tiistai 28. tammikuuta 2014

Marimekkoa ja Suomi-mainosta

Marimekon paitoja, tyynyjä, sateenvarjoja, kankaita jne. suomalaisten kokoelmista.

(Pari muokkausta 1. ja 9.2.2014 liittyen klubin FB-sivuihin ja Marimekkoa myyvään kauppaan Elmwoodilla.)

Tänään ei oikeastaan haitannut, että koulut olivat pakkasen takia kiinni, koska meillä oli muuta kiinnostavaa puuhaa. Lähdin poikien ja yhden suomalaisystävättäremme kanssa skandinaavien kokoukseen Orchard Parkiin.

Suomalainen emäntä oli meille etukäteen kertonut, että paikanpäällä on Marimekko-teema, johon toivotaan lisää rekvisiittaa. Luulin, ettei minulla ole mitään Marimekkoa, mutta sitten aloin tutkia kaappeja. Löytyi yksi Mika Piiraisen suunnittelema mustavalkoinen mekko, kolme erilaista meikkipussia ja yksi muovipussi, jonka alkuperä on arvoitus. Ystävätär muisti ottaa mukaan kaksi Marimekon unikkomukia.

Lusikkaleipiä, toskaleivoksia, juustokakkuja... aah!
Lisäksi laitoin kassiin Suomi-esitteitä, joita oli tilannut Matkailunedistämiskeskukselta vuosi sitten ennen Amerikkaan lähtöä. Tämä kokous oli oiva tilaisuus niiden jakamiseen oikeanlaisen kohderyhmän takia, sillä periamerikkalaisia Suomi ei ole kiinnostanut.

Koska kokous oli päiväsaikaan, osallistujia oli tusinan verran. Suomi, Ruotsi ja Tanska olivat edustettuina, ja ilmeisesti myös Norja ja yllättäen Venäjä. Kahvipöytä notkui herkkuja ja Marimekkoa. Makoisa tarjoilu oli yksi syy, miksi pojat viihtyivät erinomaisesti. Muina viihdykkeinä olivat suloiset kissat ja kiehtovat lelut.

Unikkoa verhoissa ja päällä


Yksi suomalainen piti leppoisan kahvittelun aikana pienen esitelmän Armi Ratian ja Marimekon historiasta. Muut joivat Marimekko-mukeista. Minä ja ystävättäremme toimimme mannekiineina, mihin meitä oli houkuteltu ennen muiden vieraiden saapumista. Marimekot päällämme teimme pikku pyörähdykset.

Kerroin myös suhteestani unikkokuosiin. Minun on vaikea olla ajattelematta, etteikö jollakulla olisi verhot päällä, kun suuressa mekossa näkyy unikkoja. Syy on se, että kotona 70-luvulla oli pirteät kelta-valko-musta-oranssit jättiunikot keittiön ikkunoissa. Seuraavana vuosikymmenenä kestävä kangas päätyi tiipiin rakennusaineeksi. Mutta onhan Marimekon kuosit raikkaita ja pirteitä, ja ne saavat hyvälle tuulelle.

Taustalla mekkoja, pöydällä pussukoita ja kangasnäytteitä.
Suomalaiset olivat nähneet vaivaa keräämällä käsittämättömän määrän Marimekko-tavaraa yhteen huoneeseen, joka oli kuin kauppa. Siellä riitti ihasteltavaa. Nyt jälkikäteen muistan, että onhan meillä täällä Buffalon-kodissa viisi Marimekon pyyhettäkin.

Buffalossa on kuulemma kaksi kauppaa, joissa myydään joitain Marimekon tuotteita. Kukaan ei muistanut kauppojen nimiä, mutta yksi on Elmwood Avenuella. Unohdin selvittää tarkan sijainnin.

(Lisäys 9.2.14: Se kauppa on Ró, pari pari katua West Ferryltä pohjoiseen.)

Oli oikein virkistävä päivä. Kiitos!

Linkkejä


Marimekko https://www.marimekko.fi/ JA https://us.marimekko.com/#
Mistä löytyvät Buffalon skandinaavien klubin nettisivut? En löytänyt. Lisäys 1.2.14: ei  niitä nettisivuja ole, mutta kutsusta pääsee Facebook-ryhmään. ;)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Vauhdikkaat ja rauhalliset synttärit

Isoa A:ta on juhlittu kahdesti: eskarissa ja sitten kotona. Tänään olivat ne ison A:n kauan odottamat kotisynttärikemut. Viime lauantainen kun ei onnistunut pikku A:n oksennustaudin takia.

