolo on erityisesti tiimityötä", "sen minkä teemme, voimme tehdä täydellisen hyvin", "edistys on tärkeää" ja "jos halutaan jotain valmiiksi, ei puhuta vaan ryhdytään tekemään". Ja Disney Worldissa todella on tehty asiat kunnolla.

Me valitsimme huvittelukohteiksi Magic Kingdomin (Taikakuningaskunnan) ja Animal Kingdomin (Eläinkuningaskunnan) monien ihmemaailmojen joukosta ja vietimme kummassakin päivän. Kulkeminen mukaan lukien kuljetukset parkkipaikalta oli erittäin hyvin järjestetty. Palvelu pelasi erinomaisesti, jonottaessakin oli puuhaa, siistiä oli joka puolella, härvelit, huvitukset, kaupat ja ravintolat oli viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu.

Taikaa ilmassa


Magic Kingdomissa oli härveleitä, tuttuja Disney-hahmoja, menopelejä, yllätyksiä... Siellä hauskinta poikien mielestä oli Tom Sawyerin linnakesaari pyssytorneineen ja Tomorrowlandin autorata. Äidin mielestä hauskaa oli Aku Ankan 4D-elokuva, jossa vettä suihkusi päälle ja jossa lennettiin lentävällä matolla. Myös toisessa esityksessä animaatiohahmojen kehittämä stand up -komiikka yleisössä olevista ihmisistä oli veikeää. Isi tykkäsi Pirates of Caribbean -merirosvoajelusta, jossa muun muassa Johnny Deppin näköinen merirosvohahmo lauleskeli ja rötösteli.

Ja nämä saaret olivat vain pieni osa Magic Kingdomia.
Entä kokonaisuus ja yksityiskohdat - mitä voisi tehdä paremmin? En tiedä. Esimerkiksi erään lentovempaimen jonotusalueen katukivetyksen joukossa siellä täällä oli korukiviä ja timanttijäljitelmiä, kun alueen teemana oli sekä merirosvot että autiomaa. Siinä oli lapsilla ihmeteltävää. Olivatko ne tipahtaneet merirosvoilta vai keneltä?

Kumpikin huvipuistoalue oli helposti hahmotettavissa niiden säteittäisen kaavan ansiosta. Keskuskohteesta tai -aukiosta lähti ikään kuin säteittäisesti reittejä huvipuiston eri osiin. Molemmissa puistoissa oli jokin helposti tunnistettava korkea kohde, jonka perusteella pystyi arvioimaan sijainnin tai etäisyyksiä. Magic Kingdomissa se oli kuuluisa Disney-linna, josta ammuttiin ilotulitteita vähän väliä ja joka loisti kuin timantti auringon laskettua. Animal Kingdomin korkein kohta oli Mount Everest -vuoren pikku jäljitelmä, johon liittyy yllätys...

Eläinmaailman yllätyksiä


Animal Kingdom koostui eläintarha- ja huvipuisto-kokonaisuuksista. Afrikan-safari oli jännä ajelu pikku viidakkojen ja savannien halki. Siellä näimme muun muassa norsuja juomassa, leijonan nukkumassa kalliolla ja kirahviäidin vartioiman kirahvitaaperon ihmettelemässä ohitse hiljaa ajavia maastoautoja. Pojat ympyröivät innolla tehtävävihkoihinsa, mitä eläimiä olivat nähneet.

Eläintarha vaikutti niin hyvältä kuin se voi vangituille eläimille olla. Ainakin gorillalapsi leikki iloisesti, ja tiikereillä näytti olevan paljon tilaa. Lisäksi kunkin eläimen asuinalueen reunoilla, joilla ihmismassat kulkivat ja kurkkivat, oli elinympäristöön sopivaa rakennelmaa. Tiikerin aitauksen reuna oli kuin pala Aasiaa, yhdet apinat keikkuivat ja hauskuuttivat katsojia intialaisen temppelinraunion katolla, ja afrikkalaisten eläinten kohdalla oli Afrikan visuaalista ympäristöä ja niin edelleen.

Sieltä tultiin alas - ja lujaa-aa-aa-aa...
Ihmislajin yksilöitä teko-Afrikassa.
Huvipuolen aikakonematka hämärään dinosaurusten aikaan oli jännä, paikoin ehkä liiankin, sillä ainakin kerran pojat peittivät korvat ja sulkivat silmät, kun tyrannosaurus rex lähestyi lähestymistään. Kiipeilyalueesta ja arkeologisesta kaivauksesta he taisivat dinopuolella pitää eniten, koska siellä pääsi vapaasti puuhaamaan.

