Jonkinlaista yhteiskunta- ja kulttuurianalyysia on kaivattu
minulta. Pitäisi kai olla politiikan tutkija tai jokin vastaava mutta
yritetään nyt ymmärtää omin eväin tätä maailmankolkkaa. Ensinnäkin
paljon on eroja mutta paljon myös samankaltaisuuksia Suomeen verrattuna.
Toiseksi Yhdysvallat on suuri maa, jonka sisällä jo itsessään on paljon
erilaisuutta. Ajatellaanpa vaikka Alaskaa ja Hawaijia.
Keskityn
kuitenkin vain tähän Buffalon-seutuun ja oletan, että ehkä jotkin asiat
voivat olla jossain määrin yleistettäviä New Yorkin osavaltiossa ja
koko maan tasolla. Teksti perustuu aivan
omiin käsityksiini ja vaikutelmiin, joten asiavirheitä ja karkeita
yksinkertaistuksia saa rauhassa penkoa. Toivottavasti amerikkalaiset
lukijat eivät pahoita mieltään, sillä se ei ole tarkoitus. Korjatkaa ja
kommentoikaa rohkeasti tyylilajia vaihtelevaa tekstiäni, joka ei
tunnelmaltaan ole iloinen ja avoimen ihmettelevä, kuten ehkä muutamat
muut kirjoitukseni. Ja sitten asiaan - ja varsin paljon sen viereenkin.
Historia kaikuu teoissa
Eurooppalaiset
löysivät Amerikan, valtasivat intiaanien maat, loivat amerikkalaista
identiteeettiä. Amerikkalaiset halusivat omistaa ja rikastua, etsivät
kultaa, orjuuttivat, säätivät vapauden, tekivät parempaa maailmaa,
ampuivat presidenttejään...
Yhä on elossa amerikkalainen
unelma - unelma vapaasti itse tehdystä paremmasta ja vauraasta elämästä.
- Ja miten tämä näkyy? Joidenkin ihmisten lievänä ylemmyyden tuntona,
eteenpäin menemisenä ilman taakse katsomista, myönteisenä ajatteluna,
uusien valintojen ja muutosten tekemisenä, oman omaisuuden suojelemisena
asein. Median kautta tulee lisävivahteita: demokratian levittäminen
ympäri maailman, poliitikkojen vapausretoriikka ja suurvallan
käskyvalta. - Tässä välissä on hyvä kiinnittää huomiota yleiskuvan
yksipuolisuuteen. Missä ovat mustat toimittajat? Miksei mediassa näy
hispanot eli espanjankielinen väestö?
Yhdysvalloilla on musta presidentti. Ja kohta varmasti odotetaan naista astuvaksi vallan huipulle.
Siellä
huipulla on sata turvamiestä ja niiden turva-turvamiestä. Siellä kuuluu
poliitikkojen huuto, maailmanmarkkinoiden humina ja mikrofonien suhina.
Kaukana alhaalla velloo 300 miljoonan hengen värikäs ihmismassa kuin
valtoimenaan oleva meri, jonka mainingeilla on omat sääntönsä, ja
jossain horisontissa karkeloi Kiina. Intiaan ehti joku hakku kädessään,
kultaa hakkaa hakkeri Venäjän patsastellessa peilin edessä. Yhdysvaltain
presidentti painaa päänsä tyynyyn ja toivoo hyvää unta ja vapaata
maailmaa - ja ettei putoaisi sängystä.
Kilpailukyky ennen lasta
Äitiysvapaata
ei välttämättä ole tai sitten se jää kuuteen viikkoon. Vaihtoehdot
voivat siis olla aika vähissä, jos ei ole säästöjä tai riittävästi
palkkaa ansaitsevaa puolisoa. Miten käy imetyksen, mihin lapsi hoitoon?
Ja kun lapsi kasvaa, mihin kouluun hän pääsee?
Lasten
koulunkäynnistä puhutaan akateemisena opiskeluna, jota yritetään
aloittaa jo neljävuotiailla. Viisivuotiailla alkaa niin sanottu eskari
ja kuusivuotiailla ensimmäinen luokka. Jos vanhemmilla on rahaa,
kouluista on varaa valita. Myös pienokaisen korkeakouluopiskeluun on
varakkailla parhaat mahdollisuudet. Lukuvuodessa saa menemään kymmeniä tuhansia dollareita.
Pari
kertaa vuodessa vedetään julkisen koulun puolella tasokokeet, joita
verrataan osavaltion sisällä ja vielä valtakunnallisesti toisiinsa. Jos
kaksi vuotta peräkkäin tulokset ovat huonot, opettajat voidaan
irtisanoa. Paineet ja kritiikki puolin ja toisin on kovaa. Paria
yläastetta ollaan kokonaan lopettamassa huonojen oppimistulosten,
kehittämistoimenpiteiden ja johtamisen takia. Näissä kouluissa kuitenkin
satutaan puhumaan 45 eri kieltä, ja niissä on paljon sotiakin kokeneita
lapsia. Ei siis ihme, että oppiminen on vaikeaa sotatraumojen takia.
Yksi
äiti saattaa toisen lapsensa tienvarteen koulubussia odottamaan ja
jättää vauvansa hoitajalle ennen töihin menoa. Bussi kerää lapsukaisia,
jotka eivät saa kävellä kouluun, jonka edessä on kyltti, jossa lukee,
ettei huumeita ja aseita pidä tuoda koulualueelle, jolla ei ole kunnon
leikkipihaa, jolle ei kuitenkaan mennä sateella, joka on liian märkää.
Äiti rientää töistä lounastauolla kotiin imettämään lastaan. Ja kun
äidinmaidonkorvikemainonta alkaa olla liian ylitsevyöryävää, hän menee
vauvamessuilla rinnat paljaina istumaan korvikekojun eteen imettämään ja
huutaa: "Ja missä on isyysvapaa?"
Pullopantti ja poliisi turvana
Sosiaaliturva - en tiedä,
mitä se täällä tarkoittaa, kun tuntuu, ettei sitä juuri ole. Monet
ihmiset keräävät viiden sentin kierrätyspulloja toisten ihmisten
roskiksista jätesäkkeihin ja ostoskärryihin. Ainakin kolme eri ihmistä
päivän aikana ohittaa talomme kärryinensä. Laitamme pullot yleensä
valmiiksi pussiin jalkakäytävän varrelle. "Täällä jokainen huolehtii
itse itsestään" on tyypillinen kommentti sosiaaliturva-aiheesta. Asia
vaivaa myös hieman poikia, jotka ovat pohtineet, eikö olisi parempi
antaa suoraa rahaa käteen. Mutta kun meille ovat monet sanoneet, ettei
pidä antaa rahaa, koska se menee huumeisiin. En tiedä. Edellispäivänä
yksi mies pyysi rahaa ruokaan...
Ja mielenterveysongelmat
näkyvät ja työllistävät poliisia. Poliiseja on koulutettu kohtaamaan
ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla
eli eivät ole ottaneet heille kuuluneita mielenterveyslääkkeitään. Kun
ihminen soittaa 911 ja valittaa, että mikroaaltouuni puhuu hänelle,
poliisi tietää, miten kuuluu toimia: uuni tai ihminen siirretään sivuun,
jotta päästää keskustelemaan aiheesta. Näissä teemoissa poliisin aika
kuluu. Kuka hoitaa sairaat?
Köyhyys etsii kontaktia
kaikkialla maailmalla, allapäin, päin, näin, anna, nanna, käteen. Ei
kättä spitaalisella, puolikkaita jalkoja Kuala Lumpurissa. Ruusut
käsissä Suomessa romaneilla ja syvä kumarrus,
Viipurissa lapsiparvi kiljuen karkkia pyytämässä, Pariisissa laittomia
maahanmuuttajia poliisien katseilta piilossa pienois-Eiffeleitä
käsissään, Buffalossa naisen kiitos yleisönosastolla, kun joku vei hänet
väkisin hoitoon psykoosin takia. Poliisi on kaikkien kontakti.
"Jokainen on oman onnensa kultaseppä - tai pullonhenki."
Heippa K,
VastaaPoistaOmien kokemusteni pohjalta olen kyllä hyvin pitkälti samaa mieltä. Varsinkin tuo sosiaaliturvan puute tuntuu ihan käsittämättömältä - ja se, ettei suuri osa ilmeisesti edes halua sitä.. Mutta ehkä se tuntuu siellä mahdottomalta ajatukselta alkaa yhtäkkiä maksaa muidenkin terveydenhoitopalveluista, kun on koko ikänsä huolehtinut vain omasta vakuutuksesta. Koulutuksesta en nyt jaksa edes alkaa paasata :)
Terkut opistolta! Ehkä tiedätkin että siellä on hakijoiden suhteen aika eri tilanne kuin viime syksynä.. Tulee aika vilkas lukuvuosi!
- Enkunope R (se nuorempi)
Kiitos terveisistä ja kommenteista. Hyvä että opiskelijoita ja tohinaa riittää.
PoistaTämä amerikkalainen tapa järjestää yhteiskuntaa on tosiaan pitkän historian tulos ja sikäli ihan ymmärrettävä. Mitenköhän kauan Suomi pystyy pitämään oman systeeminsä ja samalla lyhentämään velkaansa? Vaikeita asioita.
Toivottavasti tulee hyvähenkinen opiskelijaporukka teille.
K