Isolle A:lle laulettiin onnittelut sekä suomeksi että englanniksi. Päivänsankari oli kovasti mielissään. Ison A:n äidiltä tilaama suklaatäytekakku maistui pienille hyvin ja vanhan ajan kauralastut menivät kuin kuumille kiville.

Hienoja synttärikortteja aarrekartasta leijan lennätykseen.
Sitten poikavoittoinen joukko leikki vauhdikkaasti miekoin ja naamarein taistelu- ja linnaleikkejänsä ja juoksi lastenhuoneen ja vintin väliä. Suurilta vahingoilta vältyttiin; yhdeltä jäi sormi oven väliin muttei siinä käynyt pahasti.

Ihan lopussa leikit siirtyivät jännien lahjojen pariin.

Steinerilaista symboliikkaa


Edellisviikolla eskarissakin isolle A:lle järjestettiin oma juhlatilaisuus, jonne myös äiti kutsuttiin mukaan. Iso A sai pitää koko päivän kruunupäähinettä ja hienoa viittaa. Itse juhlahetki meni niin, että opettaja lauloi tarinan, jossa pieni kultapallo tulee äidin ja isän luo.

Kultapallosta syntyy enkeli, jonka siivet äiti ja isä ottavat taskuun. Sitten pieni saa koriinsa kuun, tähdet ja auringon. Laulun tuossa vaiheessa kolme lasta, joilla oli kuu-, aurinko- ja tähtipäähineet, laittoivat ison A:n koriin paperista leikatut kuviot. Sitten iso A sai kävellä värikästä liinaa - ikään kuin sateenkaarta - pitkin äidin syliin.

Tämän jälkeen ringissä jokainen kävi halaamassa ja onnittelemassa häntä. Opettaja sytytti kynttilät, jotka iso A sai puhaltaa. Lahjaksi iso A sai pikkuisen huopapussukan, johon voi laittaa irronneen hampaan hammaskeijua varten.

Ryhmä söi yhdessä kakun, joka oli annettu äidin tehtäväksi alinna olevan reseptin mukaisesti.

Luulen, että iso A muistaa sekä nämä tämänpäiväiset vauhdikkaat Amerikan-synttärit että rauhalliset steinerilaiset seremoniallisuudet isonakin. Kiitos ihanien ihmisten!

Paljon onnea! Aika menee siivillä.

Syntymäpäiväkakku


1 kuppi öljyä
1 kuppi vaahterasiirappia tai hunajaa
1 2/3 kuppia vaniljajogurttia

Sekoita ja lisää:
1 tl ruokasoodaa
4 tl vaniljaa
4 kuppia täysvehnäjauhoja
ja paljon syntymäpäiväonnea!

Kaada voideltuun kakkuvuokaan ja paista väh. 35 min 175 Celsius-asteessa, kunnes kakku on kullanruskea.

Tarjoa kermavaahdon ja lempihedelmän palojen kera.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Martin Luther King Juniorin päivä

"Ei, ei, me emme ole tyytyväisiä ennen, kuin oikeudenmukaisuus vyöryy kuin vesi ja tasa-arvoisuus kuin suuri virta." M.L. King 1963. (Kuva San Fransciscon muistomerkistä.)

Tänään on vietetty Martin Luther King Jr:n päivää, joka on monille yhdysvaltalaisille vapaapäivä. Muistin sen vasta aamulla, kun oltiin pikku A:n hoitopaikan ovella. Mutta ei se mitään. Lähdimme yhden koulun puistoon leikkimään.

M.L. King oli ihmisoikeusaktivisti, jolla oli unelma siitä, että orjien ja heidän isäntiensä lapset voisivat syödä samassa pöydässä kuin veljet, tasavertaisina ihmisinä. Hän piti kuuluisan "I have a dream" -puheensa vuonna 1963, jolloin marssittiin mustien ja valkoisten yhtäläisten oikeuksien puolesta. Puhe jäi elämään. Mutta presidentti J.F. Kennedy murhattiin pian sen jälkeen ja muutaman vuoden kuluttua myös M.L. King.

Ihmiset ovat Yhdysvaltain lainsäädännössä tasa-arvoisia. Mutta käytännössä mahdollisuudet pyrkiä elämässä eteenpäin eivät mene tasan, mikä näkyy ainakin tuloerotilastoissa ja köyhyydessä.

Näistä asioista M.L. King puhui:
  • Ihmistä tulee arvioida persoonan eikä värin perusteella.
  • Koulutuksen tavoitteena on opettaa erottamaan totuus valheesta, tosi epätodesta.
  • Koulutuksen tehtävänä on opettaa kriittistä ja intensiivistä ajattelua.
  • Rodullisen epätasa-arvon juoksuhiekasta on päästävä ihmisen arvokkuuden peruskallioon.
  • Väkivallattomuus perustuu rakkauden periaatteeseen.
  • Kansakunta, joka käyttää vuosi toisensa jälkeen enemmän rahaa sotilaalliseen puolustukseen kuin sosiaalisen tuen ohjelmiin, on saavuttamassa henkisen kuoleman.
  • Köyhyys on sosiaalisesti julmaa ja sokeaa kuin kannibalismi ihmiskunnan aamuhämärässä.
M.L. Kingin muistomerkki San Franciscossa.

(Käännökseni eivät ole suoria vaan lyhennettyjä. Vastaan virheistä.)

Linkkejä


Englanniksi Kingistä http://www.mlkonline.net/
Ylen juttu viime vuodelta http://yle.fi/uutiset/yhdysvallat_muistelee_lahihistoriansa_kaannekohtaa_-_martin_luther_kingin_puheesta_pian_50_vuotta/6790693

lauantai 18. tammikuuta 2014

Palvelu- ja tv-kulttuuria

Isolla A:lla piti olla synttärijuhlat tänään, mutta pikku A alkoi viime yönä oksentaa. Voi pieniä. Päätimme siirtää juhlia viikolla. Ison A:n pettymystä liennytti se, että hän sai pari kaveria puistoon jäätä särkemään, ja pikku A ilostui, kun iltapäivällä katsoimme koko perhe Time Warner -kaapeliyhtiön joululahjaelokuvan nimeltä Turbo. Siinä etana haaveili kilpaa ajamisesta ja tietenkin voitti Indie 500 -kisan.

Kaapeli-tv-yhtiö lähetti joulukortin tällaisin saatesanoin: "Me arvostamme lojaalisuuttasi. Ja osoittaaksemme miten paljon me haluamme kiittää tarjoamme kaksi elokuvaa. Nauttikaa, ja kiitos vielä kerran meiltä kaikilta..."Täälläpäin maailmaa on muuten yleisesti hyvä palvelukulttuuri. Asiakkaita tervehditään, heidän tarpeensa selvitetään, mitään ei tyrkytetä, jälkimarkkinointi ja asiakastyytyväisyyden ylläpito ymmärretään. 

Suomessa kun olimme joululomalla, kohtasin pari palveluesimerkkiä sieltä huonosta päästä. Menin katsomaan yhteen kauppaan kenkiä enkä erottanut ensin myyjää muutaman ihmisen joukosta. Katselin siis kenkiä rauhassa, kunnes tarvitsin apua. Myyjä kulki pää alaspäin kädet taskuissa. Kysyin, onko yhdestä kenkäparista toista kokoa. Vastaukseksi sain, että kaikki on siinä. Sitten kysyin väreistä. Vastaus oli sama. Yhtä toista naisasiakasta alkoi tilanne naurattaa, ja niin minuakin. En vaivannut myyjää enempää vaan lähdin.

Toinen huvittava tilanne oli Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun olimme lähdössä takaisin Yhdysvaltoihin. Helsingin Sanomien menekinedistäjät jakoivat lehtiä, ja mieheni kysyi, saisiko ottaa pöydällä olevan Kuukausiliitteen mukaan. Nuori nainen kysyi, olemmeko tilaajia. Kyllä, vastasimme. No, sittenhän emme saa sitä lehteä mukaan, koska meillä on ollut aamulla tilaisuus lukea se. Käsittämätön vastaus.

Mieheni vielä yritti selittää, ettemme valitettavasti ole paperista versiota saaneet lukea pitkään aikaan. Mutta nainen vain intti, ettei hän voi antaa, koska muuten lehdet loppuisivat kesken. Mies sanoi, että pitkällä lentomatkalla olisi niin mukava lukea paperilehteä. Nainen kysyi, miten pitkä matka on. Mies vastasi yhdeksän tuntia ja minä, että monta kuukautta. Sitten lähdin. Annoin olla.

Televisiosta vielä sen verran, että täällä Amerikassa kanavia riittää ja valinnanvaraa on niin paljon, että sormi menee suuhun. Lapset eivät juurikaan satunnaista urheilua lukuunottamatta katso televisiota, sillä siellä on liikaa mainoksia. Pikku Kakkonen on ykkönen meillä edelleen. IPadilla sitä katsellaan.

Lisäksi The Voice of Finland ja Vain elämää ovat kiinnostaneet poikia. Jonkin verran myös Putous-ohjelma, jonka jutut tosin menevät heiltä ohi. Minun ja miehen suosikkeja musiikkiohjelmien lisäksi ovat olleet Isänmaan puolesta (Homeland) ja Suomen kaunein koti.

Mies on innostunut seuraamaan urheilua televisiosta, koska se on täällä ilmaista voimakkaan mainonnan takia. Superbowl eli amerikkalaisen jalkapallon finaali tulee kahden viikon päästä sunnuntaina, mihin kaupat ovat jo varautuneet mainostamalla valmiita ateriakokonaisuuksia. Ilmeisesti ei olla silloin lähdössä mihinkään hiihtämään... (Terveisiä tuohon viereen sohvalle.) ;)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Jääkiekkotaivaaksi sanovat

Biisonien areenan jääkoneessa on pormestarin nimi.
"Welcome to hockey heaven, Buffalo, New York" mainostetaan Bisons-areenan seinällä. En osaa mihinkään verrata, mutta on täällä ainakin paljon luistelupaikkoja. Pojat käyvät luistelemassa kahdesti viikossa; lauantaisin Buffalo State Collegen luistelukoulussa ja tiistaisin juuri em. biisonien areenalla yleisöluistelussa. Silloin myös äiti ja isi ovat mukana.

Pojat ovat kehittyneet luistelussa paljon. Iso A menee pitkin liu'uin lujaa, ja pikku A ottaa mallia. Luistelukoulussa pojat kuuntelevat hyvin ohjeita ja yrittävät tehdä ohjaajan näyttämän mallin mukaan. Yksi nuori ohjaajatyttö on muuten joskus luistellut jonkun suomalaisen kanssa (en tullut kysyneeksi kenen). Ohjaaja on osannut sanoa pojille "moi".

Luistelukoulussa käy myös muutamia aikuisia, jotka harjoittelevat samaan aikaan lastensa kanssa. Minä olen ajan käyttänyt hyödyksi siten, että juoksen katsomon ylätasannetta eli tavallaan kenttää ympäri. Muutama muukin vanhempi toimii samoin.

Collegen urheilijoita kutsutaan nimellä Bengals, joka viittaa Bengalin tiikereihin. Heitä on moneen lajiin: jääkiekkoon, koripalloon, hiihtoon, lacrosseen (intiaanien kehittämä pallopeli), eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen jalkapalloon, uintiin, sukellukseen, yleisurheiluun, cheerleadingiin, lentopalloon ja softballiin (naisten amerikkalainen pesäpallo). Tutkintoon valmistava täyspäiväinen opiskelu maksaa muuten 10 000 dollaria per lukuvuosi. Kannattaa opiskella rivakasti.

Lapsen kokoinen pokaali biisoneilla.

Jäällä voi haaveilla


Tänään tiistaina olimme koko perhe jäällä. Tällä kertaa yleisöluistelussa oli porukkaa tavallista enemmän, ja joukossa oli taas yksi nuori tyttö, joka valmensi kahta noin 10-vuotiasta jääkiekkoilijapoikaa. He ovat jo todella taitavia ja hyvin motivoituneita. He ottavat vetoja viivalta toiselle, sirklaavat kaikkiin suuntiin, luistelevat "jäniksen ammunta" -asennossa, työntävät toista toisen jarruttaessa jne.

Iso A ja pikku A tykkäävät välillä uteliaina katsella noiden poikien nopeita käännöksiä mutta myös ensi kertaa luistimilla olevien pyllähdyksiä. Sitten he tomerana toteavat "minä osaan jo" ja kuuluttavat säästävänsä rahaa jääkiekkohanskoihin. Ai niin, ja tietenkin isona pelaavat NHL:ssä ja välillä amerikkalaista jalkapalloakin ehtivät harrastaa. Ja Saksassa pitää kuulemma käydä muuten vain. Lisäksi pitää hoitaa palomiehen ja poliisipäällikön hommat Suomessa sekä suunnitella avaruusraketteja jossain.

Linkkejä


Bisons http://www.bisonshockey.net/
Buffalo State College http://www.buffalostate.edu/
Collegen urheilijat http://www.buffalostateathletics.com/index.aspxe
Sabres tietenkin vielä http://sabres.nhl.com/

perjantai 10. tammikuuta 2014

Lumesta ja kodittomuudesta

Joku tilasi auran, joka hoiti tietenkin vain tilaajan talon edustajan.

Pojat kunnostivat kävelytien.
Pojat saivat aamupäivällä lapioida ja kolailla ahkerasti, kun lumiaura meni neljä kertaa talomme ohi. Lunta lensi kaaressa joka kerta jalkakäytävälle, mutta pojista se oli hauskaa. Yksi tuttu ohikulkija kommentoikin, että tämä jalkakäytävä ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, kun pojat olivat saamassa urakkaansa valmiiksi. Totta hänen kehunsa varmasti olikin, sillä yleensä ihmiset pääsevät kolaamaan oman talonsa jalkakäytävät töistä päästyään. Pojat olivat itsekin tyytyväisiä lopputulokseen ja totesivat tehneensä parempaa jälkeä kuin aura.

Nyt keli on plussan puolella, ja viikonloppuna taitaa kaikki lumet sulaa. Harmi. Toisaalta se voi olla pullonkerääjien onni, sillä he pääsevät paremmin kulkemaan kärryinensä kuin nyt suolaisessa loskassa. Eräs kärryä työntävä vanha mies kulki tietämme ennen, kuin aura oli käynyt. Hän keräsi ihmisten pois laittamia tavaroita roskisten vierestä. Samalla hän jaksoi lapioida joidenkin talojen kohdalta kulkureitin portaille ja lisäksi vielä poistaa lumet portailta. Olikohan se kiitos siitä, että noista taloista hän oli saanut paljon apua? En tiedä. Meidän talomme kohdalta hän ei ottanut pullopussia ehkä siksi, että lapset olivat pihalla. Kun olimme jo sisällä, seuraava pullonkerääjä otti pussin kyytiinsä.

Oikeaa tukea oikeaan aikaan


En tiedä, mitä Buffalossa on tehty kodittomien tilanteen kohentamiseksi. Facebookissa näin vinkin, että Lontoossa oli annettu parille kymmenelle kadulle elävälle kolme tonnia, kun he suunnittelivat ensin, miten he rahansa aikovat käyttää. Monet käyttivät rahaa säästeliäästi ja järkevästi ja pystyivät muuttamaan asuntolaan. He näkivät tulevaisuuden valoisana ja pyrkivät elämässään eteenpäin. Vain yksi oli myynyt rahoillaan ostamansa tavarat saadakseen huumeita. Rahanjakoprojekti arvioitiin hyvin tehokkaaksi tavaksi auttaa ihmisiä. Olennaista oli, että ihmisiä lähestyttiin henkilökohtaisesti.

Edelleenkin jaksan pahoittaa mieleni buffalolaisten ihmisten kodittomuudesta. Toivottavasti he saivat kovilla pakkasilla jonkin suojan. Kaupungin nettisivuilla oli lista eri paikoista, jonne ihmiset voivat mennä lämmittelemään. Ehkä tieto saavutti oikeat ihmiset...

Poikien lumilinna.
Mutta tämä on pakko kertoa. Luin yksi päivä lehdestä eräästä perheettömästä buffalolaisesta miesopettajasta (aikoinaan sotakentilläkin palvellut), että hän käy vapaa-aikanaan pitämässä vauvoja sylissään sairaalassa. Hän siis keinuttelee vauvoja, kun hoitajilla on kädet täynnä töitä ja vauvojen vanhemmat ovat töissä. Hoitajat kiittelivät jutussa, miten mies aina omalla rauhallisuudellaan saa vauvat nukahtamaan turvallisesti. Ihmeellistä!

