sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kuvia taloista ja puutarhoista

Satavuotiaiden talojen ja niiden puutarhojen katseluun ei kyllästy. Tässä on taas lisää kuvia niistä. Saat kuvan isoksi klikkaamalla sitä.






P.S. Huomasitko, että viime kerralla julkaisin kaksi tekstiä samaan aikaan? Ensimmäinen oli sotateemasta ja jälkimmäinen jalkapallosta.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Trophyt käteen











Poikien tämän kesän jalkapallokausi on päättynyt. Viimeisenä pelipäivänä he saivat käteensä pikku pystit, joissa näkyy tähti ja jalkapallo. Pikku A antoi pystille pusun, samaan tyyliin kuin jääkiekkopelaajat antoivat Stanley Cup -pokaalille. Saimme myös valokuvat pojista ja heidän joukkueistaan sekä pelaajakortit ja t-paidat. Katsotaan, ilmoittaudutaanko seuraavalle, syksyllä alkavalle harjoituskaudelle.

Hienon jalkapallokauden kunniaksi kävimme katsomassa paikallista alasarjan jalkapalloa. Pojat keskittyivät katselun sijaan saippuakuplien puhalteluun, minä valokuvaamiseen. Peli ei nimittäin ollut kovinkaan jännä; se päättyi 6 - 0. Tuomarin paidan keltainen väri erottuu muuten hyvin kuvasta.

Sotaisia hahmoja

Viikko toisensa jälkeen sotateema tuntuu tulevan esiin jossain muodossa. Alla on muutamia koottuja esimerkkejä. (Jos olet pikku lukija, pyydä äitiä tai isiä lukemaan tämä teksti ensin tai yhdessä sinun kanssasi.)

Olin eilen kuuntelemassa Buffalon filharmonista orkesteria (BPO) läheisessä puistossa. Ilmaiskonsertin tarkoituksena oli tietenkin samalla mainostaa varsin maineikasta orkesteria ja houkutella massoja tulemaan syksyllä upealle konserttitalolle asti. Ei siis ollut tavatonta, että  sävellysten joukkoon oli valittu musiikkia elokuvista Superman ja Star Wars. Varsin kiinnostavaa! Samaan aikaan elokuvateattereissa menee n.:siä versioita ko. elokuvista.

Lähes jokaisella oma tuoli mukana puistokonsertissa.

Star Warsien Darth Vader kävi heittämässä baseball-joukkue Buffalo Bisonsien kotipelissä avausheiton viime viikonloppuna. Siitä oli kuva lehdessä. Taustalla näkyi muita elokuvan öttiäisiä. Itse asiassa ajoimme lauantai-illalla pimeään aikaan pesäpallostadionin ohi, ja siellä eriväriset valot vilkkuivat. Mahtoikohan olla yleisönkin joukossa valomiekkoja? - Itse asiassa oli, kun nyt katsoin, mitä kuvia porukka oli tilaisuudesta ottanut. (Linkki kuviin löytyy tekstin lopusta.)

Star Warsia ja Supermaneja näkyy kaupoissa nuun muassa Angry Birds -tuotteissa ja kirjaston kirjoissa. Ei ole siis mikään ihme, että näiden hahmojen nimet kuuluvat lasten leikeissä sekä kotona että päivähoidossa.

Juhannuksen vesileikeistä innostuneet pojat saivat vesipumppulelut, joilla voi nyt suihkia ympäriinsä. Käsiaseen näköisiä ei missään nimessä haluttu ostaa. Lisäksi tänään iso A rakensi itseksensä kaksi jousipyssyä päivähoidossa, kun pikku A oli kotona kuumeessa. Jännittäen odotan, milloin he oppivat käyttämään niitä.

En olekaan vielä maininnut siitä lehtijutusta, jossa kerrottiin, että (ilmeisesti ylä)kouluissa poliisin johdolla on vedetty eräänlaisia harjoituksia ammuskelutilanteesta ja siinä oikein toimimisesta. Tilanteesta on pyritty tekemään aidon tuntuinen esimerkiksi levittämällä verta matkivaa väriainetta ympäriinsä. Jotkut oppilaat ovat esittäneet haavoittuneita ja toiset ovat pyrkineet pakoon ynnä muuta sellaista. Aikamoisen ahdistavaa mielestäni.

Vanha pommikone jalustalla Buffalon satamassa.
Buffalon satamassa on Yhdysvaltain laivaston alus ja sukellusvene sekä ilmavoimien koneita. Samantyyppiset mutta näitä modernimmat koneet suihkivat tammikuussa paikallisen jääkiekkojoukkueen Buffalo Sabresien kotipelissä suurella näyttötaululla kansallishymniä laulettaessa. Miten ne kansallislaulun sanat menivätkään? "And the Rockets' red glare, the Bombs bursting in air..." Vapaasti näin suomeksi: "Yllä ohjukset käy, taivas pommeilt' ei näy..."

Lisätietoja:

Buffalo Bisons ja Star Wars JA kuvia tapahtumasta
Buffalo Philharmonic Orchestra
The Star-Spangled Banner - sanat JA laulun historiaa suomeksi
Yhdysvaltain armeija

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus ja kaipaus

Täälläpäin Amerikkaa keskikesän juhlaa ei yleisesti vietetä. Mutta mepä pääsimme viettämään sitä kahdesti: perjantaina päiväkodilla ja lauantaina erään suomalaissyntyisen rouvan luona. Ajatukset käväisivät myös koti-Suomessa ja mieleen tuli asioita, joita kaipaan.

Jos minulla olisi vasara

Aurinko oli perjantaina korkeimmillaan ja yhteisöllisyys huipussaan.

Päiväkodin keskikesän juhla oli hyvin yhteisöllinen ja lämminhenkinen. Kaikki olivat tuoneet jotain syömistä jaettavaksi, ja grillistä sai pientä maksua vastaan hampurilaisia ja hotdogeja. Lapset seikkailivat puutarhassa etsien jalokiviä ja aarteita eli pieniä lasikiviä ja -kuulia. Mukavan piknikin päätteeksi oli yhteislaulua.

"Well I've got a hammer/And I've got a bell/And I've got a song to sing/All over this land/It's the hammer of justice/It's the bell of freedom/It's a song about love between my brothers and my sisters/All over this land." Tämä on viimeinen säkeistö laulusta If I Had a Hammer (Jos minulla olisi vasara). Sanat vapaasti käännettynä menevät näin: "Olen saanut vasaran/Olen saanut kellon/Olen saanut laulun laulettavaksi/Ympäri tämän maan/Se on vasara oikeuden/Se on kello vapauden/Se on laulu rakkaudesta siskojeni ja veljieni kesken/Ympäri tämän maan."

Oli liikuttavaa kuulla opettajien ja hoitajien laulavan ja soittavan yhdessä, ja perheenäitien ja -isien yhtyvän lauluun. Tuon kaltainen sitoutuminen, elämänmyönteisyys ja ilmapiiri on todella arvokasta ja voimaannuttavaa.

Niin sanotun esikoulun päättäville järjestettiin pieni rituaali, eräänlainen urheus- ja valmiuskoe, jossa heidän piti hypätä matalalla olevan, molemmista päistä palavan kepin yli. Lapset suoriutuivat hienosti ja saivat raikuvat ablodit. Syksyllä he menevät  ensimmäiselle luokalle johonkin toiseen kouluun. Ison A:n kohdalla emme ole vielä päätöksiä tehneet. Julkinen vai yksityinen? Katolinen jäi jo pois kuvioista. Monia kysymyksiä on silti auki. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä?

Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani

Suomen lippu juhannuksen kunniaksi.

Oikean talon tunnisti helposti Suomen lipusta. Suomalainen juhannus oli alkanut! Tarjolla oli ruisleipää, silliä, poroa ja paljon muitakin suomalaisia makuja mahtavaa mansikka-kermakakkua unohtamatta. (Me veimme mukanamme mm. Fazerin Sinistä.) Saunassa vihdottiin aidolla koivuvihdalla ja sitten käytiin lilluttelemassa uima-altaalla. Pojat suihkivat menemään vesipyssyillä uuden kaverinsa kanssa. Paikalla oli noin tusinan verran suomen kieltä osaavia. Yhteislauluja laulettiin: mm. Kalliolle kukkulalle...

Illalla polteltiin pientä kokkoa, vaikka päivä oli ollut kuuma. Tulen loimussa keskusteltiin Suomen murteista, amerikkalaisten kaupankassojen vihannestuntemuksesta (joka vaihtelee paljon), intiaanireservaateista (jotka ovat surullisen köyhiä alueita) ja ihan arkisista asioista. Kiitokset emännälle juhlakutsusta ja vieraanvaraisuudesta! Oli hienoa päästä saunaan, uimaan ja kunnon suihkuun sekä keskustelemaan suomen kielellä.

Kaukaa näkee Suomen parhaat puolet

Nyt en kirjoita ihmisistä vaan muista asioista, kun mainitsen, mitä Suomesta kaipaan. Eniten kaipaan puhdasta vettä. Että voisi juoda suoraan hanasta, juosta järveen, ottaa kunnon suihkun. Täällä hanavesi maistuu uimahallivedeltä, uimarantaa ei ole lähellä eikä vesi välttämättä ole uimakelpoista, meidän suihkussamme ei ole kunnon painetta ja veden lämpötila vaihtelee.

Toiseksi eniten kaipaan metsää - villiä metsää. Aamukasteen tuoksua, lehdon viileyttä, haavan taputusta, tikan nakutusta. Täällä luonnonvaraisia metsiä on vain kaupungin laidoilla, ja ne ovat suojelualueita. Havupuita on vähän, vaahteroita kaikkialla.

Kolmanneksi kaipaan omaa, isoa takapihaa, jossa puuhata.

Ehkä joskus teen listan siitä, mitä en kaipaa. (Esimerkiksi en niitä kauppojen kassoilla olevia lööppejä, jotka ovat pienten lasten korkeudella. Täällä on saanut olla niiltä rauhassa.)

P.S. Saa kommentoida.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Käsirautoja, korkokenkiä ja muuta erilaista

Tässä on muutamia poimintoja viime päivien tapahtumista.

Käsirautojen käyttö lienee aika yleistä. Tuossa alueemme pääkadulla keskellä päivää poliisi laittoi rautoihin jotakuta miestä. Ja pari päivää sen jälkeen aika lähellä taloamme taas joku sai raudat käsiinsä. Sitten yhtenä päivänä erään talon pihassa oli kuusi poliisiautoa, mikä äkkiseltään näytti poikkeukselliselta. Toisaalta, täällä on yksi poliisi per auto, joten aina kun on pienikin hässäkkä, poliisiautoja on paljon paikalla.

Korkokenkäjuoksija kättelee saapastelevaa poliisia.

Korkokenkäjuoksulla kerättiin rahaa jonkin syövän vastaiseen taisteluun. Saimme kutsun ystävämme luo seuraamaan tapahtumaa, sillä korkokenkäilijät juoksivat aivan talon läheltä. Idean oli noin viitisen vuotta sitten saanut eräs kenkäkaupan omistaja, jonka täti oli sairastunut syöpään. Nyt tapahtuma on viihdyttävä tapa levittää tietoa taudista ja kerätä lahjoituksia. Ystävämme tarjosi meksikolaista ruokaa. Lihapata muistutti hieman karjalanpaistia.

Isänpäivää vietimme viime sunnuntaina. Päiväkodissa lapset eivät olleet askarrelleet mitään isille, joten hyvä aamupala, lounas ja suklainen kakku saivat riittää tällä kertaa. Tässä alla on kakkuresepti kaakaopaketin kyljestä suomennettuna ja hieman sovellettuna.

Fudge Brownies elikäs suklaahurmaus

3/4 kuppia tummaa kaakojauhetta
1 1/2 kuppia sihdattuja jauhoja
1 1/2 kuppia fariinisokeria (pehmeää)
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 isoa munaa
3/4 kuppia sulatettua voita
1 tl vanilliinisokeria (niin ei tarvitse säätää vaniljatiivistemakujen kanssa)
1 kuppi rikottuja pähkinöitä (tai saksilla leikattuja paloja maapähkinävoilla maustetusta myslipatukasta suklaamurujen kera)

Kuumenna uuni 180 (tai 200) asteeseen. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja vatkaa hyvin. Voitele ja jauhota pyöreä, halkaisijaltaan n. 23 - 25 cm vuokaan. Kaada seos siihen. (Jos ei meinaa valua, lisää hieman rasvaa tai munaa.) Paista uunissa n. 20 min tai kunnes näyttää muuten hyvältä. Anna hieman jäähtyä. (Jos kuitenkin käytin neliskanttista vuokaa, voit nyt paloitella kakun.) Levitä päälle vaniljajäätelöä ja koristele mustikoilla. Saa soveltaa. Nam.

Pojat kävivät katolisessa koulussa tasotestissä, mikä näytti sujuvan ihan hyvin. Vain parissa kohtaa he tarvitsivat minulta käännösapua, kun piti näyttää, onko kuvan ovi auki vai kiinni ja onko kuvan lasi tyhjä, täynnä tai puolillaan ja sellaista. He kävivät heittämässä palloja ja hyppimässä yhdellä jalalla, sillä aikaa kun täyttelin kyselylomakkeita. Miten usein lapsesi laittaa tavaran paikoilleen pyydettäessä? Lähes aina, joskus, harvoin tai ei koskaan, ei ole pyydetty. Rasti ruutuun: pikku A joskus, iso A lähes aina. Ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin kiristettäessä. Miten usein lapsesi läikyttää juomaa kaataessaan sitä lasiin? Kumpikaan harvoin tai ei koskaan. Ja niin edelleen. Täytin lomakkeet puolessa tunnissa. Nyt odotellaan tuloksia.

P.S. Viikonloppuna kirjoittelen juhannuksen vietosta! Vietämme sitä lauantaina.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kuvia viime viikoilta

Tässä on muutamia sekalaisia kuvia, jotka on napattu tämän ja viime kuun puolella. Osa kuvista on otettu nopeassa tilanteessa, osa suunnitellen, osa kännykkäkameralla. Klikkaa kuvaa, niin saat sen nykyistä isommaksi.


Turistikierroksella sähkökärryin?

Erie-järven aallonmurtajia.

Pihakirppiksiä eli garage saleja on joka viikko.


Toronton jonkin ostos- ja liikekeskuksen kattorakennelmaa.


Toronton Casa Loman linnantornin rakkaustarinoita.


Kreikkalaistaustaisten ortodoksisen kirkon alttarilla.






Fort Niagara -linnoituksen risti rannalla ja horisontissa Toronto.


Kaupunkialueen kauniita taloja.
Pikku kylissä on kartanotaloja.

Leijanlennätystä auringon laskiessa.
Toinen tuoksuvainen pionilajikkeemme aukeamaisillaan.

 Elmwood Villagen pääkadulla erilaista arkkitehtuuria.

Istutuksia kävelytien molemmin puolin.
Buffalon ja Kanadan Peace Bridgeä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Nähtävyyksiä ja skandinaavien kekkereitä

 Pyssynkuulia ja kengän kopsetta

Rooliasuissa tauolla. Sedät olivat viettäneet yön linnakkeella.
Suomalaisvieraidemme kanssa teimme päiväretken Niagara-joen suunnalle. Kävimme tutustumassa linnakkeeseen, josta näki järven yli Torontoon asti. 1400-luvun puolessavälissä valmistuneessa puolustusasemassa oli nyt ihmisiä (kaiketi 1600 - 1700-luvun aikaisissa) rooliasuissa kertoilemassa juttuja.

Vihdoin selvisi yksi asia, jota aina olen ihmetellyt. Miksi aikoinaan sodittiin riveissä? Kuljettiin vieri vieressä, ladattiin ja laukaistiin aseet käskystä. Yksi syy oli ilmeisesti se, että aseesta ammuttava kuula lähti mihin sattui. Sillä ei siis varsinaisesti voinut tähdätä ollenkaan. Siksi rivit olivat tiheät - johonkuhun ammus ehkä osui kuitenkin. Karmeea. Sitten ranskalaiset keksivät tehdä rihlat piippuun ja ammukseen, jolloin osumatarkkuus parani - ja sodankäynti muuttui.

Pikku kuriositeetti: Sotilailla oli siihen aikaan hevosenkengän näköiset raudat kengän kannoissa ja kärjissä, että kengät kestäisivät kauan. Siellä he sitten kopsottelivat pitkin kivettyjä teitä. Mahtoivatkohan ottaa kenkiä pois sisällä? Taisivat lautalattiat muuten kulua nopeasti...

Valkoinen piste rannalla on ihminen (ylh. oik.).
Paholaisen pyörteellä

Niagaran putousten jälkeen joki virtaa voimakkaasti kapeassa uomassa, joka yhtäkkiä levenee ja jolloin vesi alkaa pyöriä. Vesimassat tekevät yhden ympyrän ennen kuin jatkavat matkaa taas eteenpäin. Muutamat yritteliäät - sekä miehet että naiset - ovat laskeneet virtaa tynnyrien sisällä hurjan pyörteen läpi. Eräs mieskokelas laski virran mukana pää tynnyrin ulkopuolella ja menetti sillä reissulla kuulonsa. Ja yksi Englannin kanaalin yli uinut mies testasi taitojaan tässä pyörteessä ja hukkui. Jotkut kuitenkin onnistuivat selviytymään varsin ehjin nahoin.
 
Ruotsalaisten tekemä kukkasalko sinikeltaisine nauhoineen.
Näkkileipää ja suomea

M. lähti saattelemaan suomalaisia vieraitamme lentokentälle ja hakemaan samalla toisia vieraita sieltä tänne meille. Sillä aikaa menin poikien kanssa skandinaavien juhliin, joihin saimme viime tekstissä mainitsemaltani rouvalta pikakutsun.

Juhlapaikalle oli vain puolen tunnin ajomatka. Sää oli mitä mukavin: ei liian kuuma eikä viileä. Uusi ystävämme otti meidän vastaan ja esitteli minut ja pojat muille suomalaistaustaisille. Näimme muun muassa kirjastossa tapaamamme amerikkalaisen naisen, joka oli Tampereella joskus opiskellut suomen kieltä, ja jalkapallokentällä tapaaamamme naisen ja hänen poikansa. Pikku A ja iso A viihtyivät oikein hyvin tämän muutaman sanan suomea osaavan pojan kanssa. He leikkivät ulkona kiinniottoa, piiloa ja ruohosotaa.

Juhlapaikka oli jonkin kirkon tiloissa. Paikalla oli myös ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia ja jossain yksi islantilainenkin. Yhteensä juhlimassa oli noin 80 henkeä. Pikku bändi soitti reipasta tanssimusiikkia ja ruokatarjoilut olivat monipuoliset: lohta, silliä, uusia perunoita, kahdenlaisia lihapullia, pinaattipullia, näkkileipää, juustoa, janssoninkiusauksen tapaista, punajuurirelissiä, maustekurkkuja ja marjoja sekä mansikka-kermatäytekakkua, kuppikakkuja, suklaata, leivoksia, keksejä ja erilaisia mehuja ja viinejä.

Seuraavaksi mennään juhannusjuhliin. Joulun aikaankin on tiedossa skandinaavien kekkereitä.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Hyvää ja pahaa

Kaikenlaisia yllätyksiä sitä voi kohdalle osua. Kerron tässä muutamasta tapauksesta.

Kivoja yllätyksiä
Hyvin pyörii!

Menimme yksi ilta lennättämään leijoja, kun huomasimme Buffalon jonglöörausklubilaisia puiston laidalla temppuilemassa. Menimme viereen seuraamaan hula-hulavanteiden pyöritystä ja keilojen heittelyä, kunnes eräs iäkäs jonglööri tuli ja kysyi, haluavatko pojat kokeilla temppuja. Mikäs siinä. Pian poikien pään päällä pyörivät hyrrät ja käsissä kepin päässä lautaset. Se oli hauskaa!

Siskoni anopin ja muutaman välikäden kautta sain erään Buffalossa asuvan suomalaissyntyisen, iäkkään naisen yhteystiedot. Otin tietenkin yhteyttä, ja nyt näyttää siltä, että hän on järjestämässä juhannusjuhlia muutamille täällä asuville suomalaistaustaisille. Tiedossa olisi saunomista ja uimista, ehkä mahdollisesti myös pikku kokon polttoa.

Viime kerralla jalkapalloharjoituksissa tapasimme sattumalta nuoren naisen, joka puhui suomea ja joka asuu perheineen varsin lähellä meitä. Vaihdoimme puhelinnumerot ja ilmeisesti tapaamme tämän kuun aikana uudestaan. Pojat saavat siis uusia leikkikavereita.

Ikäviä sattumuksia

Kaupungissa toimii neljä eri jengiä, jotka terrorisoivat ja hoitavat bisneksiään omilla alueillaan. Yöaikaan niillä alueilla ei kannattaisi välttämättä liikkua, mutta kerran kuitenkin jouduin pimeällä ajamaan yhden sellaisen tienoon läpi, koska tunsin sen reitin parhaiten ja ajattelin, ettei pääkadulla mitään ihmeempää toimintaa kuitenkaan ole. Olin väärässä. Sain perääni ison maasturiauton, joka ajoi melkein puskurissa kiinni ja vilkutteli valoja. Olin niin kuin en olisi huomannut samalla miettien, miten siitä pääsee eroon. Ajoin rauhallisesti ja tarkkailin peilistä, mitä auto meinaa. Sama meno jatkui muutaman korttelin, kunnes liikenneympyrästä se ei enää lähtenyt seuraamaan niin sanotusti reviirinsä ulkopuolelle - onneksi. No en aja enää pimeällä siellä ja päivälläkin harkitusti.

Oven takaa, siis ulkopuolelta, löytyi kirje, joka oli osoitettu vuokraisännällämme. Teksti oli järkyttävää. Olimme muka sanoneet jotain ilkeää italiaksi ja saksaksi tälle kirjoittajalle, joka tuntui olevan valmis johonkin jatkotoimenpiteisiin. Teksti oli ihan pimeää. Luetutin sen alakerran naapurille, joka totesi sen olevan erään naisparan sekoilua. Kyseinen henkilö on ennenkin kirjoitellut erittäin ystävälliselle vuokraisännällämme kummia juttuja ennen meitä. Nainen on harmiton harmaapää, mutta välteltävä. Olemme nähneet hänet useasti kävelyllä.

Tällaista tällä kertaa. Saa kommentoida.