Rasvaako vai ei?
Kuvittele itsesi seuraavanlaisiin, hieman toisiaan muistuttaviin tilanteiseen:
- Olet hoitajana päiväkodissa, ja on paahtava hellepäivä. Olet menossa lasten kanssa ulos. Laittaisitko lapsille aurinkorasvaa?
- Lisätään yllä olevaan uutta tietoa. Olet muuten samassa tilanteessa,
mutta huomaat, että yhtä lasta varten ei ole tuotu omaa
aurinkorasvapurkkia. Laki vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma
purkki. Laittaisitko lapselle aurinkorasvaa jonkun toisen purkista?
- Lisää tietoa yllä olevaan: Aurinkorasvan ajatellaan olevan kuin
lääke, ja olet myös siinä uskossa, että lapsella ei ole omaa
aurinkorasvapurkkia. Pyydätkö tämän vanhempaa tuomaan sellaisen?
Rasvaatko lapsen jonkun toisen rasvalla, rikot lakia ja otat
terveydellisen riskin? Vai etkö tee kumpaakaan edellä mainituista vaan
annat asiantilan olla - eli lapsi saa aina olla ilman aurinkorasvaa?
Arvannet, miten tämä jatkuu. Huomasin eräänä päivänä, etteihän
lapsiani ole rasvattu ja selvisi, ettei heitä ole rasvattu yhtä kertaa
lukuun ottamatta. Samalla selvisi kumma osavaltion laki. Aurinkorasvan
ajatellaan olevan kuin lääke, jota toiselle ei siksi voi antaa
mahdollisten allergisten reaktioiden pelossa. Yritin tuoda esiin myös
eettisen ongelman: olisiko asialle pitänyt tehdä jotain? Kumpi on
pahempi: palanut lapsi vai rikottu laki? Kaiken lisäksi koko tuon ajan
poikien aurinkorasva oli ollut siinä paikassa, mihin muutkin tavarat
(haavanpuhdistusaine, xylitolitabletit, varavaatteet) olin laittanut ja
siis paikassa, joka oli minulle aiemmin osoitettu. Yksi hoitaja oli
poikkeuksellisesti kerran rasvannut pojat, koska erikseen olin pyytänyt,
ja olin itse siis siinä uskossa, että hoitajilla on aurinkorasva
käytössä.
Minun OLISI pitänyt huomata paljon tätä aiemmin, että tuossa
aurinkorasvahommassa jokin mättää, ja hoitajien OLISI pitänyt sanoa
minulle aurinkorasvakäytännöistä. Ottaa päähän, mutta tässä kuitenkin
opittiin puolin ja toisin.
Henkilötietoja myytävänä
Kun
puhelimeni soi, on paljon todennäköisempää, että siellä on joku
tuntematon kuin tuttu. Automaattiset myyntikoneet soittavat usein, siis
langan päässä ei ole ihminen vaan nauhoitus, joka yrittää myydä jotain,
ja puheentunnistuskone, joka osaa vastata suhteellisen vakuuttavasti
siihen, mitä vastaan sille. Sitten on väärään numeroon soittavia. Kerran
yksi mies yritti omaan kännykkäänsä asentaa vastaajaa ja aina puhelu
tuli minulle. Yhdessä ihmeteltiin, miten hänen vastaajansa numeron voi
olla sama kuin minulla. Yksi ryhmä ovat pila- ja häirintäpuheluiden
soittajat.
Pari päivän aikana joku mummeli pikku
kaupungista on soitellut minulle ja hokenut "suck my dick" tai "I kill
you". No, ei ole hauskaa. Ai, mistä tiedän, että mummeli jostain? No,
siitä että netissä on palveluita, joista saa yllättäviä tietoja
ihmisistä. Nakuttelin hänen puhelinnumeronsa pariin palveluun ja sain
kummastakin samat tiedot: etu- ja sukunimi, ikä, asuinalue, kartta.
Toinen palvelu kertoi myös asunnon arvon dollareissa, makuuhuoneiden ja
kylpyhuoneiden lukumäärän, läheiset sukulaisuussuhteet yms. Dollarilla
ja neljällä kympillä olisin saanut lisää tietoa sukulaisista,
varallisuudesta, häntä koskeneista oikeusjutuista, sosiaalisen median
profiileista ja monesta muusta aiheesta. Kokeilkaapa esimerkiksi näitä
palveluja huviksenne jollakin keksimällänne nimellä:
www.411.com,
www.intelius.com. Alkoiko mietityttää, milloin tällaista on Suomessa?
Saas
kuulla, soitteleeko elämäänsä jännitystä hakeva ikäihminen minulle
tänäkin iltana. En vastaa. Jolleivat puhelut lopu, niin sitten pyydän
operaattoria blokkaamaan tuon tyypin numeron pois ja soitan poliisille
häirinnästä. Ottaa päähän tämäkin tapaus.