Mitä nainen duunaa?

On herännyt kysymyksiä, mitä se nainen siellä tekee, kun lapset ovat hoidossa ja mies töissä. Eikös hän opinnotkin saanut tehtyä jo kesällä? Juu, kyllä sai. Ne hän teki huvikseen. Sitten tuli vieraita, ja käytiin lomamatkoilla. Kunnes tapahtui jotain käänteentekevää...

Hän creaa sivui

Tarttis tehdä jotain! Ja niinpä hän alkoi lokakuussa kirjoittaa kirjaa. Ihan totta. Hän ajatteli , että nyt tai ei koskaan. Ilman mitään sensuuria antaa palaa. Ainakin hän yrittää kovasti. Tavoite on 20 sivua kuussa toukokuun loppuun asti. Nyt hän on 20 sivua tavoitteestaan jäljessä, mutta tekstiä silti syntyy.

Kriitikko hänen sisällään silti heräsi 60:nnen sivun kohdalla, kun hänen tuli luettua, minkälaista tuotosta oli syntynyt. Aikamoista, hmm, no jaa... Sisäisen kriitikon sysäsi (ehkä onneksi?) syrjään luova hulluttelija, joka sanoi, että keskeneräistä ei saa arvostella. Sitä paitsi eihän sitä koskaan tarvitse julkaista. Kriitikko oikaisee, että sitä ei kukaan halua julkaista. Oli miten oli. Lopussa voi sanoa, että tulipahan tehtyä.

Hän inspiroi tauluu

Hiljaa jotain tulee... (Kuva Rob Lynch, rajaus nainen)

Siitä innostuneena luova hulluttelija keksi, että pitää myös maalata oikea taulu, ei mitään suttuja paperille vaan kunnon taulupohjalle. Niinpä hän inspiroitui ja lähti Buffalo Art Studioon Rob Lynchin akryylimaalauskurssille improvisoimaan. Toinen kerta oli tänään. Ja hän maalaa pääkalloa. Ai, hurja. Aviomies sanoi, ettei hän mitään kalloja seinille halua, ja mistä nuo ideat kumpuavat.

Idea kuin idea. Lopussa voi sanoa, että tulipahan tehtyä. Taiteilija-opettaja oli kyllä ihan innoissaan tämän naisen lihaisasta anatomiatutkielmakehitelmästä ja nappasi oheisen valokuvan. Muut maalasivat valokuvasta taloa, kissaa, omakuvaa, ruusuja, maisemaa... hienoja realistisia kuvia. Noh, tämä nainen on valmiista kuvista vapaa. Sisäinen kriitikkokin sanoo, että maalatkoon mitä huvittaa.

Kriitikko kuitenkin ihmettelee, miksei hän tajunnut aikaisemmin aloittaa näitä juttujansa. Olisi ehtinyt tehdä jo vaikka mitä ja nauraa itsellensä monet monituiset kerrat. Mutta ei omenakaan hoputtamalla kypsy, sanoo nainen. Nyt odotellaan, milloin omenat putoavat ja miten niille käy. On se jännää, hehkuttaa sisäinen luova hulluttelija.

Linkkejä

Taidestudiossa on muuten hienoja näyttelyitä menossa, katso tästä http://buffaloartsstudio.org/
Taiteilija Rob Lynchin kotisivuilla on nähtävää, katso http://welcometosound.virb.com/ ja valitse esim. Available Works ja siitä Portraits eli potretit

Super Bowlia ja miljoonayleisöä

Aika iso osa Amerikkaa on tätä amerikkalaisen jalkapallon finaalia odottanut. Ainakin peliä on hehkutettu viikkotolkulla, ja pelitapahtuman ympärillä pyörii valtava bisnes. Äkkiseltään laskien pelkillä tv-mainostuloilla tulee satoja miljoonia dollareita, kun yksi puolen minuutin mainos maksaa neljä miljoonaa.

Joukkueiden arvot liikkuvat 900 miljoonan tienoilla. Parhaimmat pelaajat tienaavat 20 miljoonaa kaudessa. Heidän naamansa näkyvät myös pelitaukojen mainoksissa, milloin missäkin yhteydessä. Mutta nyt ei pelata rahasta. Nyt on kyseessä kunnia ja historian lehdille pääsy.

Vastakkain ovat Seattle Seahawks ja Denver Broncos. Kauden kovin hyökkäys ja kovin puolustus. Jännä peli, muttei kuitenkaan. Näyttää nimittäin siltä, että peli päätttyy merihaukkojen murskavoittoon. On ne nopeita. Pärjäisivät satasen matkalla hyvin ja varmasti rikkoisivat Suomen-ennätyksen. Ja on ne isoja. Kovan, vain tosi kovan harjoittelun tulosta.

Päätän olla hevosten eli broncosin puolella, koska he juoksivat estradille kauniin, valkoisen hevosen perässä. Myöhemmin tosin huomaan, että toinen joukkue on tuonut kalasääsken mukanaan. Aikamoista showta. Ilotulituksia, konsertti puoliajalla, armeijan läsnäoloa...

Armeija käyttää tehokkaasti hyväkseen kaikki pelin tauot. Ennen peliä kerrataan perustuslakia. Yhdysvaltain ykkösrouvat kertovat, miten tärkeää on, että jotkut perheineen uhrautuvat maan puolesta ja vartioivat kansakunnan etuja ja kunniaa maailman eri kolkissa. Tusinan verran helikoptereita lentää areenan yli. Afganistanissa olevat joukot seuraavat peliä. Lähetetään terveisiä perheelle kotimaahan.

Ehkä joku näistä Buffalo State Collegen amerikkalaisen jalkapallon pelaajista on joskus lajin huipulla.

Pallokentällä törmäillään, mutta kenellekään ei onneksi ole käynyt pahasti. Pari tyyppiä lutkuttaa hammassuojaansa kuin tuttia. Hassun näköistä. Miehet heittäytyvät kasoihin ja välillä taputtelevat toisiaan takalistoon.

Vähän harmittaa pelinrakentaja Manningin puolesta. Miehellä täytyy olla kovat paineet. Peli on 43 - 8. Pahalta näyttää. Mutta ei peli hyvin alkanut. Hevoset tekivät oman maalin heti alkuun. Merihaukat väistelevät ja näyttävät ketteriltä. Hevoset jäävät odottamaan taklausta eivätkä onnistu kuvioissaan.

Tunnin mittainen peli venyy helposti kolmeen tuntiin taukoineen ja mainoskatkoineen. Välillä tulee pelottavia mainoksia, joiden aikana pojat ovat pitäneet silmät kiinni. Elokuvamainoksissa ammutaan käsiaseilla, vampyyrit hilluvat kauloilla, kiilusilmäiset robotin muuttuvat tykeiksi ja muuta sellaista. Näköjään Disneyn muppeteiltakin on tulossa elokuva, kun ovat ryhtyneet sponsoreiksi.

Ja asiasta kolmanteen: tänään on myös murmelin päivä eli groundhog day, jolloin katsotaan, jatkuuko sää vielä talvisena vai alkaako kevät. Mistään ei olla vielä raportoitu, onko murmeli herännyt talviuniltaan. Ehkei se ole niin tärkeää kuin tämä peli, joka päättyi nyt. Paperisilppu peittää areenan. Itkeviä ja iloitsevia kasvoja. Kameroita joka puolella. Turva- ja järjestysmiehiä ei näköjään tarvita, vaikka kenttä on täynnä väkeä. Ja mainoskatko.

Linkki

Super bowlista eli amerikkalaisen jalkapallon finaalista http://www.nfl.com/superbowl/48 

Marimekkoa ja Suomi-mainosta

Marimekon paitoja, tyynyjä, sateenvarjoja, kankaita jne. suomalaisten kokoelmista.

(Pari muokkausta 1. ja 9.2.2014 liittyen klubin FB-sivuihin ja Marimekkoa myyvään kauppaan Elmwoodilla.)

Tänään ei oikeastaan haitannut, että koulut olivat pakkasen takia kiinni, koska meillä oli muuta kiinnostavaa puuhaa. Lähdin poikien ja yhden suomalaisystävättäremme kanssa skandinaavien kokoukseen Orchard Parkiin.

Suomalainen emäntä oli meille etukäteen kertonut, että paikanpäällä on Marimekko-teema, johon toivotaan lisää rekvisiittaa. Luulin, ettei minulla ole mitään Marimekkoa, mutta sitten aloin tutkia kaappeja. Löytyi yksi Mika Piiraisen suunnittelema mustavalkoinen mekko, kolme erilaista meikkipussia ja yksi muovipussi, jonka alkuperä on arvoitus. Ystävätär muisti ottaa mukaan kaksi Marimekon unikkomukia.

Lusikkaleipiä, toskaleivoksia, juustokakkuja... aah!

Lisäksi laitoin kassiin Suomi-esitteitä, joita oli tilannut Matkailunedistämiskeskukselta vuosi sitten ennen Amerikkaan lähtöä. Tämä kokous oli oiva tilaisuus niiden jakamiseen oikeanlaisen kohderyhmän takia, sillä periamerikkalaisia Suomi ei ole kiinnostanut.

Koska kokous oli päiväsaikaan, osallistujia oli tusinan verran. Suomi, Ruotsi ja Tanska olivat edustettuina, ja ilmeisesti myös Norja ja yllättäen Venäjä. Kahvipöytä notkui herkkuja ja Marimekkoa. Makoisa tarjoilu oli yksi syy, miksi pojat viihtyivät erinomaisesti. Muina viihdykkeinä olivat suloiset kissat ja kiehtovat lelut.

Unikkoa verhoissa ja päällä

Yksi suomalainen piti leppoisan kahvittelun aikana pienen esitelmän Armi Ratian ja Marimekon historiasta. Muut joivat Marimekko-mukeista. Minä ja ystävättäremme toimimme mannekiineina, mihin meitä oli houkuteltu ennen muiden vieraiden saapumista. Marimekot päällämme teimme pikku pyörähdykset.

Kerroin myös suhteestani unikkokuosiin. Minun on vaikea olla ajattelematta, etteikö jollakulla olisi verhot päällä, kun suuressa mekossa näkyy unikkoja. Syy on se, että kotona 70-luvulla oli pirteät kelta-valko-musta-oranssit jättiunikot keittiön ikkunoissa. Seuraavana vuosikymmenenä kestävä kangas päätyi tiipiin rakennusaineeksi. Mutta onhan Marimekon kuosit raikkaita ja pirteitä, ja ne saavat hyvälle tuulelle.

Taustalla mekkoja, pöydällä pussukoita ja kangasnäytteitä.

Suomalaiset olivat nähneet vaivaa keräämällä käsittämättömän määrän Marimekko-tavaraa yhteen huoneeseen, joka oli kuin kauppa. Siellä riitti ihasteltavaa. Nyt jälkikäteen muistan, että onhan meillä täällä Buffalon-kodissa viisi Marimekon pyyhettäkin.

Buffalossa on kuulemma kaksi kauppaa, joissa myydään joitain Marimekon tuotteita. Kukaan ei muistanut kauppojen nimiä, mutta yksi on Elmwood Avenuella. Unohdin selvittää tarkan sijainnin.

(Lisäys 9.2.14: Se kauppa on Ró, pari pari katua West Ferryltä pohjoiseen.)

Oli oikein virkistävä päivä. Kiitos!

Linkkejä

Marimekko https://www.marimekko.fi/ JA https://us.marimekko.com/#
Mistä löytyvät Buffalon skandinaavien klubin nettisivut? En löytänyt. Lisäys 1.2.14: ei  niitä nettisivuja ole, mutta kutsusta pääsee Facebook-ryhmään. ;)

Vauhdikkaat ja rauhalliset synttärit

Isoa A:ta on juhlittu kahdesti: eskarissa ja sitten kotona. Tänään olivat ne ison A:n kauan odottamat kotisynttärikemut. Viime lauantainen kun ei onnistunut pikku A:n oksennustaudin takia.

Isolle A:lle laulettiin onnittelut sekä suomeksi että englanniksi. Päivänsankari oli kovasti mielissään. Ison A:n äidiltä tilaama suklaatäytekakku maistui pienille hyvin ja vanhan ajan kauralastut menivät kuin kuumille kiville.

Hienoja synttärikortteja aarrekartasta leijan lennätykseen.

Sitten poikavoittoinen joukko leikki vauhdikkaasti miekoin ja naamarein taistelu- ja linnaleikkejänsä ja juoksi lastenhuoneen ja vintin väliä. Suurilta vahingoilta vältyttiin; yhdeltä jäi sormi oven väliin muttei siinä käynyt pahasti.

Ihan lopussa leikit siirtyivät jännien lahjojen pariin.

Steinerilaista symboliikkaa

Edellisviikolla eskarissakin isolle A:lle järjestettiin oma juhlatilaisuus, jonne myös äiti kutsuttiin mukaan. Iso A sai pitää koko päivän kruunupäähinettä ja hienoa viittaa. Itse juhlahetki meni niin, että opettaja lauloi tarinan, jossa pieni kultapallo tulee äidin ja isän luo.

Kultapallosta syntyy enkeli, jonka siivet äiti ja isä ottavat taskuun. Sitten pieni saa koriinsa kuun, tähdet ja auringon. Laulun tuossa vaiheessa kolme lasta, joilla oli kuu-, aurinko- ja tähtipäähineet, laittoivat ison A:n koriin paperista leikatut kuviot. Sitten iso A sai kävellä värikästä liinaa - ikään kuin sateenkaarta - pitkin äidin syliin.

Tämän jälkeen ringissä jokainen kävi halaamassa ja onnittelemassa häntä. Opettaja sytytti kynttilät, jotka iso A sai puhaltaa. Lahjaksi iso A sai pikkuisen huopapussukan, johon voi laittaa irronneen hampaan hammaskeijua varten.

Ryhmä söi yhdessä kakun, joka oli annettu äidin tehtäväksi alinna olevan reseptin mukaisesti.

Luulen, että iso A muistaa sekä nämä tämänpäiväiset vauhdikkaat Amerikan-synttärit että rauhalliset steinerilaiset seremoniallisuudet isonakin. Kiitos ihanien ihmisten!

Paljon onnea! Aika menee siivillä.

Syntymäpäiväkakku

1 kuppi öljyä
1 kuppi vaahterasiirappia tai hunajaa
1 2/3 kuppia vaniljajogurttia

Sekoita ja lisää:
1 tl ruokasoodaa
4 tl vaniljaa
4 kuppia täysvehnäjauhoja
ja paljon syntymäpäiväonnea!

Kaada voideltuun kakkuvuokaan ja paista väh. 35 min 175 Celsius-asteessa, kunnes kakku on kullanruskea.

Tarjoa kermavaahdon ja lempihedelmän palojen kera.

Martin Luther King Juniorin päivä

"Ei, ei, me emme ole tyytyväisiä ennen, kuin oikeudenmukaisuus vyöryy kuin vesi ja tasa-arvoisuus kuin suuri virta." M.L. King 1963. (Kuva San Fransciscon muistomerkistä.)

Tänään on vietetty Martin Luther King Jr:n päivää, joka on monille yhdysvaltalaisille vapaapäivä. Muistin sen vasta aamulla, kun oltiin pikku A:n hoitopaikan ovella. Mutta ei se mitään. Lähdimme yhden koulun puistoon leikkimään.

M.L. King oli ihmisoikeusaktivisti, jolla oli unelma siitä, että orjien ja heidän isäntiensä lapset voisivat syödä samassa pöydässä kuin veljet, tasavertaisina ihmisinä. Hän piti kuuluisan "I have a dream" -puheensa vuonna 1963, jolloin marssittiin mustien ja valkoisten yhtäläisten oikeuksien puolesta. Puhe jäi elämään. Mutta presidentti J.F. Kennedy murhattiin pian sen jälkeen ja muutaman vuoden kuluttua myös M.L. King.

Ihmiset ovat Yhdysvaltain lainsäädännössä tasa-arvoisia. Mutta käytännössä mahdollisuudet pyrkiä elämässä eteenpäin eivät mene tasan, mikä näkyy ainakin tuloerotilastoissa ja köyhyydessä.

Näistä asioista M.L. King puhui:

• Ihmistä tulee arvioida persoonan eikä värin perusteella.
• Koulutuksen tavoitteena on opettaa erottamaan totuus valheesta, tosi epätodesta.
• Koulutuksen tehtävänä on opettaa kriittistä ja intensiivistä ajattelua.
• Rodullisen epätasa-arvon juoksuhiekasta on päästävä ihmisen arvokkuuden peruskallioon.
• Väkivallattomuus perustuu rakkauden periaatteeseen.
• Kansakunta, joka käyttää vuosi toisensa jälkeen enemmän rahaa sotilaalliseen puolustukseen kuin sosiaalisen tuen ohjelmiin, on saavuttamassa henkisen kuoleman.
• Köyhyys on sosiaalisesti julmaa ja sokeaa kuin kannibalismi ihmiskunnan aamuhämärässä.

M.L. Kingin muistomerkki San Franciscossa.

(Käännökseni eivät ole suoria vaan lyhennettyjä. Vastaan virheistä.)

Linkkejä

Englanniksi Kingistä http://www.mlkonline.net/
Ylen juttu viime vuodelta http://yle.fi/uutiset/yhdysvallat_muistelee_lahihistoriansa_kaannekohtaa_-_martin_luther_kingin_puheesta_pian_50_vuotta/6790693

Palvelu- ja tv-kulttuuria

Isolla A:lla piti olla synttärijuhlat tänään, mutta pikku A alkoi viime yönä oksentaa. Voi pieniä. Päätimme siirtää juhlia viikolla. Ison A:n pettymystä liennytti se, että hän sai pari kaveria puistoon jäätä särkemään, ja pikku A ilostui, kun iltapäivällä katsoimme koko perhe Time Warner -kaapeliyhtiön joululahjaelokuvan nimeltä Turbo. Siinä etana haaveili kilpaa ajamisesta ja tietenkin voitti Indie 500 -kisan.

Kaapeli-tv-yhtiö lähetti joulukortin tällaisin saatesanoin: "Me arvostamme lojaalisuuttasi. Ja osoittaaksemme miten paljon me haluamme kiittää tarjoamme kaksi elokuvaa. Nauttikaa, ja kiitos vielä kerran meiltä kaikilta..."Täälläpäin maailmaa on muuten yleisesti hyvä palvelukulttuuri. Asiakkaita tervehditään, heidän tarpeensa selvitetään, mitään ei tyrkytetä, jälkimarkkinointi ja asiakastyytyväisyyden ylläpito ymmärretään. 

Suomessa kun olimme joululomalla, kohtasin pari palveluesimerkkiä sieltä huonosta päästä. Menin katsomaan yhteen kauppaan kenkiä enkä erottanut ensin myyjää muutaman ihmisen joukosta. Katselin siis kenkiä rauhassa, kunnes tarvitsin apua. Myyjä kulki pää alaspäin kädet taskuissa. Kysyin, onko yhdestä kenkäparista toista kokoa. Vastaukseksi sain, että kaikki on siinä. Sitten kysyin väreistä. Vastaus oli sama. Yhtä toista naisasiakasta alkoi tilanne naurattaa, ja niin minuakin. En vaivannut myyjää enempää vaan lähdin.

Toinen huvittava tilanne oli Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun olimme lähdössä takaisin Yhdysvaltoihin. Helsingin Sanomien menekinedistäjät jakoivat lehtiä, ja mieheni kysyi, saisiko ottaa pöydällä olevan Kuukausiliitteen mukaan. Nuori nainen kysyi, olemmeko tilaajia. Kyllä, vastasimme. No, sittenhän emme saa sitä lehteä mukaan, koska meillä on ollut aamulla tilaisuus lukea se. Käsittämätön vastaus.

Mieheni vielä yritti selittää, ettemme valitettavasti ole paperista versiota saaneet lukea pitkään aikaan. Mutta nainen vain intti, ettei hän voi antaa, koska muuten lehdet loppuisivat kesken. Mies sanoi, että pitkällä lentomatkalla olisi niin mukava lukea paperilehteä. Nainen kysyi, miten pitkä matka on. Mies vastasi yhdeksän tuntia ja minä, että monta kuukautta. Sitten lähdin. Annoin olla.

Televisiosta vielä sen verran, että täällä Amerikassa kanavia riittää ja valinnanvaraa on niin paljon, että sormi menee suuhun. Lapset eivät juurikaan satunnaista urheilua lukuunottamatta katso televisiota, sillä siellä on liikaa mainoksia. Pikku Kakkonen on ykkönen meillä edelleen. IPadilla sitä katsellaan.

Lisäksi The Voice of Finland ja Vain elämää ovat kiinnostaneet poikia. Jonkin verran myös Putous-ohjelma, jonka jutut tosin menevät heiltä ohi. Minun ja miehen suosikkeja musiikkiohjelmien lisäksi ovat olleet Isänmaan puolesta (Homeland) ja Suomen kaunein koti.

Mies on innostunut seuraamaan urheilua televisiosta, koska se on täällä ilmaista voimakkaan mainonnan takia. Superbowl eli amerikkalaisen jalkapallon finaali tulee kahden viikon päästä sunnuntaina, mihin kaupat ovat jo varautuneet mainostamalla valmiita ateriakokonaisuuksia. Ilmeisesti ei olla silloin lähdössä mihinkään hiihtämään... (Terveisiä tuohon viereen sohvalle.) ;)

Jääkiekkotaivaaksi sanovat

Biisonien areenan jääkoneessa on pormestarin nimi.

"Welcome to hockey heaven, Buffalo, New York" mainostetaan Bisons-areenan seinällä. En osaa mihinkään verrata, mutta on täällä ainakin paljon luistelupaikkoja. Pojat käyvät luistelemassa kahdesti viikossa; lauantaisin Buffalo State Collegen luistelukoulussa ja tiistaisin juuri em. biisonien areenalla yleisöluistelussa. Silloin myös äiti ja isi ovat mukana.

Pojat ovat kehittyneet luistelussa paljon. Iso A menee pitkin liu'uin lujaa, ja pikku A ottaa mallia. Luistelukoulussa pojat kuuntelevat hyvin ohjeita ja yrittävät tehdä ohjaajan näyttämän mallin mukaan. Yksi nuori ohjaajatyttö on muuten joskus luistellut jonkun suomalaisen kanssa (en tullut kysyneeksi kenen). Ohjaaja on osannut sanoa pojille "moi".

Luistelukoulussa käy myös muutamia aikuisia, jotka harjoittelevat samaan aikaan lastensa kanssa. Minä olen ajan käyttänyt hyödyksi siten, että juoksen katsomon ylätasannetta eli tavallaan kenttää ympäri. Muutama muukin vanhempi toimii samoin.

Collegen urheilijoita kutsutaan nimellä Bengals, joka viittaa Bengalin tiikereihin. Heitä on moneen lajiin: jääkiekkoon, koripalloon, hiihtoon, lacrosseen (intiaanien kehittämä pallopeli), eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen jalkapalloon, uintiin, sukellukseen, yleisurheiluun, cheerleadingiin, lentopalloon ja softballiin (naisten amerikkalainen pesäpallo). Tutkintoon valmistava täyspäiväinen opiskelu maksaa muuten 10 000 dollaria per lukuvuosi. Kannattaa opiskella rivakasti.

Lapsen kokoinen pokaali biisoneilla.

Jäällä voi haaveilla

Tänään tiistaina olimme koko perhe jäällä. Tällä kertaa yleisöluistelussa oli porukkaa tavallista enemmän, ja joukossa oli taas yksi nuori tyttö, joka valmensi kahta noin 10-vuotiasta jääkiekkoilijapoikaa. He ovat jo todella taitavia ja hyvin motivoituneita. He ottavat vetoja viivalta toiselle, sirklaavat kaikkiin suuntiin, luistelevat "jäniksen ammunta" -asennossa, työntävät toista toisen jarruttaessa jne.

Iso A ja pikku A tykkäävät välillä uteliaina katsella noiden poikien nopeita käännöksiä mutta myös ensi kertaa luistimilla olevien pyllähdyksiä. Sitten he tomerana toteavat "minä osaan jo" ja kuuluttavat säästävänsä rahaa jääkiekkohanskoihin. Ai niin, ja tietenkin isona pelaavat NHL:ssä ja välillä amerikkalaista jalkapalloakin ehtivät harrastaa. Ja Saksassa pitää kuulemma käydä muuten vain. Lisäksi pitää hoitaa palomiehen ja poliisipäällikön hommat Suomessa sekä suunnitella avaruusraketteja jossain.

Linkkejä

Bisons http://www.bisonshockey.net/
Buffalo State College http://www.buffalostate.edu/
Collegen urheilijat http://www.buffalostateathletics.com/index.aspxe
Sabres tietenkin vielä http://sabres.nhl.com/