perjantai 30. toukokuuta 2014

Kotona Suomessa

Suomessa ollaan! Buffalon-aika on takanapäin mutta muistoissa. Kiitokset ystävillemme Yhdysvalloissa. Erityiskiitos siitä kun piditte meille seuraa, kun asuimme viimeisen viikon hotellissa tavaroitten pakkaamisen jälkeen. Kontti on laivassa matkalla Suomeen.

Kiitos tervetuliaisyllätyksistä!
Olemme myös onnellisia, että meillä täällä Suomessa on hyviä ystäviä, jotka ovat huolehtineet kodistamme ja tarjonneet apuaan. Kiitos oikein paljon! Ruoka odotti valmiina pitkän lennon jälkeen: kirjolohta, ruisleipää... Pojat pääsivät heti sukuloimaan. Saimme ruoka- ja tarvikelaatikot mukaamme kotiin, ja sitten kotiovellamme odottivat vielä hieno kortti tervetulotoivotuksin sekä kukkia ja herkkuja. Ruoho on leikattu. Aikamoisia yllätyksiä! Lähiaikoina selvinnee, ketkä ovat olleet asialla.



Ensi vaikutelmat


Taukopalaa, nam!
Mitään kulttuurisokkia ei tässä vaiheessa ole tullut, vaikka yleensä pitkään ulkomailla asuneille sellaista ennustetaan. Sitä siis odotellessa... Täytynee kuitenkin mainita, että suomalainen keskustelukulttuuri oli ensimmäinen asia, joka huvitti Suomeen tultuamme, kun kävimme huoltoaseman yhteydessä olevassa kaupassa. Asiakas kysyi kassalta ostoksiaan maksaessaan, missä olisi kunnon oikea kauppa. Kassa ei tästä hätkähtänyt vaan neuvoi asiakkaan toiseen kauppaan. Tällainen keskustelu juuri tuossa muodossa ei olisi ollut mahdollista tuolla Atlantin toisella puolella. Vähintäänkin olisi kuulumiset kysytty, korulausein varovasti udeltu, mitä muita kauppoja lähiseudulla on. Suomessa mennään suoraan asiaan.

Huoltsikalta mies bongasi loistavan uutuuden: Reissumies-ruisleipä-eväsleivän. Juuri sitä mitä tarvitsimme taukopaikalla. Jos joskus olen täällä blogissa maininnut, etteivät suomalaiset aina osaa markkinoida, niin nyt pitää sanoja hiukan perua, sillä tämä oli kyllä hyvä tuote.

Etukäteen jännitin, miltä kotiseudulla näyttää, kun kuulin metsänharvennusoperaatioista, mutta ihan hyvää jälkeä on tullut. Puita on tarpeeksi jäljellä, onneksi.

Koti kunnossa


Koti näyttää myös hyvältä. Eivät ole vuokralaiset rellestäneet. Sekunnin verran harmittelin, kun itse ihan yksin tapetoimani huoneen seinässä oli pari raapaletta, mutta sellaista sattuu. Huone on ilmeisesti ollut lasten käytössä. Jäipä meiltäkin Buffalon-asunnon maalattuun seinäpintaan kulumia, kun pojat innostuivat teippailemaan papereita pitkin seiniä.

Varastossa olleita muuttolaatikoita alamme aukoa huomenna, mikä tulee olemaan jännää puuhaa, kun ei enää muista, mitä niissä on. Astioita toki ja pyyhkeitä mutta parissa laatikossa lukee "sälää" ja jossain ei mitään.

Blogi ei pääty kuitenkaan tähän Suomeen paluuseen, sillä joitain teksti-ideoita on vielä toteuttamatta. Kannattaa pysytellä siis vielä matkassa.

P.S. Bongasimme JFK:llä olympiamitalisti Enni Rukajärven. Pojat keräsivät rohkeutta nimmarien hakemiseen ja viimein uskalsivat äidin mukana mennä juttelemaan kivalle tytölle.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Vinkkejä expatin puolisolle

Tarjottiinko puolisollesi pitkää ulkomaankomennusta Yhdysvalloista? Lähtisikö koko perhe? Mitä tekisit expatriaatin eli expatin puolisona Yhdysvalloissa? Tässä top 10 mietittävistä asioista.

