Lumesta ja kodittomuudesta

Joku tilasi auran, joka hoiti tietenkin vain tilaajan talon edustajan.

Pojat kunnostivat kävelytien.

Pojat saivat aamupäivällä lapioida ja kolailla ahkerasti, kun lumiaura meni neljä kertaa talomme ohi. Lunta lensi kaaressa joka kerta jalkakäytävälle, mutta pojista se oli hauskaa. Yksi tuttu ohikulkija kommentoikin, että tämä jalkakäytävä ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, kun pojat olivat saamassa urakkaansa valmiiksi. Totta hänen kehunsa varmasti olikin, sillä yleensä ihmiset pääsevät kolaamaan oman talonsa jalkakäytävät töistä päästyään. Pojat olivat itsekin tyytyväisiä lopputulokseen ja totesivat tehneensä parempaa jälkeä kuin aura.

Nyt keli on plussan puolella, ja viikonloppuna taitaa kaikki lumet sulaa. Harmi. Toisaalta se voi olla pullonkerääjien onni, sillä he pääsevät paremmin kulkemaan kärryinensä kuin nyt suolaisessa loskassa. Eräs kärryä työntävä vanha mies kulki tietämme ennen, kuin aura oli käynyt. Hän keräsi ihmisten pois laittamia tavaroita roskisten vierestä. Samalla hän jaksoi lapioida joidenkin talojen kohdalta kulkureitin portaille ja lisäksi vielä poistaa lumet portailta. Olikohan se kiitos siitä, että noista taloista hän oli saanut paljon apua? En tiedä. Meidän talomme kohdalta hän ei ottanut pullopussia ehkä siksi, että lapset olivat pihalla. Kun olimme jo sisällä, seuraava pullonkerääjä otti pussin kyytiinsä.

Oikeaa tukea oikeaan aikaan

En tiedä, mitä Buffalossa on tehty kodittomien tilanteen kohentamiseksi. Facebookissa näin vinkin, että Lontoossa oli annettu parille kymmenelle kadulle elävälle kolme tonnia, kun he suunnittelivat ensin, miten he rahansa aikovat käyttää. Monet käyttivät rahaa säästeliäästi ja järkevästi ja pystyivät muuttamaan asuntolaan. He näkivät tulevaisuuden valoisana ja pyrkivät elämässään eteenpäin. Vain yksi oli myynyt rahoillaan ostamansa tavarat saadakseen huumeita. Rahanjakoprojekti arvioitiin hyvin tehokkaaksi tavaksi auttaa ihmisiä. Olennaista oli, että ihmisiä lähestyttiin henkilökohtaisesti.

Edelleenkin jaksan pahoittaa mieleni buffalolaisten ihmisten kodittomuudesta. Toivottavasti he saivat kovilla pakkasilla jonkin suojan. Kaupungin nettisivuilla oli lista eri paikoista, jonne ihmiset voivat mennä lämmittelemään. Ehkä tieto saavutti oikeat ihmiset...

Poikien lumilinna.

Mutta tämä on pakko kertoa. Luin yksi päivä lehdestä eräästä perheettömästä buffalolaisesta miesopettajasta (aikoinaan sotakentilläkin palvellut), että hän käy vapaa-aikanaan pitämässä vauvoja sylissään sairaalassa. Hän siis keinuttelee vauvoja, kun hoitajilla on kädet täynnä töitä ja vauvojen vanhemmat ovat töissä. Hoitajat kiittelivät jutussa, miten mies aina omalla rauhallisuudellaan saa vauvat nukahtamaan turvallisesti. Ihmeellistä!

Linkki

Lontoon projektista http://www.jrf.org.uk/sites/files/jrf/supporting-rough-sleepers-full.pdf