Valkoisia hansikkaita ja pylväitä
Olimme saaneet kutsun kuulemaan tuttavani esitelmää Buffalon kansainvälisen instituutin (International Institute of Buffalo) toiminnasta. Meitä oli odottamassa herttainen, iäkäs nainen, joka heti alkoi esitellä meitä yhtä iäkkäille leideille. Ehdin noteerata aulan upean tapetin, jossa kultaisella pohjalla oli loisteliaan värikkäitä riikinkukkoja. Kun takit saatiin naulaan, oli vuorossa lisää esittelyjä. Klubin presidentti eli puheenjohtaja ja muutama muu leidi tervehti meitä valkoisin hansikkain. En tietenkään kysynyt miksi hanskat, mutta yksi leidejä nuorempi nainen kuiskasi minulle, etten taida yleensä pitää hanskoja. En tosiaan pudistin päätäni varovaiseksi vastaukseksi hymyn kera. (Hanska-arvoitus selviää jutun loppupuolella.)
Olin kyllä selvittänyt pukukoodin etukäteen mutta yllätyin silti, että suurimmalla osalla vanhoja leidejä oli melko samantyyliset jakkupuvut. Sellaisia ei Suomessa yleensä arkena näe. Nämä eivät olleet bisnestyylisiä vaan sellaisia kuin, hmm, Englannissa kuninkaallisilla voisi nähdä. En kai liioitellut?
Siirryimme yläkertaan, jossa tämän Yhdysvaltain historiallisten arvorakennusten rekisteriin kuuluvan rakennuksen upeus alkoi paljastua. Valkoisia pylväitä, seinämaalauksia, lyijylasi-ikkunoita, koristeellisia listoja... Tunnelmallinen näkymä puutarhaan, kuin Italiaan. Ja mikä kirjasto! Harmi, ettemme sinne asti päässeet, kun ihmiset kovasti halusivat esittäytyä ja alkoi olla jo esitelmän aika. Sitä oli tullut kuulemaan pari sataa jäsentä ja muutama kutsuvieras.
Vainoista vapauteen
Naapurini Eva Hasset kertoi johtamansa instituutin toiminnasta keskittyen pakolaisten kanssa tehtävään työhön. Buffaloon viime vuosina tulleista pakolaisista suurin osa on Irakista, Burmasta tai Bhutanista. He ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan yleensä vainon takia. He ovat työteliäitä ihmisiä, jotka todella haluavat aloittaa uuden elämän täällä vapauden maassa. Eva näytti kartan, jolle oli merkitty kaikki etniset ravintolat Buffalossa. Niitä oli paljon.
Maahanmuuttajat muokkaavat merkittävästi Buffaloa entistä parempaan suuntaan kovalla työllään. Eva muistutti, että Buffalon ovat perustaneet siirtolaiset ja aina tänne on tullut väkeä toisilta mantereilta. Evalla oli paljon asiaa, enkä saanut painettua muistiin kaikkea. Mieleeni tuli kuitenkin ajatus, ettei Suomessa tuoda esiin riittävästi maahanmuuton hyviä puolia ja sitä, että muualta tulleet ihmiset todella haluavat tehdä töitä.
Eva kertoi myös ihmiskaupasta, nykyajan orjuudesta, jonka kitkennässä instituutti yrittää tehdä parhaansa. Sillä on yhteistyötä muun muassa kaasumittareiden lukijoiden kanssa, sillä he näkevät kuukausittaisilla käynneillään, mitä perheissä on meneillään. Myös maatiloja pidetään silmällä, sillä siellä on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä.
Esitelmän jälkeen oli hetki aikaa vapaalle seurustelulle. Leidit olivat kiinnostuneet hyvästä kielitaidostamme ja halusivat tietää, missä olemme englantia oppineet ja mitä muita kieliä osaamme. Ja tietenkin sata kertaa tuli kerrottua samat asiat, miksi olemme Buffalossa, miten kauan olemme olleet ja olemmeko ehtineet matkustaa. Tarjoilija kulki hopeisine tarjottimineen, jolta nappasin valkoviinilasin.
Miellyttävää seurustelua
Klubin presidentti ohjasi esitelmöitsijän, kutsuvieraat ja muutamat klubin jäsenet yksityiseen ruokasaliinsa. Muut lounastivat suuressa salissa. Sali oli kaunis kuten jo tuossa vaiheessa oletinkin. Kattaus oli upea kristallilaiseen. Istumapaikat oli merkitty. Lähelläni istui entinen kuvaamataidon opettaja, kieltenopettaja, vieraanvarainen emäntäni ja tuttuni Eva.
Keskustelumme liikkuivat paljon ruokakulttuurissa, mutta myös taiteen harrastamisessa ja kielissä. Mieleen jäi kaksi juttua, jotka liittyivät kulttuurieroihin ja vieraaseen kieleen. Eräs aasialainen mies, muslimi, oli kertonut, ettei hän voi mennä syömään McDonaldsiin, koska siellä on porsaanlihaa. Hänelle oli sanottu, että kyllä hän voi sinne mennä. Mies oli viitannut sanaan hamburger, jossa "ham" siis suoraan käännettynä voidaan ymmärtää kinkkuna. Toinen vastaavanlainen tapaus oli, kun Burmasta kotoisin oleva ihminen katsoi amerikkalaista elokuvaa eikä löytänyt sanakirjasta käännnöstä sanalle Pepsi. Siinä näkyi suuri kuilu kahden erilaisen kulttuurin välillä.
Lounas sujui hyvin miellyttävässä seurassa. Tarjoilijoiden ajoitukset menivät myös nappiin. Alkuruuaksi saimme parsakaalikeittoa, pääruuaksi suuren lihapasteijan kastikkeen, porkkanoiden ja herneiden kera ja jälkiruuaksi jäätelömäisen puddingin keksin kera. Niistä tuli jotenkin Englanti mieleen.
Historia hanskassa
Klubin perusti 1890-luvulla Charlotte Mulligan tavoitteenaan tarjota (erityisesti naisille) ilmapiiriä, jossa kunkin lahjat voisivat kukoistaa, ja lisätä kiinnostusta koulutukseen, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Antaa tekojen kertoa, oli hänen mottonsa. Klubi on Yhdysvaltain toiseksi vanhin naisten klubi. Joitakin perinteitä pidetään vielä yllä. Esimerkiksi keskiviikkolounailla, jollaisella tänään siis olin, tilaisuuden järjestävä komitea klubin puheenjohtajan johdolla tervehtii vieraat valkoisin hansikkain.
Vuonna 1901 Pan-American näyttelyn aikana klubi vastaanotti monia kuuluisia ihmisiä heidän joukossaan presidentti Roosevelt. Vuonna 1905 klubilla oli 350 jäsentä, joille tarjottiin muun muassa yksityisiä tanssitunteja ja sulkapallotunteja. Kortinpeluu ja lukupiirit olivat myös suosittuja. Sotien aikana klubilaiset myivät paljon joukkovelkakirjoja, joilla he tukivat armeijan joukkoja, ja ompelivat kaikenlaista tarpeellista sairaaloihin.
Klubiin kutsutaan jäseneksi, eli jäseneksi tullaan klubilaisen suosituksen ja johtoryhmän päätöksen kautta. Klubi ottaa mielellään uusia jäseniä. Pääjoukko alkaa olla jo varsin iäkästä.
Mutta oli siis hieno käydä.
Linkkejä
Klubin nettisivut http://twentiethcenturyclubbuffalo.com/
Kansainvälinen instituutti http://www.iibuff.org/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti