torstai 31. lokakuuta 2013

Happy Halloween

Oma luurankomme poikien kurpitsat kainalossa.
Halloween alkoi heti aamusta ainakin miehen työpaikalla. Yksi työkaveri oli Duffman eli jokin Simpson-animaation hahmo (ks. linkki) ja toisella oli peruukki. Pojat puolestaan halusivat hieman säätää kostyymejään. Iso A teki robottiasun ja pikku A lisäsi merirosvopukuunsa liinan kasvojen eteen. He kävivät kiertämässä ensin itse ja sitten he ovellamme huutelivat: "Trick or treat! Come and see!" ja "Happy halloween! There is candy. Come here!" Ohessa otteita iltamme kuvasadosta. (P.S. kurpitsa-juustokakku on nyt tehty, nam. Ks. resepti blogijutusta Kurpitsa- ja banaanireseptejä 18.10.13.)

Luuranko ja Miss Vampyyritär jakoivat herkkuja.
Blogitar parhaimmillaan.
Kurpitsataidetta ja kummituksia.

Vihreä mies ikkunassa.
Alakerran porukan tunnelmaa.

Tiesitkö muuten, että esim. meksikolaiset juhlivat suomalaisen pyhäinpäivän aikoihin omaa Dia de los Muertosiaan eli kuolleiden päivää? Ks. linkki.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Aavemaiset lepakko- ja kissakeksit

M&m-suklaakarkkeja koristeina. Pojat tykkäsivät leipoa!
Tässä tulee lupaamani resepti helpoista halloween-kekseistä, jotka valmistetaan samaan tyyliin kuin joulupiparit. Tosin näiden maku on suklainen ja tuo mieleen brownien.

Ainekset

    1 1/2 kuppia jauhoja
    3/4 kuppia tummaa kaakaojauhetta (sokeritonta)
    1/2 tl suolaa
    12 rkl voita (suolatonta ja huoneenlämpöistä)
    1 kuppia sokeria
    1 iso muna
    Pikku karkkeja tms. koristeluun

Ohjeet

Sekoita jauhot, kaakao ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri, kunnes seos on pehmeää, ja sitten lisää muna. Sekoita seokset keskenään. Jaa taikina kahtia ja painele niistä kaksi parin sentin paksuista levyä. Kiedo levyt kelmuihin ja laita jääkaappiin väh. 45 minuutiksi tai yön yli.

Hieman jauhoisella alustalla kauli levyt reilun puolen sentin paksuisiksi. Painele teemaan sopivilla muoteilla kuvioita. (Kissa, lepakko, haamu, kuu, kurpitsa, noita...) Laita keksit pellille 2,5 cm:n päähän toisistaan. Paista 175-asteisessa uunissa 10 - 15 min, mutta muista paistoajan puolivälissä painella kekseihin karkkikoristeet, jos haluat.

Keksit ovat valmiita, kun pinta on kuivahko, ei tahmea. Varo, etteivät keksit tummu liikaa eli pala. Anna keksien jäähtyä muutama minuutti, ennen kuin siirrät ne tarjolle tai ilmatiiviseen astiaan.

Linkki

Lisää teeman mukaisia reseptejä löydät esimerkiksi Martha Stewartin sivuilta: http://www.marthastewart.com/315407/ghostly-bat-and-cat-cookies?czone=holiday%2Fhalloween-center%2Fhalloween-center-pumpkins&gallery=275516&slide=315407&center=276965.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Halloween-fiilistelyä

Jollei tämä saa herkkua, on jekku kauhea!
Hyvään alkuun ovat pojat päässeet halloweenittelussa. Molemmilla on puolisen kiloa karkkia, jota he saivat tänään kauppojen tempauksesta ja yhdestä konsertista.

Elmwood Avenuella vilisi päivällä asiaankuuluvasti pukeutuneita lapsia silmät loistaen. Meidän pikku merirosvommekin menivät rohkeasti mukana ja sanoivat "trick or treat". Kierroksen saalis oli runsas. (Tosin pienempikin herkkumäärä olisi riittänyt.)

Piraatteja neljä kappaletta plus yksi pikku paholainen.
Heti perään menimme kuunteleman Buffalon filharmonisen orkesterin kauheaa halloween-musiikkia, joka oli hyvinkin nautittavaa. Kappaleiden nimiä en enää muista. Joukossa oli ainakin venäläistä musiikkia, norjalaista (Peer Gunt), elokuvamusiikkia (Addams Family)... Ja mikä hilpeintä: orkesterin soittajat olivat pukeutuneet erilaisiin teeman mukaisiin asuihin. Kapellimestari oli kana. Soittajina oli noitia, zombeja, kissoja, lehmiä ja sen sellaisia.

Pojat viihtyivät melko hyvin konsertissa, ja iso A kävi monien muiden lasten mukana pukuparaatissa konserttilavalla. Lähtiessä pojat saivat yllätyspussit ovelta.

Ensi torstaina on varsinainen halloween-ilta täällä. Tikkarit ovat valmiina odottamassa oveen kolkuttajia, pikku koristeluuranko on hankittu, keksejä leivotaan huomenna... Reseptin laitan myöhemmin tänne blogiin. Leipomisesta puheen ollen, yksi tuttumme on jo nyt kokannut ja leiponut seuraavia halloween-herkkuja (?): hyytelöaivoja, matoja, karkkiomenoita, vampyyrikuppikakkuja, vampyyri-inkiväärileipiä, aivodippiä... Nami, nami.

"Soittajien pukeutuminen kuvaa heidän persoonallisuuttaan", sanoi kapellimestari Kananen.

Kleinhans Music Hallin luuranko?

tiistai 22. lokakuuta 2013

Huomioita ja tapahtuneita

Minulla on tässä vieressäni Buffalon pormestarin kirje halloweenin vietosta. Iloiseen karkkijuhlaan on liittynyt viime vuosina myös vandalismia. Hän kehottaa naapurustoja ehkäisemään murtoja ja muita tihutöitä seuraavin varotoimin: Laitetaan oveen lappu, että jekuttelu ja herkuttelu loppuu kahdeksalta. Ei sammuteta valoja, ettei se houkuttelisi vandalisteja. Sen sijaan oveen voi laittaa lapun karkkien loppumisesta. Naapureiden tulisi järjestää keskenään katupartiointi halloween-illaksi. Partiolla tulisi olla taskulamput. Kaikesta epäilyttävästä pitää soittaa 911-hätänumeroon. Hmm, toivottavasti pippalot sujuvat tämän kuun viimeisenä torstaina hyvin... Pojat odottavat kovasti, että pääsevät pikku merirosvoina sanomaan "trick or treat". Pitää vielä selvittää, miten aikaisin oviin koputtelun voi aloittaa ja voiko keppostella, jos karkkia ei tulekaan. Pojat suunnittelivat jättävänsä hiekkaa oven taakse, jos jäävät ilman karkkia. Mitähän tästä vielä tulee?

***

Viikon aikana olen kerännyt ainakin sata leppäkerttua, jotka ovat tulleet sisälle parin ikkunan raosta. Ensin heitin noita ötököitä ulos, mutta sittemmin ne ovat kokeneet karmeamman kohtalon, kun aloin epäillä, etteivät ne yhdestä kerrasta luovuttaneet. Ihmettelen silti, miten ne tajuavat tulla porukalla sisälle. Nytkin niitä on yhdessä katonkulmassa kasassa, ilmeisesti talviunilla.

*** 

Terveisiä Suomeen ja kiitoksia postissa tulleista lakritseista ja vieraiden tuomista salmiakeista! Lakritsit on jo syöty. Salmiakkeja menee pikku hiljaa. Täällä on silti sen verran hyvä ruokakauppa, että Pandan lakritseja löytyy. Salmiakkia saisi kuulemma Kanadan puolelta. Ruisleivän voi tilata New Yorkista.

*** 

Illalla soi puhelin, vastasin, mutta toisessa päässä oli pari sekuntia hiljaista. Sitten koneääni alkoi muistuttaa, että olen varannut lääkäriajan ja pyysi painamaan numeroita, jos olen tulossa, peruutan ajan tai haluan vaihtaa aikaa. Aika hyvä automaattimuistutuspalvelu!

*** 

Naapurin toista viikkoa kestänyt kattoprojekti on valmis. Oli hurja seurata työmiesten keikkumista hyvin kaltevalla katolla. Heillä ei ollut mitään köysiä tai taljoja, eli työturvallisuus oli niin ja näin. Kerran yksi mies seisoi katonharjalla talon päädyssä ja nosteli suurta pressua, johon tuuli tarttui kuin purjeeseen. Mies huojui muttei onneksi pudonnut. Huh. Tästä tuli mieleen, että yksi sähkömies teki hommia puujalkojen kanssa, kun ei muuten ylettynyt kattoon. Luova keksii keinot...

*** 

Sain eilen ison A:n koululta pyykättäväksi muovipussillisen ruokaliinoja ja muita liinoja. Tänään vein ne viikattuna koululle. Mitenköhän suomalaisissa Steiner-kouluissa toimitaan? Onkohan siellä pyykkivuoroja? Ihan mielelläni pyykkäsin, ei siinä mitään. Varainkeruussakin olen edistynyt. Olen jo myynyt kaksi kalenteria. Appelsiinejakin taitaa mennä muutama kori. Hejjaa!

*** 

Hyvä lukija, minulta saa kysellä ja kommentteja lähetellä. Onko sinulla juttuaihe mielessä? Mistä haluaisit lukea? Paina alla olevaa kommenttikohtaa ja kirjoita. Kiitos!


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Arkkitehtuurin kertomaa

Hotel at Lafayette Buffalo halloween-tunnelmissa, huom. maissinkorret.

Kävimme arkkitehtuuripäivillä tutustumassa Hotel at Lafayetteen, joka kuuluu Yhdysvaltain historiallisten rakennusten rekisteriin. Rakennuksen tarinan kautta avautuu näkymiä eri henkilöiden elämäntarinoihin, jotka kietoutuvat Buffalon ja Yhdysvaltain historiaan. Kiehtovaa!

Arkkitehti tiesi arvonsa


Lentokoneen metallia ja istuinten nahkaa.
Hotellin suunnitteli arkkitehti Louise Bethune (nainen) ja rakennustyöt alkoivat katkonaisesti rahoitusongelmien takia 1900-luvun alkaessa. Valmistumisensa aikoihin 1920-luvulla hotelli oli yksi Yhdysvaltain moderneimpia hissien, huoneisiin tulevan veden ja huonepuhelimien takia. Hotelli on pääasiassa tyyliltään ranskalaista renessanssia, johon myöhemmin on lisätty art decoa.

Buffalon kukoistuskauden jälkeen hotelli oli hylättynä ja kodittomien ja alkoholistien yömajanakin. Viime vuosina rakennusta on restauroitu paljon ja entistä loistoa on saatu takaisin. Nykyään hotellin sisustuksen muotokieli ja materiaalit viittaavat myös hävittäjälentokoneisiin, joita Buffalossa aikanaan rakennettiin kymmeniä tuhansia.
Hienoja yksityiskohtia, hyvin restauroitu.

Arkkitehti Bethune oli muuten sitä mieltä, että työstä pitäisi maksaa sama palkka, oli tekijä mies tai nainen. Siksi hän ei osallistunut Chicagossa järjestettävään Maailman Kolumbus-näyttelyyn 1891, jossa naisten arkkitehtuuripalkinto oli mitätön 1 000 dollaria miesten 10 000 dollarin palkintoon verrattuna.

Sotasankari tuli Ranskasta


Hotellin seinällä: Lafayette ja Washington karttojen äärellä.
Hotellin nimi Lafayette tulee ranskalais-yhdysvaltalaisen sotasankarin mukaan. Marquis de Lafayette (1757 - 1834) oli nuori ranskalainen aristokraatti, jolla oli tärkeä rooli sekä Ranskan että Amerikan vallankumouksissa. Hän halusi vapaaehtoisesti osallistua Amerikan vallankumoukseen (1775 - 1783), jossa hän lopulta johti menestyksekkäästi armeijan joukkoja brittejä vastaan ihailemansa presidentti George Washingtonin alaisena. Lafayette kävi välillä Ranskassa, jossa hän yhdellä reissulla joutui kotiarestiin ja toisella julistettiin sankariksi. Hän pystyi junailemaan merkittävästi tukea Amerikalle Ranskanmaalta. Presidentti Washington kutsui Lafayettea pojakseen.

Lafayetten nimi näkyy monissa paikoissa ympäri Yhdysvaltoja. Buffalossa hotellin lisäksi yksi katu ja yksi aukio on nimetty Lafayetten kunniaksi.

Buffalo uuteen kukoistukseen


Hotellin rakennustöiden alkaessa vuonna 1901 oli Buffalossa myös Pan American Exposition -maailmannäyttely. Buffalo valittiin kohteeksi hyvien rautatieyhteyksien ja koon takia. Näyttelyssä tuotiin esiin nykyaikaisia teknisiä uutuuksia, jotka liittyivät sähköön, kuten vesivoimalla tuotettu valaistus. Näyttely muistetaan kuitenkin lähinnä presidentti McKinleyn murhasta.

Miltä Buffalo näytti silloin ja miltä nyt? Katso video Youtubesta ja kuvia kirjaston sivuilta:
Nykyään http://www.youtube.com/watch?v=sBsi5FGbY2Y
Näyttelyn aikaan http://library.buffalo.edu/pan-am/exposition/art/plan.html#color

Muita linkkejä

Arkkitehti http://www.buffaloah.com/a/archs/beth/bethfox.html
Hotelli http://thehotellafayette.com/
Sankari Lafayette
Maailmannäyttely http://library.buffalo.edu/pan-am/
Maailman Kolumbus-näyttely http://en.wikipedia.org/wiki/World%E2%80%99s_Columbian_Exposition

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kurpitsa- ja banaanireseptejä

Kokosin tähän muutaman sesonkiin sopivan periamerikkalaisen ruokareseptin. Vain kaksi ensimmäistä olemme vasta tehneet, mutta muitakin erittäin suosittuja reseptejä aiomme testata. Mittana käytetty kuppi on lähes 2,5 dl (noin 2,4), mikä olkoon avuksi kokkkauksessa. Hyvä lukija, voit laittaa palautetta resepteistä ja kommentoida! Bon appétit!

(Lisäys 31.10.13: Kaikki muut reseptit on nyt testattu paitsi banaani-pähkinärulla.)

(Lisäys 31.10.13: kurpitsa-juustokakku on nyt testattu, nam!)

(Lisäys 20.10.13: Nyt on kokattu ja syöty kurpitsapiirakka - suosittelen.)

Banana bread


Banaanileipä on nimestään huolimatta ennemminkin kakku. Etsin reseptin käsiini, kun Irvingin kirjassa Last Night in Twisted River (ks. blogiteksti 21.8.13) eräs kokki leipoi sitä usein tukkijätkille. Tämän herkullisen ja ruokaisan kakun teko on helppoa. Tästä tulee perheemme syyssuosikki porkkanakakun rinnalle!

2 kuppia vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl leivinsoodaa
1/4 tl kanelia
(1/8 tl muskottipähkinää)
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa, vatkattua
1,5 kuppia banaania, muusattua
1 kuppi sokeria
0,5 kuppia öljyä, sulatettua voita tai margariinia
1/4 kuppia saksanpähkinöitä, murskattuja
(pähkinäkuorrute)

  • Voitele uunivuoka (esim. 20x20x5 cm) valmiiksi.
  • Yhdistä kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, kaneli, muskotti ja suola. Tee keskelle syvennys.
  • Sekoita munat, banaanimössö, sokeri ja rasva. Kaada seos jauhosyvennykseen ja sekoita. Lisää pähkinät. Kaada seos uunivuokaan.
  • (Jos haluat, voit tehdä pähkinäkuorrutteen näin: Sekoita keskenään 1/4 kuppia fariinisokeria ja 3 rkl jauhoja. Nypi joukkoon 2 rkl voita. Ripottele rouhe kakun päälle.)
  • Paista n. 175 asteessa 40 - 60 min. Paistoajan puolessa välissä laita leivinpaperi kakun päälle, jottei se tummu liikaa. Kokeile kakun kypsyyttä pistämällä hammastikulla kakkua. Jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on valmis.
  • Anna kakun rauhoittua n. 10 min ja irroita se sitten vuuasta. Jätä jäähtymään. Kääri kakku esim. kelmuun ja laita jääkaappiin kiinteytymään yön yli ennen, kuin leikkaat kakkua.

Kurpitsa-(katkarapu)keitto


Täällä on kurpitsoita myynnissä joka paikassa ja niitä on Halloween-koristeina kuisteilla. Siitä innoittuneena tein tämän maukkaan keiton, josta voi halutessaan kehitellä erilaisia versioita. Katkaravut voi jättää pois, myös maidon. Omenan voi lisätä joukkoon ja currya vähän päälle. Tässä on alkuperäinen, yksinkertainen resepti nopean keiton tekoon.

2 sipulia, silputtu
2 porkkanaa, paloiteltu
(1 rkl korianteria, tuoretta silppua)
2 tl inkivääriä, tuoretta raastettua (määrän voi puolittaa)
1/2 tl maustesekoitusta, esim. erilaisia pippureita
2 valkosipulinkynttä, murskattu
2 rkl voita tai margariinia
400 g kanalientä TAI kanaliemikuutio ja vettä
425 g kurpitsaa (oranssin kurpitsan paloja tai purkkikurpitsaa)
1 kuppi maitoa
225 g esikeitettyjä pakastekatkarapuja (kovat pyrstöpalat pois, jos niitä on)
Hapankermaa tai jogurttia
Ruohosipulia

  • Kuumenna sipuleita, porkkanoita, korianteria, inkivääriä, maustesekoitusta, valkosipuleita ja tuoreita kurpitsoita kuumassa voissa kannen alla 10 - 12 min, kunnes ne ovat pehmenneitä. (Huom. Jos käytäyt purkkikurpitsoita, lisää ne vasta samaan aikaan kuin maito.) Sekoita välillä.
  • Lisää kanaliemi tai vettä ja kanaliemikuutio. Keitä, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä sauvasekoittajalla soseuttamista varten. Soseuta keitto.
  • Lisää maito ja katkaravut. Kuumenna.
  • Tarjoa keitto. Lisää annoksiin nokareet/loraukset hapankermaa tai jogurttia. Lisää ruohosipulisilppua päälle.
Vinkki: Kun kuorit isoa kurpitsaa, leikkaa ensin ns. hattu ja pohja pois. Voit pitää alla pehmeää pyyhettä, jottei kurpitsa heilu ja veitsi lipeä. Tämän jälkeen kuoriminen veitsellä on helppoa, koska kurpitsa pysyy hyvin paikallaan.

Banaani-pähkinärulla (näyttää kääretortulta)


4 munaa
1/2 kuppia vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl leivinsoodaa
Annos kerma-juustotäytettä: 300 g tuorejuustoa, 0,5 kuppia sokeria, 2 rkl maitoa (ohje jäljessä)
1/2 tl vaniljaa tai vaniljasokeria 2 tl
1/3 kuppia sokeria
1/2 kuppia banaanimössöä
1/2 kuppia murskattuja saksan- tai pekaanipähkinöitä
1/2 kuppia sokeria
Annos tuorejuustokuorrutetta: 85 g tuorejuustoa, 1 tl vaniljaa, 2 kuppia tomusokeria, 1 - 2 rkl maitoa (ohje jäljessä)

  • Erottele munankeltuaiset ja anna olla huoneenlämmössä 30 min. Voitele 30x30 cm:n vuoka tai laita pellille leivinpaperi ja voitele se.
  • Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda keskenään kulhossa.
  • Valmista tuorejuustotäyte: Yhdistä 300 g tuorejuustoa ja puoli kuppia sokeria ja vatkaile pehmeäksi. Lisää yksi muna ja 3 rkl maitoa ja sekoita lisää. Levitä täyte voideltuun pannuun.
  • Vatkaa munankeltuaiset ja vanilja, kunnes seos muuttuu kovaksi ja sitruunanväriseksi. Lisää vähitellen sokeria 1/3 kuppia, sekoita hyvin. Lisää banaanit ja pähkinät.
  • Pese hyvin vatkainpäät. Vatkaa nyt valkuaiset, kunnes ne alkavat tulla kovemmiksi. Lisää vähitellen joukkoon 1/2 sokeria, kunnes muodostuu kovaa vaahtoa. Sekoita keltuais- ja valkuaisvaahdot keskenään ja sitten sekoita mukaan myös jauhoseos varovasti. Kaada nyt tämä seos jo pannulla olevan tuorejuustoseoksen päälle.
  • Paista 190 asteessa 15 - 20 tai kunnes kakku on kypsä eli tuntuu painaessa joustavalta. Kumoa kakku heti vuuasta tai irroittele leivinpaperin päältä. Rullaa kakku lyhyestä päästä hyödyntämällä leivinpaperia tai liinaa. Anna kakun jäähtyä.
  • Valmista kuorrute: Yhdistä tuorejuusto, vanilja ja vatkaa löysäksi. Vatkaa vähitellen sekaan sokeri ja maito. Kuorruta kakku. Päälle voi vielä ripotella pähkinämurua.

Kurpitsapiiras


Näitä myydään kaupoissa ja tarjoillaan ravintoloissa näin syksyisin. Hyvää! Vielä en ole testannut tätä itse, mutta ohje on tosi suosittu. Lisäys 20.10.13: Nyt on tehty ja hyvää tuli. Kokeile kuumana vaniljajäätelön kanssa, nam.

1 annos voitaikinaa: 1 1/4 kuppia vehnäjauhoja, 1/4 tl suolaa, 1/3 kuppia kiinteää voita, 4 - 5 rkl kylmää vettä (ohje jäljessä)
425 g purkkikurpitsaa tai pehmeäksi keitettyä ja mössättyä kurpitsaa
1/2 kuppia sokeria
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl muskottipähkinää
2 kananmunaa
3/4 kuppia maito-kermaseosta tai maitoa

  • Voitaikinan valmistus: Sekoita jauhot ja suola. Nypi joukkoon voi. Lisää vettä ja haarukkaa sekoittamiseen. Muodosta taikinasta pallo. Hieman jauhoisella alustalla litistä taikinasta pyöreä levy. Laita levy pyöreään piirakkavuokaan (n. 23 cm). Ylös nousevat reunat voi poimuttaa kauniisti.
  • Yhdistä kulhossa kurpitsat, sokeri, kaneli, inkivääri ja muskotti. Lisää vatkatut munat ja sekoita kevyesti puuhaarukalla.
  • Laita piirakkapohja uunitasolle ja kaada varovasti täyte piirakkapohjan päälle.
  • Peitä piirakka foliolla, ettei se tummene liikaa. Paista 190 asteessa n. 25 min. Irrota folio ja paista vielä n. 25 min tai enemmän. Kypsyys on hyvä, kun hammastikkun/veitseen ei tartu piirakkaa. Anna piirakan jäähtyä. Sitten suojaa ja laita jääkaappiin kahden tunnin sisällä.

Kurpitsa-juustokakku


Tämä ohje on 70-luvulta, mistä lähtien resepti on ollut amerikkalaisten yksi suosikki.

1 1/2 kuppia Digestiivi-keksimuruja (tai kuivatun pullan muruja)
1/3 kuppia sokeria
3 rkl sulatettua voita
500 g tuorejuustoa
1 kuppi maito-kermaa
400 g purkkikurpitsaa tai pehmeäksi keitettyä mössättyä kurpitsaa
3/4 kuppia sokeria
3 rkl jauhoja
1 1/2 tl vaniljaa tai vaniljasokeria 2 tl (huom. kokonaissokerimäärä)
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottipähkinää
1/4 tl suolaa
4 munaa
225 g hapankermaa
2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljaa tai vaniljasokeria 2 tl

  • Yhdistä murut, 1/3 kuppia sokeria ja sulatettu voi. Painele irtoreunaisen vuoan pohjalle ja kuumenna uunissa 160 asteessa n. 5 min.
  • Tee täyte. Vatkaa tuorejuusto, maito-kerma, kurpitsasose, 3/4 kuppia sokeria, jauhot, vanilja, kaneli, inkivääri, muskotti ja suola, kunnes seos on pehmeä. Lisää munat ja vatkaa ne hyvin sekaan.
  • Kaada täyte pohjan päälle. Paista 165-asteisessa uunissa n. tunti tai kunnes keskusta ei hölly kevyesti heilautattaessa.
  • Yhdistä hapankerma, 2 rkl sokeria ja vanilja. Levitä juustokakun päälle. Paista vielä 5 min.
  • Jäähdytä kakkua 15 min. Irrota kakku varovasti veitsellä reunoista ja anna jäähtyä puoli tuntia. Irrota vuoan reuna. Anna jäähtyä vielä tunti. Peitä ja anna olla jääkaapissa 4 - 24 tuntia. Säilyy kolme päivää jääkaapissa, jollei ennen sitä olla ehditty jo syödä...

Banaani-marjasmoothiet ja pirtelöt


Jogurttia, banaania ja marjoja tehoisekoittimessa tai sauvasekoittimella mössöksi ja juomaan. Pirtelön saa vaihtamalla jogurtin jäätelöön.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Miltä nyt tuntuu?

Viime kertaista juttua varten selasin blogin satoa. Huomasin, että aika paljon olen kiinnittänyt huomiota ympärillä näkyvään kauneuteen ja ohittanut niitä rumia ja ikäviä asioita. Tosin niitäkin löytyi tekstien joukosta. Mutta palataanpa sellaisen ydinkysymyksen ääreen, mikä aina urheilijoille esitetään: miltä nyt tuntuu?

Nyt tuntuu siltä, että taidan tehdä pikku välikatsauksen täällä ulkomailla olosta mutta sitä ennen haluan kertoa juuri tästä hetkestä. Toisin sanoen loppua kohden juttu syvenee ja menee yhä henkilökohtaisemmaksi.

Omien asioitten puolesta


Tällä hetkellä miesväki seuraa televisiosta amerikkalaista jalkapalloa. Urheilijoilla on vaaleanpunaiset kengät ja hanskat ja joillakuilla vaaleanpunainen liina vyötäisillä, mikä liittynee ehkä rintasyövän vastaiseen taisteluun. Muutenkin täällä monet ihmiset haluavat näyttää, mitä ajatuksia he kannattavat. Pihoilla näkyy pormestarinvaaleihin liittyviä mainoksia. Välillä oli opetuslautakuntaan liittyviä nimiä. Ihmiset ovat valmiita kampanjoimaan ja keräämään rahaa erilaisten asioiden puolesta. Kerran ovella kävi nuoria miehiä kertomassa Erie-järven tilasta ja teollisuusalueilla olevista kemikaalivuodoista ynnä muista. Tärkeää työtä.

Monet koulut - sekä yksityiset että julkiset - keräävät rahaa joko koko koulun yleiseen toimintaan tai luokan omia projekteja varten. Niin myös ison A:n koulu. Minun pitäisi alkaa myydä ensi vuoden kalenteria, jossa on Buffalo-kuvia tärkeine päivämäärineen, ja sen lisäksi appelsiineja ja muita sitruksia 200 kiloa. No, yrittänyttä ei laiteta, pienikin määrä lasketaan. Eli jos siis joku lukijani haluaa niitä hedelmiä tai mahdollisesti kalenterin, hän voi ystävällisesti ottaa yhteyttä. Onhan tämä Suomessakin tuttua urheiluseuroissa, mutta onneksi siellä koulujen ei tarvitse perusrahoitusta käydä kerjäämässä, kun se hoituu verotuksen kautta.

Täällä maassa saa olla usein seteli kourassa jo valmiina. Suuriin osavaltioiden luonnonpuistoihin on pääsymaksu, joka on viiden euron luokkaa. Huvipuiston sisäänpääsymaksun lisäksi ei ole ollenkaan tavatonta, että sisäpuolella joihinkin vempaimiin voi olla lisäksi erillinen maksu. Tiemaksuja maksellaan tietulleissa dollarista muutamaan dollariin riippuen siitä, miten pitkän matkan (uutta) isoa tietä käyttää. Ravintoloissa maksetaan tippiä vähintään 15 prosenttia aterian hinnasta eli siis laskun päälle. Parkkimittareitakin varten pitää varata rahaa. Käteisen käyttö on yleistä, shekeistä puhumattakaan. Yhtäkkiä tuli mieleen, miten helppo jonkun olisi painaa väärää rahaa, sillä seteleissä ei juurikaan ole väärentämistä haittaavia tekijöitä kuten hologrammeja, piilonauhoja, kohokuviota yms.

Järjestetty kodittomuus


Se, mihin ei totu, on vähemmistön kurjuus. Köyhiä ihmisiä vaeltaa kaduilla ostoskärryjen tai jätesäkkien kanssa pulloja keräten. Eräs kumarainen parrakas mies näyttää elävän kadulla. Hän kulkee säännöllisesti kärryinensä talomme ohi, tervehtii kohteliaasti ja katsoo silmiin. Olen asetellut pulloja valmiiksi tien viereen. Mietin, miksi tuon ikäisenä, noin vanhana pitää käydä ihmisten roskiksilla. Hän kulkee päivittäin kilometrejä pulloineen säällä kuin säällä. "Jokainen pitää itse huolta itsestään" on paikallisten vastaus kysymykseeni. Se tuntuu pahalta. Ohi mennen olen myös kuullut yhden hyväosaisen miehen sanovan, että "niitä" lapsia tulee halloweenina paljon, että siihen pitää varautua. Toisella alueella asuviin lapsiin liittyvä sävy oli ikävä.

Olen myös itse huomannut solkanneeni jotain tosi valhetta. Näin se meni. Olin lähdössä poikien kanssa johonkin autolla, ja kun astuimme ovesta ulos, säikähdin, kun automme vieressä roskisten luona oli vanha, parrakas musta mies syömässä pikaruokarasiasta pastaa. En ole varma, oliko hän löytänyt aterian roskiksestamme, joka on yhteinen alakerran porukan kanssa. Joka tapauksessa mies söi ruokaansa seisaaltaan liikahtamatta mutta meitä katsoen. Rauhoituin heti itsekin, kun huomasin, että mies vain syö eikä aio muuta. Kysyin häneltä, etsiikö hän pulloja. Ei vastausta. Kerron, että minulla ei juuri nyt ole antaa mitään, siis pulloja. Mies tuijottaa ja syö. Onkohan hän juovuksissa tai huumeissa, mietin. Ohjaan samalla pojat autoon ja näen, että autossa on puoliksi juotu vesipullo. Yhä mies tuijottaa ja syö. Sanon, että autosta löytyi tämän verran vettä, jos hän haluaa juoda. Sanon tuovani pullon hänelle, teen niin ja jätän pullon roskiksen kannen päälle. Mies kiittää. Sanon "ole hyvä", menen autoon ja ajan pois.

Kun palaamme parin tunnin päästä, miestä ei tietenkään enää näy, mutta astian hän on jättänyt maahan, ei viitsinyt tai tajunnut roskikseen laittaa. Jälkikäteen olen miettinyt, miten monta kertaa mies on saanut hyväosaisilta kuulla, ettei heillä ole nyt antaa mitään. Sehän on lässynlässyä. Toinen ei näytä omistavan muuta kuin vaatteet päällään ja toinen asuu talossa, ajaa autolla ja niin edelleen. Tiedän, tiedän - en ole täällä ratkaisemassa tuloero- ja sosiaaliturvakysymyksiä, mutta kyllä maailman epäoikeudenmukaisuus mietityttää, kun se on lähes etuovella.

Tänään tuli postissa mainosten joukossa lappu, jossa pyydetään rahaa kodittomien ja köyhien kiitospäivän ateriaa varten. Nyt olisi tilaisuus auttaa muutenkin kuin pulloja jättämällä. Alle kahdella dollarilla pystyisi kustantamaan yhden aterian. Arvaa, montako ateriaa Buffalossa syksyisin jaetaan? 100, 1000, 10 000 vai 45 800? Vastaus on tuo viimeisin. En olisi uskonut, että niin paljon. Esimerkiksi Helsingissä, joka on väkiluvultaan kolme kertaa Buffaloa suurempi, Hurstin varjolinnanjuhlissa käy reilut 700 vähävaraista ja/tai alkoholisoitunutta syömässä. Siinä sitä mittakaavaa. Eikä Suomessa ihmisten tarvitse elää palautuspullojen varassa eikä käydä toisten roskiksilla.

Erilainen tapa viestiä asioita


Expatriaatilla tarkoitetaan työntekijää, joka tekee tietyn ajan töitä työnantajan kotimaan ulkopuolella. Minä siis olen expatriaatin puoliso, joka pyrkii sopeutumaan tilanteeseen ja pitämään huolta myös muiden perheenjäsenten sopeutumisesta. Kun Suomesta lähdimme, monet sanoivat avoimesti hieman kahdehtivansa meidän tilaisuuttamme asua ulkomailla. Itse suhtauduin muutokseen realistisesti ja avoimin mielin enkä täysin ymmärtänyt muiden hyvin myönteisiä mielikuvia.

Ulkomailla asuminen sisältää nimittäin aina haasteita, jotka liittyvät mm. kulttuurisiin arvoihin ja tapoihin. Esimerkiksi erilainen viestintäkulttuuri tuo haasteita ihmisiin tutustuttaessa. Amerikkalainen tapa kommunikoida ja käyttää kohteliaisuuksia eroaa sen verran suomalaisesta, etten välillä ole ihan varma, tarkoittaako toinen oikeasti sitä, mitä hän sanoo. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, vierailukutsut eivät välttämättä ole aitoja tai niitä ei ehkä ole aikomus panna käytäntöön. Suomalainen suoraan asiaan -taktiikka arkielämässä ei toimi mutta työelämässä kyllä. (Lue: miehellä on työssä kommunikointi helpompaa kuin minulla täällä arjen puolella.) Tämä vähän harmittaa, sillä keskusteluista tulee helposti heppoista small talkia, joka pyörii aina samojen asioiden ympärillä. Siihen päälle kun vielä laitetaan se tosiasia, ettei ihmisiä kiinnosta yhtään Suomi ja se, etteivät he osaa asettautua ulkomailta tulleen ihmisen asemaan, keskustelusta tulee varsin haastavaa.

Joudun joskus katkaisemaan toisen puheen kysyäkseni, mistä sanoista hänen käyttämänsä lyhenne tulee, jollen sitten yritä mielessäni sitä arvata. (Esim. Y tarkoittaa YMCA.) Kummallisesti jotkut paikalliset myös olettavat, että tunnen kaikki paikan nimet kuin vettä vaan tai minkä liikkeen vieressä on mikäkin kauppa. Mutta ei se mitään. Englanniksi on kiva puhua ja harjaantua siinä. Silti keskustelutilaisuuksia saisi olla lisää. Mukavaa vaihtelua arkeen ovat onneksi tuoneet suomalaiskontaktit täällä ja monet Suomesta tulleet vierailijat. Sanomattakin on selvää, että suomalaistaustaisia yhdistävät monet kulttuuriset tekijät, minkä takia kyky nähdä asioita tietystä samanlaisesta näkökulmasta tuntuu virkistävältä.

Vaikka viestintäkulttuuri on täällä tietynlainen, niin ihmiset voivat tietenkin olla arvoiltaan hyvin erilaisia. Ja alakulttuureita riittää. Täällä on Yhdysvallat-kriittisiä asekaupanvastustajia, jotka ovat valmiita muuttamaan maasta, hippimäisiä ekoihmisiä, jotka opiskelevat kiinalaista lääketiedettä, ylimielisiä yhden uskontokunnan edustajia, jotka näkevät vain omat valintansa parhaina, varakkaita lakimies-lääkäreitä, jotka lahjoittavat rahaa yhteistä hyvää varten, äänekkäitä espanjankielen puhujia, paljon erilaisia maahanmuuttajia. Ja monille on aivan sama, millaista englantia puhun, sillä pääasia on, että keskustelu sujuu ja ymmärrämme toisiamme, vaikka aksenttini alkuperä joskus keskustelukumppania saattaakin kiinnostaa.

Oman paikan asemointia


Tämä on pisin aika, mitä olen ulkomailla asunut. Nyt on täynnä yli seitsemän kuukautta, melkein kaksi kuukautta enemmän kuin aikoinaan Ruotsissa, jossa vähän aikaa opiskelin. Ruotsi oli tutunoloinen ja helppo, koska olin opiskelijayhteisössä. Mutta tämä Yhdysvallat... Täällä ei ole ryhmää, mihin selvästi kuulun. Tietynlainen väliaikaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne tulee välillä pintaan, vaikka arki sujuu, minulla on omia juttuja puuhattavana ja kaikki on hyvin. Tilanne voisi olla erilainen, jos jäisimme tänne useiksi vuosiksi, toistaiseksi. Silloin ehkä ihmisetkin suhtautuisivat eri lailla, kun he tietäisivät, että tuo ihminen ei ole lähdössä pian pois. Samanlainen ulkopuolisuuden tunne tuli viimeksi vuosia sitten, kun asuin Suomessa ja kärryttelin vauvaa vaunuissa ympäri asuinaluettamme näkemättä päiviin ketään missään. Tuo juurtumattomuuden ja johonkin kuulumisen ristiriita koskettaa uskoakseni jollain tavalla kaikkia expatriaattien puolisoja.

Kesällä luin tekemiini opintoihin liittyvän Tuula Siljasen väitöskirjan (2007) expatriaateista Lähi-idässä. Hän haastatteli expatriaatteja ja kysyi heiltä expatriaattiajan kokemuksistaan, niiden vaikutuksista identeettiin, maailmankuvaan yms. Tulokseksi hän kokosi neljä erilaista (kertomuksellista) expatriaattiprofiilia: tasapainoiset asiantuntijat, globaalia uraa tekevät, idealistit ja ajautujat. Kaksi viimeistä tyyppiä ovat vaeltelevia, ja kaksi ensimmäistä suunnittelevat urapolkuaan. Suhde työhön, toiveisiin ja odotuksiin on tasapainoista idealisteilla ja tasapainoisilla asiantuntijoilla. Globaalia uraa tekevät ovat laskelmoivia seuraavaa askelta miettiviä ja ajautujat ovat hämmentyneitä eivätkä tiedä, mitä haluavat ja minne ovat menossa.

Miehen puolesta en sano mitään, mutta olen miettinyt, mikä kuvaisi omaa tilannettani. Olen kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella, lapset ovat paljon kotona, en ole täysillä missään projektissa mukana... Jos ajatellaan, että elämässä ihmiset jaettaisiin nelikenttään, jossa vaaka-akselilla lukisi "he joilla ei ole suuntaa" ja "heillä joilla on suunta" ja pystyakselilla "he jotka eivät ole onnellisia" ja "he jotka ovat onnellisia", niin mihin lokeroon tipahtaisin? Hmm. En ole pyrkimässä mihinkään, en tavoittele mitään, olen vain, eli kuulunen heihin, joilla ei ole suuntaa. Lisäksi olen enemmän onnellinen kuin onneton, ehdottomasti. Minusta tuntuu, että olen saavuttamassa sellaista tilaa kuin "carpe diem" eli hetkessä elämistä. Ja se on hienoa.

Tätä ennen olen elänyt joko menneessä tai tulevassa, surrut tapahtuneita asioita tai miettinyt, mitä seuraavaksi pitää tehdä tai valita. Olen pohtinut, mitä pitäisi opiskella seuraavaksi, jotta menestyisin työmarkkinoilla tai oppisin jotain olennaista elämästä. Olen pääni puhki stressannut, mistä saan seuraavan työpaikan tai mitä teen määräaikaisen työn päätyttyä. Eipä tarvitse stressata enää. Antaa nyt mennä vain, olla vain, tehdä mitä huvittaa, puuhata lasten kanssa, olla tässä hetkessä. Sillä huomisesta ei tiedä, ensi vuodesta ei tiedä. Katsotaan maailmaa. Se on ihmeellinen.

torstai 10. lokakuuta 2013

Blogin tilastotietoa

Tämä blogi voi hyvin. Se käynnistyi 6.3.2013 ja jatkuu tämän hetkisen arvion mukaan vuoden 2014 kesään asti. Melko vakituisia lukijoita blogilla lienee noin 100, ja kiitän teitä kaikkia tähänastisesta kiinnostuksesta. Otan ilolla vastaan kommentteja, kysymyksiä, parannusehdotuksia ja muuta vastaavaa, jotta blogi pysyisi teidän kaikkien mielestä seuraamisen arvoisena. Alle olen koonnut lukuja blogin automaattisesta kävijäseurannasta.

Käyntejä sivustolla tähän mennessä: 4 536
Käyntejä kuukaudessa, keskiarvo: 622 (ilman lokakuuta)
Kävijämaiden kärki: Suomi, USA (n. 700) ja Venäjä (n. 180)

Huippukuukausi: huhtikuussa 843 käyntä
Pohjakuukausi: kesäkuussa 467 käyntiä

Luetuimmat jutut: Nyt se alkaa (6.3.), Tiedote lukijoille (25.3.) ja Poikien haastattelu (25.3.)
Eniten kommentoidut jutut: Kommentteja, kiitos (18.4.), Nevadan Las Vegas (11.9.) ja Hamlet, hibachi ja baseball (21.7.)

Lukijoita eniten kiinnostaneet jutut kuukausittain:
  • maaliskuu: Nyt se alkaa
  • huhtikuu: Kommentteja kiitos
  • toukokuu: New York, New York
  • kesäkuu: Juhannus ja kaipaus
  • heinäkuu: Ajatuksia lenkiltä
  • elokuu: Lihavin ja muodoton
  • syyskuu: Koontia länsirannikon reissusta

Kirjoittaja suosittelee luettavaksi myös:
  • Ihmisistä ja puhetavoista (22.3.)
  • Vaahterasiirappia ja Star Warsia (9.4)
  • Ajankohtaista kommentein (19.5.)
  • Amerikkalainen uni (9.8.)
... ja katsottavaksi esim. kuvakoosteita:
  • Yön kaupunki parasta (17.8.)
  • Elämyksiä ihmisten pihoilta (28.7.)
  • Kaliforniassa: Montereystä Santa Monicaan (4.9.)
  • Pala Nevadaa ja Arizonaa (11.9.)

Blogin mainostus:
  • Lähetin maaliskuussa tutuille sähköpostia/yksityisen Facebook-viestin bloggauksen aloittamisesta.
  • Kohtaamilleni suomenkielisille ihmisille olen kertonut sivustosta.
  • Työkavereille mainitsin asiasta.
  • Sukulaisille menneissä pääsiäiskorteissa oli blogin osoite.
  • Sen jälkeen puskaradio on kuiskinut.

Tervetulotoivotukset myös uusille lukijoille!

Poikien arjen hetkiä

Eilen ihmettelimme suloisia tassun jälkiä pikku A:n hoitopaikan portin luona. Opettaja kertoi, että jäljet olivat pesukarhun, ja yhdessä totesimme, että ne muistuttavat pikkuisen lapsen käden jälkiä. Pesukarhu on ilmeisesti käynyt roskiksen luona ja tassutellut leikkipihan puutarhaan. Kotona katsottiin tietokoneelta, miltä se pesukarhu näyttää. Poikien mielestä söpöltä.

*****

Iso A on paljon miettinyt muistiin liittyviä asioita. Eilen hän kuvasi asiaa jotenkin näin: "Mulla on pään sisällä sellainen pussi ja siinä on se asia. Siellä pussissa näkyy sen auton kuva, jota minä mietin. Audi R5..." Mietin, tarkoittaako hän sillä pussilla samanlaista ajatuskuplaa, joita hän on nähnyt Aku Ankassa. Vai muistuttaisiko muoto eskarin pyöreäreunaisia papereita?

*****

Iso A oli piirrellyt eskarissa jonkin taisteluhelikopterikuvan, jonka päälle hän oli kirjoittanut: FIRFKRT - AARO. Kysyin häneltä, mitä siinä lukee, ja vastaus oli FIROUFÄKTOR. Sillä hän oikeastaan tarkoittaa HEROFACTOR-sanaa, joka on englantia ja tarkoittaa jotain sankaritekijää tai ukkelia. Hienosti oli siis poika miettinyt kirjainten paikkoja. Toiseen paperiin hän oli kirjoittanut AUI eli AUDI. Onpas jännää tuo lukemaan ja kirjoittamaan opettelu!

*****

Pikku A mietti, miten joulupukin tontut voivat osata tehdä kaikkea: Legoja ja Batman-asuja. Ja miten iso lelutehdas joulupukilla oikein onkaan? Iso A mietti, onko sama pukki joka paikassa? Aiheesta on tullut keskustelua, koska täälläpäin maailmaa pullea joulupukki tunkee itsensä savupiipun läpi ja tiputtaa lahjat takan reunalla oleviin sukkiin. On se kummallista!

*****

Pikku A sai kehuja hoidossa eräältä miesopettajalta, kun hän oli niin hienosti osannut naulata naulan vasaralla loppuun asti. Voimaa ja tarkkuutta siis löytyy. Itse asiassa pikku A:lla tuo voimansiirto toimii hyvin, mikä näkyy esimerkiksi silloin, kun hän heittää amerikkalaista jalkapalloa. Voima lähtee lantiosta, vartalo kiertyy ja heitto lähtee oikein. Tuleva pesäpalloilija...

*****

Iso A oli yllättänyt opettajan maalaustaidoillaan eskarissa. En ole vielä nähnyt maalausta, mutta veikkaanpa, että se liittyy hyviksiin ja pahiksiin.

*****

Keskiyöllä iso A puhelee unissaan, viimeksi jotain tyynystä. Pikku A puolestaan juoksee usein aamuyöstä äidin ja isin viereen. On nähnyt kuulemma pahaa unta, mutta enempää hän ei kerro. Luultavasti niitä hyviksiä ja pahiksia.

*****

Pojat ovat miettineet monelaisia asioita: Voisimmeko antaa pullojen sijaan pullonkerääjille rahaa? Onko köyhillä seteleitä? Voiko lapsi olla köyhä? Käykö köyhä koulua? Mitä salama on? Miksi pitää kuolla? Miten kauan joutsen elää? Miksi Suomessa mainostetaan tupakkaa mutta täällä ei? Miksi täällä ihmisten päässä on huumetta? Onko tuo vuori yhtä korkea kuin Mount Everest? Miten paljon on kymmenen sataa? Onko Bugatti kalliimpi kuin Ferrari? Onko koulukaveri intiaanipoika, jos hänen iso-iso-isovanhempansa ovat olleet intiaaneja? Onko vielä intiaaneja? Miksi sotilaat ottivat intiaaneilta maata? Kummalla on parempi näkö: pöllöllä vai kotkalla? Hyviä kysymyksiä, mutta äidin ja isin tarjoamat vastaukset ovat vähän niin ja näin.

-----

P.S. Jossain vaiheessa kirjoittelen blogiin amerikkalaisia ruokaohjeita. Muutamia on tullut testattua, kun lainasin yhden reseptikansion kirjastosta.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Syksyn värejä Finger Lakesilla

Finger Lakesin syysmaisemia Seneca-järven suuntaan. Seneca on muuten myös intiaanikieli.

Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä pelaamaan jalkapalloa ja sen jälkeen viikonloppureissulle Finger Lakesille eli "Sormijärville". Mutta vettä satoikin kuin aisaa, ja sähköt olivat menneet poikki. Hellan kello näytti puoltayötä. Kaiken lisäksi kännykästäni oli loppunut akku, jota mies lähti autoon latailemaan, jotta saisin tietää, onko tullut tekstiviestiä jalkapalloharjoitusten peruuntumisesta. Päätimme silti olla menemättä treeneihin ja suunnata kohti kaakkoa. IPadilla pääsimme nettiin tekemään ilmoituksen sähkökatkosta ja huomasimme, että energialaitoksen kartan mukaan sähköt näyttivät olevan poikki ainakin ydinosassa kaupunkia.

Vesiputouksia ja rotkoja


Vesi on tehnyt rotkon aikojen saatossa.
Finger Lakesin järvi nimeltä Seneca ja sen eteläpään kaupunki Watkins Glen olivat määränpäämme. Matkanvarrella ihailimme kauniita syysmaisemia. Perillä kaikki hotellit, motellit ja vastaavat olivat tupaten täynnä, mikä oli kyllä tiedossamme. Kokeilimme onnea ja kysyimme yhdestä motellista yösijaa. Saimme viimeisen jäljellä olevan huoneen.

Lähdimme seikkailemaan paikalliseen state parkiin eli luonnonpuistoon, joka oli erittäin kaunis. Putouksia, luolia, jyrkänteitä, romanttisia portaita, syksyn lehtiä ja metsän tuoksua. Pojat kävelivät innokkaasti ja keräsivät erikoista liuskekiveä, jota irtoili kalliosta. He olivat ylpeitä, että olivat ottaneet kumisaappaat jalkaan, sillä lätäköitä ja liejua riitti. Yllättävän monet patikoijat olivat pikku kengissä ja leningeissä romanttisella kävelyllä.

Yksi monista putouksista ja hiljaiset portaat.

Talonrähjiä ja laatuviinejä


Mutta se hotellihuone... Ei käynyt todellakaan onni. Hirveän kallis suhteessa karseaan tasoon. Huoneessa haisi homeen ja pesuaineen hajujen yhdistelmä. Ilmastointilaite haisi vielä pahemmalle, eikä sitä siksi voinut käyttää, vaikka yöllä oli kuuma, vaan piti käydä ovea aukomassa. Itse asiassa monet kaupungin niin sanotut hotellit olivat tosi kehnon näköisiä. Tuntui, että siellä oli sellainen kulttuuri valloillaan, että rahat pois ja hällä väliä. Vain yksi hotellin näytti hyvältä ja niin sen hintakin (300 dollaria yö). Asuintalotkin olivat melko huonokuntoisia.

Autiotaloja riitti pitkin matkaa. Sääli tätäkin pytinkiä.
Paluumatkalla järven itäpuolella näkyi paljon trailer/mobile houseja eli parakkimaisia taloja. Ja erittäin hyvin hoidettuja viiniviljelmiä. Niitä vilisi ohi. Järven pohjoispäähän tultaessa maiseman yleisilme muuttui. Viiniviljelyksiä ei enää näkynyt eikä ränsistyneitä talojakaan yhtä paljon kuin etelämpänä.

Leikkiä ja TripAdvisor


Kävimme Rochesterin leikkimuseossa National Museum of Play, joka oli valtavan suuri. Siellä oli Lego-juttuja, supersankareita, aidon oloinen leikkiruokakauppa, merirosvolaivoja, taikahuoneita, tieteellisiä testilaitteita, kirjoja, askartelupisteitä... vaikka mitä. TripAdvisorissa netissä oli täydet pisteet kävijöiltä, enkä yhtään ihmettele, sillä lapset selvästi viihtyivät. Toisaalta se museopuoli jäi vähän sivuseikaksi, eikä missään tullut ilmi mediakriittisyyttä. Paikka oli enemmän huvipuisto kuin museo.

Mitä tältä reissulta opimme? Haista hotellihuone ensin, ennen kuin otat sen. Lue netistä TripAdvisorin vinkit. - Niitä arvosteluja olemme kyllä aiemmin lukeneet muttemme tätä reissua varten. Länsirannikon suunnalla oli aivan eri taso kuin tässä osavaltiossa. Eli ei pidä yleistää, jos jossain osavaltiossa kaikki motellit ovat hyvätasoisia, niin muuallakin Yhdysvaltoja olisi näin. Seuraavana pitkänmatkan reissukohteena lienee Florida...

Linkkejä


Finger Lakes -turisti-infoa http://www.fingerlakes.org/
Senecan seutu http://www.fingerlakes.com/seneca
Watkings Glen State Park http://nysparks.com/parks/142
Vesiputouskuvia http://www.gowaterfalling.com/waterfalls/watkins.shtml
National Museum of Play http://www.museumofplay.org/

torstai 3. lokakuuta 2013

Elokuva- ja kurpitsailta

Pikku A sai mahtavan idean Pikku kakkosesta. Pidetään elokuvailta niin, että kokataan ensin ja sitten syödään elokuvaa katsellessa perunalastuja ja pitaleipää. Sopihan se. Äiti ideoi lisäksi vielä omena-kaurahyveen, koska omenia oli jäänyt jäljelle siitä satsista, minkä olimme viime jalkapallotreenien jälkiruuaksi vieneet. Mutta ensin piti keksiä puuhaa päiväksi, mikä pojilta onnistui nopeasti: koristellaan kurpitsoita! (Lopussa ruokaohjeita ja poikien askarteluja.)

Pääkalloja ja kurpitsapäitä


Haamut nousevat haudoistaan kuun lopussa, huu-uu.
Haimme innostusta kurpitsahommaan kävelyltä. Katselimme ihmisten pihoja, joista napsin muutamia kuvia. Halloween tuntuu olevan jo kovaa vauhtia tulossa, vaikka se on vasta kuun lopussa. Poikien kurpitsaintoilu vahvistui kävelyreissulla entisestään, kun erään talon piha oli koristeltu tai kammoiteltu luin ja hautakivin. Toisen talon ovella oleva noita puolestaan nauraa kaakatti ja toivotti hyvää halloweenia käkättäen. Hui, kauhistus!

Lempeitä variksenpelättimiä kukkaskoristein.
Ei muuta kuin kotiin askarteluhommiin. Pojat piirtelivät kurpitsoihin, ja minä koversin reiät. Sitten tehtiin vanhoista pölyräteistä kummitukset kiikkumaan pihalle. Iso A neuloi ihan itse kummituksen kiinni oksaan. Vielä tarvittiin kynttilät isojen kurpitsojen sisälle ja elokuva katsottavaksi. Askeleet siis kohti kirjastoa ja aasialaista sekatavarakauppaa.

Jättipersikalla New Yorkiin


Poikien hurjat kurpitsapäät parvekkeen tolppien päällä.
Pojat halusivat näyttää Pikku kakkosesta iPadiltä, miten pitaleivät ja perunalastut tehdään. Kokkailin ohjelman varsin viitteellisten ohjeiden mukaan. Perunalastuista tuli liian rasvaisia ja pitaleivistä turhan leipäisiä, ei onttoja. Omena-kaurahyveen kanssa onnistuin parhaiten. Iso A tunki leivän sisään juustoraastetta, kinkkua ja ketsuppia ja Pikku A vain ketsuppia, vaikka tarjolla olisi ollut lisäksi fetaa, basilikaa, sipulia, tomaattia, metvurstia ja kaalinlehtiä. Ruokajuomana oli paikallinen omenasiideri eli tuoreista omenoista puristettu mehu ilman lisäaineita.

Isi tuli töistä ja viritti elokuvan käyntiin: James and the Giant Peach eli "Jaakko ja jättipersikka", jota suositteli yksi perheenäiti kirjastossa sanoilla "meidän lapset ja isäkin tykkäsi siitä". Tarina perustuu englantilaisen Roald Dahlin kirjaan. Mukaansatempaavassa elokuvassa on sekä animaatiota että oikeita näyttelijöitä, jotka ovat erinomaisia. Elokuva ei ole liian jännä ainakaan kouluikäisille. Ensi yönä nähdään, hyppivätkö pojat yöllä äidin ja isin viereen... ja ovatko syynä jännät, tuikkivat kurpitsat parvekkeellamme vai elokuvan tätipahikset.

Linkkejä ja reseptejä


Poikien hyvää halloweenia.
Halloween-tietoutta http://fi.wikipedia.org/wiki/Halloween
Halloween-reseptejä http://www.yummly.com/recipe/external/Chocolate-peanut-butter-jack-o-lantern-cookies-304751
Kirjailija Roald Dahl http://www.roalddahl.com/

Pitaleivät (viitteellinen ohje)

Pari desiä kädenlämpöistä vettä
Pari teelusikallista sokeria
Teelusikallinen suolaa
Viitisen desiä vehnäjäuhoja
Pussillinen kuivahiivaa
Lorauksia öljyä

Vaivataan käsin ja jätetään liinan alle huilaamaan vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten vaivataan hyvin ja leivotaan reilun kämmenen kokoisia lituskoja kaulinta hyödyntäen. Paistetaan lituskat 250 asteessa niin kauan, että ne ovat kypsän näköisiä, ehkä kymmenisen minuuttia. Hiivan pitäisi tehdä leipäsistä onttoja noin kuumassa uunissa.

Perunalastut

Kuoritaan pari perunaa
Vedellään juustohöylällä perunasta lastusia
Loraus öljyä lastusten joukkoon
Suolaa ja paprikajauhetta mausteeksi, ehkä myös valkosipulijauhetta

Paistetaan 225 asteessa ainakin vartti. Pitää seurata, etteivät tule liian tummiksi.

Omena-kaurahyve

Kuoritaan kolme omenaa, lohkotaan ne ja laitetaan voideltuun laakeaan vuokaan.
Sulatetaan 50 grammaa voita (tai margariinia) ja sekoitetaan joukkoon puoli desiä sokeria ja kaksi desiä kaurahiutaleita. Kaadetaan seos omenalohkojen päälle. Paistetaan 20 minuuttia 200 asteessa. Tarjoillaan sellaisenaan tai jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.