Äidin ja isin ykkönen oli Mount Everestin lumimiesvuoristorata, johon liittyi tarina. Mutta ei siitä sen enempää, kokemuksen kuuluu olla yllätys sille, joka sinne ensimmäistä kertaa menee. Suosittelemme!

Aivan lopussa kävimme katsomassa 4D-elokuvan, jossa ötökät olivat päässeet valloilleen. Siinäkin on jännittäviä kohtia. Tuleeko tarantella päälle? Mistä tuo vesi roiskuu? Mitä nyt tapahtui, kun valot sammuivat ja savua tulee? Mutta ei hätää, amerikkalaiset ovat osanneet suunnitella jännityksen keston sopivaksi, joten pian kaikki on taas hyvin - ja voi nauraa.

Disney World ylitti omat odotukseni. Seuraavaksi matkaamme itärannikon Coco Beachille, rauhoitutaan hieman ja syödään sitruksia. Toivottavasti matkan varrella pääsee jossain luonnonpuistossa käymään.

Disney-linna yövaloissa, kuin sadusta. Taianomaista tunnelmaa! (Taisi olla tällainen visio: laitetaan linnaan jouluvalot - ei vaan sittenkin: peitetään koko linna pikku lampuilla, tadaa.)

Ai niin, tästä linkistä pääsee Walt Disney Worldin omille nettisivuille: https://disneyworld.disney.go.com/

torstai 31. lokakuuta 2013

Happy Halloween

Oma luurankomme poikien kurpitsat kainalossa.
Halloween alkoi heti aamusta ainakin miehen työpaikalla. Yksi työkaveri oli Duffman eli jokin Simpson-animaation hahmo (ks. linkki) ja toisella oli peruukki. Pojat puolestaan halusivat hieman säätää kostyymejään. Iso A teki robottiasun ja pikku A lisäsi merirosvopukuunsa liinan kasvojen eteen. He kävivät kiertämässä ensin itse ja sitten he ovellamme huutelivat: "Trick or treat! Come and see!" ja "Happy halloween! There is candy. Come here!" Ohessa otteita iltamme kuvasadosta. (P.S. kurpitsa-juustokakku on nyt tehty, nam. Ks. resepti blogijutusta Kurpitsa- ja banaanireseptejä 18.10.13.)

Luuranko ja Miss Vampyyritär jakoivat herkkuja.
Blogitar parhaimmillaan.
Kurpitsataidetta ja kummituksia.

Vihreä mies ikkunassa.
Alakerran porukan tunnelmaa.

Tiesitkö muuten, että esim. meksikolaiset juhlivat suomalaisen pyhäinpäivän aikoihin omaa Dia de los Muertosiaan eli kuolleiden päivää? Ks. linkki.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Aavemaiset lepakko- ja kissakeksit

M&m-suklaakarkkeja koristeina. Pojat tykkäsivät leipoa!
Tässä tulee lupaamani resepti helpoista halloween-kekseistä, jotka valmistetaan samaan tyyliin kuin joulupiparit. Tosin näiden maku on suklainen ja tuo mieleen brownien.

Ainekset

    1 1/2 kuppia jauhoja
    3/4 kuppia tummaa kaakaojauhetta (sokeritonta)
    1/2 tl suolaa
    12 rkl voita (suolatonta ja huoneenlämpöistä)
    1 kuppia sokeria
    1 iso muna
    Pikku karkkeja tms. koristeluun

Ohjeet

Sekoita jauhot, kaakao ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri, kunnes seos on pehmeää, ja sitten lisää muna. Sekoita seokset keskenään. Jaa taikina kahtia ja painele niistä kaksi parin sentin paksuista levyä. Kiedo levyt kelmuihin ja laita jääkaappiin väh. 45 minuutiksi tai yön yli.

Hieman jauhoisella alustalla kauli levyt reilun puolen sentin paksuisiksi. Painele teemaan sopivilla muoteilla kuvioita. (Kissa, lepakko, haamu, kuu, kurpitsa, noita...) Laita keksit pellille 2,5 cm:n päähän toisistaan. Paista 175-asteisessa uunissa 10 - 15 min, mutta muista paistoajan puolivälissä painella kekseihin karkkikoristeet, jos haluat.

Keksit ovat valmiita, kun pinta on kuivahko, ei tahmea. Varo, etteivät keksit tummu liikaa eli pala. Anna keksien jäähtyä muutama minuutti, ennen kuin siirrät ne tarjolle tai ilmatiiviseen astiaan.

Linkki

Lisää teeman mukaisia reseptejä löydät esimerkiksi Martha Stewartin sivuilta: http://www.marthastewart.com/315407/ghostly-bat-and-cat-cookies?czone=holiday%2Fhalloween-center%2Fhalloween-center-pumpkins&gallery=275516&slide=315407&center=276965.