Kotona Suomessa

Suomessa ollaan! Buffalon-aika on takanapäin mutta muistoissa. Kiitokset ystävillemme Yhdysvalloissa. Erityiskiitos siitä kun piditte meille seuraa, kun asuimme viimeisen viikon hotellissa tavaroitten pakkaamisen jälkeen. Kontti on laivassa matkalla Suomeen.

Kiitos tervetuliaisyllätyksistä!

Olemme myös onnellisia, että meillä täällä Suomessa on hyviä ystäviä, jotka ovat huolehtineet kodistamme ja tarjonneet apuaan. Kiitos oikein paljon! Ruoka odotti valmiina pitkän lennon jälkeen: kirjolohta, ruisleipää... Pojat pääsivät heti sukuloimaan. Saimme ruoka- ja tarvikelaatikot mukaamme kotiin, ja sitten kotiovellamme odottivat vielä hieno kortti tervetulotoivotuksin sekä kukkia ja herkkuja. Ruoho on leikattu. Aikamoisia yllätyksiä! Lähiaikoina selvinnee, ketkä ovat olleet asialla.

Ensi vaikutelmat

Taukopalaa, nam!

Mitään kulttuurisokkia ei tässä vaiheessa ole tullut, vaikka yleensä pitkään ulkomailla asuneille sellaista ennustetaan. Sitä siis odotellessa... Täytynee kuitenkin mainita, että suomalainen keskustelukulttuuri oli ensimmäinen asia, joka huvitti Suomeen tultuamme, kun kävimme huoltoaseman yhteydessä olevassa kaupassa. Asiakas kysyi kassalta ostoksiaan maksaessaan, missä olisi kunnon oikea kauppa. Kassa ei tästä hätkähtänyt vaan neuvoi asiakkaan toiseen kauppaan. Tällainen keskustelu juuri tuossa muodossa ei olisi ollut mahdollista tuolla Atlantin toisella puolella. Vähintäänkin olisi kuulumiset kysytty, korulausein varovasti udeltu, mitä muita kauppoja lähiseudulla on. Suomessa mennään suoraan asiaan.

Huoltsikalta mies bongasi loistavan uutuuden: Reissumies-ruisleipä-eväsleivän. Juuri sitä mitä tarvitsimme taukopaikalla. Jos joskus olen täällä blogissa maininnut, etteivät suomalaiset aina osaa markkinoida, niin nyt pitää sanoja hiukan perua, sillä tämä oli kyllä hyvä tuote.

Etukäteen jännitin, miltä kotiseudulla näyttää, kun kuulin metsänharvennusoperaatioista, mutta ihan hyvää jälkeä on tullut. Puita on tarpeeksi jäljellä, onneksi.

Koti kunnossa

Koti näyttää myös hyvältä. Eivät ole vuokralaiset rellestäneet. Sekunnin verran harmittelin, kun itse ihan yksin tapetoimani huoneen seinässä oli pari raapaletta, mutta sellaista sattuu. Huone on ilmeisesti ollut lasten käytössä. Jäipä meiltäkin Buffalon-asunnon maalattuun seinäpintaan kulumia, kun pojat innostuivat teippailemaan papereita pitkin seiniä.

Varastossa olleita muuttolaatikoita alamme aukoa huomenna, mikä tulee olemaan jännää puuhaa, kun ei enää muista, mitä niissä on. Astioita toki ja pyyhkeitä mutta parissa laatikossa lukee "sälää" ja jossain ei mitään.

Blogi ei pääty kuitenkaan tähän Suomeen paluuseen, sillä joitain teksti-ideoita on vielä toteuttamatta. Kannattaa pysytellä siis vielä matkassa.

P.S. Bongasimme JFK:llä olympiamitalisti Enni Rukajärven. Pojat keräsivät rohkeutta nimmarien hakemiseen ja viimein uskalsivat äidin mukana mennä juttelemaan kivalle tytölle.