sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Avaruudesta meren pohjaan

Kennedy Space Centerin raketteja ja palmuja.
"Kun maailma nyt katsoo avaruuteen, kuuhun ja kaukaisiin planeettoihin, me vannomme, ettemme tule näkemään siellä vihamielisten valloittajien lippuja vaan vapauden ja rauhan viestin", suunnilleen näin sanoi presidentti J.F. Kennedy Apollo-ohjelmaan liittyen. Hän julisti vuonna 1961, että amerikkalaisten tavoitteena on miehitetty Kuu-lento. Jos kerran venäläiset ehtivät ensin avaruuteen, niin mikseivät sitten amerikkalaiset ensin Kuuhun? Ja niin sitä mentiin useiden yritysten jälkeen.


Raketin ohjaamon ikkunoista näkyi kaunis Maa.
Tänään saimme rakettitietoutta Kennedyn avaruuskeskuksessa Cape Canaveralissa. Näimme kokonaisia avaruusraketteja, joista suurin oli yli kahden vapaudenpatsaan mittainen, lentokonemaisen Atlantis-avaruussukkulan, joka teki 33 edestakaista avaruusmatkaa, yhden Apollo-raketin kapselin, joka oli laskeutunut mereen, jalkapalloa pienemmän satelliitin, joka mittaili maapallon muotoa vuonna 1958, Kuusta otettuja kiviä, joista yhtä pääsi koskettamaan, ja kaksi avaruushärveleiden laukaisupaikkaa, joihin mentiin bussilla.

Mielestäni hienoa olivat myös lavastetut tilanteet lähtölaskennoista, joissa yleisö pääsi mukaan lähdön tunnelmaan, maailman median kameranräpseeseen, insinöörien jännitykseen ja siihen suureen harppaukseen ihmiskunnalle. Nämä simulaatiomaiset, dokumentti- tai elokuvanäytökset (en tiedä miten niitä kuvailisin) oli toteutettu varsin hyvin; amerikkalaisillahan on draamankaaren tajua, kuten tätä aiemmat huvipuistokokemuksemme ovat jo todistaneet.

Täysin palvellut sukkula on kotonaan.
Olimme ensin lennonjohtokomentokeskuksessa seuraamassa moottorien tsekkausta ja sitten itse sukkulassa, joka täristen lähti kohti avaruutta. Jälkimmäinen oli sellainen kevyt simulaattori, johon iso A ei kuitenkaan halunnut kyytiin, koska hän oli kuullut, miten oli käynyt ensimmäisille Kuuhun yrittäneille - ohjaamo syttyi tuleen ja se siitä.

Avaruuskeskuksessa pääsi yrittämään avaruussukkulalla laskeutumista ikään kuin tietokonepelimäisesti. Ja arvaapa mitä näimme myös? Jotain suomalaista, liittyy avaruuteen ja kännykkäpeleihin, lentämiseen... No tietenkin Angry Birdsit! Noilla vihaisilla linnuilla oli oma peliluola, jossa lapset pääsivät ritsoilla ampumaan lintuja possukyltteihin ja pelamaan avaruuspelejä. Tästä hyppäänkin asiasta toiseen.

Mars, meren syvänteisiin


Suomalaisten hitsareiden taidonnäyte Floridassa.
Nimittäin muutakin suomalaista osaamista olemme täällä nähneet. Satamassa oli Suomen Turuus tehty risteilijä nimeltä M/S Freedom of the Seas, suuri vaikuttavan näköinen alus. Tuollaista laivanrakennusosaamista ja avaruudentutkimusenergiaa kun kanavoitaisiin myös merientutkimukseen, niin voisi syntyä jotain uutta.

Milloinkahan joku vaikutusvaltainen sanoisi maapallon meristä jotain tällaista? "Kun maailma nyt kääntää katseensa valtameriin, tutkimattomiin syvänteisiin ja eliölajeihin, voimme vakuuttaa, että siellä ei resursseja ryöstetä loppuun vaan meren antia vaalien tutkimme sen mahdollisuuksia yhteistyössä." Ainakin sulavan Pohjoisnavan arktisella väylällä on jo kyttääjiä.

Itse asiassa Pohjoismaat voisivat yhdessä perustaa Norjan pohjoiskärkeen Hammerfestin seudulle merentutkimuskeskuksen, jonka tavoitteena olisi kalakantojen ja valaskantojen elvytys ja muiden arktisten eläin- ja kasvilajien suojelu, syvänmeren uusiutuvien energianlähteiden tutkimus (esim. kuumat purkaukset), öljytankkerituhojen ehkäisy, Pohjoisnavan tutkimus ja vedenkäytöstä ynnä muusta tiedottaminen.

Astronautista oktonautiksi?
Keskuksen yhteydessä olisi kaikille avoin meriteemapuisto, jossa pääsisi toki näkemään mereneläviä mutta ennen kaikkea kokeilemaan sukellusveneellä ohjausta, hyppäämään merikapselisimulaattorin kyytiin kohti Mariaanien hautaa, tapaamaan syvänmerensukeltajia, näkemään filmejä öljykatastrofien hoitamisesta, testailemaan sukelluskapselin robottikäsiä ja sen sellaista kiehtovaa.

Siitä vaan raumalaiset hitsarit sukellushärveleitä tekemään, meteorologit mukaan laskemaan ja koodarit sieltä tietokoneilta välillä merimission äärelle. Teatterilavastajat ja Lappset-leikkivälinejengi meripuistoa rakentamaan ja elokuvaväki draaman kaarta vääntämään. Kyllä se siitä.

Suomi nousuun, meret kuntoon, uusiutuvaa energiaa syvänteistä, ilmastonmuutos seis - kyllä sinne Marsiin ehditään sitten sen jälkeen.

Linkkejä

P.S. Huomenna kerran vielä ikuisen kesän rannalle ja sitten Buffalon myöhäissyksyyn tai talvenalkuun. Saapas nähdä onko lunta vastassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti