tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vaahterasiirappia ja Star Warsia

Pääsimme viikonloppuna tutustumaan vaahterasiirapin syntyyn. Miehen työkaverilla on sukulaisten kanssa maatila, joka on tunnin ajomatkan päässä Buffalon kaupungista. Hän näytti meille vaahterapuumetsänsä ja selitti koko siirapintekoprosessin. Näin se lyhyesti menee.

Mahlaa valutetaan tietyistä vaahterapuista, sokerivaahteroista (sugar maple). (Vaahterapuulajeja muuten on pari sataa.) Satokausi vaihtelee, mutta yleensä se on noin kolmisen kuukautta. Mahlan valutus alkoi tänä vuonna tammikuussa ja alkaa nyt olla lopuillaan. Satokautta voi mielestäni verrata koivun mahla-aikaan Suomessa.


Vaahteraan porataan viiden sentin reikä, johon laitetaan muoviputki. Mahlan valumista tehostetaan imemällä sitä pumpun avulla. Valkoinen putki on vakuumi. Sinistä putkea pitkin mahla juoksee pumppuaseman tankkiin (alakuvassa alin suuri tankki). Joka vuosi puuhun porataan uusia reikiä, sillä puu pyrkii paikkaamaan reiän samalla tavoin, kuin ihmisen iho haavan. Jossain vaiheessa vaahterafarmarit suunnittelivat laittavansa aspiriininpalasen reikään, jottei puu saisi sitä umpeen, mutta viranomaiset kielsivät - onneksi.


Valutetun mahlan keitto siirapiksi tulee aloittaa vuorokauden sisällä. Mahla siirretään suureen terässäiliöön, jonka alla poltetaan puuta aivan kuin valtavassa leivinuunissa. Haihtuva vesi höyryää piipuista ja osa tulee ulos letkun kautta. Siirappialtaista otetaan näytteitä ja arvioidaan tuotteen värin perusteella, millaista siirappia on tulossa. Tummuusasteet voivat vaihdella. Altaiden reunoille saostuu muun muassa kaliumia ja magnesiumia, jotka eivät siis jää siirappiin.


Tilalla on noin seitsemän tuhatta vaahterapuuta, josta kustakin saa satokauden aikana noin 100 litraa mahlaa, josta saa kaksi litraa siirappia. Osa siirapista myydään tukulle hintaan 10 euroa per litra ja pieni osa itse suoraan markkinoilla. Litra valmista vaahterasiirappia maksaa kaupassa noin 20 euroa. Kaikkinensa metsä tuottaa vuosittain siis ihan kivasti.

Millaistahan koivusiirappia Suomessa voisi tehdä? Kerroin maatilan rouvalle suomalaisesta xylitolpurkasta. Se on vieras asia täälläpäin maailmaan. Harmi, ettemme hoksanneet sitä viedä tuliaisiksi. Sen sijaan veimme Tatu and Patu in Finland -kirjan perheen pojille ja yhden viinipullon isäntäväelle.

Pikku A ja iso A olivat muuten haltioissaan saadessaan hetken leikkiä maatilan poikien 80-lukulaisilla Star Wars -leluilla. Ne olivat kaiketi keräilyharvinaisuuksia ja todella isoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti