maanantai 28. huhtikuuta 2014

Arkihaaste

Facebookissa pyörii arkihaastekisa, johon en osallistunut, vaikka pyydettiin. En jaksanut sille foorumille laittaa kuvia, kun täältä niitä löytyy. Tässä tulee pari lisää, ja kyllä - niistä kahvimukeistakin, joita jossakin mediassa manattiin tylsistä tylsimpinä. Niitä näet tuolla jossakin tiskitelineessä toisessa kuvassa, jos tarkasti katsot.

Ensimmäisen kuvan otin, koska pojat olivat järjestäneet meille viikonloppuna yllätyksen. He heräsivät aikaisin, siivosivat huoneensa omasta aloitteestaan ilman minkäänlaista painostusta ja kattoivat aamupalan pöytään. Voi sitä onnenpäivää! Kehuin heitä niin kovasti, että he laajensivat siivousurakan myös olohuoneeseen. Lisää näitä päiviä, vaikka kerran viikossa.

Legot, jotka yleensä leviävät päivittäin ympäriinsä, vaihtuivat linnaan.

Kompakti tiskausnurkka, jossa syvä allas.
Alla näkyy kätevä tiskausnurkkamme. Erityistä kiitosta saa nostettava sivutaso, jolle tiskit voi kasata. Vasemmalla kuivaustelineessä astiat kuivuvat nopeasti, koska tason alla on patteri. Musta reikäinen levy laatikon alla päästää mukavasti lämmintä ilmaan patterista, mikä mahdollistaa miellyttävän tiskaustapahtuman. Ikean liian leveärakoista metallista kuivaustelinettä altaan yllä kuitenkin moitimme. Arvioiden kahdeksan lasia on mennyt rikki, koska ne ovat keikahdelleet telineeltä alas. Kunniamaininta annetaan suurelle ikkunalle, josta on mukava tarkkailla kadulla kulkijoita.

Seuraavassa kuvassa esittelyssä kellarissa olevat jättikokoiset pesu- ja kuivauskoneet, joissa voi hoitaa suuret määrät pyykkiä kerralla. Pesukone saa miinuspisteitä siitä, ettei se aina pese kunnolla. Kuivausrumpu puolestaan syö vaatteita. Se pisti palasiksi ihanan pehmeäksi kuluneen t-paitani vuodelta 1995. Harmittaa, koska Budapestistä ostamallani paidalla on ollut tunnearvoa ja se on ollut mainio kesäunipaita. Aika aikaansa kutakin, sanoi mies.

Suursyömärit suut ammollaan. Syökää vanhat vaatteet, uusia en teille anna!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kummituksista susheihin

Otteita viime aikojen tapahtumista ja mietteistä. Avainsanat tummennettu.

Voi hävityksen kauhistus kummitusten vessakäyntejä!
Kun olimme menossa Stiglmeierin puistoon, oli ihan pakko koukkaista katsomaan vanhaa, hylättyä rautatieasemaa. Sen edessä oli poliisin varoitus rakennukseen pyrkimisestä ja pysäköintikielto. Mutta kun kerran jo yksi auto oli pysähtynyt, niin miksemme mekin. Toisesta autosta tuli ulos nainen ja kaksi lasta. He menivät sisälle sivurakennukseen, josta oli ovet irrotettu ja ikkunat rikottu. Ei ole vaikea arvata, kuka meni perässä. Kysyin naiselta, mitä hän tietää rakennuksesta. Hän sanoi, että siellä kummittelee ja siellä on kuvattu yksi jakso jotain "Kirotut talot" -sarjaa. Jäljestä päätellen aikamoiset poltergeistit ja belsebuubit olivat riehuneet sisällä. Lattia oli täynnä lasinpalasia, vessasta oli kaikki pytyt viety ja suuri osa laatoistakin. Varsin kirjoitustaitoisiakin kummitukset olivat olleet. Tosin tekstien taso ei päätä huimannut. Kysyin naiselta, tietääkö hän, mitä rakennukselle aiotaan tehdä. Hän kertoi, että torniin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla harvoin, mutta rakennuksen kunnostamiseen tuskin kenelläkään rahkeet riittävät.

Sain tänään tietää, että puistossa kasvavan lännenambrapuun piikikkäitä hedelmiä käytetään kiinalaisessa lääketieteessä ja ilmeisesti myös intiaanit ovat hyödyntäneet monia terveysvaikutuksia. Kiinalaiset käyttivät puun aineita esimerkiksi verenkierron edistämiseen, virtsa- ja vatsavaivoihin ja intiaanit ripulin ja yskän parantamiseen. Lisäksi Wikipedia osaa kertoa, että puusta saatavaa voimakkaasti tuoksuvaa eritettä on käytetty muun muassa hajuvesissä, tupakassa ja liimoissa.

Menin tänään lenkille ja löysin 97 dollaria seteleinä. Nooh, poimin ne taskuun ja menin pimpottamaan viereisen talon ovikelloa. Juuri kun olin lähtemässä nuorehko mies avasi oven, ja kysyin häneltä, olisiko hän kenties pudottanut lompakostaan jotain kävelytielle. Mies oli varma, ettei ollut pudottanut mitään. Sanoin kysyväni sitten naapurista. Siellä oli porukkaa kotona, mutta kukaan ei avannut ovea. En tiedä, voinko pitää rahat vai ilmoitanko poliisille. Joskus opiskeluaikoina löysin muutaman kympin bussipysäkiltä loskan joukosta ja pidin rahat tyytyväisenä, kunnes sain vuosia myöhemmin tietää, että on olemassa jokin euroraja, jonka jälkeen seteleistä pitää ilmoittaa poliisille. Nää on näitä "kilautetaan kaverille" -kysymyksiä. - Ahaa, katsos, nyt tulikin vastaus Facebookissa. Poliisi tuskin vaivatuisi ottamaan selvää tapauksesta. Finders keepers eli löytäjä saa pitää. Näillä siis mennään.

Art deco -rautatieasema kuuluu USA:n arvotalojen rekisteriin.
Tänään meiltä katkesi vedentulo. Olin viikko sitten ilmoittanut vuokraisännälle, että hän ystävällisesti muistaisi maksaa vesilaskun, koska vesilaitos oli pudottanut uhkalapun postilaatikkoomme. Aamulla käytiin pieni tekstarivaihto, ja hän ilmoitti kyllä hoitaneensa maksun mutta että vesilaitos oli tehnyt virheen. Iltapäivällä ovikello soi, ja vesilaitoksen setä tuli iloisena kertomaan, että saamme taas vettä. Sepä hienoa. Sitä kuulemma sattuu usein, sitä laskujen unohtamista, erityisesti vuokraisänniltä...


Miten autonpesu voi olla näin halpaa? Sisä- ja ulkopesu yhteensä 22 dollaria eli 16 euroa. Yksi rahastaa, kaksi letkuttaa, yksi putsailee sisältä ja kaksi muuta kiillottelee. Plus ilmaiset pesut myöhemmin kaupan päälle. Ymmärrän kyllä, että asiakassuhde saadaan pysyväksi noilla lisäeduilla mutta silti, missä bisnes.

Onhan näitä hassuja juttuja. Pidin pari viikkoa sitten kahdestaan toisen pojan koulun rehtorin kanssa ideapalaveria rahankeruutapahtumaan liittyen. Kukaan muu vanhemmista ei päässyt työnteon, flunssan tai muun takia paikalle. Rehtori kertoi viime vuotisesta toukokuuriehasta, ja yritin sitten kehittää jotain lisää. Pitäisikö yksi tie sulkea? Voisiko myydä vettä ilman elintarvikemyyntilupaa?

Onhan vapaaehtoistyöntekijänä ihan kivaa, esimerkiksi vahtia koulun ovella, ketkä menevät ja ketkä tulevat, kunnes saa kuulla, että alueella on liikkunut joku hyypiö, joka on yrittänyt napata lapsia mustaan autoon. Sain kuitenkin kannustavia sanoja iltapäivän ovivahtina olemiseen. Voisin suomen kielellä hämätä mahdollisesti kouluun pyrkiviä hämärämiehiä. Säikähtäisivät vielä suomalaisia ärräpäitä!

Georgian osavaltio on päättänyt niin, että kouluihin saa tuoda aseita turvallisuuden takaamiseksi, siis vain työntekijät. Laki astuu voimaan heinäkuun alusta. Sairasta, sanon minä. Ja tosi pelottavaa. Aseita saa kantaa baareissa, lentokentillä, suurinpiirtein missä tahansa paitsi hallintorakennuksissa ja kirkoissa.

Saatiin postissa äänestyslappu eurovaaleihin. Ihan kiva, mutta lähimpään äänestyspaikkaan New York Cityyn on kahdeksan tunnin ajomatka. Pitää puntaroida asiaa... Äänestäkäähän hyvin siellä Suomessa!

Sushin pyörittely helppoa kuin heinänteko.

Tein pari päivää sitten ensi kertaa elämässäni susheja poikien pyynnöstä. He ovat olleet aiemmin tosi innostuneita levästä, kun kerran ostin heille kevyesti suolattuja vihreitä levälastuja kaupan maistiaisista. Niin, ja olimmehan viime viikolla japanilaisessa ravintolassa, joka lisäsi kiinnostusta levärulliin. Sen verran oli pelisilmää, että käytin ns. eilen paistettua lohta, ettei kaikkea tarvinnut aloittaa ihan alusta. Keitin tosin täysjyvien täysjyväriisiä, mikä ei oikein toiminut, ei ollut tarpeeksi tahmeaa, mutta eipä tullut mieleen etukäteen hankkia sushiriisiä. Pyörittelin kuitenkin monenlaisia rullia, ja lopputulos oli kelvollisen maukas. Yhdistelmä 1: riisi, paistettu lohi, kurkku. Yhdistelmä 2: riisi, metvursti, kurkku. Yhdistelmä 3: riisi, lohi, juusto, avokado. Yhdistelmä 4: riisi plus paistettu sipuli ja herkkusieni. Yhdistelmä 5: kermavaahto ja ananas.

Linkkejä


Rautatieasemasta video https://www.youtube.com/watch?v=YAoUBBbwIKc JA historiaa http://www.buffalohistoryworks.com/terminal/death/death.html
Lännenambrapuu http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nnenambrapuu
Autonpesufirma http://www.deltasoniccarwash.com/index.html
Uutinen Georgian osavaltion aselaista http://www.nytimes.com/2014/04/24/us/politics/sweeping-measure-expanding-rights-of-gun-owners-is-signed-into-georgia-law.html?_r=0
Europarlamenttivaalit http://www.vaalit.fi/fi/index/vaalit/europarlamenttivaalit.html
Sushitietoutta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sushi 

P.S. Laitoin blogiin pari uutta toimintoa. Oikeassa reunassa näet Blogiarkiston alla kohdan, josta voit hakusanalla etsiä juttuja. Saa kommentoida. :)

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aikaa lentää ja kohta mekin

Enää reilu kuukausi ja sitten lähdetään takaisin Suomeen. Isolla A:lla on tullut puuskittaista koti-ikävää viime aikoina. Pikku A puolestaan on miettinyt, minkälaisia sääntöjä Yhdysvalloissa ja Suomessa on. Suomessa on kuulemma hyvä sääntö se, että saa luistella järven jäällä. Yhdysvalloissa on hyvää se, ettei tupakkaa mainosteta ruokakaupassa. Olen kysynyt pojilta, onko jokin asia, jota he voisivat jäädä kaipaamaan Amerikasta, kun ollaan takaisin Suomessa, mutta he eivät ole osanneet vastata. Iso A kuitenkin sanoi, että Suomessa ovat sitten hyttyset haittaamassa hommia, kun täällä ei niitä ole.

Aikuisen näkökulmasta täällä on ollut sellaisia hyviä juttuja, joita ei kotona ihan lähellä ole. Jään kaipaamaan yksityistä kuntosalia, joka on tuossa parinkymmenen loikan päässä. Myös ruokakauppa Wegmansia voi tulla ikävä. Mutta pianpa se arki siitä tasoittuu uomiinsa. Kivointa on nähdä omia perheenjäseniä, ystäviä ja sukulaisia. Ja toivon, että muutenkin elämästä tulisi nykyistä sosiaalisempaa. Ja metsä, oo-oo, siellä kun pääsee juoksemaan ja napostelemaan metsämansikoita.

Päivitin blogin aloituskuvan, koska en usko, että enää tulee takatalvea. En ainakaan toivo. Tänään oli 30 astetta auringossa ja 20 varjossa.

P.S. Hyvää pääsiäisen jatkoa ja kiitos onnitteluista!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mitä kannattaa arvostaa?

Suomen luontoa. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Kun käy kaukana, näkee lähelle. Niin se vain on. Alla on kahden erilaisen maan plussia, mutta en voinut olla pistämättä paria provokatiivista heittoa sulkeisiin.

Suomessa arvokasta

  • Ilma - voit hengittää verrattain raikasta ja puhdasta ilmaa. Hengityssuojia ei tarvita.
  • Vesi - voit juoda puhdasta vettä suoraan hanasta. Pullotettu vesi ei ole välttämätön.
  • Ravinto - voit kerätä terveellisiä metsän antimia. Sinulla on jokamiehenoikeudet.
  • Vapaus liikkua - voit liikkua kaduilla ja metsässä yksin. Liikkuminen on turvallista.
  • Terveys - saat koulussa terveellisen ruuan, ja terveydenhoito on ulottuvillasi.
  • Toimeentulo - saat ilmaisen koulutuksen ja tukea rohkeassa yrittämisessä. Turvaverkko on alla.
  • Lepo - saat lomailla välillä töistä. Työlainsäädännössä otetaan työntekijä huomioon.
  • Äitiysvapaa - saat töistä vapaata ennen synnytystä ja sen jälkeen. Hyvä tuki imetykselle ja turvallinen alku lapsen elämälle.

Suomi on perusteiltaan toimiva, rauhallinen yhteiskunta, jossa jokaisella on kohtuullisen tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään. Lapset otetaan huomioon. (Oma maa mansikka - Suomi on sisäpiirimäinen pikku maa, joka ahdistuu maahanmuuttajista eikä osaa markkinoida tuotteitaan ja palvelujaan rajojen sisä- eikä ulkopuolella.)

Yhdysvalloissa kannattaa arvostaa

  • Suuri valtio, paljon ihmisiä ja silti homma pysyy kasassa.
  • Vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus - hienoja arvoja, joita tosissaan pitäisi toteuttaa käytännössä.
  • Verkostoituminen - ihmisiä esitellään ja tutustutetaan toisiinsa aktiivisesti.
  • Moninaisuus ja monikulttuurisuus - ihmiset saavat olla omia itsejään.
  • Eteenpäin meno - usko parempaan maailmaan ja amerikkalaiseen unelmaan, mikä se sitten lieneekään.
  • Ystävällisyys - tuntematontakin ihmistä tervehditään ja jäädään juttelemaan tämän kanssa.
  • Palvelualttius - asiakasta pidetään tärkeänä, eikä tämän tarvitse palvella itse itseään.
  • Rohkeus muuttaa ja aloittaa alusta - amerikkalaiset voivat helposti muuttaa toiselle puolelle Yhdysvaltoja asumaan ja aloittamaan elämän uudessa paikassa.
Yhdysvaltain luontoa. Money does not grow on trees.

Yhdysvallat on valtavan kokoinen maa, jossa on paljon moninaisuutta ja resursseja tehdä vaikka mitä, jos poliitikot niin päättävät. (Rahalla saa ja hevosella pääsee, mikä on johtanut siihen, että politiikassa on vahva korruption vaara, koska suuryritykset pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon ja rikkaat pääsevät poliitikon urallaan eteenpäin. Päätöksentekijöistä noin puolet on miljonäärejä.)




P.S. On ollut kommenttipuolella hiljaista. Avaisikohan tämä teksti lukijoiden sanaista arkkua? Kumpaan maahan sopii paremmin sanonta "Vierivä kivi ei sammaloidu" entä "Ei raha puissa kasva"?

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kanadan Niagaralla

Hevosenkenkäputous tyypillisimmillään.
Teimme road tripin Kanadan puolelle. Ensin ajoimme suoraan Buffalosta Erie-järven rannalta Rauhansiltaa pitkin Kanadaan ja siitä pohjoiseen Niagaran jokea seuraten putouksille asti. Jatkoimme yhä pohjoisemmaksi joen alajuoksulle Ontario-järven suulle, jossa on idyllinen, vierailemisen arvoinen Niagara on the Lake -kaupunki. Siellä yövyimme. Sitten matka jatkui lounaaseen St Catharinesiin, josta edelleen etelään Wellandiin ja Port Colborneen ja lähelle Erie-järven rantaviivaa, jota seurattiin takaisin Rauhansillalle. Alla on reissun Kanada-kuvasatoa lyhyine teksteineen.

Morsiusputoukset jäähunnussa.
Niagara-joen suuren pyörteen voi ylittää tällä häkkyrällä.



Ja virtaa tulee vesivoimasta. Näiden jylhien maisemien vastapainona on monia viini- ja hedelmäviljelyksiä. Seutu on myös pyöräilijän paratiisi hyväkuntoisine, mutkaisine muttei mäkisine teineen.
Niagara on the Lake on kaunis pikkukaupunki viinitilojen vieressä. Sieltä löytyy suklaakauppa, hilloputiikkeja, kiva leikkipuisto, golfkenttä, upeita rakennuksia ja suuri teatteritalo. Hotellien hinnat lähes tuplaantuvat toukokuussa. Erinomainen ruokapaikka on muuten Zee's Grill, jossa nautimme japanilaistyylistä tonnikalaa ja kuskuslohta.

Prince of Wales -hotellissa on sauna!
Aamiainen tilattu uinnin jälkeen.










Linnake joen suulla. Niitä riittää.

Hotellin Ateena-jumalatar ja pääsiäinen.











St Catharinesin kaupungin liepeillä Mountains Mill eli mylly. Kaupungin keskustassa kirjaston lähellä on muuten loistava Sushi-ravintola, jossa saa tilata paljon ja kaikenlaista kiinteään hintaan.

Lakeshoren Waverly Beachin iltatunnelmaa. Näimme ketun.

Buffalon kaupunki Kanadan puolelta nähtynä.

P.S. Nämä kuvat on otettu uudella Olympus-kameralla. En tiedä vielä, myynkö vanhan Olympuksen vai en.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Suomalaisilla tuotteilla markkinoita

(Lisäys 4.5.: xylitoli. Lisäys 27.5.: Muumi-kirjat ja Marimekko-Iittala.)

Täällä Amerikassa on oppinut arvostamaan Suomessa toimivia asioita eri tavalla. Ilmainen koulutus on yksi tärkeimmistä, mutta pienet arkipäiväiset jutut, joihin ei kotimaassa juuri kiinnitänyt huomiota, ovat täällä ollessa tulleet mieleen. Alla on listaa asioista, joilla voisi olla markkinarakoa Amerikassa, ja lopussa lista niistä suomalaisista tuotteista, joita olen täällä kaupoissa nähnyt.

Näitä suomalaisia tuotteita tarvitaan


  • Xylitoli-purkka, koska täällä ei sellaista ole tajuttu.
  • Abloy-lukot avaimineen, koska täällä joudun räpeltämään neljän avaimen ja kahden erilaisen lukkomallin kanssa.
  • Astiankuivauskaappi, koska nyt on käytössä Ikean liian suurirakoinen kuivaushylly.
  • Oraksen hanat, koska täällä englantilaiseen tyyliin kuuma ja kylmä vesi tulevat eri hanoista tai ne säädetään eri vivuista.
  • Isommat viemäriputket, jottei tarttis kertaakaan käyttää putkenavauspumppuvälinettä.
  • Tienrakennusosaamista, koska täällä tiet routivat pahasti.
  • LappSet-leikkipuistovälineet, koska täkäläiset kaipaavat uusimista ja uutta pirteyttä.
  • CorePlastin heijastimet, koska kellään en ole nähnyt heijastimia tietyöntekijöitä heijastinliiveineen lukuunottamatta.
  • Nokian kumisaappaat, koska täällä on enimmäkseen myynnissä aasialaisia halpismalleja.
  • Nokian nastarenkaat, sillä täällä jengi liukastelee sileillä renkailla talvisin.
  • Lasten Ruskovilla- tai muut villapuvut, Reiman toppahaalarit, Rukan kuravaatteet, Kivat-kypärämyssyt ja kaulurit, koska amerikkalaiset lapset olisivat ymmyrkäisiä onnesta, jos heille ostettaisiin täältä sellaiset lämpimät ja säänmukaiset varusteet.
  • Vanilliinisokeria, koska se on yksi keskeinen ainesosa eurooppalaisissa leivontaresepteissä.
  • Siirappi, sama juttu kuin yllä.
  • Ruisleipää, koska sitä ei kukaan Buffalossa tee ja sitä pitää tilata New York Citystä asti.
  • Tuplaikkunat, koska kaikissa taloissa ei sellaisia ole
  • Talomaalit, sillä moni talo kaipaisi maalia, joka ei kupruilisi tai rapistuisi herkästi pois.
  • Yleisösauna, heh, tietenkin naisten ja miesten omilla vuoroilla. (Ei ehkä olisi yleisömenestys mutta vielä vähemmän sekasauna. Pilottikokeilupaikaksi sopisi jokin college.)
  • Parkkikiekko, koska se toisi kustannussäästöjä nykyisten parkkimittareiden sijaan, joihin laitetaan vain 50 senttiä tunnilta ja jotka jonkun pitää kuitenkin huoltaa ja tyhjentää.

Näitä suomalaisia tuotteita jo myydään


  • Pandan lakritsi
  • Leivinpaperi, Suomessa tehty
  • Fiskarsin sakset, askarteluvälineet ja puutarhavälineet
  • Angry Birds -kama
  • Nokian puhelimiakin on ainakin yhdessä Microsoftin liikkeessä (tosin liittymäkauppojen myyjät eivät tunne Nokiaa)
  • Rapalan uistimia, mutten tiedä, onko firma enää suomalaisomistuksessa
  • Metson/Valmetin paperikoneosaamista
  • Marimekko-Iittala-kamaa (Elmwood Villagessa)
  • Muumi-kirjoja (buffalolainen firma Back Home Books Facebookissa)

Jossain vaiheessa teen listan tuotteista, joita Amerikasta voisi tuoda Suomeen. Onko toivomuksia? :) Saa kommentoida.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Intiaanien elämää

Euroissa bensan hinta on 0,646 litralta intiaanireservaatissa.
Buffalossa ja sen lähialueilla asuu tuhansia tämän mantereen alkuperäisasukkaiden eli intiaanien jälkeläisiä. Tuttuihimme kuuluu pari senecaa, jotka ulkonäön perusteella tunnistaa intiaaneiksi. Toinen on ison A:n opettaja ja toinen hänen kaverinsa äiti. Intiaani-sanaa saa kuulemma käyttää.

Senecat ennen ja nykyään


Seneca-intiaanit ovat suurin ryhmä kuudesta alkuperäiskansasta New Yorkin osavaltion alueella. Senecojen viralliseen rekisteriin kuuluu 8 000 ihmistä, joista puolet asuu reservaattien ulkopuolella. Kaikkiaan senecoita on Yhdysvalloissa noin 30 000.

Senecoja kutsuttiin aikoinaan myös "läntisen oven pitäjiksi", koska he vartioivat lännessä. Senecan kielellä kansa on O-non-dowa-gah eli "suuren mäen väki" tai "suuren kukkulan kansa". Tarinan mukaan Luoja vapautti senecat vuoren alta. Senecat koostuvat kahdeksasta klaanista, joita johtavat naiset. Klaaneja ovat karhut, sudet, majavat ja kilpikonnat sekä kurpat, haikarat, haukat ja peurat.

Intiaanit asuivat aikoinaan pitkissä, tunnelimaisisissa, puusta rakennetuissa taloissa. He viljelivät maissia, papuja ja kurpitsaa sekä metsästivät ja kalastivat. Nykyään intiaanireservaatissa Gowandan lähellä tunnin päässä Buffalosta on hieman lohduttoman näköistä. Nykyään alkuperäiskansan heimot pyörittävät kasinoita ja myyvät verottomasti bensaa ja tupakkaa. Toki senecoja on kaikissa ammateissa opettajista lääkäreihin.

1600-luvulta lähtien senecat ottivat silloin tällöin yhteen muiden intiaanien ja eurooppalaisten kanssa. Intiaanit ja eurooppalaisten maahanmuuttajat kävivät kuitenkin turkiskauppaa keskenään. 1700-luvulta 1900-luvulle Yhdysvallat väänsi sopimuksia intiaanien kanssa maanomistuksista. Lopputuloksesta näkyy, etteivät intiaanit pystyneet pitämään puoliaan. Heidän ideologiansakin omistamiseen oli erilainen. Senecat omistivat aikoinaan nykyisen Buffalon vieressä olevaan Grand Islandin, suuren saaren. Intiaanit ovat käyneet oikeutta saadakseen maansa takaisin, mutta tuloksetta.

Senecoilla on oma perustuslakinsa vuodelta 1848 (Seneca Nation Constitution). Seneca-kansaan kuuluvat saivat Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta vuonna 1924. Vaikkei vanhasta seneca-kulttuurista näy olevan mitään jäljellä, intiaanien muinoin keksimä peli lacrosse on edelleen suosittu. Sitä harrastaa yli 430 000 amerikkalaista. 

Senecan kieli eli onöndowá'ga:'


Senecan kieltä puhuu äidinkielenään enää muutamia kymmeniä ihmisiä eikä sitä ole koskaan käytetty kirjoitettuna kielenä. Koska kirjoja ei ole, kieli jää englannin varjoon ja on vaarassa kuolla. Senecan eli onöndowá'ga:'-kielen viralliset vokaalit ja konsonantit ovat: a, ä, e, ɛ, i, o, ɔ, h, j, n, s, t, w, y, and ʔ. Iso A ja pikku A:kin hiukan osaavat laskea ainakin yhteentoista tällä intiaanikielellä.

