Miten kulttuurisia piirteitä yhdistämällä voidaan parantaa oppimista? Tämä oli paneelin teema. Hyviä vastauksia saatiin. Joanne muistutti, että tällä hetkellä värillisiä ihmisiä on Yhdysvalloissa enemmän kuin valkoisia. Viimeistään tämän tosiasian pitäisi kannustaa opettajia ottamaan selvää kulttuurisista piirteistä.
Ennen kuin menen panelistien kommentteihin, kerron hieman Buffalosta ja sen kouluista. Buffalon asukkaista noin puolet on valkoisia, 36 prosenttia tummia, 8 prosenttia hispaanoja, 2 prosenttia aasialaisia, alle 1 prosentti intiaaneja ja loput muita. Kaupungin läpi kulkevan pääkadun voi nähdä myös rajana valkoisten ja tummien välillä. Valkoisia asuu enemmistönä länsi- ja tummia itäpuolella.
Koulupaikat arvotaan, joten lapsi ei välttämättä mene lähikouluun. Taustalla on ajatus siitä, että eri taustoista olevat ihmiset voisivat käydä samaa koulua. Käytännössä tilanne on kuitenkin mennyt siihen, että lapset jonottavat ja vaihtavat niin sanotusti entistä parempiin kouluihin arpaonnen suosiessa. Kouluissa oppilaiden kulttuuritaustat voivat siis olla hyvin erilaisia, he voivat puhua eri kieliä ja he tulevat erilaisista sosio-ekonomisista taustoista. Opettajiin kohdistetaan kohtuuttomia paineita, mitatut oppimistulokset ovat heikkoja ja media kertoo kouluista negatiiviseen sävyyn.
Koulu on turvapaikka
Afrikan-amerikkalaiseen historiaan perehtynyt Eva korosti, että jokainen lapsi on kykenevä oppimaan. Koulun pitää tarjota lämmin ja turvallinen ilmapiiri, sillä lapsen koti ei sellaista välttämättä tarjoa. Kotona voi olla kaaos ja väkivaltaa. Hän kertoi esimerkin, kun yksi hänen oppilaistaan oli löydetty murhattuna puistosta. Seuraavana päivänä lapset tulivat itkien kouluun, jossa he saivat surra, kysyä tapahtuneesta ja kirjoittaa ajatuksistaan ja tunteistaan omaan tahtiinsa.
Jevon kannusti opettajia tutustumaan oppilaidensa elinympäristöön tekemällä siellä kävelyjä, vaikka heitä pelottaisikin. Opettaja voisi kutsua joitakin lasten vanhempia mukaan. Koko porukka voisi tutustua alueen historiaan, rakennusten historiaan ja oppia alueesta, jossa lapsetkin elävät. Jotta opettaja voisi ymmärtää oppilaitaan, hänen on tiedettävä, mistä he tulevat.
Mikä lasta kiinnostaa?
Jevon kantoi huolta tummista pojista, joita on eniten koulupudokkaina.On tärkeää keksiä keinoja, miten heidät saadaan pysymään koulussa. Se voi olla pienestä kiinni, ja siksi opettajan pitää kuunnella oppilaitaan ja ottaa selvää, mikä heitä kiinnostaa ja millaista heidän elämänsä on.
Kun Jevon itse opettajana ollessaan sai tietää, että yksi hänen oppilaistaan, jota ei koulu kiinnostanut, teki mielellään suuria palapelejä, hän hankki heti sellaisen kouluun poikaa varten. Poika rauhoittui pelin äärellä, ja silloin Jevonille oli tilaisuus tutustua poikaan. Hän kysyi, mitä tämä tekee kotona vanhempien kanssa, mistä televisio-ohjelmista pitää jne. Heidän välille syntyi side, koska opettaja oli aidosti kiinnostunut oppilaasta.
Eva kertoi myös miten hän opettajana ollessaan sai tummat pojat käymään koulua. Hän tarjosi heille sellaista, josta he pitivät: nyrkkeilyä. Hän lupasi näyttää aina kaksi Muhammed Alin ottelua, kun pojat tulisivat kouluun. Se toimi. Pikku hiljaa Eva saattoi näyttää pojille myös muita Alin videoita. Kun Ali oli tanssiaisissa ja mitä ruokaa siellä syötiin ja niin edelleen. Hän sai pojat kiinnostumaan kulttuurisista asioista ja käymään koulua.
Stereotypioista merkityksellisyyteen
Joanne kertoi omista koulumuistoistaan, kun hän kuuli ensimmäistä kertaa elämässään, että tummaihoiset ovat olleet orjina. Koska hän itse on tumma, hän tunsi suurta häpeää ja kärsi omaan kulttuuriinsa liitetyistä kielteisistä asioista. Myöhemmin Joanne kuitenkin alkoi kiinnostua eri kulttuureista ja niiden rikkaudesta, ja niistä asioista hän edelleen opettaa.
Venäläistaustainen Vladimir kertoi, että jokainen on oman kulttuurisen kuplansa sisällä. Hän korosti oppilaiden ja opettajan keskinäistä dialogia, jotta kulttuuristereotypioiden pinnalta päästäisiin syvemmälle merkityksellisiin kerroksiin. Hänen teesinsä oli: monikulttuurisesta opetuksesta kulttuurienväliseen opetukseen.
Jevonin mielestä aikuisista ihmisistä - kuten lasten vanhemmista puhuttaessa - on vaikeaa muuttaa ihmisen uskomuksia mutta ainakin voi yrittää kehittää toisen empatiakykyä.
Tulipa mieleen...
Miten vähän suomalaiset tuntevatkaan omia juuriaan tai alkuperäiskansansa saamelaisten kulttuuria? Aika vähän ilmeisesti. Sen todisti taannoinen Ylessä käyty keskustelu Poutiaisen lapinpuvun valinnasta. Omilta kouluajoilta muistan juuri tuon puvun, poronhoidon, taikarummun ja sen, että Oula joikaa. Entäpä romanit, suomenruotsalaiset, inkeriläiset jne? Ja moniko muistaa, että opettajat olisivat olleet kiinnostuneita tuntemaan oppilaita persoonina? Hmm. Toivottavasti asiat ovat nykyään paremmin kuin ennen. Terveisiä Suomeen!
Linkkejä
Konferenssi http://schoolofeducation.buffalostate.edu/events/world-without-borders-embracing-cultural-differences-conference
Väestön koostumus http://www.city-data.com/races/races-Buffalo-New-York.html
Julkiset koulut http://www.buffaloschools.org/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti