perjantai 9. elokuuta 2013

Amerikkalainen uni

Jonkinlaista yhteiskunta- ja kulttuurianalyysia on kaivattu minulta. Pitäisi kai olla politiikan tutkija tai jokin vastaava mutta yritetään nyt ymmärtää omin eväin tätä maailmankolkkaa. Ensinnäkin paljon on eroja mutta paljon myös samankaltaisuuksia Suomeen verrattuna. Toiseksi Yhdysvallat on suuri maa, jonka sisällä jo itsessään on paljon erilaisuutta. Ajatellaanpa vaikka Alaskaa ja Hawaijia.

Keskityn kuitenkin vain tähän Buffalon-seutuun ja oletan, että ehkä jotkin asiat voivat olla jossain määrin yleistettäviä New Yorkin osavaltiossa ja koko maan tasolla. Teksti perustuu aivan omiin käsityksiini ja vaikutelmiin, joten asiavirheitä ja karkeita yksinkertaistuksia saa rauhassa penkoa. Toivottavasti amerikkalaiset lukijat eivät pahoita mieltään, sillä se ei ole tarkoitus. Korjatkaa ja kommentoikaa rohkeasti tyylilajia vaihtelevaa tekstiäni, joka ei tunnelmaltaan ole iloinen ja avoimen ihmettelevä, kuten ehkä muutamat muut kirjoitukseni. Ja sitten asiaan - ja varsin paljon sen viereenkin.

Historia kaikuu teoissa

Eurooppalaiset löysivät Amerikan, valtasivat intiaanien maat, loivat amerikkalaista identiteeettiä. Amerikkalaiset halusivat omistaa ja rikastua, etsivät kultaa, orjuuttivat, säätivät vapauden, tekivät parempaa maailmaa, ampuivat presidenttejään...

Yhä on elossa amerikkalainen unelma - unelma vapaasti itse tehdystä paremmasta ja vauraasta elämästä. - Ja miten tämä näkyy? Joidenkin ihmisten lievänä ylemmyyden tuntona, eteenpäin menemisenä ilman taakse katsomista, myönteisenä ajatteluna, uusien valintojen ja muutosten tekemisenä, oman omaisuuden suojelemisena asein. Median kautta tulee lisävivahteita: demokratian levittäminen ympäri maailman, poliitikkojen vapausretoriikka ja suurvallan käskyvalta. - Tässä välissä on hyvä kiinnittää huomiota yleiskuvan yksipuolisuuteen. Missä ovat mustat toimittajat? Miksei mediassa näy hispanot eli espanjankielinen väestö?

Yhdysvalloilla on musta presidentti. Ja kohta varmasti odotetaan naista astuvaksi vallan huipulle.

Siellä huipulla on sata turvamiestä ja niiden turva-turvamiestä. Siellä kuuluu poliitikkojen huuto, maailmanmarkkinoiden humina ja mikrofonien suhina. Kaukana alhaalla velloo 300 miljoonan hengen värikäs ihmismassa kuin valtoimenaan oleva meri, jonka mainingeilla on omat sääntönsä, ja jossain horisontissa karkeloi Kiina. Intiaan ehti joku hakku kädessään, kultaa hakkaa hakkeri Venäjän patsastellessa peilin edessä. Yhdysvaltain presidentti painaa päänsä tyynyyn ja toivoo hyvää unta ja vapaata maailmaa - ja ettei putoaisi sängystä.

Kilpailukyky ennen lasta

Äitiysvapaata ei välttämättä ole tai sitten se jää kuuteen viikkoon. Vaihtoehdot voivat siis olla aika vähissä, jos ei ole säästöjä tai riittävästi palkkaa ansaitsevaa puolisoa. Miten käy imetyksen, mihin lapsi hoitoon? Ja kun lapsi kasvaa, mihin kouluun hän pääsee?

Lasten koulunkäynnistä puhutaan akateemisena opiskeluna, jota yritetään aloittaa jo neljävuotiailla. Viisivuotiailla alkaa niin sanottu eskari ja kuusivuotiailla ensimmäinen luokka. Jos vanhemmilla on rahaa, kouluista on varaa valita. Myös pienokaisen korkeakouluopiskeluun on varakkailla parhaat mahdollisuudet. Lukuvuodessa saa menemään kymmeniä tuhansia dollareita.

Pari kertaa vuodessa vedetään julkisen koulun puolella tasokokeet, joita verrataan osavaltion sisällä ja vielä valtakunnallisesti toisiinsa. Jos kaksi vuotta peräkkäin tulokset ovat huonot, opettajat voidaan irtisanoa. Paineet ja kritiikki puolin ja toisin on kovaa. Paria yläastetta ollaan kokonaan lopettamassa huonojen oppimistulosten, kehittämistoimenpiteiden ja johtamisen takia. Näissä kouluissa kuitenkin satutaan puhumaan 45 eri kieltä, ja niissä on paljon sotiakin kokeneita lapsia. Ei siis ihme, että oppiminen on vaikeaa sotatraumojen takia.

Yksi äiti saattaa toisen lapsensa tienvarteen koulubussia odottamaan ja jättää vauvansa hoitajalle ennen töihin menoa. Bussi kerää lapsukaisia, jotka eivät saa kävellä kouluun, jonka edessä on kyltti, jossa lukee, ettei huumeita ja aseita pidä tuoda koulualueelle, jolla ei ole kunnon leikkipihaa, jolle ei kuitenkaan mennä sateella, joka on liian märkää. Äiti rientää töistä lounastauolla kotiin imettämään lastaan. Ja kun äidinmaidonkorvikemainonta alkaa olla liian ylitsevyöryävää, hän menee vauvamessuilla rinnat paljaina istumaan korvikekojun eteen imettämään ja huutaa: "Ja missä on isyysvapaa?"

Pullopantti ja poliisi turvana

Sosiaaliturva - en tiedä, mitä se täällä tarkoittaa, kun tuntuu, ettei sitä juuri ole. Monet ihmiset keräävät viiden sentin kierrätyspulloja toisten ihmisten roskiksista jätesäkkeihin ja ostoskärryihin. Ainakin kolme eri ihmistä päivän aikana ohittaa talomme kärryinensä. Laitamme pullot yleensä valmiiksi pussiin jalkakäytävän varrelle. "Täällä jokainen huolehtii itse itsestään" on tyypillinen kommentti sosiaaliturva-aiheesta. Asia vaivaa myös hieman poikia, jotka ovat pohtineet, eikö olisi parempi antaa suoraa rahaa käteen. Mutta kun meille ovat monet sanoneet, ettei pidä antaa rahaa, koska se menee huumeisiin. En tiedä. Edellispäivänä yksi mies pyysi rahaa ruokaan...

Ja mielenterveysongelmat näkyvät ja työllistävät poliisia. Poliiseja on koulutettu kohtaamaan ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla eli eivät ole ottaneet heille kuuluneita mielenterveyslääkkeitään. Kun ihminen soittaa 911 ja valittaa, että mikroaaltouuni puhuu hänelle, poliisi tietää, miten kuuluu toimia: uuni tai ihminen siirretään sivuun, jotta päästää keskustelemaan aiheesta. Näissä teemoissa poliisin aika kuluu. Kuka hoitaa sairaat?

Köyhyys etsii kontaktia kaikkialla maailmalla, allapäin, päin, näin, anna, nanna, käteen. Ei kättä spitaalisella, puolikkaita jalkoja Kuala Lumpurissa. Ruusut käsissä Suomessa romaneilla ja syvä kumarrus, Viipurissa lapsiparvi kiljuen karkkia pyytämässä, Pariisissa laittomia maahanmuuttajia poliisien katseilta piilossa pienois-Eiffeleitä käsissään, Buffalossa naisen kiitos yleisönosastolla, kun joku vei hänet väkisin hoitoon psykoosin takia. Poliisi on kaikkien kontakti.

"Jokainen on oman onnensa kultaseppä - tai pullonhenki."

2 kommenttia:

  1. Heippa K,

    Omien kokemusteni pohjalta olen kyllä hyvin pitkälti samaa mieltä. Varsinkin tuo sosiaaliturvan puute tuntuu ihan käsittämättömältä - ja se, ettei suuri osa ilmeisesti edes halua sitä.. Mutta ehkä se tuntuu siellä mahdottomalta ajatukselta alkaa yhtäkkiä maksaa muidenkin terveydenhoitopalveluista, kun on koko ikänsä huolehtinut vain omasta vakuutuksesta. Koulutuksesta en nyt jaksa edes alkaa paasata :)

    Terkut opistolta! Ehkä tiedätkin että siellä on hakijoiden suhteen aika eri tilanne kuin viime syksynä.. Tulee aika vilkas lukuvuosi!

    - Enkunope R (se nuorempi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä ja kommenteista. Hyvä että opiskelijoita ja tohinaa riittää.

      Tämä amerikkalainen tapa järjestää yhteiskuntaa on tosiaan pitkän historian tulos ja sikäli ihan ymmärrettävä. Mitenköhän kauan Suomi pystyy pitämään oman systeeminsä ja samalla lyhentämään velkaansa? Vaikeita asioita.

      Toivottavasti tulee hyvähenkinen opiskelijaporukka teille.

      K

      Poista