Opettele sinäkin laskemaan. Tässä tutuin kirjaimin lukusanat, jotka ystäväni kirjoitti minulle muistiin:

  • 1 sgad
  • 2 dehknik
  • 3 seh
  • 4 geih
  • 5 wis
  • 6 yei'
  • 7 jadak
  • 8 degyöh
  • 9 johdoh
  • 10 was heh
  • 11 sgad sgae'
Ja pari sanaa:
  • Ye:yadöhgwa ́ - kynä
  • Ga:yadöshä ́ - paperi

Linkkejä


Huom. tekstissä osa suomennoksista omiani.

Seneca-intiaaneista https://www.sni.org/
Lacrosse-kuvia http://www.uslacrosse.org/multimedia-center/blog.aspx
Senecan kieltä http://starling.rinet.ru/cgi-bin/response.cgi?root=new100&morpho=0&basename=new100\iro\nir&limit=-1
Senecoista englanniksi http://en.wikipedia.org/wiki/Seneca_people
Senecoista suomeksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Senecat#cite_note-Seneca-2
Senecan kielestä englanniksi http://en.wikipedia.org/wiki/Seneca_language
Senecankielinen uutislehti (osittain) https://sni.org/media/42378/langnewsletterv4i9.pdf

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Yli 100-vuotiaalla naisten klubilla

Vau! Mitä muuta voisin sanoa käytyäni yhdellä vanhalla naisten klubilla? Nyt vain tuli sellainen tunne kuin olisi elokuvassa. En siis varsinaisesti tiennyt, mihin olin astumassa ystäväni kanssa, kun Twentieth Century Clubin ovi avattiin.

Valkoisia hansikkaita ja pylväitä


Olimme saaneet kutsun kuulemaan tuttavani esitelmää Buffalon kansainvälisen instituutin (International Institute of Buffalo) toiminnasta. Meitä oli odottamassa herttainen, iäkäs nainen, joka heti alkoi esitellä meitä yhtä iäkkäille leideille. Ehdin noteerata aulan upean tapetin, jossa kultaisella pohjalla oli loisteliaan värikkäitä riikinkukkoja. Kun takit saatiin naulaan, oli vuorossa lisää esittelyjä. Klubin presidentti eli puheenjohtaja ja muutama muu leidi tervehti meitä valkoisin hansikkain. En tietenkään kysynyt miksi hanskat, mutta yksi leidejä nuorempi nainen kuiskasi minulle, etten taida yleensä pitää hanskoja. En tosiaan pudistin päätäni varovaiseksi vastaukseksi hymyn kera. (Hanska-arvoitus selviää jutun loppupuolella.)

Olin kyllä selvittänyt pukukoodin etukäteen mutta yllätyin silti, että suurimmalla osalla vanhoja leidejä oli melko samantyyliset jakkupuvut. Sellaisia ei Suomessa yleensä arkena näe. Nämä eivät olleet bisnestyylisiä vaan sellaisia kuin, hmm, Englannissa kuninkaallisilla voisi nähdä. En kai liioitellut?

Siirryimme yläkertaan, jossa tämän Yhdysvaltain historiallisten arvorakennusten rekisteriin kuuluvan rakennuksen upeus alkoi paljastua. Valkoisia pylväitä, seinämaalauksia, lyijylasi-ikkunoita, koristeellisia listoja... Tunnelmallinen näkymä puutarhaan, kuin Italiaan. Ja mikä kirjasto! Harmi, ettemme sinne asti päässeet, kun ihmiset kovasti halusivat esittäytyä ja alkoi olla jo esitelmän aika. Sitä oli tullut kuulemaan pari sataa jäsentä ja muutama kutsuvieras.

Vainoista vapauteen


Naapurini Eva Hasset kertoi johtamansa instituutin toiminnasta keskittyen pakolaisten kanssa tehtävään työhön. Buffaloon viime vuosina tulleista pakolaisista suurin osa on Irakista, Burmasta tai Bhutanista. He ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan yleensä vainon takia. He ovat työteliäitä ihmisiä, jotka todella haluavat aloittaa uuden elämän täällä vapauden maassa. Eva näytti kartan, jolle oli merkitty kaikki etniset ravintolat Buffalossa. Niitä oli paljon.

Maahanmuuttajat muokkaavat merkittävästi Buffaloa entistä parempaan suuntaan kovalla työllään. Eva muistutti, että Buffalon ovat perustaneet siirtolaiset ja aina tänne on tullut väkeä toisilta mantereilta. Evalla oli paljon asiaa, enkä saanut painettua muistiin kaikkea. Mieleeni tuli kuitenkin ajatus, ettei Suomessa tuoda esiin riittävästi maahanmuuton hyviä puolia ja sitä, että muualta tulleet ihmiset todella haluavat tehdä töitä.

Eva kertoi myös ihmiskaupasta, nykyajan orjuudesta, jonka kitkennässä instituutti yrittää tehdä parhaansa. Sillä on yhteistyötä muun muassa kaasumittareiden lukijoiden kanssa, sillä he näkevät kuukausittaisilla käynneillään, mitä perheissä on meneillään. Myös maatiloja pidetään silmällä, sillä siellä on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä.

Esitelmän jälkeen oli hetki aikaa vapaalle seurustelulle. Leidit olivat kiinnostuneet hyvästä kielitaidostamme ja halusivat tietää, missä olemme englantia oppineet ja mitä muita kieliä osaamme. Ja tietenkin sata kertaa tuli kerrottua samat asiat, miksi olemme Buffalossa, miten kauan olemme olleet ja olemmeko ehtineet matkustaa. Tarjoilija kulki hopeisine tarjottimineen, jolta nappasin valkoviinilasin.

Miellyttävää seurustelua


Klubin presidentti ohjasi esitelmöitsijän, kutsuvieraat ja muutamat klubin jäsenet yksityiseen ruokasaliinsa. Muut lounastivat suuressa salissa. Sali oli kaunis kuten jo tuossa vaiheessa oletinkin. Kattaus oli upea kristallilaiseen. Istumapaikat oli merkitty. Lähelläni istui entinen kuvaamataidon opettaja, kieltenopettaja, vieraanvarainen emäntäni ja tuttuni Eva.

Keskustelumme liikkuivat paljon ruokakulttuurissa, mutta myös taiteen harrastamisessa ja kielissä. Mieleen jäi kaksi juttua, jotka liittyivät kulttuurieroihin ja vieraaseen kieleen. Eräs aasialainen mies, muslimi, oli kertonut, ettei hän voi mennä syömään McDonaldsiin, koska siellä on porsaanlihaa. Hänelle oli sanottu, että kyllä hän voi sinne mennä. Mies oli viitannut sanaan hamburger, jossa "ham" siis suoraan käännettynä voidaan ymmärtää kinkkuna. Toinen vastaavanlainen tapaus oli, kun Burmasta kotoisin oleva ihminen katsoi amerikkalaista elokuvaa eikä löytänyt sanakirjasta käännnöstä sanalle Pepsi. Siinä näkyi suuri kuilu kahden erilaisen kulttuurin välillä.

Lounas sujui hyvin miellyttävässä seurassa. Tarjoilijoiden ajoitukset menivät myös nappiin. Alkuruuaksi saimme parsakaalikeittoa, pääruuaksi suuren lihapasteijan kastikkeen, porkkanoiden ja herneiden kera ja jälkiruuaksi jäätelömäisen puddingin keksin kera. Niistä tuli jotenkin Englanti mieleen.

Historia hanskassa


Klubin perusti 1890-luvulla Charlotte Mulligan tavoitteenaan tarjota (erityisesti naisille) ilmapiiriä, jossa kunkin lahjat voisivat kukoistaa, ja lisätä kiinnostusta koulutukseen, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Antaa tekojen kertoa, oli hänen mottonsa. Klubi on Yhdysvaltain toiseksi vanhin naisten klubi. Joitakin perinteitä pidetään vielä yllä. Esimerkiksi keskiviikkolounailla, jollaisella tänään siis olin, tilaisuuden järjestävä komitea klubin puheenjohtajan johdolla tervehtii vieraat valkoisin hansikkain.

Vuonna 1901 Pan-American näyttelyn aikana klubi vastaanotti monia kuuluisia ihmisiä heidän joukossaan presidentti Roosevelt. Vuonna 1905 klubilla oli 350 jäsentä, joille tarjottiin muun muassa yksityisiä tanssitunteja ja sulkapallotunteja. Kortinpeluu ja lukupiirit olivat myös suosittuja. Sotien aikana klubilaiset myivät paljon joukkovelkakirjoja, joilla he tukivat armeijan joukkoja, ja ompelivat kaikenlaista tarpeellista sairaaloihin.

Klubiin kutsutaan jäseneksi, eli jäseneksi tullaan klubilaisen suosituksen ja johtoryhmän päätöksen kautta. Klubi ottaa mielellään uusia jäseniä. Pääjoukko alkaa olla jo varsin iäkästä.

Mutta oli siis hieno käydä.

Linkkejä


Klubin nettisivut http://twentiethcenturyclubbuffalo.com/
Kansainvälinen instituutti http://www.iibuff.org/