sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Läksiäisiä ja laatikoita

Suomi-tunnelmaa ja amerikkalaisia makuja.
On pitänyt kiirettä ja juhlaa. Elämää laatikoiden keskellä on piristänyt parit läksiäiset. Perjantaina juhlittiin suomalaisten amerikkalaisten kanssa. Saunottiin, uitiin ja syötiin amerikkalaista ruokaa. Kaikki olivat kokanneet. Erilaisia salaatteja, juustoja, tacodippiä, kuuluisia tulisia kanansiipiä, omenapiirasta, leivoksia... Pojat juoksentelivat kavereineen ympäriinsä ja nauttivat ystäviensä seurasta. Hienot muistot jäivät. Upeita ihmisiä! Kiitos Buffalon taidekirjasta ja pikku autoista!

Toukokuun juhlien nauhatanssia. Eikös tulekin mieleen ruotsalaiset perinteet?

Lauantaina oli ison A:n koulun toukokuun juhla, jossa samalla kerättiin koululle rahaa. Minä vastasin mehiläisvahamuovailuaktiviteetista, muilla oli paperiveneitten taittelun opettamista, ketjusilmukkakruunujen tekoa ja sen sellaista kivaa. Sain yllätysmuistamisen koulun johdolta, valkosuklaavadelmatäytekakun, ja hyvänmatkantoivotukset. Pojat olivat mielissään kakusta. Lauantai-ilta meni pakatessa taas laatikoita.

Sunnuntaiaamulla osallistuttiin lasten pyöräilytapahtumaan, jossa tapasimme pari ystäväperhettä. Lapset ehtivät leikkiä yhdessä ennen tapahtuman alkua ja hyvästellä kaksi ystäväänsä. Teimme parin mailin lenkin Elmwood Villagessa ja sitten pitikin jo mennä kotiin valmistelemaan karjalanpiirakkaprojektia seuraavia läksiäisiä varten.

Nämä sunnuntaiset eli tämänpäiväiset juhlat pidettiin sen buffalolaisen ystävämme luona, joka auttoi meitä yli vuosi sitten asunnon löytämisessä. Olin jossain vaiheessa ehdottanut, että voin opettaa karjalanpiirakoiden tekoa, erittäin rautaisella kokemuksella. Hän pääsi siis tänään perheenjäsenineen kaulimaan pulikalla taikinaa sellaisen leipurin opastuksella, joka itse teki piirakoita vasta kolmatta kertaa. Lopputulos menetteli ottaen huomioon, ettei uunia saatu tarpeeksi kuumaksi eikä piiraita riittävän ohuiksi.

Vasemmalta oikealle piiraat, ruisleivät, salmiakit.
New Yorkista tilaamamme ruisleivät herättivät myös kiinnostusta ja lisäksi toisten suomalaisten tuomat Pantteri-salmiakit, jotka amerikkalaisvieraiden mielestä raikastivat tai suorastaan puhdistivat suun. Ei niitä salmiakkeja ihan saippuaan verrattu mutta ehkä parfyymiin tai kreikkalaisten anikselta maistuvaan Ouzo-likööriin. Ruisleivän todettiin olevan tosi painavaa ja niin tuhtia, että sillä energialla hiihtäisi jo aika matkan. Isäntäväki tarjosi friteerattua kanankoipea, grillattua parsaa ja mausteisia kreolipapuja sekä pekaanipiirakkaa ja kuppikakkuja. Erinomaista! Kiitos kaunis kaikille juhlimaan tulleille.

Osaa porukasta näemme vielä uudestaan, sillä miehen työpaikalla on jokin läksiäiskokoontuminen, johon minäkin menen mukaan. Viimeiset pari viikkoa siis juhlaa ja hotellielämää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti