torstai 28. marraskuuta 2013

Kalkkunajuoksua ja -illallista

Elmwoodin hiljaiset kadut.
Terveisiä Tonawandan suunnalle ja kiitokset isännälle ja emännälle hienosta kiitospäivän illasta ja mehukkaasta kalkkunasta lisukkeineen! Paisto-operaatiosta tuli aivan joulu mieleen. Ja oikeastaan tämä päivä onkin paikallisille joulua tärkeämpi.

Pojat nukahtivat kotiin ajaessamme. Loskaisilla kaduilla oli hiljaista, mutta markettien parkkipaikat olivat täynnä autoja (ainakin marketit Kohls ja Target). Mustan perjantain yöshoppailut ovat siis alkaneet hyvin kauppiaiden näkökulmasta.

Kalkkunan mä kesytin...

Mitä hullumpi asu, sen parempi


Aamupäivällä olimme katsomassa Yhdysvaltain kenties vanhinta juoksutapahtumaa, vuodesta 1896 YMCA:n järjestämää kalkkunajuoksua, johon osallistui täällä noin 14 000 ihmistä. Suurella osalla oli erikoisia kostyymejä päällänsä. Angry Birdsit olivat myös lähteneet lenkille, samoin Batman ja kumppanit ja useat kalkkunapäiset hymyilevät hahmot.




Supersankarit kiitospäivän lenkillä.
Siinä se on.


Nämä ruokailuvälineet kaipasivat kalkkunaa.

Huom. Tähän loppuun ennen pari linkkiä laitoin kaksi amerikkalaista reseptiä, joita tuli testattua tänään. Ja muuten, tervetuloa uudet lukijat! Teitä on tullut ilmeisesti lisää, sillä tässä kuussa blogilla on ollut kolmanneksi eniten käyntejä tähän mennessä. Olkaa hyvät ja käyttäkää juttujen kommentointimahdollisuutta.

Vanhanajan omenapiiras


Piirastaikina
2 1/2 kuppia jauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 kuppi suolatonta voita
1/4 - 1/2 kuppia kylmää vettä

Sekoita kuivat ainekset ja nypi voipalaset joukkoon. Lisää lopuksi hieman kylmää vettä ja muovaa seos taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan, laita kelmuun ja jääkaappiin vähintään tunniksi.

Täyte
2 rkl jauhoja
12 granny smith -omenaa
3/4 kuppia sokeria
1 sitruunan mehu ja liha
1 1/2 tl kanelia
1/2 tl muskottia
Ripaus neilikkaa
2 rkl voita
1 muna

Ohje
  • Kuumenna uuni 180 asteeseen.
  • Kauli taikinasta kaksi pyöreää levyä, joista toisen painat pyöreän piirakkavuoan pohjalle. Toinen levy saa odottaa kelmun alla.
  • Kuori ja paloittele omenat.
  • Sekoita täyteaineet (omenanpalat, sokeri, sitruuna-ainkset, mausteet) ja kaada ne vuokaan taikinapohjalle.
  • Laita voipaloja päälle ja sitten taikinakansi. Rypytä reunat ja pistele haarukalla reikiä kuoreen.
  • Voitele pinta munalla ja ripottele hieman sokeria päälle.
  • Laita uuniin niin pitkäksi aikaa, kunnes pinta on kauniin ruskea (30 - 60 min).
  • Anna jäähtyä hetkinen ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa. Nam!

Kurpitsadippi

(outo mutta ihan hyvä)

Ainesosien suhteita voi muutella maun mukaan.

3 dl kurpitsasosetta purkista
1 dl ruskeaa sokeria
1 tl vaniljasokeria
Ripaus kanelia
Ripaus muskottia
1 dl rasvatonta kreikkalaista jogurttia
1 dl kermavaahtoa

Lohkoa omenaa dipattavaksi, myös suolakeksit käyvät hyvin.

Linkkejä


Kalkkunajuoksu http://www.ymcabuffaloniagara.org/turkeytrot.html
Omenapiirakka http://www.marthastewart.com/344255/old-fashioned-apple-pie?search_key=apple%20pie

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kiitospäivä ja musta perjantai

Kalkkuna ja halloweenukkeli yhden pihan koristeina.
Ensi torstaina vietetään täällä kiitospäivää ja heti perään mustaa perjantaita. Vietämme torstain kalkkunajuhlaa miehen työkaverin perheen luona. Kalkkuna hankitaan valmiiksi paistettuna, sillä emme innostuneet ajatuksesta, että itse monta tuntia valmistamamme kalkkuna sisään tungettuina täytteineen menisi pieleen uuninkäyttötaitojemme takia. Oheisruokia kokkailemme sitten yhdessä. Mustan perjantain vietto on vielä avoinna. Viitsiikö rynnätä kaupoille, kuten täällä on tapana?

Ruokaa nälkää näkeville


Kiitospäivällä juhlistetaan sitä, kun vuonna 1621 wampanoag-intiaanit tarjosivat ruokaa Plymouthin perustaneille brittiläisille siirtolaisille, jotka näkivät nälkää. Kansallinen juhlapäivä perustettiin kuitenkin vasta pari sataa vuotta tapahtuneen jälkeen, kun nainen nimeltä Sarah Josepha Hale alkoi aktiivisesti ajaa asiaa. (Lisää tietoa sekä kiinnostavia ja napakoita videoita teemasta löydät jutun lopussa olevasta linkistä.)

Alunperin intiaanien aterialla ei ollut kalkkunaa vaan muun muassa hanhea. Nykyään perheenjäsenet kokoontuvat yhdessä kalkkuna-aterian äärelle, mikä on tärkeämpi juhlahetki kuin joulu. Myös köyhät ja kodittomat saavat kiitospäivän aterian monien hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.

Joulumyynti käyntiin


Tämä kalkkuna on lähdössä metsästämään alennuksia.
Musta perjantai on kuin hullu ostospäivä ja -yö. Tai ainakin se oli sellainen ennen. Nimittäin viime sunnuntain lehdessä arvioitiin, että päivä on menettänyt merkitystään, sillä samaa tavaraa voi saada tuota perjantaita halvemmalla muina aikoina. Joka tapauksessa myyntiluvut ovat korkeita, sillä keskimääräinen kulutettu dollarimäärä per ostaja on 400 (320 euroa). Ja väkeä on liikkeellä käsirysyksi asti...

Laitanpa tähän oheen mainoksista satunnaisesti nappaamiani hintoja. 40 prosentin alennukset ovat yleisimpiä.

  • Samsung 50 tuuman LED, HDTV 600 dollaria eli alle 480 euroa
  • Brinkmann-otsalamppu, 7 lediä 4 dollaria eli n. 3 euroa
  • Coca-Colaa 2 l maksaa 1 dollarin eli alle 80 senttiä
  • Pashmina-huivi 5 dollaria eli 4 euroa
  • Ananas 1,50 dollaria eli alle 1 euro 20 senttiä
  • Kalkkunan kilohinta n. 3 dollaria eli alle 2,40 euroa
  • Heinekenia 12 pulloa 14 dollaria eli n. 11 euroa
  • Kun ostaa yhden sipsipussin, saa toisen ilmaiseksi. Hintaa ei kerrota.
  • Tekojoulukuusi n. 1,5 m maksaa 20 dollaria eli 16 euroa.
  • Iso nahkasohva alle 2 000 dollaria eli alle 1 600 euroa
  • Kauko-ohjattava helikopteri 40 dollaria eli alle 32 euroa
  • Pyykinpesukone ja kuivuri, molemmat vempaimet yhteensä 500 dollaria eli 480 euroa
  • Tyyny 4 dollaria eli 3 euroa
  • Whirpoolin astianpesukone, rosteri, 400 dollaria eli 320 euroa
  • Nahkainen, säädettävä laiskanlinna 200 dollaria eli 160 euroa

Mitään noista en ole ostamassa, kunhan laitoin tänne tiedoksi, kun joitakuita hinnat kiinnostavat.

Linkkejä


Kiitospäivän historiaa videoineen http://www.history.com/topics/thanksgiving
Suomeksi kiitospäivästä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiitosp%C3%A4iv%C3%A4 
Mustasta perjantaista http://en.wikipedia.org/wiki/Black_Friday_%28shopping%29

P.S. Tänään meillä oli muuten anteeksipyyntöpäivä, sillä eilenillalla meidän kerroksesta kantautui liikaa meteliä alakertaan, josta koputettiin ja karjaistiin "shut up" eli nätisti sanottuna hiljaa siellä. Pojat piirsivät tänään kivan kortin ja kävivät ovella sanomassa "sorry". Anteeksipyyntö hyväksyttiin ja toivottiin, että legoleikit houkuttaisivat poikia enemmän kuin sisäpalloilu.

torstai 21. marraskuuta 2013

Poikien tieteellisiä kokeita

Pojat löysivät jännän tiedekirjan kirjastosta. Olemme tehneet muutamia testejä kirjan ohjeiden mukaan. Vinkki lukijalle: Jutun loppupuolella on helppo kikka hopean puhdistukseen.