1. Pelot ja suuret odotukset


Moniarvoisuutta monessa mielessä.
Läväytä ne kaikki pöytään. Puhu järkevän ystäväsi tai jonkun maata tuntevan kanssa. Käsittele asiat rationaalisesti. Etsi tietoa. Kantavatko kaikki aseita? Eivät, mutta jotkut kyllä. Saako siellä terveellistä ruokaa? Saa, oma valinta. Uskaltaako ulkona kävellä? Kyllä, jos muutkin tavalliset ihmiset kävelevät. Huom. et ole muuttamassa sota-alueelle. Onko sinulla elokuviin pohjautuvia epärealistisia odotuksia tyyliin Amerikassa kaikki on suurta, mahtavaa ja parempaa? No jaa. Sittenpähän näet. Riippuu, missä asut, mutta arki on arkea. Monet asiat ovat todella fyysisesti suuria - kuten autot, vesiputoukset jne. - mutta niin ovat myös vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet. Ota rauhallisesti ja ota selvää kulttuurista. Pessimisti ei ainakaan pety.

2. Arvo ja hyöty


On normaalia ajatella, mitä hyötä muuttamisesta on tai mitä merkitystä sillä on, mistä joutuu luopumaan ja mitä saa tilalle, mikä on elämänkokemusten ja tilinauhan arvo. Muista, että yleensä ihminen katuu eniten käyttämättömiä mahdollisuuksia ja tekemättömiä asioita ja vähiten läheistensä kanssa viettämäänsä aikaa.

3. Alueen turvallisuus


Kannattaa selvittää, esiintyykö hurrikaaneja, maanjäristyksiä, tulvia tai rikollisuutta. Selvitä, miten riskit voi minimoida. Ota aluksi mallia muista ja ota neuvoista vaarin, sillä et heti voi arvioida vieraan kulttuurin arvostuksia ja mahdollisia vaaroja. Vaikkei sinua pelota jokin asia ja huomaat, että muut pelkäävät, selvitä, mistä on kyse. Tarkkaile, arvioi, kuuntele, hanki kokemusta, ennen kuin alat toimia radikaalisti erilailla kuin muut.

4. Lapsille kavereita


Julkisia ja yksityisiä kouluvaihtoehtoja on paljon. Ota paikkoihin yhteyttä ja käy tutustumassa mahdollisuuksien mukaan. Arvioi myös ruokalistaa. Näe korulauseiden taakse. Aina on mahdollista käyttää suomalaista etäkoulu Kulkuria. Tutustu myös harrastemahdollisuuksiin. Yritä saada tuttavia lapsiperheistä. Lapset tulevat toisten kanssa juttuun ilman yhteistä puhuttua kieltä. Kehonkieli on tehokas, mutta opeta peruskohteliaisuudet ja apusanoja leikkejä varten.

5. Sopiva asunto


Ole valmis tekemään kompromisseja. Kiva asuinalue voi olla omaa pihaa tärkeämpi tai päinvastoin. Mieti, mikä on ehdottoman tärkeää ja mistä voi joustaa. Tutki alueen palvelutarjonta. Joka tapauksessa joudut totuttelemaan uuteen.

6. Liikkuminen


Expatille pitkien työpäivien lisäksi ruuhkissa seisominen voi olla liikaa. Ota etäisyyksien lisäksi liikenteen sujuvuus huomioon. Myös sinun on päästävä kulkemaan kätevästi haluamiisi paikkoihin. Tarvitset todennäköisesti auton mutta katsasta kävely- ja pyöräilymahdollisuudet. Tutustu liikennesääntöihin.

7. Tekemistä


Valmis 30 vuodessa, lapset auttoivat.
Sinulla tulee olemaan aikaa. Pakkaa matkaan järjestelemättömät valokuva-albumit, aloittamatta jäänyt kanavatyö 80-luvulta, hoida yleiskuntoa, kirjoita blogia, toteuta unohdettuja unelmia jollain tasolla. Tutustu maahan ja matkusta. Ulkomailla asuminen voi lisätä perheen yhteistä aikaa. Koti on siellä missä perhekin.

8. Oma asenne


Ole avoin ja usko pärjäämiseen. Ellet usko selviytyväsi, niin ei kannata lähteä. Huomaa, että oma asenteesi tarttuu myös lapsiin. Voit olla kuin Liisa Ihmemaassa, ihmetellä muitten puuhia, kyseenalaistaa, vertailla, naureskella omille tottumuksille ja pohtia periaatteitesi perusteita. Myös lapset osaavat tehdä tarkkoja huomioita.

9. Terveyspalvelut


911 on yleinen hätänumero. Vakuutus pitää olla, jotta saa palvelua. Valitse sopiva terveyspalvelujen tarjoaja etukäteen, jottei sairaana tarvitse pyöriä byrokratian rattaissa. Tallenna tärkeät puhelinnumerot ja osoitteet kännykkääsi.

10. Auttaja


Aina pitää olla joku, jolta saa nopeasti apua erilaisissa kysymyksissä. Onko se naapuri, vuokraisäntä, relocation agent vai joku muu? Apua saat helposti, kun pyydät. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja tottuneet erilaisiin aksentteihin, jos sellaista satut miettimään. Paperihommat ja sähkösopimukset yms. hoituvat askel kerrallaan, kun suuret linjat on ensin mietitty. Pidä yhteyttä läheisiin ihmisiin.

Yhdysvalloissa asuu satoja miljoonia ihmisiä. Siihen pystyt sinäkin.

Linkkejä


Suomalaiset expattivinkit:
www.returnticket.net
www.suomi-seura.fi
www.expatrium.fi

Ulkomaalaiset:
www.expatinfodesk.com
www.expatexchange.com
www.easyexpat.com

lauantai 24. toukokuuta 2014

Idän Grand Canyonilla

Idän Grand Canyon eli Letchworthin rotkot.

Kaksisataa metriä syviä kanjoneita ja suuria vesiputouksia olimme ihastelemassa Letchworthin kansallispuistossa parin tunnin ajomatkan päästä Buffalosta. Kesäisessä säässä oli mukava kävellä polkuja ja portaita pitkin ja pysähdellä katsomaan alapuolella lentäviä kotkia tai yläpuolella jyrkänteestä tihkuavaa vettä.

Näitä putouksia täällä riittää.
Pitkä päiväreissumme oli kiva, koska olemme tiistaista lähtien asuneet hotellissa. Ohjelmaa kuitenkin riittää ensi torstaihin eli Suomeen paluuseen saakka. Tänään matkan varrella ohitimme muuten Etelä-Walesin, Hollannin, Sardinian ja Bostonin. Ei ole vaikea arvata, mistä kylien perustajat ovat olleet kotoisin. Arcaden pikku kaupungissa näimme aidon höyryveturin, joka liikennöi säännöllisesti turistien iloksi.

Höyryveturi 40-luvulta.

Hotellista näkyy Delaware Ave.
Baareja näkyy hotellin ikkunasta.



Linkkejä


Letchworthin kansallispuisto http://www.letchworthpark.com/
Arcaden höyryveturi http://www.arcadeandatticarr.com/
Hotelli Hampton Inn http://hamptoninn3.hilton.com/en/hotels/new-york/hampton-inn-and-suites-buffalo-downtown-BUFDTHX/index.html

P.S. Blogin pääkuva vaihtui kesäiseen kaupunkitunnelmaan. Entisen naapurustomme kaunein puutarha näkyy kuvassa ja tietenkin paloauto, joita usein näkee ja kuulee. Ehkä tällaisena haluamme Buffalon muistaa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Jäähyväisiä koulussa


Pojilla oli keskiviikkona viimeinen koulupäivä.

Lisäys 27.5.: pikku A:n laiva.

Ison A:n tähtihetki


Rocket
Ison A:n koulussa oli samalla kolmen tähtivauvan nimenantopäivä. Iso A oli antanut huolellisesti ompelemalleen vauvalle nimen Rocket eli Raketti. Sama nimi oli myös hänen ystävänsä vauvalla. Heistä on jännää, että kohta toinen näistä samannimisistä vauvoista on toisella puolella maapalloa.

Ison A:n jäähyväiset (nais)opettajalle englanniksi: "It's nice to go to the Wisteria School. It's so good school. We are going Finland. Finland is my favorite country. It's nice to use your crayons (beeswax) that I have home. T. is nice, good teacher. I like him. He is so good teacher. It's so nice to see you only one more time. Bye, T."

Iso A sai pikkuisen valokuvavihon muistoksi. Siellä oli kuvia muun muassa vaahterasiirappitilavierailusta, leikeistä ja valtavista palikkalinnoista, joita lapset olivat keskenään rakennelleet.

Mitä iso A on oppinut tämän Amerikan-seikkailun aikana? Hän on oppinut englantia ja hieman saksaa, hän on nähnyt paljon erinäköisiä ja erilaisia ihmisiä ja oppinut toimimaan erilaisessa kulttuurissa. Hän on kehittynyt luistelemisessa, laulamisessa, piirtämisessä, maalaamisessa, neulomisessa, kirjoittamisessa ja oppinut pelaamaan erilaisia pallopelejä: eurooppalaista ja amerikkalaista jalkapalloa, koripalloa, tennistä, jääkiekkoa. Koulussa hän on ollut esimerkillinen. Iso A on sanonut, että tärkeintä elämässä on leikkiminen. Se on varsin hyvä elämänohje. Elämässä pitää olla iloa ja luovuutta, työnteossakin.

Pikku A:n aarteita


Purjelaiva, jota ei ole vielä nimetty.
Lasikuulapussi

















Pikku A sai koulusta suuren vihon, johon kaikki lapset olivat painaneet kädenjälkensä, ja aarrepussin, joka oli täynnä lasikuulia, joita opettajat yleensä kätkevät lasten löydettäväksi puutarhaan. Pikku A esitteli mielissään aarteitaan muille ja taisi jollekin heltyä yhden kuulan antamaan.

Pikku A:n jäähyväiset opettajille englanniksi: "It's so nice to see you, 'cause I'm going to Finnish and then we need to go to the back Finland, 'cause there we have good friend. And I have good friend Rose Garden. I love my friends in Finland and in Rose Garden. Bye, bye!"

Pikku A:n suusta en ole varsinaisia aforismeja tai elämänohjeita kuullut, mutta kerran hän kirjoitti koulussa: "Aina pitää miuisaa etä kepi on pusa ja sopu n sisälä." Eli aina pitää muistaa, että keppi on puussa ja sopu sisällä. Kysyin, mistä hän on tällaisen kuullut. Pikku A vastasi, ettei hän ole sitä kuullut. Keppejä ei saa viedä koulussa sisälle, niin hän piilottaa kepin aina puuhun. Hän oli sisälle mennessään sitten kirjoittanut paperille asian itselleen muistiin suurin punaisin kirjaimin. Tärkeitä asioita pienelle.

Pikku A:kin on siis oppinut kirjoittamaan, vaikkei kummassakaan koulussa ole sitä opetettu. Kiitokset kuuluvat isonveljen esimerkille, suomalaisille eskarikirjoille, joita äiti on pari tuntia viikossa käynyt ison A:n kanssa läpi ja tietenkin netissä olevalle Ekapelille, joka auttoi alkuun. Pikku A on tietenkin myös oppinut pelaamaan samoja pallopelejä kuin isoveljensä. Hänen motoriikkansa on erittäin hyvä; pallo lentää pitkälle ja kynä liikkuu hienosti paperilla. Hän toimii leikeissä sujuvasti englannin kielellä, osaa leikkiä pienten ja isojen lasten kanssa ja tykkää rakennushommista. Hän on tehnyt hienon puulaivan ja ommellut itse purjeen. Muut lapset koulussa ovat pyytäneet pikku A:ta tekemään heille paperilennokkeja, koska hän on niiden taittelemisessa paras.

Molemmat pojat tulevat muistamaan Amerikka-aikamme ja ystävänsä, joita he voivat joskus tulevaisuudessa tavata. Ei sitä koskaan tiedä.

Linkkejä


The Rose Garden http://therosegarden.us/
Wisteria School of Buffalo http://www.wisteriaschool.org/
Ekapeli http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli

P.S. Kävin muuten mieheni työpaikan väkeä tapaamassa pikku läksiäisten merkeissä. Tsemppiä vain koko porukalle! Mies sai muutaman urheilujoukkuepaidan tms. ja kortin, jossa muffini tanssii Vanilla Icen räppibiisin U Can't Touch This (Et saa koskea tähän) tahdissa. Kortista on ollut suurta hupia lapsille jo monta päivää. :)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Läksiäisiä ja laatikoita

Suomi-tunnelmaa ja amerikkalaisia makuja.
On pitänyt kiirettä ja juhlaa. Elämää laatikoiden keskellä on piristänyt parit läksiäiset. Perjantaina juhlittiin suomalaisten amerikkalaisten kanssa. Saunottiin, uitiin ja syötiin amerikkalaista ruokaa. Kaikki olivat kokanneet. Erilaisia salaatteja, juustoja, tacodippiä, kuuluisia tulisia kanansiipiä, omenapiirasta, leivoksia... Pojat juoksentelivat kavereineen ympäriinsä ja nauttivat ystäviensä seurasta. Hienot muistot jäivät. Upeita ihmisiä! Kiitos Buffalon taidekirjasta ja pikku autoista!

Toukokuun juhlien nauhatanssia. Eikös tulekin mieleen ruotsalaiset perinteet?

Lauantaina oli ison A:n koulun toukokuun juhla, jossa samalla kerättiin koululle rahaa. Minä vastasin mehiläisvahamuovailuaktiviteetista, muilla oli paperiveneitten taittelun opettamista, ketjusilmukkakruunujen tekoa ja sen sellaista kivaa. Sain yllätysmuistamisen koulun johdolta, valkosuklaavadelmatäytekakun, ja hyvänmatkantoivotukset. Pojat olivat mielissään kakusta. Lauantai-ilta meni pakatessa taas laatikoita.

Sunnuntaiaamulla osallistuttiin lasten pyöräilytapahtumaan, jossa tapasimme pari ystäväperhettä. Lapset ehtivät leikkiä yhdessä ennen tapahtuman alkua ja hyvästellä kaksi ystäväänsä. Teimme parin mailin lenkin Elmwood Villagessa ja sitten pitikin jo mennä kotiin valmistelemaan karjalanpiirakkaprojektia seuraavia läksiäisiä varten.

Nämä sunnuntaiset eli tämänpäiväiset juhlat pidettiin sen buffalolaisen ystävämme luona, joka auttoi meitä yli vuosi sitten asunnon löytämisessä. Olin jossain vaiheessa ehdottanut, että voin opettaa karjalanpiirakoiden tekoa, erittäin rautaisella kokemuksella. Hän pääsi siis tänään perheenjäsenineen kaulimaan pulikalla taikinaa sellaisen leipurin opastuksella, joka itse teki piirakoita vasta kolmatta kertaa. Lopputulos menetteli ottaen huomioon, ettei uunia saatu tarpeeksi kuumaksi eikä piiraita riittävän ohuiksi.

Vasemmalta oikealle piiraat, ruisleivät, salmiakit.
New Yorkista tilaamamme ruisleivät herättivät myös kiinnostusta ja lisäksi toisten suomalaisten tuomat Pantteri-salmiakit, jotka amerikkalaisvieraiden mielestä raikastivat tai suorastaan puhdistivat suun. Ei niitä salmiakkeja ihan saippuaan verrattu mutta ehkä parfyymiin tai kreikkalaisten anikselta maistuvaan Ouzo-likööriin. Ruisleivän todettiin olevan tosi painavaa ja niin tuhtia, että sillä energialla hiihtäisi jo aika matkan. Isäntäväki tarjosi friteerattua kanankoipea, grillattua parsaa ja mausteisia kreolipapuja sekä pekaanipiirakkaa ja kuppikakkuja. Erinomaista! Kiitos kaunis kaikille juhlimaan tulleille.

Osaa porukasta näemme vielä uudestaan, sillä miehen työpaikalla on jokin läksiäiskokoontuminen, johon minäkin menen mukaan. Viimeiset pari viikkoa siis juhlaa ja hotellielämää!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kesäistä tunnelmaa kuvineen

Kiva viikonloppu toi vaihtelua arkeen. Ystävä vei minut tuulettumaan teatteriin ja sitten baariin, äitienpäivää vietettiin perheen kesken rannalla, ja tutut kävivät hakemassa sohvamme pois. Tässäpä kesäisiä kuvia ja lopussa pari sanaa näytelmästä.

Upeat magnoliat kukkivat, ja talotkin näyttävät iloisilta.

Soita Obamalle ja pyydä lopettamaan sota Afganistanissa.

Kirppiskausi on alkanut.

Taustalla korkea kaupungintalo ja pikku vapaudenpatsaat pankin katolla.

Road Less Traveled Productions -teatterin esitys Race eli Rotu oli erinomainen. David Mametin käsikirjoittama näytelmä toi esiin ihmisten ennakkoluuloja tarkkanäköisellä tavalla ja käsitteli myyttiä yhteiskunnan värisokeudesta. Kun esityksen jälkeen menimme yhteen baariin, kiinnitimme huomiota, että kaikki olivat valkoisia. Se tuntui oudolta, kun fakta on, että suurin osa amerikkalaisista on muita kuin valkoisia.

Tiesitkö, että suurin osa amerikkalaisista on sitä mieltä, että enemmän työtä pitäisi tehdä rodullisen tasa-arvon eteen? (ABC News/Washington Post Poll) Vuonna 1868 säädettiin laissa, että kaikki Yhdysvaltain kansalaiset ovat lain edessä tasa-arvoisia. Vuonna 2000 Alabama oli osavaltioista  viimeinen, joka laillisesti tunnusti erirotuisten ihmisten avioliitot. Vuonna 2014 ei ole olemassa koko maata koskevaa lakia rodullisen profiloinnin eli karkeasti sanottuna esimerkiksi työpaikoilla rodullisen suosimisen kieltämiseksi.

Linkkejä


Teatteri http://roadlesstraveledproductions.org/
David Mamet http://topics.nytimes.com/top/reference/timestopics/people/m/david_mamet/index.html?inline=nyt-per JA http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Mamet
Gallup-tuloksia epätasa-arvosta http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/story/2009/01/19/ST2009011900012.html?sid=ST2009011900012

perjantai 9. toukokuuta 2014

Nimmareita ja pakkaamista

Kesä tuli Buffaloon! Pari päivää on ollut niin lämmintä, että pojat eivät ole kauaa jaksaneet touhuta jääkiekkotamineet päällä. Sen sijaan he pystyttivät yhtenä päivänä sisälle nimmarikojun, josta sai ostaa nimmareita. Teemu Selänne, Wayne Grezky (vai miten se kirjoitetaan) olivat Sidney Crosbyn ohella kuumaa kamaa. Oheisesta kuvasta näkee, millaisen nimmarisaaliin äiti sai.

Mukana myös Kurri, Rask, Leino...
Pikku hiljaa ollaan myyty kamaa pois ja pakkailtu. Ilmastointilaitteet myyty, samoin sohvat, tv, keittiön sähkölaitteet... Muuttotohinat kiihtyvät 20. päivää kohden. Silloin mukaan lähtevät kamat, muun muassa kerrossänky, ahdetaan konttiin. Ja muutetaan samaan hotelliin yli viikoksi, missä asuttiin, kun tulimme Buffaloon. Siellä odottaa kiva uima-allas ja aamiaisella valitettavasti kertakäyttölautaset kertakäyttöruokailuvälineineen.

Pojat pitivät eilen helteellä omaa kirppariaan tien vieressä. Tunnin verran he jaksoivat heiluttaa TOYS- eli LELUJA-lappuaan ja tervehtiä ohikulkijoita alkumenestyksen siivittämänä. He nimittäin saivat tutuille myytyä dollarilla kolme lelua. Puolen tunnin jälkeen totesi iso A: "Kauppa ei käy." Pikku A odotti, milloin yksi mies palaisi takaisin, joka oli kiinnostunut Batmanista. Taisi unohtaa.

Pojat ovat kuuluttaneet, ettei heille tule ketään buffalolaista ikävä, vaikka olemme ehtineet tutustua joihinkin ihmisiin hyvin. Niin, vuosi siihen menee, pienen tuttavapiirin luomiseen. Ja nyt sitten pian lähdetään takaisin Suomeen. Elämä on sellaista. Ystävät Suomessa odottavat, ja kiva on palata takaisin. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus tehdään lomamatka Buffaloon.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Taiteilua eri paikoissa

Kerron tässä yhden taidenäyttelyn avajaisista, erityisestä taidetuokiosta ja omista taiteiluistani kuvineen.

Suzien lintuihmiset


Sain kutsun tuttuni Suzie Molnarin taidenäyttelyn avajaisiin. Näyttelyn nimi Instinctual Kin eli Vaistonvaraista sukua viittasi keraamisten hahmojen alkukantaisiin tunnelmiin. Vaikka Suzie käsitteli yksinäisyyttä ja erillisyyttä muihin ihmisiin, hänen töissään oli silti satumaista taikaa ja haurauden kauneutta. Teoksissa oli samaa taituruutta ja saventajua kuin, mitä joskus muinoin näin Szentendren, unkarilaisen pikkukaupungin, gallerioissa. Suzien äiti on muuten kotoisin Unkarista, ja hän tietenkin tutustutti Suzien savenvalannan maailmaan tämän ollessa pieni.

Deep Seams eli Syvät juonteet -teoksen surullisia ihmisiä (1 000 dollaria).

Näyttelyssä oli yhteensä 16 teosta, jotka yhtä lukuun ottamatta on tehty tänä vuonna. Suziella on pitänyt kiirettä. Hän olisi mielellään tulossa joskus Suomeen, sillä hänen miehensä on kertonut vaihto-opiskeluajastaan Tampereella.

Bethin suunnitelma B


Naakka (vesiväri ja mustekynä)
Eilen minulla oli viimeinen taidetuokio Albright-Knox Art Galleryssä. Siitä muodostui varsin erikoinen, sillä ohjaavan taiteilijan, Beth Gemperleinin, yllätykseksi suurin osa ryhmästä oli tällä kertaa vammaisia. Onneksi hänellä oli varasuunnitelma erityisjoukkoa varten. Minut hän ohjasi toisenlaiseen hommaan, ja minä puolestani autoin alkuun erään toisen naisen, joka tuli myöhässä paikalle.

Sen verran opettajalla oli kiirettä ja pinna kireällä, että kun hän yhtäkkiä kävi katsomassa lyijykynähahmotelmaani linnusta, hän kumitti sen nokan. Hän huomasi tosin itsekin, ettei kumittamiseen ollut syytä, ja selitti, että näin suuren ryhmän ohjaaminen ilman luvattua avustajaa käy hermoille. Hän pyysi anteeksi ja lähti taas ohjaamaan iloista joukkoa. Jos se kumittaminen lievitti hänen stressiään, mikäs siinä.

Nuoret aikuiset riemuitsivat onnistumisistaan ja kiljahdellen poistuivat paikalta saatuaan työnsä valmiiksi. Minä vilkuilin kelloa ja yritin piirtää nopeasti. Myöhässä tullut nainen naureskeli piirtämälleen ravulleen, jonka jalka oli jumissa kivessä, sillä naisella itsellään oli jalka kipsissä. Minuakin huvitti se totuus, että itse tekemä kuvahan on aina omakuva. Olin valinnut mallikuvaksi naakkamaisen harmaan linnun, jolla oli terävä nokka.

En ehtinyt merkata lyijykynällä sulkien kohtia, joten vetelin sinnepäin mustekynällä, jolla en koskaan aiemmin ollut piirtänyt. Viime minuutilla sain piirroksen valmiiksi, mikä tuntui hyvältä myös opettajasta sattuneesta syystä. En tietenkään ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta tulipahan kuitenkin jotain valmista. Toivotin Bethin tervetulleeksi Suomeen, jos hän joskus harkitsee taidenäyttelyn pitämistä Euroopassa.

Tajunnanvirran huumoria


Maalaan keskeneräistä "eläinkolosseumia" veitsellä.
Tiistaina menen taas Buffalo Art Studiolle. Voi että, miten voi olla hauskaa! Kun antaa palaa ilman mitään sensuuria, niin mitä hassua tahansa voi syntyä. Äiti tosin toivotti viime kurssilla maalaamalleni pääkallolle, jonka näki täällä blogissa, hyvää matkaa jonnekin muualle, esimerkiksi hornantuuttiin. Saapa nähdä, mitä hän tuumii tekeillä olevasta "afrikkalaisesta eläinkolosseumista", joka minua naurattaa kovasti. Keskeneräinen taulu saa hymyn huulille myös opettajalleni Mary Ellen Bossertille, joka sanoi, että taulun ylevää auringonnousua katsoessa tulee kuuma. Joo, tosiaan, ehkä aurinkolasien takaa näyttäisi työ paremmalta.

Linkit


Suzie Molnar http://suziemolnar.com/home.html
Szentendre http://www.hungary-tourist-guide.com/szentendre.html JA http://www.iranyszentendre.hu/en/
Gallerie 1045 http://photographics2.com/store/
Beth Gemperlein http://beyondinwny.org/elizabeth-gemperlein/
Albright-Knox Art Gallery http://www.albrightknox.org/
Mary Ellen Bossert http://www.buffaloartsstudio.org/MaryEllenBossert.htm
Buffalo Art Studio http://buffaloartsstudio.org/

P.S. Kiitos vappubileiden järjestäjille! Tänään saimme oikeaa simaa ja munkkeja. Mahtavaa!