Cocoa Beach ja vähän rämettä

Huom. taaimmainen aalto nousee yli horisontin, arvioiden yli pari metriä.

Saatiin sitä mitä haettiin Cocoa Beachiltä eli hiekkarantaa ja vesipuuhaa - ja paljon päällekin. Rannalta löytyy lukematon määrä simpukoita, joita ollaan ehditty kerätä jo pussillinen. Ja ne aallot - voi sentään - niillä on hauska masusurffailla. En tiedä oikeaa termiä tuolle vesiurheilulajille, ehkä masulautailu voisi olla toinen kuvaava sana. Joka tapauksessa tuosta veikeästä hupailusta innostui koko porukka.

Näin masusurffataan: Ensin kahlataan vähintään vyötärön syvyiseen veteen ja varotaan vastaan tulevia aaltoja, mikä tarkoittaa sitä, että varpustetaan (noustaan varpaille) ja pidetään suu kiinni, ettei tulisi hörpättyä vettä. Sitten jäädään odottamaan seuraavaa suurta vaahtopäätä laudanpää rantaa kohti valmiina. Ja kun aalto lähestyy, hypätään laudan päälle mahalleen, jolloin aalto nostaa keikkujan aallonharjalle ja lujaa mennään, liuttaan pitkälle rantaa kohti ja seuraava aalto kuljettaa hiekalle asti. Hauskaa!

Rannalla viihtyy myös söpöjä pikku sirrejä, sellaisia rantasipin näköisiä, jotka kulkevat pareittain vesirajassa ruokaa kytäten. Lokit ottavat rennosti, eikä niistä ole ollut häiriötä. Tuuli sen sijaan on ollut melko navakkaa.

Hotellista näkee merelle itään ja länteen... Tässä auringonlasku.

Eilisiltana kävin ison A:n kanssa yönpimeällä rannalla keräämässä simpukoita ja katsomassa rapuja. Molemmilla oli otsalamput ja lisävalona kirkas taskulamppu. Kaksi rapua näimme. Pelokkaina ne juoksivat mereen piiloon. Muuta liikettä rannalla ei ollutkaan, tai oikeastaan yksi pussaava pari laiturin suunnalla. Sojotin heihin päin lampulla, jonka valovoima ei kuitenkaan riittänyt valaisemaan. Saivatpahan olla rauhassa. 

Kovia kuteja rämeellä?

Orlandon suunnalta kun ajelimme tänne Cocoa Beachille, pysähdyimme Hal Scottin luonnonpuistossa. Tienvarren kyltti oli melko huomaamaton ja parkkialue moukkuinen ja heinikkoinen. Lammen rannalla ollut kalastuskylttikään luodinreikineen ei oikein houkutellut retkeilemään. Katselimme kuitenkin pikkaisen ympärillemme, koska eihän turhan takia sinne oltu ajettu.

Piut-paut kalastusluvalle?

Sirinää, suhinaa ja kuumaa ilman suopursun tuoksua.

Lammella näytti olevan kaksi tyyppiä veneessä, jonka erotin kaukana kaislikon takaa. Outo tunne vilahti mieleen: toivottavasti ei ole metsästysaika ja luulevat minua peuraksi tai joksikin... Ai niillä on onneksi onget. He huusivat, onko joku rannalla, ja huusin takaisin, että kyllä on ja hyvää päivänjatkoa vain.

Sitten piti kulkea palan matkaa metsätientapaista nähdäksemme, miltä muu ympäristö näyttää. Heinäsirkat sirittivät hienosti tahdissa, kuin pienen orkesterin kovaääninen esitys olisi ollut menossa. Ympärillä oleva maisema muistutti suomalaista rämettä. Männyt tosin olivat hieman erilaisia ja suopursun tilalla oli matalia palmunnäköisiä kasveja. Tämä on sellaista subtrooppista vyöhykettä.

Täytyypäs tarkistaa vastaisuuden varalta, jos metsissä haluaa liikkua, onko jokin metsästysaika menossa... Mutta huomenna kuitenkin taas laineille!

Linkkejä

Cocoa Beach http://www.cocoabeach.com/
Hal Scottin luonnonpuisto http://www.sjrwmd.com/recreationguide/halscott/index.html