Amissit kuin ennen vanhaan

Amissien hevoskärryjä kumittomin pyörin.

Tänään suomalaistaustainen ystävämme esitteli meille Gowandan seudun amissialueita reilun tunnin ajomatkan päässä Buffalosta. Suuria viljelysmaita, taidokkaita käsitöitä ja tietenkin hevoskärryjä nähtiin. Kuten yhdessä blogijutussa olen jo kirjoittanut, niin amisseilla ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Elämä on kuin "ennen vanhaan", niin kuin pojat asian ilmaisivat. Sellainen Pieni talo Preerialla -vaikutelma syntyi.

Pukukoodi ja oma kieli

Amissimiehet tunnistaa helposti lierihatusta ja naiset päähineestä. He eivät käytä nappeja vaatteissa, koska napit tuovat mieleen sotilaat. Amissit ovat pasifisteja, rauhaa rakastavia ihmisiä. Hevoskärryjen pyörissä ei ole kumeja, joten aikamoista täryyttämistä ajelu taitaa olla. Heillä on omat koulunsa, jota käydään vain kuusi vuotta. Opettajina on yhteisön fiksuimmat aikuiset, yleensä naimattomat naiset, joilla ei siis ole sen kummempaa opettajankoulutusta.

Amissit eivät pidä kameroista. Siksi en kuvannut ihmisiä.

On kyllä sitkeää porukkaa ja ystävällistä. Kävimme kolmessa amissien pitämässä kaupassa. Yhdestä ostettiin tilkkutyöpannunalusia ja vaahterasiirappia, toisesta puuleluja ja kolmannesta persikkapiirakka. Kaikissa kaupoissa oli todella hämärää, koska valoja ei ollut. Lelukauppa oli hauska. Siellä oli utelias pikku poika, joka kuunteli aksenttiani, kun kysyin saksaksi, puhuvatko he saksaa. Poika vastasi englanniksi, ettei ymmärtänyt, mitä sanoin, mutta vanha mies vieressä vastasi saksaksi kyllä. Sitten hän jatkoi toverilleen juttua erikoisella kielellä, josta lopulta ymmärsin vain hitusen. Taisi kieli olla jotain Sveitsin saksaa amerikan-englannin aksentilla.

Poikien pohdintoja ja amissilasten elämää

Pojat pääsivät ihmettelemään hevoskärryjä läheltä. Heitä mietitytti, miksi kaksi pientä tyttöä söpöine hattuineen pesi kärryä. Amissilapset oppivat työnteon varhain. Yksinkertaisuus, epäitsekkyys, muuttumattomuus, nöyryys, ruumiillinen uurastus - siinä amisseille tärkeitä arvoja. Vapaus olisi liian individualistinen ja mahdollisesti pröystäilevä arvo heille.

Pojat pohtivat, miksei amisseilla voi olla sähköä, eikä televisiota. Eikö se elämä ole tylsää? Yritin selittää, että he pitävät sähköjuttuja hömpötyksenä ja että heillä on varmasti paljon tarinoita kerrottavana toisilleen ja niitä hauskoja, puisia älypelejä ratkottavana. Mutta tuo voi olla liian romanttinen kuva. Amissilapsen elämä voi olla aika raskasta, jos ei ole riittävästi tilaisuuksia leikkiin työnteon lomassa.

Mistä amissit tulevat ja minne menevät?

Amissien historia ulottuu 1500-luvulle Sveitsiin. He alkoivat tulkita Raamattua hyvin ankarasti kasteasiasoissa, minkä takia muut suuntaukset hermostuivat. Heitä alettiin vainota. 1700-luvulla amisseja lähti Amerikkaan, jonne he perustuvat uudet yhdyskuntansa. Heitä on Yhdysvalloissa noin 240 000. Amisseilla ei ole mitään vakuutuksia, ei sairausvakuutuksia, ei lääkärintarkastuksia, ei synnytyssairaaloita, ei sosiaaliavustuksia, ei asepalvelusta. Mutta veroja he maksavat.

He eivät ole menossa minnekään. Mikään ei saa muuttua. Kaikki pitää tehdä niin, kuin aina on tehty. Mutta kyllä siellä jotain joustoja tapahtuu. Yksi porukka sai työtilauksen rakennusmaalla kaukana omalta seudultaan. He matkasivat töihin tietenkin hevoskärryillä mutta työpäivän aikana hyppäsivät tutun auton kyytiin, kun tarvitsivat työkaluja kaupasta. Sitten taas illalla kotiin hevoskärryin. Aggregaatteja viritellään niin, että saadaan lautaa sahattua paremmin sähkön avulla.

Kotiseudulta ei kuitenkaan muuteta pois, eikä omaa ryhmää jätetä.

Linkkejä

Amisseista suomeksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Amissit
Aikaisempi amisseja sivuava blogijuttu http://vuosibuffalossa.blogspot.com/2013/11/kirkkoja-joka-kulmassa.html