tiistai 27. elokuuta 2013

Ikuinen tuli

Ikuinen tuli palaa vesiputouksen takana Chestnut Ridge Parkissa (kastanjapuistossa) reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Buffalosta, Orchard Parkissa. Luonnonpuiston reunalta lähtevä polku kulkee kauniiden vaahteroiden alta mutkaisiin mäkiin ja lopulta rotkon pohjalle, jossa virtaa pieni joki. Sen yläjuoksulta löytyy salaperäinen aarre, jonka näet viimeisessä kuvassa. Loppukesästä ja syksyisin putouksen vesi virtaa vain noroina, mutta keväisin ja runsaiden sateiden jälkeen se on vuolas, jolloin joen kivillä asteleminen lienee haasteellista. Voit klikata kuvaa isommaksi.



lauantai 24. elokuuta 2013

Moottoreita, Obamaa ja koulutusta

Aloitetaan ensimmäisestä: General Motorsin Tonawandan moottoritehtaalla oli avoimet ovet tehtaan 75-vuotissyntymäpäivien kunniaksi, ja sinne piti tietenkin mennä uteliaisuudesta. No niin, moottoreita siellä siis koottiin ja autojakin oli nähtävillä. Päällimmäisenä jäivät mieleen robotit ja lukuisat laatutestit, joita moottoreiden osille tehdään. Yhteenkin kappaleeseen puhallettiin vetyä, koska sen atomi on pienin, ja sitten jollain laitteella tutkittiin, pääseekö yksikään vetyatomi mistään liitoskohdasta ulos. Tarkkaa hommaa. Yhdestä moottorista testataan 1 660 kohtaa, esim. paineita sylinterissä ja sellaista. Jospas nuo kuvat kertoisivat enemmän...

Työntekiijät olivat isänmaallisessa hengessä työn touhussa ja ylpeinä esittelivät osaamistaan. Kaikilla vierailijoilla piti olla kunnon kengät ja suojalasit, joita annettiin lainaan kaiketi mahdollisen metallipölyn takia.

Robotit ovat niin sanotusti lentäviä, sillä ne liikkuvat pareittain ylhäällä kiskoja pitkin. Robotit ovat myös muunneltavissa erilaisiin hommiin, mikä tehtaan tulevaisuuden kannalta on hyvä asia.

Chevrolet 6,2 L, V-8 EcoTec 3:n moottori.

Tuotanto alkoi tehtaalla 1930-luvulla ja 40-luvulla siellä tehtiin moottoreita myös armeijan lentokoneisiin. Tämä Corvette lienee vuodelta 1953.

Pace car Corvette eli sellainen auto, joka ratakisoissa rauhoittaa muita autoja edellä ajamalla. (Parempaa selitystä en keksinyt tuolle johtotehtävässä olevalle menopelille.)


Obama korosti koulutusta


Presidentti kävi torstaina täällä Buffalossa ja tsemppasi korkeakouluja parantamaan laatuaan ja alentamaan hintojaan. Kohderyhmä oli sen verran rajattu, etten poikien kanssa viitsinyt lähteä yliopiston auditorioon, mutta perjantaina luin sanomalehdestä presidentin sanomisista. Mietityttämään jäi Obaman lause "We can't go about business as usual", millä hän tarkoitti, ettei yliopiston päätehtävä ole tehdä bisnestä. Hän myös oli toistanut useaan otteeseen, että keskiluokan väelle ja sinne pyrkiville pitäisi olla varaa korkeakoulutukseen.

Suomessahan yliopistot ovat menneet yhä bisnesmäisempään suuntaan, mistä yliopistossa työskentelevät eivät oikein ole tykänneet päinvastoin kuin valtio, joka sai porkkanallaan yliopistot kerjuulle yksityisen rahan perään. No, eihän näiden kahden maan systeemejä voi täysin verrata. Mutta esimerkiksi tavoiteajassa valmistuneitten prosenttiosuuksia voisi tarkastella. Alla on muutamia kiinnostavia lukuja nelivuotisista koulutuksista näillä seuduin:

D'Youville College
  • opiskelijoita n. 2 1000
  • 40 % valmistuu alle 6 vuodessa
  • lukuvuosimaksu n. 22 000 dollaria
  • stipendin tms. tuen saajia n. 90 %
  • vuosittainen laina n. 10 000 dollaria
Buffalon yliopisto
  • opiskelijoita n. 19 000
  • 70 % valmistuu alle 6 vuodessa
  • 20 % lopettaa opiskelun
  • lukuvuosimaksu n. 8 000 dollaria
  • stipendin tms. tuen saajia noin puolet
  • vuosittainen laina n. 7 600 dollaria
Rochesterin yliopisto
  • opiskelijoita n. 5 800
  • 85 % valmistuu alle 6 vuodessa
  • lukuvuosimaksu n. 44 000 dollaria
  • stipendin tms. tuen saajia n. 80 %
  • vuosittainen laina n. 6 400 dollaria
 Vastaavia opinahjoja on kymmenisen lisää.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kirjojen maailmasta

Nyt on jäänyt sellaiseen ylellisyyteen aikaa kuin lukemiseen. Laitan tähän muutaman lukuvinkin. Otan myös mielelläni itsekin vastaan vinkkejä, varsinkin tämän mantereen alkukielisestä kirjallisuudesta. Mutta nyt siis esittelyssä ovat seuraavat teokset: Adventures of Huckleberry Finn, Last Night in Twisted River, You Are One of Them, Trains and Lovers ja Intohimon oikeudet. Väliotsikoita en selitä; ne luokoot omia tunnelmiaan tai arvoituksiaan. Lopussa on linkkejä kirjailijoihin ja teoksiin.

"Laws bless you chile"


Tänään sain loppuun Mark Twainin eli oikeammin Samuel L. Clemensin teoksen Adventures of Huckleberry Finn, johon tartuin sen takia, että teos kuuluu Amerikan kirjallisuuskaanoniin ja toisaalta historiamuseossa käytyäni minulle selvisi, että kirjailija on asunut Buffalossa jossain elämänvaiheessa.

Voin suositella kirjaa kaiken ikäisille lukijoille. Seikkailut ovat sukua Cervantesin ritariromaanisatiirille, jossa Don Quijote tönttöilee Sancho Panzansa kanssa ympäri Espanjaa. Twainin teoksessa kertojana on nuori poika "Huck", jonka kuvausten kautta avautuu Mississippi-jokivarsiseudun elämää noin 1840-luvun tienoilta. Toivottavasti en paljasta liikaa, jos kerron, että tarinassa on kyse muun muassa pojan ja mustan orjan välisestä suhteesta ja lojaalisuudesta sekä moraalista ja etiikasta.

Kirja satirisoi erityisesti orjuutta ja rasismia unohtamatta uskonnollisuuteenkaan liittyviä piirteitä. Kerronta etenee vauhdikkaasti ja pitää sisällään sisäkkäitä tarinoita, mikä on vuosisatojen ajan viehättänyt lukijoita. Tosin jotkin kirjastot eivät halunneet laittaa 1885 ilmestynyttä uutuusteosta lainkaan esille, koska se kuulemma villitsi nuorisoa moraalittomuuteen ja hävyttömyyteen, ja sitä paitsi teksti oli kieliopillisesti huonoa. Tosiasiassa kieli on erittäin taitavaa. Murteita käytetään sujuvasti, mikä tuo realistista otetta ja kunnioittaa erilaisten ihmisten omaa ääntä, mustien, valkoisten, nuorten ja vanhojen tapaa puhua. Mainittakoon kuitenkin, että vielä 1870-luvulla karkeasti puolet Mississipin miehistä oli lukutaidottomia ja koulunkäynti oli vähän niin ja näin, ja paikoin liian kallista.

Teoksesta on otettu muokattuja ja tutkijain kommentoimia uusintapainoksia myöhemmin, varsinkin kun Twainin vanhoja käsinkirjoitettuja liuskoja löytyi vuonna 1990. 1800-luvun puolenvälin historiasta vielä sen verran, että orjuuden kannattajat ajattelivat, että orjilla - eli siihen aikaan neekereillä - ei ollut sielua - vain ihmisillä oli sielu. Suomesta asiaa katsoen se tuntuu käsittämättömältä kiemurtelulta ja teeskentelyltä. Toisaalta ei tarvitse kovinkaan kauas mennä, niin löytää vastaavia ajatuskulkuja: holokausti, ryssittely... Asiasta kolmanteen: Sofi Oksasella näyttää olevan menossa tehtävä, jonka päämääränä on tuoda esiin lähihistorian vaiettuja asioita, suhtautumista ihmisyyteen ja vapauteen.

Logs, a skillet, Lady Sky


John Irvingin 2010 julkaistu Last Night in Twisted River piti otteessaan. Lukuvinkin sain ystävältä Suomesta lähtiessäni. Hän kertoi, että teoksen tapahtumat sijoittuvat näille seuduin.

Siihen aikaan tukkeja uitettiin jokia pitkin, tukkijätkät olivat todella kovia jätkiä, ja heistä jotkut nuorukaiset ottivat mallia. Isän ja pojan elämässä tarina karhuntaposta muodostuu koko elämän ydintarinaksi ja käänteeksi, johon kaikki muut tapahtumat peilautuvat.

Rakkautta, kuolemaa, masentavaa tunnelmaa, toivottomuutta, pelkoa ja toivoa pilkahduksittain. Taitavaa psykologista kuvausta tarinan henkilöiden mielentiloista ja toiminnasta ja erinomaista kieltä luonnollisesti. Suosittelen tätä kirjaa pimeinä syysiltoina luettavaksi. Se on jännä muttei sellainen onnellinen, silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kiitos vinkistä!

Москва


You Are One of Them on Elliott Holtin tänä vuonna julkaistu esikoisteos, johon tartuin aiheen takia. Siinä on ekspatraattijuttua, ja tarina kulkee Venäjällä ja Yhdysvalloissa, joten veikkailin, että tylsästä kirjasta ei voine olla kyse. Eikä kirja ollut paksu, mikä kannusti lukemaan.

Alku oli lupaava. Mutta sitten tarinassa oli sellaisia ärsyttäviä opettavia kohtia, kuten miten pitää lukea kyrillisiä aakkosia ja sellaista. Nooh, olihan tarinassa vauhtia ja jänniä tilanteita, mutta parempiakin olen lukenut. Päähenkilön kasvukertomus jää jotenkin vajaaksi, riittävää kuvausta vaille tai perustelemattomaksi. Loppu jotenkin lysähtää. Suosittelenko? No jaa. Parempihan se on lukea jotain kuin jättää lukematta kokonaan. Ehkäpä riippumatossa nautiskeltavaksi, keveästi lintujen laulellessa.

"Journeys may be like that..."


Trains and Lovers on Alexander McCall Smithin kirjoittama viihdyttävä muttei tarinakehykseltään kovin realistisen uskottava kirjanen, joka on julkaistu viime vuonna. Sattumalta kirjan yksi henkilö asuu jossain vaiheessa Buffalossakin. (On mulla ihme antenni, kun näitä kirjoja lähikirjaston hyllystä bongailen...)

Joka tapauksessa tuntemattomat ihmiset junassa avautuvat toisilleen - tai ajatuksissaan itselleen - omista elämäntilanteistaan ja rakastumisistaan. Sitten seuraa pitkää monologia ja tarinankerrontaa kultakin avautujalta, mikä ei ole kovin realistista, mutta eipä sitten haittaakaan, kun näkökulma ihmisiin on niin lempeä. Hieman häiritsee kuitenkin se, että puhujat kertovat niin samalla tavalla, tarkoitan, että eikös kullakin ole hieman oma tapansa kertoa. Tässä kohden olisi kustannustoimittaja voinut hieman vaatia kirjoittajalta enemmän, tai sitten tämä lukija tässä ei oikein huomannut nyansseja, tiedä sitä.

Suosittelen luettavaksi matkalla, siis juuri erityisesti junamatkalla. Samalla voi tarkkailla ihmisiä ja miettiä, mistäs he ovat tulossa, minne menossa ja mikä heitä liikuttaa.

"Miten te hoidatte seksipuolen?" hän kysyi


Eläkeläismies ottaa kauniin alivuokralaisen André Brinkin teoksessa Intohimon oikeudet (2001). Nimensä mukaisesti kirja käsittelee lihan himoja mutta niiden ohella piirtyy kuvaa tarinan tapahtumapaikasta eli Etelä-Afrikasta ja sen poliittisesta tilanteesta. Kiinnostavan kirjasta tekee se, että miehen talossa kummittelee orjatyttö, johon miehen taloudenhoitaja on tutustunut. Kieleltään polveileva ja taitavasti kuvia maalaava kirja pystyy hienosti punomaan faktan ja fiktion eri kerrostumia toisiinsa.

Kirjailija tuntuu olevan hyvin kiitelty tarinankertoja ja apartheidin vastustaja. Voisin lukea häneltä muitakin teoksia. Tämä teos sopii myös pimeneviin iltoihin. Suosittelen. Kiitos äidille tämän kirjan roudaamisesta tänne asti!

Linkkejä:


Don Quijote http://fi.wikipedia.org/wiki/Don_Quijote
Huckleberry Finnin seikkailut http://fi.wikipedia.org/wiki/Huckleberry_Finnin_seikkailut
John Irving http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Irving
Elliot Holt http://elliottholt.tumblr.com/
Trains and Lovers http://www.amazon.com/Trains-Lovers-Alexander-McCall-Smith/dp/0307908542
André Brink http://lib.kokkola.fi/kirjallisuuspiiri/brink.htm

lauantai 17. elokuuta 2013

Yön kaupunki parasta

Aivan mieletön! ovat ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleen Yön kaupunki -tapahtumasta. Taiteilijat olivat valloittaneet vanhan viljasiiloalueen ja loihtineet sen teoksillaan ja tunnelmallaan erittäin kiinnostavaksi, vaikka rapistuneet siilot ja makasiinit jo itsessään olivat kutkuttavia ja jännittäviä tutkimuskohteita. En tiennyt, mikä laite 1800-luvun puolelta milloinkin oli edessä ja mitä ihmettä niillä oli tehty. Taide tuntui outoja laitteita helpommin käsitettävältä. Voi kun olisi ollut parempi kamera ja jalusta ja lisää aikaa; siellä olisi voinut viettää koko päivän ja kuvailla läpi yön. Pojatkin viihtyivät hyvin, kun pääsivät välillä rakentamaan pahvilaatikoista linnaa, maalaamaan yön kuvia ja kirjoittamaan liiduilla betoniseiniin. Valitsin tähän sellaisia kuvia, joissa ei näy ihmisiä viimeistä lukuunottamatta. Ja kuvatekstit tuokoon esiin vielä tunnelmia ja detaljeja. Kun klikkaat kuvaa, saat sen isoksi.

Tiili murenee valon tuijotukseen, ja puunverso nauraa vain kutitellessaan sen kainaloa juurillaan.

Kuva on vanki, mutta mielikuvitus lentää vapaana.

Kävin suuresta ovesta, koska kaukaa näkyivät pelkät raamit. Pingotan kankaan siihen. Näet yöperhosten varjot.
Maalari lähti, ja sade ryhtyi työhön auringon kanssa.

Suun laitoin suppuun. Ei sanomista vuosiin, ei vuosisataan.
Mulla on aikaa, sanoi hämähäkki, kun ikkunaa korjas.
Se aika oli rahaa, nyt ruostetta ja odotusta vain.


Kuiskaamme teille: raudan ja betonin maa oli hiessä.

Emme tanssineet. Hän huusi raivoisasti ja oli kaunis.
Jo oli aika ampua vanhat lasit ja nähdä totuus.


Verkkokalvojen takana ja muistissa mustina menneet.


Jokin raksuttaa. Tähdet ovat aloillaan. Olemme hiljaa.
Oi, tule tänne! Olet puuttuva pala. Minun omani.
Rakennus katsoi minua, ja häpesin silmät päästäni.

Rakkaus tuossa juoksee pitkin seiniä hulluna sinuun.

P.S. Tankoja ja haikuja ne olivat, ne kuvatekstit. Ja blogin uusi pääkuva oli tästä tapahtumasta. Linkki: http://www.cityofnightbuffalo.com/

tiistai 13. elokuuta 2013

Lihavin ja muodoton

Tähänkin aiheeseen piti tarttua, kun se on niin näkyvästi läsnä täällä Amerikassa. Hämmästyttävää on lihavuuden mittakaava ja toisaalta sen muoto. Jos olet joskus nähnyt televisiosta dokumentin, jossa ihminen on niin lihava, ettei ovesta ulos mahdu, niin se valitettavasti saattanee olla täällä yllättävän yleistä. Tosin olen nähnyt vain niitä ovesta ulos mahtuneita, mutta silti täällä on aikamoisen kokoluokan väkeä ja paljon. Pohdin tässä kansakuntaa rasittavan ongelman mahdollisia syitä, joita ovat mässäily ja liikkumattomuus.

Makeaa ja suolaista mahan täydeltä


Ajattelen, että kohtuus olisi hyvä olla lihavuudessakin. Mutta ylensyönnillä ei taida olla rajaa. Mittava mössöelintarvikemarkkinointi on tehnyt tehtävänsä jopa korkealla koulutusmaailmankin päättävissä elimissä. Nimittäin osavaltion koulutusosaston organisoimaa mittavaa kesäateriakampanjaa, jonka hienona tarkoitusperänä on taata köyhille lapsille lounas kahden ja puolen kuukauden ajan, ei voi kehua kaikkein terveellisimmäksi.

Osavaltion kesälounaspaketteja jaetaan puistoissa lapsille.
Lounaspakettia jaetaan leikkipuistoissa, ja se sisältää esimerkiksi seuraavia elintarvikkeita: raaka nektariini, suolakeksipussi, makeaa hilloa sisältävä vaalea voileipä (joka muistuttaa munkkia), tiivisteestä valmistettu tuoremehu, ylimakea kaakao ja kevytjuustopötkö. Suomalainen vastaava saattaisi olla tällainen: kypsä omena, täysmehu ja jogurtti sekä juustoa, kurkkua ja tomaattia sisältävä ruisvoileipä.

Toki kampanja on hyvä, jos se ravitsee sellaisia lapsia, jotka eivät muuten saisi ruokaa. Eikä paketin sisältö ole missään tapauksessa kokonaisuudessaan mahdottoman epäterveellinen. Paketti kuitenkin osoittaa, millaisia terveyskäsityksiä täällä on ja miten suuret elintarvikefirmat pystyvät hyödyntämään tilaisuuden sponsorointiin. Erityisesti kiinnitin huomiota suolakekseihin, jotka ovat täällä suosittuja. Kouluruokailukin osoittaa suolaisen ja makean suosimisesta: leivitettyjä kananugetteja, hedelmät säilykepurkista, grillattua juustoa, täysjyväkeksejä, parmesaanikanaa, pitsaa, hampurilaisia, tacoja jne.

Ruokakaupoissa on hyllyittäin napostelu- ja välipalatuotteita, joissa on suolan ja sokerin lisäksi outoja ainesosia. Joskus kassalla myyjät eivät tunnista kasviksia kuten herneitä, joita heidän on tarkoitus punnita, mikä on mielestäni hämmentävää. Ravintoloissa salaatinkastikkeet ovat liian makeita.

Moottori minimoi liikkumisen


Ostoskärryjä latingissa liikalihavia ja vanhuksia varten.
Ruoankorvikkeiden ylensyönnillä ei näytä olevan rajaa, eikä näytä olevan liikkumattomuudellakaan. Mikäli haluaa minimoida liikkumisen mutta samalla jatkaa mässäystä, se on täällä tehty hyvin helpoksi. Astutaan autoon, jossa on automaattivaihteet, jolloin toinen käsi on vapaa vaikkapa hotdogia varten. Ajetaan ruokakaupan parkkikselle, joudutaan hieman kävelemään kaupan aulaan. Sitten istahdetaan sähkökärryihin, ostetaan heti pikaruokaa ja juomamuki telineeseen, huristellaan houkuttelevien hyllyjen ääreen ja pyydetään apua joltakulta, jollei meinata ylettyä kaikkiin tuotteisiin. Toiset voivat myös aukoa ovia kaupasta lähdettäessä. Sama toimii myös suurtapahtumissa, joissa on tarjota sähkökärryjä isoille vieraille ja mättöruokaa.

Suuri koko ei katso ikää. Jotkin lihavat lapset ovat kankeita liikkumaan, ja heillä on huono motoriikka ja koordinaatio. Ihan kuin he eivät olisi koskaan juosseet. Nuoret naiset ja miehet ovat ehtineet muuttua hämmästyttävän lyhyessä ajassa suuriin mittasuhteisiin. Niin sanottu ylimääräinen massa poikkeaa tavanomaisesta lihavuudesta siten, että se näyttää muodostuneen muusta kuin kunnon ruuasta, eikä ihmisellä näytä olevan lihaksia ollenkaan. Nämä nuoret eivät kai juuri ole olleet ulkona. Ehkä heidän aikansa on kulunut sisällä television ja jättimäisten mässäyssäkkien ääressä.

Huomaa Pig Butt, meheviä porsaanlihoja tikkujen päässä kenties.
Surullista - etenkin kun lapsille ei pystytä tarjoamaan terveellistä ruokaa ja jokapäiväistä ulkoilua. Sanomalehdet ja aikakauslehdet pursuavat erilaisia dietteejä, elämäntapaohjeita, liikunta- ja ravintovinkkejä suorastaan kampanjanomaisesti, mutta eiväthän ne tavoita lapsia ja heidän köyhiä vanhempiaan. Ja vaikka niitä lukisi keskiluokka, muuttuuko mikään? Minkä verran tämän ongelman ratkaisu liittyy yleisiin ravintosuosituksiin, tahdonvoimaan, vanhempien esimerkkiin, sosiaaliseen suotavuuteen, tiedonsaantiin, elintarvikemarkkinointiin, medikalisaatioon ja varakkuuteen? Mitä siitä, että liikalihavuus sairastuttaa, aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollossa, synnyttää yksilöllisiä tragedioita?

Elintarvikekemia ja -tutkimus kiinnostaisi. Tietääkö kukaan, kuka keksii niitä outoja lisäaineita, joita monet amerikkalaiset napostelutuotteet sisältävät? Aiheuttavatko ne riippuvuutta? Mitä aineita EU rajaa ulkopuolelle?

Ihmiset ovat erilaisia muotoinensa, mutta äärilaidoilla on ongelmia kuten liikuntakyvyttömillä ylilihavilla, ja lopulta ongelma voi olla koko kansakuntaa koskettava. Päätän kahteen sananlaskuun: "Olet mitä syöt." "Vierivä kivi ei sammaloidu."

Linkkejä aiheesta:

Kesäruokakampanja

Yhden koulun ruokalista
(Huom. valitse kalenterista esim. mennyt toukokuu.)

Ruokakaupan terveysvinkkejä

Kuvia lapsille

Kokosin tähän lapsilukijoita ajatellen kuvia kahdesta tapahtumasta: katupiirustustempauksesta ja maakunnan markkinoilta. Löydätkö Ihmemaan Liisan? Entä possujen juoksukilpailut? Missä on vanhat postikärryt?















Mikä kuva oli suosikkisi? Ehkäpä sheriffit ratsailla vai ujon näköinen traktori?

Mitä itse piirtäisit kadulle? Taistelu-ukkoja vai pikku prinsessoja? Voit ottaa liitupiirroksistasi valokuvan muistoksi.

P.S. Liiduilla piirtäminen katuun sopii myös aikuisille. Ja erityisesti opettajille stressinehkäisykeinoksi välituntisin. ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

Amerikkalainen uni

Jonkinlaista yhteiskunta- ja kulttuurianalyysia on kaivattu minulta. Pitäisi kai olla politiikan tutkija tai jokin vastaava mutta yritetään nyt ymmärtää omin eväin tätä maailmankolkkaa. Ensinnäkin paljon on eroja mutta paljon myös samankaltaisuuksia Suomeen verrattuna. Toiseksi Yhdysvallat on suuri maa, jonka sisällä jo itsessään on paljon erilaisuutta. Ajatellaanpa vaikka Alaskaa ja Hawaijia.

Keskityn kuitenkin vain tähän Buffalon-seutuun ja oletan, että ehkä jotkin asiat voivat olla jossain määrin yleistettäviä New Yorkin osavaltiossa ja koko maan tasolla. Teksti perustuu aivan omiin käsityksiini ja vaikutelmiin, joten asiavirheitä ja karkeita yksinkertaistuksia saa rauhassa penkoa. Toivottavasti amerikkalaiset lukijat eivät pahoita mieltään, sillä se ei ole tarkoitus. Korjatkaa ja kommentoikaa rohkeasti tyylilajia vaihtelevaa tekstiäni, joka ei tunnelmaltaan ole iloinen ja avoimen ihmettelevä, kuten ehkä muutamat muut kirjoitukseni. Ja sitten asiaan - ja varsin paljon sen viereenkin.

Historia kaikuu teoissa

Eurooppalaiset löysivät Amerikan, valtasivat intiaanien maat, loivat amerikkalaista identiteeettiä. Amerikkalaiset halusivat omistaa ja rikastua, etsivät kultaa, orjuuttivat, säätivät vapauden, tekivät parempaa maailmaa, ampuivat presidenttejään...

Yhä on elossa amerikkalainen unelma - unelma vapaasti itse tehdystä paremmasta ja vauraasta elämästä. - Ja miten tämä näkyy? Joidenkin ihmisten lievänä ylemmyyden tuntona, eteenpäin menemisenä ilman taakse katsomista, myönteisenä ajatteluna, uusien valintojen ja muutosten tekemisenä, oman omaisuuden suojelemisena asein. Median kautta tulee lisävivahteita: demokratian levittäminen ympäri maailman, poliitikkojen vapausretoriikka ja suurvallan käskyvalta. - Tässä välissä on hyvä kiinnittää huomiota yleiskuvan yksipuolisuuteen. Missä ovat mustat toimittajat? Miksei mediassa näy hispanot eli espanjankielinen väestö?

Yhdysvalloilla on musta presidentti. Ja kohta varmasti odotetaan naista astuvaksi vallan huipulle.

Siellä huipulla on sata turvamiestä ja niiden turva-turvamiestä. Siellä kuuluu poliitikkojen huuto, maailmanmarkkinoiden humina ja mikrofonien suhina. Kaukana alhaalla velloo 300 miljoonan hengen värikäs ihmismassa kuin valtoimenaan oleva meri, jonka mainingeilla on omat sääntönsä, ja jossain horisontissa karkeloi Kiina. Intiaan ehti joku hakku kädessään, kultaa hakkaa hakkeri Venäjän patsastellessa peilin edessä. Yhdysvaltain presidentti painaa päänsä tyynyyn ja toivoo hyvää unta ja vapaata maailmaa - ja ettei putoaisi sängystä.

Kilpailukyky ennen lasta

Äitiysvapaata ei välttämättä ole tai sitten se jää kuuteen viikkoon. Vaihtoehdot voivat siis olla aika vähissä, jos ei ole säästöjä tai riittävästi palkkaa ansaitsevaa puolisoa. Miten käy imetyksen, mihin lapsi hoitoon? Ja kun lapsi kasvaa, mihin kouluun hän pääsee?

Lasten koulunkäynnistä puhutaan akateemisena opiskeluna, jota yritetään aloittaa jo neljävuotiailla. Viisivuotiailla alkaa niin sanottu eskari ja kuusivuotiailla ensimmäinen luokka. Jos vanhemmilla on rahaa, kouluista on varaa valita. Myös pienokaisen korkeakouluopiskeluun on varakkailla parhaat mahdollisuudet. Lukuvuodessa saa menemään kymmeniä tuhansia dollareita.

Pari kertaa vuodessa vedetään julkisen koulun puolella tasokokeet, joita verrataan osavaltion sisällä ja vielä valtakunnallisesti toisiinsa. Jos kaksi vuotta peräkkäin tulokset ovat huonot, opettajat voidaan irtisanoa. Paineet ja kritiikki puolin ja toisin on kovaa. Paria yläastetta ollaan kokonaan lopettamassa huonojen oppimistulosten, kehittämistoimenpiteiden ja johtamisen takia. Näissä kouluissa kuitenkin satutaan puhumaan 45 eri kieltä, ja niissä on paljon sotiakin kokeneita lapsia. Ei siis ihme, että oppiminen on vaikeaa sotatraumojen takia.

Yksi äiti saattaa toisen lapsensa tienvarteen koulubussia odottamaan ja jättää vauvansa hoitajalle ennen töihin menoa. Bussi kerää lapsukaisia, jotka eivät saa kävellä kouluun, jonka edessä on kyltti, jossa lukee, ettei huumeita ja aseita pidä tuoda koulualueelle, jolla ei ole kunnon leikkipihaa, jolle ei kuitenkaan mennä sateella, joka on liian märkää. Äiti rientää töistä lounastauolla kotiin imettämään lastaan. Ja kun äidinmaidonkorvikemainonta alkaa olla liian ylitsevyöryävää, hän menee vauvamessuilla rinnat paljaina istumaan korvikekojun eteen imettämään ja huutaa: "Ja missä on isyysvapaa?"

Pullopantti ja poliisi turvana

Sosiaaliturva - en tiedä, mitä se täällä tarkoittaa, kun tuntuu, ettei sitä juuri ole. Monet ihmiset keräävät viiden sentin kierrätyspulloja toisten ihmisten roskiksista jätesäkkeihin ja ostoskärryihin. Ainakin kolme eri ihmistä päivän aikana ohittaa talomme kärryinensä. Laitamme pullot yleensä valmiiksi pussiin jalkakäytävän varrelle. "Täällä jokainen huolehtii itse itsestään" on tyypillinen kommentti sosiaaliturva-aiheesta. Asia vaivaa myös hieman poikia, jotka ovat pohtineet, eikö olisi parempi antaa suoraa rahaa käteen. Mutta kun meille ovat monet sanoneet, ettei pidä antaa rahaa, koska se menee huumeisiin. En tiedä. Edellispäivänä yksi mies pyysi rahaa ruokaan...

Ja mielenterveysongelmat näkyvät ja työllistävät poliisia. Poliiseja on koulutettu kohtaamaan ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla eli eivät ole ottaneet heille kuuluneita mielenterveyslääkkeitään. Kun ihminen soittaa 911 ja valittaa, että mikroaaltouuni puhuu hänelle, poliisi tietää, miten kuuluu toimia: uuni tai ihminen siirretään sivuun, jotta päästää keskustelemaan aiheesta. Näissä teemoissa poliisin aika kuluu. Kuka hoitaa sairaat?

Köyhyys etsii kontaktia kaikkialla maailmalla, allapäin, päin, näin, anna, nanna, käteen. Ei kättä spitaalisella, puolikkaita jalkoja Kuala Lumpurissa. Ruusut käsissä Suomessa romaneilla ja syvä kumarrus, Viipurissa lapsiparvi kiljuen karkkia pyytämässä, Pariisissa laittomia maahanmuuttajia poliisien katseilta piilossa pienois-Eiffeleitä käsissään, Buffalossa naisen kiitos yleisönosastolla, kun joku vei hänet väkisin hoitoon psykoosin takia. Poliisi on kaikkien kontakti.

"Jokainen on oman onnensa kultaseppä - tai pullonhenki."

lauantai 3. elokuuta 2013

Kummia kuvia

Tässä on viime viikoilta napattuja kuvia. Koska en ihan jokaisesta kiinnostavasta aiheesta ehdi kirjoittaa pitkää juttua, niin lyhykäiset kuvatekstit riittänevät tällä kertaa.

Kaskaiden kuoria löysimme puun oksilta. Tuossa ne ovat nyt postikortin päällä. Kaskaat ovat asuneet 14 vuotta maan alla toukkina, sitten ne tänä kesänä ryömivät puun juurilta ylös maan pinnalle, kiipesivät oksille syömään lehtiä ja kömpivät kuoristansa lentelemään ja sirittämään todella kovaa jonnekin latvuksiin. Sirityksen ääntä voi verrata sirkkelöinnistä tai hitsauksesta lähtevään ääneen. Sateen jälkeen ne ovat hiljaa - ja onneksi yölläkin.
Vanha äänilevy uudessa muodossaan. Näitä veikeitä maljoja myydään torikirppareilla viidellä taalalla. Perinteinen musta malli lähtee kolmella dollarilla. Hauska muoto kuulemma syntyy, kun äänilevyä pitää kuumassa uunissa. En tiedä, kannattaako kokeilla kotona, mutta tällainen uusi villitys on nyt täällä. Ajattele, miten hienon tilataideteoksen saisi, kun tällaisia ruuvaisi satamäärin seinälle!
Saippuakuplamies hommissa Allentownissa - sainpas kuvan. Hyvällä säällä vanha setä valmistaa saippuakuplia hyödyntämällä tuuletinta. Kiva harrastus myös ohikulkijoiden mielestä, uskoisin niin. Puuha saa hyvälle tuulelle, eli voidaan suositella kaikenikäisille milloin vain. Kokeile vaikka kesken työpäivää (lakisääteisellä tauolla).
Liikennevalo-ohjeistus on kai sitten tarpeen. Olisiko kuitenkin voinut aloittaa viimeisestä ohjeesta eli nappulan painamisesta? Sitä paitsi täälläpäin on paljon jalankulkijoiden tienylityspaikkoja, joissa nappula on rikki. Yleensä kannattaa seurata, milloin samaan suuntaan kulkevilla autoilla on vihreä, ja sitten yrittää ylittää tietä.
Kaunis kirkko, todella harvinaisen kaunis löytyy Lackawannasta. Se valmistui vuonna 1926. Täällä voit tehdä opastetun kierroksen online: http://www.ourladyofvictory.org/.
Ihmeellinen kaktus on tämä, joka löytyi kasvitieteellisestä puutarhasta Lackawannasta. Lisää kuvia täältä http://www.buffalogardens.com/.
Pikku putoukset Williamsvillessä Buffalon kyljessä. Joki oli kirkas, ja väkeä perho-ongella narraamassa kaloja.

torstai 1. elokuuta 2013

Temperamentteja kuokkimassa

Aina menen samaan lankaan eli tulkitsen liian kirjaimellisesti näennäiskutsuja. Näin se meni: Sain päiväkodin johtajalta vanhemmille osoitetun sähköpostin, jossa kerrottiin kesänaikaisista sijaisuuksista henkilökunnan koulutusjakson aikana. Myös vanhemmat olisivat tervetulleita piipahtamaan workshopeissa. Johtaja pitäisi huolen, että halukas pääsee osallistumaan kaikille häntä kiinnostaville tunneille. Ohessa oli koulutuspäivien ohjelma.
No, tietenkin minä sieltä bongasin ne päivät, jolloin pojat ovat hoidossa ja minä voisin oppia jotain uutta (nyt kun kerran olen opintoni saanut loppuun). Keskiviikkona näytti olevan temperamenttiasiaa ja jotain taidejuttua ja torstaina kasvatusgurujen esittelyä tms. Ilmoitin heti sähköpostitse, että olisin tulossa. Se kävisi kuulemma oikein mainiosti.

Olin keskiviikkona ajallaan paikalla. Päiväkodin talousnainen näytti minulle koulutustilan, koputti oveen ja selvästi keskeytimme jotain. Siellä oli menossa jokin laulusessio, ja minä tietenkin pyytelin anteeksi ja sanoin, etten halua keskeyttää mitään. Ystävällinen ohjaaja sanoi, että heillä on tullut aikataulumuutos ja jatkavat eilisiä henkilökohtaisia juttuja ja jospa voisin tulla hieman myöhemmin kello se ja se. Sopi tietenkin minulle.

Temperamenttinäytös

No, niin uusi yritys. Pääsin rinkiin mukaan istumaan, ja onneksi paikalle tuli myös yhden toisen hoitolapsen vanhempi. Ei ollutkaan enää niin hoopo olo. Tämä sessio käsitteli temperamentteja koleerinen, flegmaattinen, sangviininen ja melankolinen. Tämä näkemys temperamenteista on käytössä Steiner-pedagogiikassa, teosofiassa. Muita näkemyksiä ei käsitelty (esim. big five/NESTA).

Tässä lyhyet kuvaukset 4 temperamenteista:
- sangviininen (ekstrovertti): pirteä, kiinnostuu, unohtaa/ohittaa helposti asioita, kevät, keltainen
- koleerinen (ekstrovertti): nopea, protestoiva, helposti syyttää muita, kesä, punainen
- melankolinen (introvertti): tasainen, kärsii, uhri, ottaa rankasti, syksy, tumma
- flegmaattinen (introvertti): ei unohda, ei toimelias, harkitsee, keskittyy, talvi, sininen/vihreä

Kuulemma ihmisen vartalo voi kuvata myös temperamenttia, hmm. Temperamentti kuvaa lisäksi elämänvaiheita: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Mutta nämä temperamentit ovat vain työkalu aikuisten välisiin juttuihin, ei missään tapauksessa lasten luokitteluun, sanoi ohjaaja, joka pukeutui vuorotellen kuhunkin temperamenttiin ja esiintyi niiden olemuksen mukaisella tavalla.

Varsin viihdyttävä sessio, mutta itselle tuli kyllä monta kysymystä mieleen. Voitaneenko värejä ja temperamentteja tuolla tavoin yhdistää toisiinsa, kun väreillä on eri kulttuureissa eri merkityksiä? Miten voidaan kytkeä temperamentti vuodenaikoihin, kun sellaisia ei kaikkialla maapallolla selvärajaisesti ole? Miten temperamentin voi yhtäkkiä sanoa liittyvän myös ikään, jos kuitenkin ajatellaan temperamentin olevan varsin pysyvä? Kysyn vain. Toki löydän itsestäni noita temperamenttien piirteitä aikamoisena sekoituksena, mutta jos pitäisi valita yksi, mikähän olisin?

Vauvanhoitotaidetta

Lounaan jälkeen jäin vielä vähäksi aikaa katsomaan, mikäs se taidejuttu on. Se oli vauvanhoitotaidetta! Nuket käteen ja kapaloimaan. No, tämäpäs yllätys. Oli silti kiinnostava nähdä erilaisia kapalointityylejeä. Myös vaipanvaihdosta käytiin keskustelua. Yksi opettaja näytti, miten hän hoitaa tapahtuman hyödyntämällä tilaisuuden vuorovaikutusleikkiin. Samantyyppisiä loruja ja vauvahierontaa kuin Suomessakin näytti hän toteuttavan.

Session jälkeen kiitin tilaisuudesta olla mukana. Jäin miettimään, minkäköhän laskun talousnainen saa näistä tunneista minulle kehiteltyä. Hänhän jo lounaan aikaan ilmoitti, kun kysyin, voinko maksaan lounaan johonkin, että voin myöhemmin maksaa koko koulutustilaisuudesta. Sain parin päivän päästä laskun: 55 dollaria. No, onneksi ei enempää alle kolmesta tunnista. Periaatteessahan olisi ollut reilua, että talousnainen tai johtaja olisi kertonut minulle hinnan, kun olin ilmoittautumassa.

Eurytmiaa

Mutta onneksi jotain on mennyt nappiinkin. Olen päiväkodin sähköpostilistalla, jossa vanhemmat voivat ilmoitella ylimääräisistä leluista ja yhteisistä tapahtumista. Ilmoittauduin mukaan eurytmia-tunnille, koska halusin tietää, mistä siinä touhussa on kyse. Nyt tiedän.

Tilaisuudessa oli paikalla ohjaajan lisäksi yksi päiväkodin opettajista ja kaksi vanhempaa minun lisäkseni. Ohjaaja oli kovin ystävällinen, niin kuin kaikki ihmiset yleensä täällä. Hän halusi tietää, mitä sanat "minä" ja "sinä" ovat suomeksi, ja kohteliaasti harmitteli, ettei hänen tullut Suomessa käytyä, vaikka hän asui kymmenisen vuotta Saksassa ja Alankomaissa.

Itse sessio oli rauhallinen eikä juurikaan liikunnallinen. Sanoisin, että oli kyse enemmän hengellisestä rauhoittumisesta, hetkeen keskittymisestä ja jonkinlaisen yhteyden tuntemisesta luontoon, olla osana luonnon kiertokulkua ja elonkehää. Ohjaaja kertoi samalla runomaisia juttuja hyväntuulisena, milloin mentiin kasaan kuin talvi, milloin ojennettiin kädet ylös kuin nouseva kevät.

Oli ihan kiva käydä. Luulen, että tuollainen liikkuminen ja rentouttava puhe rauhoittaa lapsia ja vahvistaa itsentuntemusta myös suomalaisissa Steiner-kouluissa.

Täällä lisätietoa ja persoonallisuustestejä sekä suomeksi että englanniksi:
http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=temperamenttikasvatus
http://www.b-di.com/personality.html
http://www.tiede.fi/artikkeli/1070/persoonallisuus_tunnistatko_tyyppisi_ 
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/
http://personality-testing.info/
https://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit

Täällä eurytmiasta suomeksi:
http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=eurytmia
http://www.snellman-korkeakoulu.fi/opiskelu/koulutusohjelmat/eurytmian-opinnot-240-op