Ruuan säilyvyys


Leikataan omenasta lohkoja. Laitetaan kukin lohko omaan kippoonsa, esim. kertakäyttömukiin. Yksi muki täytetään suolalla, toinen leivinsoodalla ja kolmanteen ei laiteta mitäään. Jätetään mukit omenalohkoinensa viikoksi pimeään huoneeseen. Vasta sitten katsotaan, miltä omenalohkot näyttävät. Suola on säilönyt omenaa parhaiten, sillä suola on imenyt omenan nesteen itseensä ja siten estänyt omenan mikro-organismien eloa.

Happamuus


Keitetään kymmenisen minuuuttia kiinankaalisuikaleita vedessä. Kaadetaan seos läviköstä purkkiin, jolloin kauniin värinen neste erottuu. Jaetaan neste neljään lasiin, joihin sitten kuhunkin kaadetaan eri ainetta: sitruunamehua, viinietikkaa, leivinsoodaa ja saippuaa. Ja kas, nesteiden värit muuttuvat. Sitä vaaleanpunaisempi mitä happamampi yhdistelmä.

Kiinankaalinesteeseen lisättiin eri aineita. Vasemmalla happamat, oikealla emäksiset.

Tilavuus


Pojat ovat testailleet esineiden tilavuuksia upottamalla niitä vettä täynnä olevaan astiaan, jolloin ns. ylimääräinen vesi valuu yli. He testasivat samaa asiaa myös toisella tavalla. He tekivät muovipurkkiin reiän, laittoivat reikään pillin muovailuvahan avulla ja katsoivat, miten paljon tavaraa astiaan pitäisi laittaa, jotta vesiraja pillin alapuolella nousisi niin, että vesi menisi pillistä ulos. Tälle läträyspuuhalle suositeltava paikka on kylpyhuone.

Kelluvuus ja tiheys


Muovaillaan muovailuvahasta ohut veneenmallinen kuppi, joka laitetaan kellumaan veteen. Sitten venettä lastataan lasikuulilla ja ihmetellään, miten kauan vene kelluu. Mutta miksi saman kokoinen muovailuvahapallo ei kellu? Asia liittyy tiheyteen. Vene on täynnä ilmaa eli kevyempi kuin ns. sama määrä vettä.

Hopean puhdistus


Kummilusikat kirkkaiksi, siis toimitaan näin: Vuorataan kestävä astia alumiinifoliolla ja kaadetaan siihen kiehuvaa vettä. Tipautetaan lusikat astiaan ja perään 2 rkl suolaa ja 2 rkl soodaa. Odotetaan tunti. Sähkökemiallinen reaktio siirtää sulfideja alumiiniin.

Staattinen sähkö


Otetaan ohut, pyöreä alumiinivuoka ja mitataan se sisään mahtuva pyöreä ohut paperi. Paperista leikataan spiraali ikään kuin käärme. Tarvitaan myös muovinen kuulakärkikynä, jonka kärjetöntä päätä hinkataan villaa vasten ja sitten kosketetaan vuoassa olevan käärmeen päätä. Käärme tarttuu kynänpäähän ja nousee ylös kynää nostettaessa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kirkkoja joka kulmassa

"Tule mukaan", kyltissä kehotetaan.
Kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, metodisteja, universalisteja, katolisia, skientologeja, presbyteerejä, episkopaaleja, baptisteja, evankelisia, ortodokseja, adventisteja, amisseja... Heidän kirkkonsa voivat olla melkein vieri vieressä. Ja niitä riittää. Yksi hakuohjelma antaa tulokseksi 841 jumalanpalveluspaikkaa Buffalossa ja toinen 498 Buffalon kaupunkialueella.

Monissa kirkoissa tuntuisi olevan ikään kuin seurakuntatalo samassa rakennuksessa. Sisältä voi löytyä myös kerho- ja harrastustiloja. Kaikki kirkot eivät ole enää toiminnassa tai niiden toiminta on supistunut. Yksi kirkko on muutettu asuinrakennukseksi ja sinne on rakennettu useita huoneistoja. Toinen kirkko vuokraa tilojaan koululle, kolmas pikaruokaketjulle ja neljäs on myynnissä.

Lisäksi eri uskontokunnilla voi olla omat koulunsa, kuten katolisilla. Mutta käyköhän täälläkin niin, että väki maallistuu kuten pohjois-Euroopassa? Uskontoon liittyviä asioita täällä tulee vastaan lähinnä kirkkojen valoilmoitustauluilla, joissa hyödynnetään Raamatun säkeitä, ja silloin tällöin mainoskylteissä. Esimerkiksi jonkin lounastarjouksen yhteydessä kiitetään Luojaa siitä, että on perjantai. Julkisen puolen kouluissa uskontoa ei opeteta ollenkaan, mikä onkin aika käytännöllinen asia, koska koululaiset tulevat hyvin erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista piireistä, joita edellä jo mainitsin.

Skientologit vailla rajoja


Tämä porukka on kiinnittänyt huomioni massiivisella mainonnallaan ja toisaalta vieraudellaan. Skientologien mainoksia on ollut ainakin bussien kyljissä ja suurilla mainostauluilla. He tarjoavat tutustumiskierrosta kirkossaan. Tämä uskonto on kyllä oman käsitykseni mukaan yksi hämärimmistä uskontojen tilkkutäkissä.

Käydäänpäs heidän nettisivuillaan. Tässä pari otetta heidän kalenteristaan: skientologit tarjoavat persoonallisuustestejä, joista saa selville omat heikkoudet ja vahvuudet, ja tehokkuuskursseja työnteon parantamiseksi ja ahdistuksen hallitsemiseksi. Varsin myyvää kamaa nykyajan kilpailuhenkisellä aikakaudella.

Skientologit uskovat siihen, että ihminen on kuolematon ja henkinen olento. Ahaa, he ovat päätyneet tähän tulokseen henki - ruumis-probleemasta. Lisäksi he uskovat, että ihminen on kyvyiltään rajaton ja pohjimmiltaan hyvä ja että hänen selviytymisensä riippuu hänestä itsestään, muista ihmisistä ja veljeydestä universumin kanssa. Uskonto perustuu yhden yhdysvaltalaisen tieteiskirjailijan oppeihin, ikään kuin pyhään kirjaan jostain 50-luvulta.

Monet ovat tuominneet skientologian aivopesuksi ja kultiksi, joka käy erittäin kalliiksi jäsenten kukkarollekin. Hölmöläisen hommaa, sanovat jotkut, ja toiset taas leimaavat touhun paholaisen työksi. Siinä taisi tulla kiteytys. Mennään seuraavaan erikoiseen porukkaan.

Amissit eri vuosisadalla


Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, siniset tai harmaat vaatteet, hevoskärryt, partoja, maataloutta... Jo nämä asiat kertovat amisseista paljon. He ovat kristittyjä ihmisiä, jotka elävät yksinkertaista elämää keskenänsä. Lisäksi he vastustavat väkivaltaa eivätkä osallistu asepalvelukseen. Silloin tällöin voi Buffalossa nähdä amisseja, sillä heitä asuu paljon New Yorkin osavaltiossa.

Jos amissien sääntöjä ei noudata, voidaan erottaa ryhmästä, mutta aina on mahdollista palata takaisin. Nöyryys ja yhteisön palveleminen ovat olennaisia. Mies on perheen pää. Lapsia on paljon. Peruskoulua käydään vähän.

Emme ole vielä amissialueilla (emmekä intiaanireservaateissakaan) käyneet. Mutta olisi kiinnostavaa nähdä rauhallista elämänmenoa ilman mainontaa ja välkettä. Amisseilla olisi varmasti myynnissä hyviä maataloustuotteita.

Linkkejä


Skientologit Buffalossa http://www.scientology-buffalo.org/
Amissit New Yorkin osavaltiossa http://amishtrail.com/

perjantai 15. marraskuuta 2013

Sitruksia 200 paunaa

Jee, olen saanut myytyä enemmän appelsiineja kuin uskoin! Jos, hyvä lukija, satut edellisistä jutuistani muistamaan, niin olen ollut mukana ison A:n koulun varainkeruukampanjassa. Tehtäväni oli myydä sekä ensi vuoden seinäkalentereita että appelsiineja, greippejä ja tangeloja (nekin on jotain appelsiinin näköisiä sitruksia).

Arvaapas montako kiloa myin sitruksia? (Jos painomuunnin on hallussa, laskit tuloksen jo otsikon lukiessasi.) Vastaus on 91 kiloa. Aika hyvin mielestäni. Koulun asettama hurja tavoite olisi kyllä ollut paljon suurempi kuin tuo luku, nimittäin melkein 160 kiloa, mutta puolustan omaa saavutustani sillä, etten tunne täällä kovinkaan paljon ihmisiä, joille myydä. Kiitos kaikille hedelmien ostajille, jotka sattuvat lukemaan tätä blogia.

Kalentereita sain kaupaksi vain kahdeksan, mutta on sekin jotain. Haluan erityisesti kiittää kaukaisinta kalenterin tilaajaa eli anoppia. Kalenteri tulee jouluksi meidän mukanamme Suomeen. Jos joku vielä haluaa Buffalo-seinäkalenterin (14 dollaria/11 euroa), niin voi ottaa minuun yhteyttä, sillä pidän paria kappaletta varalla.

Kaupoista puheen ollen, täällähän joulumyynti lähti jo aikoja sitten vauhtiin niin kuin varmasti Suomessakin. Joulua lähempänä on kuitenkin toinen suuri juhla, Thanksgiving Day, tämän kuun viimeisenä torstaina. Laitan aiheesta jonkin tietopaketin tänne blogiin jokin päivä.

Katsotaan, minkä juttuinspiraation saan sitä ennen. Uskonnosta ja politiikasta en ole kirjoittanut mitään... Mahdanko kirjoittaakaan? Ovat ne niin vaikeita aiheita... Toisaalta, jos ne kuorii kuin appelsiinin: ensin on vaikea päästä alkuun, sitten vähän roiskuu ja tirskuu ja kirvelee silmiä, mutta lopulta, ah, miten mehukasta ja ravitsevaa. - (Tähän aasinsiltaan on jo kirjoittajan syytä lopettaa ja mennä nukkumaan.)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Avaruudesta meren pohjaan

Kennedy Space Centerin raketteja ja palmuja.
"Kun maailma nyt katsoo avaruuteen, kuuhun ja kaukaisiin planeettoihin, me vannomme, ettemme tule näkemään siellä vihamielisten valloittajien lippuja vaan vapauden ja rauhan viestin", suunnilleen näin sanoi presidentti J.F. Kennedy Apollo-ohjelmaan liittyen. Hän julisti vuonna 1961, että amerikkalaisten tavoitteena on miehitetty Kuu-lento. Jos kerran venäläiset ehtivät ensin avaruuteen, niin mikseivät sitten amerikkalaiset ensin Kuuhun? Ja niin sitä mentiin useiden yritysten jälkeen.


Raketin ohjaamon ikkunoista näkyi kaunis Maa.
Tänään saimme rakettitietoutta Kennedyn avaruuskeskuksessa Cape Canaveralissa. Näimme kokonaisia avaruusraketteja, joista suurin oli yli kahden vapaudenpatsaan mittainen, lentokonemaisen Atlantis-avaruussukkulan, joka teki 33 edestakaista avaruusmatkaa, yhden Apollo-raketin kapselin, joka oli laskeutunut mereen, jalkapalloa pienemmän satelliitin, joka mittaili maapallon muotoa vuonna 1958, Kuusta otettuja kiviä, joista yhtä pääsi koskettamaan, ja kaksi avaruushärveleiden laukaisupaikkaa, joihin mentiin bussilla.

Mielestäni hienoa olivat myös lavastetut tilanteet lähtölaskennoista, joissa yleisö pääsi mukaan lähdön tunnelmaan, maailman median kameranräpseeseen, insinöörien jännitykseen ja siihen suureen harppaukseen ihmiskunnalle. Nämä simulaatiomaiset, dokumentti- tai elokuvanäytökset (en tiedä miten niitä kuvailisin) oli toteutettu varsin hyvin; amerikkalaisillahan on draamankaaren tajua, kuten tätä aiemmat huvipuistokokemuksemme ovat jo todistaneet.

Täysin palvellut sukkula on kotonaan.
Olimme ensin lennonjohtokomentokeskuksessa seuraamassa moottorien tsekkausta ja sitten itse sukkulassa, joka täristen lähti kohti avaruutta. Jälkimmäinen oli sellainen kevyt simulaattori, johon iso A ei kuitenkaan halunnut kyytiin, koska hän oli kuullut, miten oli käynyt ensimmäisille Kuuhun yrittäneille - ohjaamo syttyi tuleen ja se siitä.

Avaruuskeskuksessa pääsi yrittämään avaruussukkulalla laskeutumista ikään kuin tietokonepelimäisesti. Ja arvaapa mitä näimme myös? Jotain suomalaista, liittyy avaruuteen ja kännykkäpeleihin, lentämiseen... No tietenkin Angry Birdsit! Noilla vihaisilla linnuilla oli oma peliluola, jossa lapset pääsivät ritsoilla ampumaan lintuja possukyltteihin ja pelamaan avaruuspelejä. Tästä hyppäänkin asiasta toiseen.

Mars, meren syvänteisiin


Suomalaisten hitsareiden taidonnäyte Floridassa.
Nimittäin muutakin suomalaista osaamista olemme täällä nähneet. Satamassa oli Suomen Turuus tehty risteilijä nimeltä M/S Freedom of the Seas, suuri vaikuttavan näköinen alus. Tuollaista laivanrakennusosaamista ja avaruudentutkimusenergiaa kun kanavoitaisiin myös merientutkimukseen, niin voisi syntyä jotain uutta.

Milloinkahan joku vaikutusvaltainen sanoisi maapallon meristä jotain tällaista? "Kun maailma nyt kääntää katseensa valtameriin, tutkimattomiin syvänteisiin ja eliölajeihin, voimme vakuuttaa, että siellä ei resursseja ryöstetä loppuun vaan meren antia vaalien tutkimme sen mahdollisuuksia yhteistyössä." Ainakin sulavan Pohjoisnavan arktisella väylällä on jo kyttääjiä.

Itse asiassa Pohjoismaat voisivat yhdessä perustaa Norjan pohjoiskärkeen Hammerfestin seudulle merentutkimuskeskuksen, jonka tavoitteena olisi kalakantojen ja valaskantojen elvytys ja muiden arktisten eläin- ja kasvilajien suojelu, syvänmeren uusiutuvien energianlähteiden tutkimus (esim. kuumat purkaukset), öljytankkerituhojen ehkäisy, Pohjoisnavan tutkimus ja vedenkäytöstä ynnä muusta tiedottaminen.

Astronautista oktonautiksi?
Keskuksen yhteydessä olisi kaikille avoin meriteemapuisto, jossa pääsisi toki näkemään mereneläviä mutta ennen kaikkea kokeilemaan sukellusveneellä ohjausta, hyppäämään merikapselisimulaattorin kyytiin kohti Mariaanien hautaa, tapaamaan syvänmerensukeltajia, näkemään filmejä öljykatastrofien hoitamisesta, testailemaan sukelluskapselin robottikäsiä ja sen sellaista kiehtovaa.

Siitä vaan raumalaiset hitsarit sukellushärveleitä tekemään, meteorologit mukaan laskemaan ja koodarit sieltä tietokoneilta välillä merimission äärelle. Teatterilavastajat ja Lappset-leikkivälinejengi meripuistoa rakentamaan ja elokuvaväki draaman kaarta vääntämään. Kyllä se siitä.

Suomi nousuun, meret kuntoon, uusiutuvaa energiaa syvänteistä, ilmastonmuutos seis - kyllä sinne Marsiin ehditään sitten sen jälkeen.

Linkkejä

P.S. Huomenna kerran vielä ikuisen kesän rannalle ja sitten Buffalon myöhäissyksyyn tai talvenalkuun. Saapas nähdä onko lunta vastassa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Cocoa Beach ja vähän rämettä


Huom. taaimmainen aalto nousee yli horisontin, arvioiden yli pari metriä.

Saatiin sitä mitä haettiin Cocoa Beachiltä eli hiekkarantaa ja vesipuuhaa - ja paljon päällekin. Rannalta löytyy lukematon määrä simpukoita, joita ollaan ehditty kerätä jo pussillinen. Ja ne aallot - voi sentään - niillä on hauska masusurffailla. En tiedä oikeaa termiä tuolle vesiurheilulajille, ehkä masulautailu voisi olla toinen kuvaava sana. Joka tapauksessa tuosta veikeästä hupailusta innostui koko porukka.

Näin masusurffataan: Ensin kahlataan vähintään vyötärön syvyiseen veteen ja varotaan vastaan tulevia aaltoja, mikä tarkoittaa sitä, että varpustetaan (noustaan varpaille) ja pidetään suu kiinni, ettei tulisi hörpättyä vettä. Sitten jäädään odottamaan seuraavaa suurta vaahtopäätä laudanpää rantaa kohti valmiina. Ja kun aalto lähestyy, hypätään laudan päälle mahalleen, jolloin aalto nostaa keikkujan aallonharjalle ja lujaa mennään, liuttaan pitkälle rantaa kohti ja seuraava aalto kuljettaa hiekalle asti. Hauskaa!

Rannalla viihtyy myös söpöjä pikku sirrejä, sellaisia rantasipin näköisiä, jotka kulkevat pareittain vesirajassa ruokaa kytäten. Lokit ottavat rennosti, eikä niistä ole ollut häiriötä. Tuuli sen sijaan on ollut melko navakkaa.

Hotellista näkee merelle itään ja länteen... Tässä auringonlasku.

Eilisiltana kävin ison A:n kanssa yönpimeällä rannalla keräämässä simpukoita ja katsomassa rapuja. Molemmilla oli otsalamput ja lisävalona kirkas taskulamppu. Kaksi rapua näimme. Pelokkaina ne juoksivat mereen piiloon. Muuta liikettä rannalla ei ollutkaan, tai oikeastaan yksi pussaava pari laiturin suunnalla. Sojotin heihin päin lampulla, jonka valovoima ei kuitenkaan riittänyt valaisemaan. Saivatpahan olla rauhassa. 

Kovia kuteja rämeellä?


Orlandon suunnalta kun ajelimme tänne Cocoa Beachille, pysähdyimme Hal Scottin luonnonpuistossa. Tienvarren kyltti oli melko huomaamaton ja parkkialue moukkuinen ja heinikkoinen. Lammen rannalla ollut kalastuskylttikään luodinreikineen ei oikein houkutellut retkeilemään. Katselimme kuitenkin pikkaisen ympärillemme, koska eihän turhan takia sinne oltu ajettu.

Piut-paut kalastusluvalle?
Sirinää, suhinaa ja kuumaa ilman suopursun tuoksua.

Lammella näytti olevan kaksi tyyppiä veneessä, jonka erotin kaukana kaislikon takaa. Outo tunne vilahti mieleen: toivottavasti ei ole metsästysaika ja luulevat minua peuraksi tai joksikin... Ai niillä on onneksi onget. He huusivat, onko joku rannalla, ja huusin takaisin, että kyllä on ja hyvää päivänjatkoa vain.

Sitten piti kulkea palan matkaa metsätientapaista nähdäksemme, miltä muu ympäristö näyttää. Heinäsirkat sirittivät hienosti tahdissa, kuin pienen orkesterin kovaääninen esitys olisi ollut menossa. Ympärillä oleva maisema muistutti suomalaista rämettä. Männyt tosin olivat hieman erilaisia ja suopursun tilalla oli matalia palmunnäköisiä kasveja. Tämä on sellaista subtrooppista vyöhykettä.

Täytyypäs tarkistaa vastaisuuden varalta, jos metsissä haluaa liikkua, onko jokin metsästysaika menossa... Mutta huomenna kuitenkin taas laineille!

Linkkejä


Cocoa Beach http://www.cocoabeach.com/
Hal Scottin luonnonpuisto http://www.sjrwmd.com/recreationguide/halscott/index.html

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Floridan Disney World

Walt Disney ja Mikki Hiiri katsovat tulevaisuuteen.
Terveisiä appelsiiniosavaltiosta! Nyt ollaan siis lomalla nauttimassa Floridan lämmöstä ja Walt Disney Worldissakin ollaan käyty.

Disneyn maailma on valtavan kokoinen huvipuistoalue, oikeastaan kaupunki, Orlandon lähellä. Idean isällä, Walt Disneyllä, oli huikea visio, joka on toteutunut varmasti yli odotusten. Hänen tavoitteenaan oli luoda huvipuisto, jossa sekä aikuiset että lapset voisivat viettää hauskaa aikaa. Muita hänen mottojaaan ja ajatuksiaan olivat muun muassa (suurin piirtein näin): "yhdessäolo on erityisesti tiimityötä", "sen minkä teemme, voimme tehdä täydellisen hyvin", "edistys on tärkeää" ja "jos halutaan jotain valmiiksi, ei puhuta vaan ryhdytään tekemään". Ja Disney Worldissa todella on tehty asiat kunnolla.

Me valitsimme huvittelukohteiksi Magic Kingdomin (Taikakuningaskunnan) ja Animal Kingdomin (Eläinkuningaskunnan) monien ihmemaailmojen joukosta ja vietimme kummassakin päivän. Kulkeminen mukaan lukien kuljetukset parkkipaikalta oli erittäin hyvin järjestetty. Palvelu pelasi erinomaisesti, jonottaessakin oli puuhaa, siistiä oli joka puolella, härvelit, huvitukset, kaupat ja ravintolat oli viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu.

Taikaa ilmassa


Magic Kingdomissa oli härveleitä, tuttuja Disney-hahmoja, menopelejä, yllätyksiä... Siellä hauskinta poikien mielestä oli Tom Sawyerin linnakesaari pyssytorneineen ja Tomorrowlandin autorata. Äidin mielestä hauskaa oli Aku Ankan 4D-elokuva, jossa vettä suihkusi päälle ja jossa lennettiin lentävällä matolla. Myös toisessa esityksessä animaatiohahmojen kehittämä stand up -komiikka yleisössä olevista ihmisistä oli veikeää. Isi tykkäsi Pirates of Caribbean -merirosvoajelusta, jossa muun muassa Johnny Deppin näköinen merirosvohahmo lauleskeli ja rötösteli.

Ja nämä saaret olivat vain pieni osa Magic Kingdomia.
Entä kokonaisuus ja yksityiskohdat - mitä voisi tehdä paremmin? En tiedä. Esimerkiksi erään lentovempaimen jonotusalueen katukivetyksen joukossa siellä täällä oli korukiviä ja timanttijäljitelmiä, kun alueen teemana oli sekä merirosvot että autiomaa. Siinä oli lapsilla ihmeteltävää. Olivatko ne tipahtaneet merirosvoilta vai keneltä?

Kumpikin huvipuistoalue oli helposti hahmotettavissa niiden säteittäisen kaavan ansiosta. Keskuskohteesta tai -aukiosta lähti ikään kuin säteittäisesti reittejä huvipuiston eri osiin. Molemmissa puistoissa oli jokin helposti tunnistettava korkea kohde, jonka perusteella pystyi arvioimaan sijainnin tai etäisyyksiä. Magic Kingdomissa se oli kuuluisa Disney-linna, josta ammuttiin ilotulitteita vähän väliä ja joka loisti kuin timantti auringon laskettua. Animal Kingdomin korkein kohta oli Mount Everest -vuoren pikku jäljitelmä, johon liittyy yllätys...

Eläinmaailman yllätyksiä


Animal Kingdom koostui eläintarha- ja huvipuisto-kokonaisuuksista. Afrikan-safari oli jännä ajelu pikku viidakkojen ja savannien halki. Siellä näimme muun muassa norsuja juomassa, leijonan nukkumassa kalliolla ja kirahviäidin vartioiman kirahvitaaperon ihmettelemässä ohitse hiljaa ajavia maastoautoja. Pojat ympyröivät innolla tehtävävihkoihinsa, mitä eläimiä olivat nähneet.

Eläintarha vaikutti niin hyvältä kuin se voi vangituille eläimille olla. Ainakin gorillalapsi leikki iloisesti, ja tiikereillä näytti olevan paljon tilaa. Lisäksi kunkin eläimen asuinalueen reunoilla, joilla ihmismassat kulkivat ja kurkkivat, oli elinympäristöön sopivaa rakennelmaa. Tiikerin aitauksen reuna oli kuin pala Aasiaa, yhdet apinat keikkuivat ja hauskuuttivat katsojia intialaisen temppelinraunion katolla, ja afrikkalaisten eläinten kohdalla oli Afrikan visuaalista ympäristöä ja niin edelleen.

Sieltä tultiin alas - ja lujaa-aa-aa-aa...
Ihmislajin yksilöitä teko-Afrikassa.
Huvipuolen aikakonematka hämärään dinosaurusten aikaan oli jännä, paikoin ehkä liiankin, sillä ainakin kerran pojat peittivät korvat ja sulkivat silmät, kun tyrannosaurus rex lähestyi lähestymistään. Kiipeilyalueesta ja arkeologisesta kaivauksesta he taisivat dinopuolella pitää eniten, koska siellä pääsi vapaasti puuhaamaan.

Äidin ja isin ykkönen oli Mount Everestin lumimiesvuoristorata, johon liittyi tarina. Mutta ei siitä sen enempää, kokemuksen kuuluu olla yllätys sille, joka sinne ensimmäistä kertaa menee. Suosittelemme!

Aivan lopussa kävimme katsomassa 4D-elokuvan, jossa ötökät olivat päässeet valloilleen. Siinäkin on jännittäviä kohtia. Tuleeko tarantella päälle? Mistä tuo vesi roiskuu? Mitä nyt tapahtui, kun valot sammuivat ja savua tulee? Mutta ei hätää, amerikkalaiset ovat osanneet suunnitella jännityksen keston sopivaksi, joten pian kaikki on taas hyvin - ja voi nauraa.

Disney World ylitti omat odotukseni. Seuraavaksi matkaamme itärannikon Coco Beachille, rauhoitutaan hieman ja syödään sitruksia. Toivottavasti matkan varrella pääsee jossain luonnonpuistossa käymään.

Disney-linna yövaloissa, kuin sadusta. Taianomaista tunnelmaa! (Taisi olla tällainen visio: laitetaan linnaan jouluvalot - ei vaan sittenkin: peitetään koko linna pikku lampuilla, tadaa.)

Ai niin, tästä linkistä pääsee Walt Disney Worldin omille nettisivuille: https://disneyworld.disney.go.com/