keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Neufeldin kasvatusajatuksia

Tänään olin kuuntelemassa Lori Abramowitzin luentoa Gordon Neufeldin tottelemiseen liittyvistä kasvatusajatuksista. (Muuten, jotain kummallista tapahtui tilaisuuden päätyttyä, eikä se liity tähän varsinaiseen aiheeseen. Mutta voit lukea siitä jutun lopusta.)

Rakasta, huolehdi ja johda


Gordon Neufeld on vancouverilainen psykologi, jolla on 40 vuoden kokemus lasten ja nuorten kehityksen sekä vanhemmuuden tutkimisesta. Neufeld on luonut vuosien saatossa vahvasti psykologiasta kumpuavan kehitysteoreettisen mallin, joka perustuu kehitysvaiheisiin ja hyödyntää kiintymyssuhdeteoriaa ja neurologista tutkimusta sekä kokemusperäistä käytännön kasvatustyötä ja reflektiota. Tänään raapaisimme vain pintaa, mutta luento tarjosi mielestäni virkistäviä näkökulmia lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

Neufeld pitää aikuisen ja lapsen suhteen perustana lapsen kiintymystä ja kiinnittymistä hänestä vastuussa olevaan aikuiseen. Lapsen kehitykseen kuuluu tiettyjä perustavaa laatua olevia juuria, joista ensimmäinen on tunteet. Muita juuria ovat yhteenkuuluvuus ja lojaalisuus, samanlaisuus, merkityksellisyys, rakkaus ja itsensä tunnetuksi kokeminen. Nämä juuret kehittyvät eri aikaan ja näkyvät eri ikävaiheissa. Samanlaisuutta koetaan esimerkiksi leikkitovereiden kanssa.

Neufeld käsittelee paljon vaistoja. Esimerkiksi hyvin hoitajaansa kiintyneeseen lapseen voidaan liittää seuraavia kuvauksia: hän kuuntelee, ottaa mallia, on lojaali, jakaa salaisuuksia, haluaa miellyttää, osallistuu, hakee lohtua jne. Neufeld jakaa kasvattamiseen liittyvät voimat kiintymysvoimaan ja väkinäiseen voimankäyttöön (omaa käännöstäni.) Kiintymysvoima on lapsesta huolehtimisen voimaa. Väkinäisessä voimankäytössä on kyse lapsen periksi antamisesta, mikä vahingoittaa lapsen arvokkuuden tunnetta.

Neufeldin mukaan rangaistukset, jäähypenkki, kolmeen laskeminen ja vastaavat käytännöt kiristävät lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutussuhdetta ja aiheuttavat nimenomaan kurinpito-ongelmia. Aikuisella on oltava alfavaistot, joilla tarkoitetaan mm. vastuullisuutta, lapsesta huolehtimista, ohjaamista, käskyjen antamista ja päätöksentekoa. Riippuvaisuusvaistoihin kuuluu luottamus siihen, että pidetään huolta, sekä mm. totteleminen, seuraaminen ja sopeutuminen. Jos lapsi toimii alfavaistojen mukaan ja aikuinen ei, lapsi joutuu tekemään päätöksiä, joihin hän ei kykene.

Ennen kuin voi puuttua käytökseen, pitää hoitaa suhde kuntoon. Päivärytmi, rituaalit ja esimerkin ja mallin näyttäminen auttavat. Aikuisen pitää hyväksyä, että hän oikeasti tekee niin, mikä on lapselle hyväksi, ja pitää hänet pois ongelmista. Aikuisen tulee ruokkia lapsen halua olla hyvä. Aikuisen on tunnistettava lapsen kykyjen rajallisuus. Jos jokin menee pieleen jomman kumman käytöksessä, tapahtuma pitää selittää rehellisesti. "Äiti turhautui ja suuttui ja toimi niin kuin ei olisi halunnut." "Nyt sinä olet vihainen. Se on ok. Sinua suututtaa, kun... Mutta et voi...." Lapselle tulee antaa tilaa suuttua. Suuttumus muuttuu pian kyyneleiksi eli surullisuudeksi.

Tunteet on tarkoitettu liikkumaan. Vihan hetkellä on tärkeää, että samaan aikaan myös rakkaus tulee rinnalle. Kun rakkaus on läsnä teon hetkellä, teko on lähellä oikeaa.

"Anna juuret, ja he kurkottavat taivaita", Gordon Neufeld. (Vapaa suomennos omani.)

Lorin mielestä nyky-yhteiskunnassa moni vanhempi yrittää ajatella lapsen parasta ja kysyä tältä, onko hän valmis tekemään/lähtemään nyt vai myöhemmin samalla antaen lapselle päätösvallan. Toisaalta yritetään soveltaa jäähypenkkikikkoja, joiden sijaan voisi keskittyä rutiinien muodostamiseen ja esimerkin antamiseen siten, että lapselle muodostuu halu tehdä asioita niin, kuin toivotaan. Koskaan ei ole myöhäistä alkaa luoda lapseen hyvää suhdetta.

Kun olin lähdössä


Kävelin hakemaan pyörääni päiväkodin nurkan takaa, jossa on roskiksia. Oli jo pimeää, ja tervehdin roskiksilla olevaa miestä, joka samantien hyppäsi ainakin metrin ilmaan. Pyysin anteeksi, että säikäytin, ja sanoin, että haen pyöräni takapihalta. Mies vaikutti heti huojentuneelta, vaikka sanoi todella säikähtäneensä. Sanoin, ettei ollut tarkoitus. Mies totesi, että hän olikin ikkunasta nähnyt, kun toin pyörän pihaan. Ennen kuin hän meni takaisin sisälle minun availlessa lukkoa, hän sanoi luulleensa, että joku ampuu hänet siihen paikkaan. Menin aika sanattomaksi. Iso mies ajatteli sellaista. Millaisessa ympäristössä hän on kasvanut? Pitäisikö minun pelätä myös? Poljin lujaa kotiin rankkasateessa. Näin vain yhden pyöräilijän. Autojakin liikkui vähän.

Linkkejä


Abramowitz http://www.helpingkidsgrow.info/
Neufeld http://neufeldinstitute.com/ 

Jutussa olleet suomenkieliset termit otan vastuulleni. Yritin parhaani käännöstyössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti