perjantai 26. huhtikuuta 2013

Taidetta ja taloja

Vaihdoin blogin aloituskuvaksi pari päivää sitten Delawaren puistosta nappaamani kännykkäkameraotoksen. Suihkulähteen alla kevätkukat loistavat nyt auringonlaskussa, mutta kesällä alueen valtaavat lukuisat ruusut. Taustalla näkyy Albright-Knox taidegalleria. Tämä Buffalon taideakatemian ylväs, kreikkalaishenkinen rakennus valmistui vuonna 1905. Kuten uutisia seuranneet tietävät, gallerialla on uusi suomalainen johtaja.

Pysäyttäviä liikkuvia kuvia

Kävimme galleriassa poikien kanssa. Ohitettiin melko nopeasti Picassot ja muutamat ranskalaiset tunnetut taiteilijat ja pysähdyttiin Kelly Richardsonin, kanadalaisen videotaiteilijan (jos tällainen ilmaus nyt suotakoon) teosten äärelle. Alla olevista linkeistä pääsee tutustumaan taidegalleriaan ja tuohon katseita vangitsevaan ja pienet pojatkin pysäyttävään taiteeseen, joka laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Poikien kysymyksiä: "Onko tuo kone jumissa? Onko ne Kuussa? Mitä siellä on tapahtunut?"

http://www.albrightknox.org/
http://www.kellyrichardson.net/work.htm
http://www.kids.albrightknox.org/loader.html

Persoonallisia koteja

Kaupunkialueella talot ovat uniikkeja, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat nelikerroksisia kellari mukaan luettuna ja parin metrin päässä toisistaan. Taloissa on torneja, jopa pyöreitä sellaisia, ja niiden ikkunalasitkin ovat kaarevia. On pylväitä, takorautaisia koristekaiteita, imeliä värejä, keskieurooppalaista rapattua seinää parruineen, paanumaista seinää, ranskalaisia parvekkeita, ylevyyttä, koukeroisuutta, viktorianisuutta... Todella kiinnostavia yksityiskohtia. Ja pihoilla on kauniita puita. Hyötypuutarhaa en tosin ole nähnyt kenelläkään edes esikaupunkialueilla, joissa on suuret tontit uima-altaineen. Tässä on pari kuvaa päiväkotimatkan varrelta.




Oma talomme on alla olevassa kuvassa kadun kulmassa. Kuten aiemmin olen jo kirjoittanut, asumme yläkerrassa. Terassiparvekkeemme on pohjoispuolella. Pikku A on sanonut: "Äiti, on kiva asua vanhassa, ränsistyneessä talossa." Iso A on sanonut: "Seinät pitäisi maalata sinisiksi."


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Erikoista ja muuta yllättävää

- Kaupassa voi käyttää istuttavaa, sähköllä toimivaa ostoskärryä, jos (on niin iso ett)ei jaksa kävellä.
- Parkkisakko on n. 23 euroa.
- Nalleille on oma vaatekauppa. Kyllä, teddykarhuille eli leluille voi ostaa vaatteita.
- Vain parranajotarpeistoon erikoistunut kauppa.
- Täällä on todella paljon kottaraisia. (Suomessa en ole nähnyt kertaakaan.)
- On hyvin tavanomaista kävellä kadulla kahvimuki kädessä.
- Pyörin ja skeittilaudoin saa kulkea yksisuuntaista katua molempiin suuntiin.
- Ei saa pysäköidä, pysäköinti rajoitettu, varoitus... Monista asioista varoitetaan. Varo kuumaa juomaa, kiipeilytelineillä suositellaan aikuisten valvontaa, ei läpikulkua, varo liukasta lattiaa (joka ei ole liukas) jne.
- Jos haluaa ostaa jotain kallista, esim. auton, pitää ensin pankille antaa shekki, jonka pankki lunastaa. Myyjä puolestaan lunastaan pankin ostajalle antaman shekin.
- Eräs lapsi sai puistossa aamupäivävälipalaksi popcorneja.
- Kirjastokortin saa, kun näyttää kuvallista henkilökorttia ja jotain arvovaltaisen lähettäjän postittamaa kirjettä, josta näkyy osoite. Ajokortti ja pankin lähettämä kirje toimivat hyvin.
- Automyyjä haluaa olla kaveri Facebookissa.
- Automyyjät ovat asiakasystävällisiä.
- Sekajätteet laitetaan sekaroskikseen ja kierrätettävät jutut kaikki sekaisin kierrätysroskikseen - paitsi panttipullot jätetään kerääjille. Kaatopaikalla on automaattinen lajittelu kierrätettävälle kamalle.
- Personal trainer innostuu, kun meillä on sama horoskooppimerkki, ja heittää ylävitosen.
- Kaupoista on kumisaappaat loppu.
- Fiskarsin puutarhavälineitä myydään pilkkahintaan.
- Angry Birdsit ovat valloittaneet Yhdysvallat.
- Nokian kännyköitä käyttävät kuulemma vain aasialaiset.
- Tenniskenttiä saa käyttää vapaasti.
- Pyöräilykypäriä ei juuri käytetä.
- Ensimmäinen voikukka nähtiin tänään. Narsissit ja hyasintit täydessä kukassa.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lisää ruuan hinnoista


Tässä on lisää ruuan hintoja, koska ne tuntuvat kiinnostavan lukijoita. Hinnat ovat peräisin sanomalehden välissä tulleista mainoksista. Olen muuttanut yksiköt suomalaisille tutuiksi (paunat kiloiksi, dollarit euroiksi jne.).

Kanan rintapalat 3,40 eur/kg
Koljan fileet (villi) 6,60 eur/kg
Naudan sisäfilee 17 eur/kg
Banaanit Chiquita 67 snt/kg
Sipsit 2 eur/pussi (69 eur/kg)
Olutta 18 pulloa yht. 10 eur
Mansikat 3,40 eur/kg
Jättiappelsiinit 77 snt/kpl
Juusto 12 eur/kg
Ketsuppipurkki 77 snt/kpl
Mikropopkornipaketti (sis. 3 pussia) 77 snt/pkt

Näistä mikään ei ollut luomua/organic.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Sisustuksesta ja tarjoiluista

Tänään meillä kävi kylässä pari tuttavaamme. Toinen tuli katsomaan, mitä olimme saaneet sisustusrintamalla aikaan, ja toinen tuli paikalle synttärikakun houkuttelemana. Kakusta ei ole kuvaa mutta sisustuksesta on tekstin loppupuolella.

Tarjosimme vieraille suolaista piirakkaa, joka heidän mielestään muistutti ranskalaista quiche´tä. Piirakassa oli vehnä-ruisjauho-voi-pohja ja täytteenä sipulia, porkkanaa, omenaa ja salamia plus päällä maito-munasekoitus ja kahta juustoraastetta (gouda ja cheddar). Täytekakku oli Hanna-tädin ohjeella, jossa käytetään hieman perunajauhojakin, ja välissä banaani-mansikkasosetta ja kermavaahto. Päällä oli tietenkin lisää kermavaahtoa, pilkottuja mansikoita, vadelmia ja suklaarouhetta. Koska ilta oli kuuma, söimme parvekkeella ja nautimme myös punaviiniä.

Toinen tuttavamme vinkkasi meille talosta, kun helmikuussa kävimme asunnonmetsästyksessä täällä. Hän siis muistaa alkuperäisen sisutuksen, joka oli raskas, tumma ja synkkä. Siksi halusimme tuoda sisään lisää valoa, valkoisuutta ja raikkautta, vaikka emme Suomessa ole vaaleita huonekaluja juuri suosineet. Verhot on muuten itse ommeltu. Ja verhotangotkin itse Makitalla kiinnitetty, heiluvilla tikkailla seisten, hermot kireällä ja hiki otsalla...


Ruokailuhuoneen pöytä ja tuolit ovat lainassa vuokraisännältä. Hän on hieno mies, myös boheemi ja erittäin ystävällinen. Kalustus kannettiin kellarin uumenista ja siksi hieman kulahtaneet tuolien päälliset vaativat uudistusta. Päällystin tuolit valkoisella keinonahalla. Niitä ei kuitenkaan kuvassa näy. Sen sijaan mahtava Brother-ompelukone, jonka vuokraisäntä lainasi, näkyy kirjoituspöydän päällä. Koneelle on aikoinaan annettu 25 vuoden takuu. Se on hiljainen eikä hypi. Hyvä kone, tottelee hienosti.


Vieraat tuntuivat aidosti pitävän sisustusratkaisuistamme ja olivat iloisia, että olemme kotiutuneet hyvin. Vastavierailukutsua odotellessa... :)

P.S. Huom. edellinen eli alla oleva teksti Kommentteja, kiitos.

Kommentteja, kiitos

Nyt selvisi, mikseivät kaikki ole pystyneet kommentoimaan blogia. Kiitos valveutuneen lukijan. Blogin asetuksista löytyi rasti vain rekisteröityneiden käyttäjien kohdasta. Rastin siirsin kohtaan kaikki, eli tervetuloa kuka tahansa antamaan palautetta ja kommentoimaan tekstejä.

Näin jätät kommentin: Paina tekstin alla olevaa Ei kommentteja -ilmaisua, jolloin eteen aukeaa ruutu, johon voit kirjoittaa kommenttisi. Toivon, että kommentin perään laitat etunimesi ja asiayhteyden, josta sinut tunnen (esim. Tea työ). Sitten painat tekstiä Julkaise, jolloin kommenttisi tulee kaiken kansan ja koko maailman nähtäville. Vastaan kaikkiin kommentteihin.

Kirjoittaminen innostaa muutenkin enemmän, kun saa palautetta. Lukijoitahan tällä blogilla on tilastojen mukaan muutamia kymmeniä. Eilen blogia on katseltu 30 kertaa, ja koko blogin olemassaolon aikana yli tuhat kertaa.

Kommentteja olen saanut rekisteröityneiltä käyttäjiltä yhteensä viisi kappaletta.Ne ovat näkyneet siis vain rekisteröityneille. Mutta nyt siis jatkossa kaikki pääsevät kommentoimaan ja myös näkemään kommentit. Tervetuloa availemaan sanaisia arkkuja!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Shampanjaa ja shoppailua

Nyt tulee leidijuttuja, joten herkkähipiäiset lukijat varokoot. Aloitetaan shoppailusta. Kaikki tutut tietävät, miten hyvin asia istuu olemukseeni... Mutta hei, (melkein) kaikkea pitää kokeilla. Niinpä on tullut nuuhkittua muun muassa Michael Korsin nahkaisia, iloisen värisiä käsilaukkuja, jotka sopisivat hyvin esim. kirkkaanvärisen Lamborghinin kanssa, ja hiplailtu pikkiriikkisiä useiden satojen dollareiden Burberryn kolikkokoteloita. - No, en ostanut, mutta ihan hauskaa oli. Kukapa ei pitäisi kauniista designista!

Ja tänään vielä pikku limoulla balettiin katsomaan välähdyksiä kiinan historiasta ja tarinoista. Toki lasi shampanjaa kuului kuvioon ja korkojen kopsetta. Mutta näyttävää sisääntuloa latisti hieman se, että monet lampsivat sisään lenkkareissa ja erittäin kotoisen arkisissa tamineissa. Jaahas, näin täällä. Toisaalta olisi pitänyt arvata, kun ravintolassakin miehet pitävät lippalakkeja päässä. Meille kun on opetettu, että asu tilanteen mukaan ja kultaiset käytöstavat kunniaan. Kippis!

Iloinen yllätys kuitenkin oli, että balettia oli katsomassa myös jonkin verran pieniä lapsia, joista monet tosin nukahtivat kesken esityksen. Ne, jotka eivät nukahtaneet, pysyivät hereillä vanhempien antamilla suklaakarkeilla, kuorrutetuilla popcorneilla ja muilla naposteltavilla. Samanlaista rapinaa olen kuullut joskus suomalaisessa elokuvateatterissa. No, kokemus tämäkin. Autonkuljettaja oli kyllä huippu! Kiitos siitä kuuluu tuttavalle, joka ratkaisi parkkeerausongelman näin luovalla tavalla.

Täällä voi käydä katsomassa videoita kiinalaisesta tanssista:
http://www.shenyunperformingarts.org/

P.S. Kiitokset onnitteluista. Erityisesti kiitän Suomesta lähetetyistä vaniljasokeripussukoista.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ruuan hintoja

Huom. hinnat ja painot muutettu tutuiksi unssien ja taalojen sijaan. Suuri osa tuotteista luomua (organic), joten hinnat bulkkitavaraa kaksi kertaa korkeampia.

VILJAT TMS.
kaurahiutaleet 3,08 e/paketti
Weetabix 3,30 e/paketti
Marie-keksit (esp. Goya Marie) 0,69 e/paketti
patonki 1,90 e/kpl
jasmiiniriisi 3,30 e/paketti
Nesquick-kaakaojauhe 3,70 e/paketti

KASVIKSET, MARJAT JA HEDELMÄT
mansikat 6,20 e/kg
cantaloupemeloni 1,56 e/kpl
banaani 1,20 e/kg
rosamundaperunat 1 e/kg
omenat 2,60 e/kg
nektariinit 3 e/kg
tomaatit 3 e/kg
sipuli 5,20 e/kg
herneet 6 e/kg
lehtisalaatti (iso) 1,20 e/kpl
persiljanippu (iso) 2,30 e/kpl
viinirypäleet (siemenettömät) 5,20 e/kg

MAITO
maito 0,70 - 1,40 e/l (riippuen onko luomu)
kerma 2,5 dl 1,10 e

LIHA JA KALA
naudanpihvi (lavan seutu) 14 e/kg
villi meriahven 11 e/kg
kana 7,5 - 14 e/kg (riippuen onko luomu)

MUUTA
tomaatti-basilikakastike (n. 5 dl) 1,60 e/purkki
hammastahna (lasten) 3,30 e/tuubi
leivinpaperi 3 e/rulla (siivutettu)
lihaliemikuutio (kana, Maggi) 0,60 e/paketti
kuivahiiva 3 pussia 0,80 e
kardemummamauste 9,80 e/purkki (norm. koko)
appelsiinimarmeladi (n. 3,5 dl) 1,80 e/purkki

HUOM.
Eurooppalaisiakin ruokia on löytynyt, kuten nuo edellä mainitut Marie-keksit. Alla lisää esimerkkejä, tosin ilman hintoja, koska en niitä muista.
- saksalainen tumma täysjyväleipä ja auringonkukkasiemenleipä (vrt. Real)
- ruotsalainen Wasa-näkkileipä
- suomalainen Pandan aito lakritsi ilman lisäaineita
- ruotsalainen Felix-puolukkahillo

RAVINTOLASSA
Neljä hengen ruuat juomineen 25 - 32 euroa
(Hinta ilman jälkiruokia, koska ei niitä jaksa syödä. Osa pääruuastakin on otettu mukaan pakettiin, kun annokset ovat niin isoja.)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vaahterasiirappia ja Star Warsia

Pääsimme viikonloppuna tutustumaan vaahterasiirapin syntyyn. Miehen työkaverilla on sukulaisten kanssa maatila, joka on tunnin ajomatkan päässä Buffalon kaupungista. Hän näytti meille vaahterapuumetsänsä ja selitti koko siirapintekoprosessin. Näin se lyhyesti menee.

Mahlaa valutetaan tietyistä vaahterapuista, sokerivaahteroista (sugar maple). (Vaahterapuulajeja muuten on pari sataa.) Satokausi vaihtelee, mutta yleensä se on noin kolmisen kuukautta. Mahlan valutus alkoi tänä vuonna tammikuussa ja alkaa nyt olla lopuillaan. Satokautta voi mielestäni verrata koivun mahla-aikaan Suomessa.


Vaahteraan porataan viiden sentin reikä, johon laitetaan muoviputki. Mahlan valumista tehostetaan imemällä sitä pumpun avulla. Valkoinen putki on vakuumi. Sinistä putkea pitkin mahla juoksee pumppuaseman tankkiin (alakuvassa alin suuri tankki). Joka vuosi puuhun porataan uusia reikiä, sillä puu pyrkii paikkaamaan reiän samalla tavoin, kuin ihmisen iho haavan. Jossain vaiheessa vaahterafarmarit suunnittelivat laittavansa aspiriininpalasen reikään, jottei puu saisi sitä umpeen, mutta viranomaiset kielsivät - onneksi.


Valutetun mahlan keitto siirapiksi tulee aloittaa vuorokauden sisällä. Mahla siirretään suureen terässäiliöön, jonka alla poltetaan puuta aivan kuin valtavassa leivinuunissa. Haihtuva vesi höyryää piipuista ja osa tulee ulos letkun kautta. Siirappialtaista otetaan näytteitä ja arvioidaan tuotteen värin perusteella, millaista siirappia on tulossa. Tummuusasteet voivat vaihdella. Altaiden reunoille saostuu muun muassa kaliumia ja magnesiumia, jotka eivät siis jää siirappiin.


Tilalla on noin seitsemän tuhatta vaahterapuuta, josta kustakin saa satokauden aikana noin 100 litraa mahlaa, josta saa kaksi litraa siirappia. Osa siirapista myydään tukulle hintaan 10 euroa per litra ja pieni osa itse suoraan markkinoilla. Litra valmista vaahterasiirappia maksaa kaupassa noin 20 euroa. Kaikkinensa metsä tuottaa vuosittain siis ihan kivasti.

Millaistahan koivusiirappia Suomessa voisi tehdä? Kerroin maatilan rouvalle suomalaisesta xylitolpurkasta. Se on vieras asia täälläpäin maailmaan. Harmi, ettemme hoksanneet sitä viedä tuliaisiksi. Sen sijaan veimme Tatu and Patu in Finland -kirjan perheen pojille ja yhden viinipullon isäntäväelle.

Pikku A ja iso A olivat muuten haltioissaan saadessaan hetken leikkiä maatilan poikien 80-lukulaisilla Star Wars -leluilla. Ne olivat kaiketi keräilyharvinaisuuksia ja todella isoja.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Uusia tuttavuuksia ja keskusteluja

Päiväkodin johtaja on nähnyt vaivaa, jotta tutustuisin lasten vanhempiin. Yhtenä päivänä poikien vaatelokerossa oli minulle osoitettu pikku kirje, jossa erään pojan äiti kutsui minut ompelukerhoon, joka on joka kuun ensimmäinen torstai-ilta. Se torstai oli eilen. Tottakai menin mukaan, vaikkei minulla mitään kudontatyötä ollutkaan meneillään. Ompelukerhoa ennen oli vielä sopivasti päiväkodin vanhempainilta, joka oli kokemuksellinen tunnin kierros eri-ikäisten lasten päiväkotitiloissa eri opettajien ohjauksessa. Kerron siitä ensin lisää.

Taaperoiden huoneessa leivottiin ensin leipää kauniin laulun säestämänä. Samaa laulua ovat pojatkin tapailleet omina päiväkotipäivinään. "Sing, sing for the bread we are baking..." Toisessa pienten huoneessa vanhemmille kerrottiin muutamista tärkeistä kasvatuksellisista seikoista. Lapsen motoristen ja fyysisten taitojen tulisi kehittyä riittävästi ennen koulun aloittamista, siksi päiväkodissa annetaan lasten vapaasti leikkiä ja touhuta. Liika teknologia ja ruutuaika passivoittavat lasta. Ne eivät edistä fyysisiä taitoja eivätkä oman mielikuvituksen kehittymistä. Myös lapsen tasolle asettumista ja aikuisen esimerkin voimaa korostettiin. Sitten vaihdettiin huonetta laulun säestämänä: "Come along and follow me."

Oli leipästen syömisen aika. Mutta sitä ennen tietenkin pestiin kädet, sytytettiin pöytään kynttilä lorun säestyksellä, siunattiin ruoka (huom. ei rukous) ja toivotettiin rauhaa niin maan päälle kuin tähän pöytään. Leivän päälle sai valita mansikkahilloa tai auringonkukansiemenvoitahnaa. Valitsin jälkimmäisen, se oli hyvää. Taisi olla hieman sokeriakin joukossa. Vieressäni istui hersyvä musta nainen, joka kertoi, että tämä on juuri hänen poikansa päiväkotihuone. Sain myös tietää, että poika on kaksikielinen. Hän opettelee sekä japania, joka on hänen isänsä äidinkieli, että englantia, jota äiti puhuu. Harmi, ettei Buffalosta löydy muita japaninkielisiä lapsia. Ehdotin, että yliopistolta voisi löytyä vaihto-opiskelijoita.

Lopuksi siirryimme tuttuun 3 - 6-vuotiaiden huoneeseen. Siellä opettaja leikitti vanhempia samoin leikein kuin lapsia. Yksi leikki muistutti suomalaista leikkiä, jossa karhu nukkuu. Siitä pojat yhtenä päivänä kertoivat. Kyse oli kuitenkin kukkamukulasta, joka nukkuu talviunta. Yksi on mukulana peiton alla, yksi ankara talvi ja yksi hiipivä kevät. Leikki voisi kuulemma jatkua lasten kanssa vaikka miten kauan.

Virallisen ohjelman jälkeen ompelukerhoon ilmestyi lisäkseni kolme jäsentä, joista kaksi oli poikien leikkikaverien äitejä ja kolmas valloittavalla brittiaksentilla puhuva puoliskandinaavi, joka on asunut lähes kaikilla mantereilla. Hän bongasi minut heti suomalaiseksi aksentistani päätellen. Hän on itse asiassa ensimmäinen, joka on arvannut kansallisuuteni. Muuten veikkaukset ovat liikkuneet suunnilla Saksa ja Hollanti. (Hollannista puheen ollen, tuntui aika hienolta, kun eräs kerta ravintolassa pystyin heittämään pari lausetta hollanniksi. Tarjoilija tunsi olonsa tosi kotoisaksi.) No, joka tapauksessa oli mahtavaa tutustua kunnolla uusiin ihmisiin.

Keskustelimme kouluasioista, lasten kasvatuksesta ja dieeteistä. Täällä koulun aloittaminen on iso ja huolettavakin asia, sillä peruskoulut eivät ole hyviä, lapsilta vaaditaan aika paljon ja heillä teetetään jos jonkinlaisia testejä. Vanhemmat haluaisivat opettaa lapsia kotona, mutta heillä ei ole siihen koulutusta. He ovat yrittäneet innostaa muutamia opettajia aloittamaan kotiopetuksen, mutta se ei taida ottaa kipinää. Suomalaisten PISA-menestys tunnetaan täälläkin ja ylipäätään pohjoismaista koulutusta arvostetaan. Luultavasti tulen jatkossa saamaan paljon kysymyksiä suomalaisista kouluista. Nyt jouduin jo varovasti arvioimaan ensimmäisiä kokemuksiani heidän koulusysteemistään. Sanoin rehellisesti, että aika kilpailevaa ja testipitoista... Heidän mielestään täällä kouluissa tarvittaisiin sitoutunutta opettajistoa ja määrätietoista johtamista. Mutta ei niistä sen enempää.

Täällä muuten on mahdollista tilata raakamaitoa. Yksi perheenäiti tekee jopa itse jogurttinsa. Hyvä! Skandinaavi hehkutti pohjoismaista villapukumeininkiä, jota ei täällä Amerikan-maalla tunneta. Olin ehdottomasti samaa mieltä, että villapuvut ovat ykkösiä. Täällä lapset puetaan hieman aikuismaisemmin kuin pohjoismaissa. He saavat hytistä sukkahousuissaan, hameissaan ja ohuissa takeissaan, kun pohjoismaalainen lapsonen puuhaa ja kierii lumessa innoissaan. No, ei täällä nyt ole lunta, mutta kyllä monet olisivat innolla tilaamassa edullisia villapukuja vaikka Suomesta asti, jos se olisi mahdollista. Myös poikiemme ulkohaalareita ja villaisia kypärämyssyjä on ihmetelty. "Eivät kai he enää koulussa kehtaa niitä käyttää, kun täällä vain vauvoilla pidetään sellaisia..." Mutta onhan niiden käytännöllisyyttä, helppoutta ja lämpimyyttä ihasteltukin.

Nyt tulee mahtavin juttu: Sain ompelukerhossa yhdeltä keskustelukumppaneista kutsun hänen kotiinsa. Ja tänään käytiin vierailulla... Pojat pääsivät leikkimään hoitokaverin takapihalla, kävelylläkin käytiin ja pojat selvästi nauttivat uuden ystävänsä seurasta. Lisäksi tutustuttiin suureen taloon ja naposteltiin suolakeksejä. Pidin kovasti uudesta tuttavastani ja hänen avoimesta suhtautumisestaan erilaisesta kulttuurista tulevaan ja töksähtelevää englantia puhuvaan suomalaiseen. Itse asiassa hänen sukujuuriaan löytyy Suomesta, ja siinä ehkä yksi syy kulttuuriseen kiinnostukseen. Toisaalta hän on itsekin muuttanut useasti uuteen paikkaan, joten hän tietää, miten tärkeää tuki on. Meillä oli niin mukavaa, että missasin poikien kanssa yhden auton koeajon. Mies hoiti sen puolen.

Olipas taas vaihtelua arkeen! Kun saadaan koti kuntoon, kutsun uudet tuttavamme kylään. (Yksi matto on yhä tulossa postista, verhot saan ommeltua viikonloppuna, joten pian on valmista.) Kivaa!