Aurinkorasva- ja puheluongelmia

Rasvaako vai ei?

Kuvittele itsesi seuraavanlaisiin, hieman toisiaan muistuttaviin tilanteiseen:

1. Olet hoitajana päiväkodissa, ja on paahtava hellepäivä. Olet menossa lasten kanssa ulos. Laittaisitko lapsille aurinkorasvaa?
2. Lisätään yllä olevaan uutta tietoa. Olet muuten samassa tilanteessa, mutta huomaat, että yhtä lasta varten ei ole tuotu omaa aurinkorasvapurkkia. Laki vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma purkki. Laittaisitko lapselle aurinkorasvaa jonkun toisen purkista?
3. Lisää tietoa yllä olevaan: Aurinkorasvan ajatellaan olevan kuin lääke, ja olet myös siinä uskossa, että lapsella ei ole omaa aurinkorasvapurkkia. Pyydätkö tämän vanhempaa tuomaan sellaisen? Rasvaatko lapsen jonkun toisen rasvalla, rikot lakia ja otat terveydellisen riskin? Vai etkö tee kumpaakaan edellä mainituista vaan annat asiantilan olla - eli lapsi saa aina olla ilman aurinkorasvaa?

Arvannet, miten tämä jatkuu. Huomasin eräänä päivänä, etteihän lapsiani ole rasvattu ja selvisi, ettei heitä ole rasvattu yhtä kertaa lukuun ottamatta. Samalla selvisi kumma osavaltion laki. Aurinkorasvan ajatellaan olevan kuin lääke, jota toiselle ei siksi voi antaa mahdollisten allergisten reaktioiden pelossa. Yritin tuoda esiin myös eettisen ongelman: olisiko asialle pitänyt tehdä jotain? Kumpi on pahempi: palanut lapsi vai rikottu laki? Kaiken lisäksi koko tuon ajan poikien aurinkorasva oli ollut siinä paikassa, mihin muutkin tavarat (haavanpuhdistusaine, xylitolitabletit, varavaatteet) olin laittanut ja siis paikassa, joka oli minulle aiemmin osoitettu. Yksi hoitaja oli poikkeuksellisesti kerran rasvannut pojat, koska erikseen olin pyytänyt, ja olin itse siis siinä uskossa, että hoitajilla on aurinkorasva käytössä.

Minun OLISI pitänyt huomata paljon tätä aiemmin, että tuossa aurinkorasvahommassa jokin mättää, ja hoitajien OLISI pitänyt sanoa minulle aurinkorasvakäytännöistä. Ottaa päähän, mutta tässä kuitenkin opittiin puolin ja toisin.

Henkilötietoja myytävänä

Kun puhelimeni soi, on paljon todennäköisempää, että siellä on joku tuntematon kuin tuttu. Automaattiset myyntikoneet soittavat usein, siis langan päässä ei ole ihminen vaan nauhoitus, joka yrittää myydä jotain, ja puheentunnistuskone, joka osaa vastata suhteellisen vakuuttavasti siihen, mitä vastaan sille. Sitten on väärään numeroon soittavia. Kerran yksi mies yritti omaan kännykkäänsä asentaa vastaajaa ja aina puhelu tuli minulle. Yhdessä ihmeteltiin, miten hänen vastaajansa numeron voi olla sama kuin minulla. Yksi ryhmä ovat pila- ja häirintäpuheluiden soittajat.

Pari päivän aikana joku mummeli pikku kaupungista on soitellut minulle ja hokenut "suck my dick" tai "I kill you". No, ei ole hauskaa. Ai, mistä tiedän, että mummeli jostain? No, siitä että netissä on palveluita, joista saa yllättäviä tietoja ihmisistä. Nakuttelin hänen puhelinnumeronsa pariin palveluun ja sain kummastakin samat tiedot: etu- ja sukunimi, ikä, asuinalue, kartta. Toinen palvelu kertoi myös asunnon arvon dollareissa, makuuhuoneiden ja kylpyhuoneiden lukumäärän, läheiset sukulaisuussuhteet yms. Dollarilla ja neljällä kympillä olisin saanut lisää tietoa sukulaisista, varallisuudesta, häntä koskeneista oikeusjutuista, sosiaalisen median profiileista ja monesta muusta aiheesta. Kokeilkaapa esimerkiksi näitä palveluja huviksenne jollakin keksimällänne nimellä: www.411.com, www.intelius.com. Alkoiko mietityttää, milloin tällaista on Suomessa?

Saas kuulla, soitteleeko elämäänsä jännitystä hakeva ikäihminen minulle tänäkin iltana. En vastaa. Jolleivat puhelut lopu, niin sitten pyydän operaattoria blokkaamaan tuon tyypin numeron pois ja soitan poliisille häirinnästä. Ottaa päähän tämäkin tapaus.