Linkki


Lontoon projektista http://www.jrf.org.uk/sites/files/jrf/supporting-rough-sleepers-full.pdf

maanantai 6. tammikuuta 2014

Liian kylmää, ei koulua

Ihan kotoisalta tuntuu olla taas täällä Buffalossa. Tällä hetkellä hämmentää kuitenkin tuo sää. Kun hain ison A:n eskarista, opettaja sanoi, ettei huomenna ole koulua. Ai miksi? Kylmyyden takia. Ihmettelin vieläkin ääneen, miten kylmyys liittyy mitenkään koulunkäyntiin. Vastaus oli, että lapset jäätyvät koulubusseja odottaessaan.

No, testasin poikien kanssa sääolosuhteita tänäiltana. Ulkona oli miinus 12 Celsius-astetta ja erittäin kova ja kylmä puuskittainen etelätuuli. Vartin verran pikkuiset viitsivät lumilinnaansa paikkailla selkä tuulta vasten ja liukastella jäisellä pihalla, kunnes halusivat takaisin sisälle. Nyt ulkona on jo 14 astetta pakkasta, mikä kovan tuulen kanssa tuntuisi noin 20 pakkasasteelta. Pikku A:n koulusta sain juuri sähköpostin, että sekin koulu on huomenna kiinni.

Uutisissa varoitellaan äärimmäisistä sääolosuhteista. Tuulen kanssa pakkanen tuntuisi miinus 40 asteelta huomenna. Nyt ymmärrän, miksi eilen yksi iso ruokakauppa oli tupaten täynnä porukkaa. Jengi hamstrasi ruokaa, koska lähipäivinä ei välttämättä pääse kauppaan.

Mitenköhän mies pääsee huomenna töihin? Sen näkee aamulla sitten, mitkä tiet ja sillat ovat suljettuja. Lunta ei tällä hetkellä ole kuin reilut kymmenen senttiä, mutta aamulla tilanne voi olla toinen.

Seurasimme muuten eilen nuorten miesten jääkiekon MM-kisoja. Hieno maali lopussa! Rasmus Ristolainen sai äsken kiitosta televisiossa. Yhdellä urheilukanavalla haastateltiin Buffalo Sabresien muita suomalaisia. Ville Leino ja Teppo Numminen olivat mielissään Suomen voitosta ja veikkasivat Ristolaiselle hienoa jatkoa pelaajaurallaan. Ruotsalainen joukkuekaveri Johan Larsson tosin oli säästeliäs kehuissaan, sen verran Ruotsin häviö harmitti.

Nyt täytyy lopettaa. Pienet täytyy kantaa sänkyyn tuosta sohvalta, johon he juuri nukahtivat kaksi tuntia ennen normaalia aikaa. Aikaero vielä vaivaa. Toivottavasti nukkuisivat edes aamukuuteen.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Suomen talvitunnelmia

Suomessa sää pysyi leutona koko kahden viikon lomamme ajan. No, eipä päästy suoraan saunasta hankeen, mutta jo pelkästään saunominen pitkästä aikaa oli mukavaa.

Kiitokset vielä kotiväelle, kavereille ja jouluterveisiä lähettäneille - ja tietenkin joulupukille!

Perinteiset jouluruuat sekä erityisesti vispipuuro, ruisleivät ja rieskat maistuivat. Ulkoilu eri maisemissa oli virkistävää. Pojat saivat rakentaa majaa, kulkea metsässä, leikkiä serkkujen ja pelata pikkuserkkujen kanssa, kaikkea kivaa.

Täällä me nyt valmistaudumme huomiseen lentoon. Onkohan puoli metriä lunta ja pari kymmentä astetta pakkasta perillä Buffalossa? Toivottavasti lennot ovat ajallaan Amerikan lumimyräköistä huolimatta. Huomenaamulla ehditään ostaa vielä ruisleipää ja salmiakkia matkalle mukaan.

Buffalo, here we come!

Tässä muutamia luontokuvia suomalaisista maalaismaisemista kommentein.

Aamu paistaa vanhaan navettaan.
 
Maaseudun aamun värejä.
Pajunkissojen joulu.

Valokuvaaja Pekka Suomäen hengessä maalaisromantiikkaa.













Kallioimarteet kumartavat.















Alvar Aaltoa metsän hengessä.
Syksynlehti katsoo talviaurinkoa.










Maaseudun aamupäivä ei ole päättänyt, kummalle puolelle nolla-astetta asettuu.

Näin suohaukan, joka asuu tuolla kaislojen kätkössä. Parvi pyrstötiaisia pyöri rannan pajuissa.

Hei, hei!