sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Nähtävyyksiä ja skandinaavien kekkereitä

 Pyssynkuulia ja kengän kopsetta

Rooliasuissa tauolla. Sedät olivat viettäneet yön linnakkeella.
Suomalaisvieraidemme kanssa teimme päiväretken Niagara-joen suunnalle. Kävimme tutustumassa linnakkeeseen, josta näki järven yli Torontoon asti. 1400-luvun puolessavälissä valmistuneessa puolustusasemassa oli nyt ihmisiä (kaiketi 1600 - 1700-luvun aikaisissa) rooliasuissa kertoilemassa juttuja.

Vihdoin selvisi yksi asia, jota aina olen ihmetellyt. Miksi aikoinaan sodittiin riveissä? Kuljettiin vieri vieressä, ladattiin ja laukaistiin aseet käskystä. Yksi syy oli ilmeisesti se, että aseesta ammuttava kuula lähti mihin sattui. Sillä ei siis varsinaisesti voinut tähdätä ollenkaan. Siksi rivit olivat tiheät - johonkuhun ammus ehkä osui kuitenkin. Karmeea. Sitten ranskalaiset keksivät tehdä rihlat piippuun ja ammukseen, jolloin osumatarkkuus parani - ja sodankäynti muuttui.

Pikku kuriositeetti: Sotilailla oli siihen aikaan hevosenkengän näköiset raudat kengän kannoissa ja kärjissä, että kengät kestäisivät kauan. Siellä he sitten kopsottelivat pitkin kivettyjä teitä. Mahtoivatkohan ottaa kenkiä pois sisällä? Taisivat lautalattiat muuten kulua nopeasti...

Valkoinen piste rannalla on ihminen (ylh. oik.).
Paholaisen pyörteellä

Niagaran putousten jälkeen joki virtaa voimakkaasti kapeassa uomassa, joka yhtäkkiä levenee ja jolloin vesi alkaa pyöriä. Vesimassat tekevät yhden ympyrän ennen kuin jatkavat matkaa taas eteenpäin. Muutamat yritteliäät - sekä miehet että naiset - ovat laskeneet virtaa tynnyrien sisällä hurjan pyörteen läpi. Eräs mieskokelas laski virran mukana pää tynnyrin ulkopuolella ja menetti sillä reissulla kuulonsa. Ja yksi Englannin kanaalin yli uinut mies testasi taitojaan tässä pyörteessä ja hukkui. Jotkut kuitenkin onnistuivat selviytymään varsin ehjin nahoin.
 
Ruotsalaisten tekemä kukkasalko sinikeltaisine nauhoineen.
Näkkileipää ja suomea

M. lähti saattelemaan suomalaisia vieraitamme lentokentälle ja hakemaan samalla toisia vieraita sieltä tänne meille. Sillä aikaa menin poikien kanssa skandinaavien juhliin, joihin saimme viime tekstissä mainitsemaltani rouvalta pikakutsun.

Juhlapaikalle oli vain puolen tunnin ajomatka. Sää oli mitä mukavin: ei liian kuuma eikä viileä. Uusi ystävämme otti meidän vastaan ja esitteli minut ja pojat muille suomalaistaustaisille. Näimme muun muassa kirjastossa tapaamamme amerikkalaisen naisen, joka oli Tampereella joskus opiskellut suomen kieltä, ja jalkapallokentällä tapaaamamme naisen ja hänen poikansa. Pikku A ja iso A viihtyivät oikein hyvin tämän muutaman sanan suomea osaavan pojan kanssa. He leikkivät ulkona kiinniottoa, piiloa ja ruohosotaa.

Juhlapaikka oli jonkin kirkon tiloissa. Paikalla oli myös ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia ja jossain yksi islantilainenkin. Yhteensä juhlimassa oli noin 80 henkeä. Pikku bändi soitti reipasta tanssimusiikkia ja ruokatarjoilut olivat monipuoliset: lohta, silliä, uusia perunoita, kahdenlaisia lihapullia, pinaattipullia, näkkileipää, juustoa, janssoninkiusauksen tapaista, punajuurirelissiä, maustekurkkuja ja marjoja sekä mansikka-kermatäytekakkua, kuppikakkuja, suklaata, leivoksia, keksejä ja erilaisia mehuja ja viinejä.

Seuraavaksi mennään juhannusjuhliin. Joulun aikaankin on tiedossa skandinaavien kekkereitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti