Taiteilua eri paikoissa

Kerron tässä yhden taidenäyttelyn avajaisista, erityisestä taidetuokiosta ja omista taiteiluistani kuvineen.

Suzien lintuihmiset

Sain kutsun tuttuni Suzie Molnarin taidenäyttelyn avajaisiin. Näyttelyn nimi Instinctual Kin eli Vaistonvaraista sukua viittasi keraamisten hahmojen alkukantaisiin tunnelmiin. Vaikka Suzie käsitteli yksinäisyyttä ja erillisyyttä muihin ihmisiin, hänen töissään oli silti satumaista taikaa ja haurauden kauneutta. Teoksissa oli samaa taituruutta ja saventajua kuin, mitä joskus muinoin näin Szentendren, unkarilaisen pikkukaupungin, gallerioissa. Suzien äiti on muuten kotoisin Unkarista, ja hän tietenkin tutustutti Suzien savenvalannan maailmaan tämän ollessa pieni.

Deep Seams eli Syvät juonteet -teoksen surullisia ihmisiä (1 000 dollaria).

Näyttelyssä oli yhteensä 16 teosta, jotka yhtä lukuun ottamatta on tehty tänä vuonna. Suziella on pitänyt kiirettä. Hän olisi mielellään tulossa joskus Suomeen, sillä hänen miehensä on kertonut vaihto-opiskeluajastaan Tampereella.

Bethin suunnitelma B

Naakka (vesiväri ja mustekynä)

Eilen minulla oli viimeinen taidetuokio Albright-Knox Art Galleryssä. Siitä muodostui varsin erikoinen, sillä ohjaavan taiteilijan, Beth Gemperleinin, yllätykseksi suurin osa ryhmästä oli tällä kertaa vammaisia. Onneksi hänellä oli varasuunnitelma erityisjoukkoa varten. Minut hän ohjasi toisenlaiseen hommaan, ja minä puolestani autoin alkuun erään toisen naisen, joka tuli myöhässä paikalle.

Sen verran opettajalla oli kiirettä ja pinna kireällä, että kun hän yhtäkkiä kävi katsomassa lyijykynähahmotelmaani linnusta, hän kumitti sen nokan. Hän huomasi tosin itsekin, ettei kumittamiseen ollut syytä, ja selitti, että näin suuren ryhmän ohjaaminen ilman luvattua avustajaa käy hermoille. Hän pyysi anteeksi ja lähti taas ohjaamaan iloista joukkoa. Jos se kumittaminen lievitti hänen stressiään, mikäs siinä.

Nuoret aikuiset riemuitsivat onnistumisistaan ja kiljahdellen poistuivat paikalta saatuaan työnsä valmiiksi. Minä vilkuilin kelloa ja yritin piirtää nopeasti. Myöhässä tullut nainen naureskeli piirtämälleen ravulleen, jonka jalka oli jumissa kivessä, sillä naisella itsellään oli jalka kipsissä. Minuakin huvitti se totuus, että itse tekemä kuvahan on aina omakuva. Olin valinnut mallikuvaksi naakkamaisen harmaan linnun, jolla oli terävä nokka.

En ehtinyt merkata lyijykynällä sulkien kohtia, joten vetelin sinnepäin mustekynällä, jolla en koskaan aiemmin ollut piirtänyt. Viime minuutilla sain piirroksen valmiiksi, mikä tuntui hyvältä myös opettajasta sattuneesta syystä. En tietenkään ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta tulipahan kuitenkin jotain valmista. Toivotin Bethin tervetulleeksi Suomeen, jos hän joskus harkitsee taidenäyttelyn pitämistä Euroopassa.

Tajunnanvirran huumoria

Maalaan keskeneräistä "eläinkolosseumia" veitsellä.

Tiistaina menen taas Buffalo Art Studiolle. Voi että, miten voi olla hauskaa! Kun antaa palaa ilman mitään sensuuria, niin mitä hassua tahansa voi syntyä. Äiti tosin toivotti viime kurssilla maalaamalleni pääkallolle, jonka näki täällä blogissa, hyvää matkaa jonnekin muualle, esimerkiksi hornantuuttiin. Saapa nähdä, mitä hän tuumii tekeillä olevasta "afrikkalaisesta eläinkolosseumista", joka minua naurattaa kovasti. Keskeneräinen taulu saa hymyn huulille myös opettajalleni Mary Ellen Bossertille, joka sanoi, että taulun ylevää auringonnousua katsoessa tulee kuuma. Joo, tosiaan, ehkä aurinkolasien takaa näyttäisi työ paremmalta.

Linkit

Suzie Molnar http://suziemolnar.com/home.html
Szentendre http://www.hungary-tourist-guide.com/szentendre.html JA http://www.iranyszentendre.hu/en/
Gallerie 1045 http://photographics2.com/store/
Beth Gemperlein http://beyondinwny.org/elizabeth-gemperlein/
Albright-Knox Art Gallery http://www.albrightknox.org/
Mary Ellen Bossert http://www.buffaloartsstudio.org/MaryEllenBossert.htm
Buffalo Art Studio http://buffaloartsstudio.org/

P.S. Kiitos vappubileiden järjestäjille! Tänään saimme oikeaa simaa ja munkkeja. Mahtavaa!