Avaruudesta meren pohjaan

Kennedy Space Centerin raketteja ja palmuja.

"Kun maailma nyt katsoo avaruuteen, kuuhun ja kaukaisiin planeettoihin, me vannomme, ettemme tule näkemään siellä vihamielisten valloittajien lippuja vaan vapauden ja rauhan viestin", suunnilleen näin sanoi presidentti J.F. Kennedy Apollo-ohjelmaan liittyen. Hän julisti vuonna 1961, että amerikkalaisten tavoitteena on miehitetty Kuu-lento. Jos kerran venäläiset ehtivät ensin avaruuteen, niin mikseivät sitten amerikkalaiset ensin Kuuhun? Ja niin sitä mentiin useiden yritysten jälkeen.

Raketin ohjaamon ikkunoista näkyi kaunis Maa.

Tänään saimme rakettitietoutta Kennedyn avaruuskeskuksessa Cape Canaveralissa. Näimme kokonaisia avaruusraketteja, joista suurin oli yli kahden vapaudenpatsaan mittainen, lentokonemaisen Atlantis-avaruussukkulan, joka teki 33 edestakaista avaruusmatkaa, yhden Apollo-raketin kapselin, joka oli laskeutunut mereen, jalkapalloa pienemmän satelliitin, joka mittaili maapallon muotoa vuonna 1958, Kuusta otettuja kiviä, joista yhtä pääsi koskettamaan, ja kaksi avaruushärveleiden laukaisupaikkaa, joihin mentiin bussilla.

Mielestäni hienoa olivat myös lavastetut tilanteet lähtölaskennoista, joissa yleisö pääsi mukaan lähdön tunnelmaan, maailman median kameranräpseeseen, insinöörien jännitykseen ja siihen suureen harppaukseen ihmiskunnalle. Nämä simulaatiomaiset, dokumentti- tai elokuvanäytökset (en tiedä miten niitä kuvailisin) oli toteutettu varsin hyvin; amerikkalaisillahan on draamankaaren tajua, kuten tätä aiemmat huvipuistokokemuksemme ovat jo todistaneet.

Täysin palvellut sukkula on kotonaan.

Olimme ensin lennonjohtokomentokeskuksessa seuraamassa moottorien tsekkausta ja sitten itse sukkulassa, joka täristen lähti kohti avaruutta. Jälkimmäinen oli sellainen kevyt simulaattori, johon iso A ei kuitenkaan halunnut kyytiin, koska hän oli kuullut, miten oli käynyt ensimmäisille Kuuhun yrittäneille - ohjaamo syttyi tuleen ja se siitä.

Avaruuskeskuksessa pääsi yrittämään avaruussukkulalla laskeutumista ikään kuin tietokonepelimäisesti. Ja arvaapa mitä näimme myös? Jotain suomalaista, liittyy avaruuteen ja kännykkäpeleihin, lentämiseen... No tietenkin Angry Birdsit! Noilla vihaisilla linnuilla oli oma peliluola, jossa lapset pääsivät ritsoilla ampumaan lintuja possukyltteihin ja pelamaan avaruuspelejä. Tästä hyppäänkin asiasta toiseen.

Mars, meren syvänteisiin

Suomalaisten hitsareiden taidonnäyte Floridassa.

Nimittäin muutakin suomalaista osaamista olemme täällä nähneet. Satamassa oli Suomen Turuus tehty risteilijä nimeltä M/S Freedom of the Seas, suuri vaikuttavan näköinen alus. Tuollaista laivanrakennusosaamista ja avaruudentutkimusenergiaa kun kanavoitaisiin myös merientutkimukseen, niin voisi syntyä jotain uutta.

Milloinkahan joku vaikutusvaltainen sanoisi maapallon meristä jotain tällaista? "Kun maailma nyt kääntää katseensa valtameriin, tutkimattomiin syvänteisiin ja eliölajeihin, voimme vakuuttaa, että siellä ei resursseja ryöstetä loppuun vaan meren antia vaalien tutkimme sen mahdollisuuksia yhteistyössä." Ainakin sulavan Pohjoisnavan arktisella väylällä on jo kyttääjiä.

Itse asiassa Pohjoismaat voisivat yhdessä perustaa Norjan pohjoiskärkeen Hammerfestin seudulle merentutkimuskeskuksen, jonka tavoitteena olisi kalakantojen ja valaskantojen elvytys ja muiden arktisten eläin- ja kasvilajien suojelu, syvänmeren uusiutuvien energianlähteiden tutkimus (esim. kuumat purkaukset), öljytankkerituhojen ehkäisy, Pohjoisnavan tutkimus ja vedenkäytöstä ynnä muusta tiedottaminen.

Astronautista oktonautiksi?

Keskuksen yhteydessä olisi kaikille avoin meriteemapuisto, jossa pääsisi toki näkemään mereneläviä mutta ennen kaikkea kokeilemaan sukellusveneellä ohjausta, hyppäämään merikapselisimulaattorin kyytiin kohti Mariaanien hautaa, tapaamaan syvänmerensukeltajia, näkemään filmejä öljykatastrofien hoitamisesta, testailemaan sukelluskapselin robottikäsiä ja sen sellaista kiehtovaa.

Siitä vaan raumalaiset hitsarit sukellushärveleitä tekemään, meteorologit mukaan laskemaan ja koodarit sieltä tietokoneilta välillä merimission äärelle. Teatterilavastajat ja Lappset-leikkivälinejengi meripuistoa rakentamaan ja elokuvaväki draaman kaarta vääntämään. Kyllä se siitä.

Suomi nousuun, meret kuntoon, uusiutuvaa energiaa syvänteistä, ilmastonmuutos seis - kyllä sinne Marsiin ehditään sitten sen jälkeen.

Linkkejä

• Kennedyn avaruuskeskus http://www.kennedyspacecenter.com/ (Huom. seuraava raketti lähtee marraskuun 18. päivä, ks. tarkat ajat em. nettisivujen oikean yläreunan punaisesta linkistä.)
• Apollo-avaruusohjelma http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollo_%28avaruusohjelma%29
• Turkulainen laiva http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Freedom_of_the_Seas
• Mikä merentutkimuskeskus tämä on? https://scripps.ucsd.edu/
• Oktonautit http://www.octonauts.com/  tai http://www.youtube.com/watch?v=QeHJLsR9qhI KATSO EDES TÄMÄ!

P.S. Huomenna kerran vielä ikuisen kesän rannalle ja sitten Buffalon myöhäissyksyyn tai talvenalkuun. Saapas nähdä onko lunta vastassa.

Cocoa Beach ja vähän rämettä

Huom. taaimmainen aalto nousee yli horisontin, arvioiden yli pari metriä.

Saatiin sitä mitä haettiin Cocoa Beachiltä eli hiekkarantaa ja vesipuuhaa - ja paljon päällekin. Rannalta löytyy lukematon määrä simpukoita, joita ollaan ehditty kerätä jo pussillinen. Ja ne aallot - voi sentään - niillä on hauska masusurffailla. En tiedä oikeaa termiä tuolle vesiurheilulajille, ehkä masulautailu voisi olla toinen kuvaava sana. Joka tapauksessa tuosta veikeästä hupailusta innostui koko porukka.

Näin masusurffataan: Ensin kahlataan vähintään vyötärön syvyiseen veteen ja varotaan vastaan tulevia aaltoja, mikä tarkoittaa sitä, että varpustetaan (noustaan varpaille) ja pidetään suu kiinni, ettei tulisi hörpättyä vettä. Sitten jäädään odottamaan seuraavaa suurta vaahtopäätä laudanpää rantaa kohti valmiina. Ja kun aalto lähestyy, hypätään laudan päälle mahalleen, jolloin aalto nostaa keikkujan aallonharjalle ja lujaa mennään, liuttaan pitkälle rantaa kohti ja seuraava aalto kuljettaa hiekalle asti. Hauskaa!

Rannalla viihtyy myös söpöjä pikku sirrejä, sellaisia rantasipin näköisiä, jotka kulkevat pareittain vesirajassa ruokaa kytäten. Lokit ottavat rennosti, eikä niistä ole ollut häiriötä. Tuuli sen sijaan on ollut melko navakkaa.

Hotellista näkee merelle itään ja länteen... Tässä auringonlasku.

Eilisiltana kävin ison A:n kanssa yönpimeällä rannalla keräämässä simpukoita ja katsomassa rapuja. Molemmilla oli otsalamput ja lisävalona kirkas taskulamppu. Kaksi rapua näimme. Pelokkaina ne juoksivat mereen piiloon. Muuta liikettä rannalla ei ollutkaan, tai oikeastaan yksi pussaava pari laiturin suunnalla. Sojotin heihin päin lampulla, jonka valovoima ei kuitenkaan riittänyt valaisemaan. Saivatpahan olla rauhassa. 

Kovia kuteja rämeellä?

Orlandon suunnalta kun ajelimme tänne Cocoa Beachille, pysähdyimme Hal Scottin luonnonpuistossa. Tienvarren kyltti oli melko huomaamaton ja parkkialue moukkuinen ja heinikkoinen. Lammen rannalla ollut kalastuskylttikään luodinreikineen ei oikein houkutellut retkeilemään. Katselimme kuitenkin pikkaisen ympärillemme, koska eihän turhan takia sinne oltu ajettu.

Piut-paut kalastusluvalle?

Sirinää, suhinaa ja kuumaa ilman suopursun tuoksua.

Lammella näytti olevan kaksi tyyppiä veneessä, jonka erotin kaukana kaislikon takaa. Outo tunne vilahti mieleen: toivottavasti ei ole metsästysaika ja luulevat minua peuraksi tai joksikin... Ai niillä on onneksi onget. He huusivat, onko joku rannalla, ja huusin takaisin, että kyllä on ja hyvää päivänjatkoa vain.

Sitten piti kulkea palan matkaa metsätientapaista nähdäksemme, miltä muu ympäristö näyttää. Heinäsirkat sirittivät hienosti tahdissa, kuin pienen orkesterin kovaääninen esitys olisi ollut menossa. Ympärillä oleva maisema muistutti suomalaista rämettä. Männyt tosin olivat hieman erilaisia ja suopursun tilalla oli matalia palmunnäköisiä kasveja. Tämä on sellaista subtrooppista vyöhykettä.

Täytyypäs tarkistaa vastaisuuden varalta, jos metsissä haluaa liikkua, onko jokin metsästysaika menossa... Mutta huomenna kuitenkin taas laineille!

Linkkejä

Cocoa Beach http://www.cocoabeach.com/
Hal Scottin luonnonpuisto http://www.sjrwmd.com/recreationguide/halscott/index.html

Floridan Disney World

Walt Disney ja Mikki Hiiri katsovat tulevaisuuteen.

Terveisiä appelsiiniosavaltiosta! Nyt ollaan siis lomalla nauttimassa Floridan lämmöstä ja Walt Disney Worldissakin ollaan käyty.

Disneyn maailma on valtavan kokoinen huvipuistoalue, oikeastaan kaupunki, Orlandon lähellä. Idean isällä, Walt Disneyllä, oli huikea visio, joka on toteutunut varmasti yli odotusten. Hänen tavoitteenaan oli luoda huvipuisto, jossa sekä aikuiset että lapset voisivat viettää hauskaa aikaa. Muita hänen mottojaaan ja ajatuksiaan olivat muun muassa (suurin piirtein näin): "yhdessäolo on erityisesti tiimityötä", "sen minkä teemme, voimme tehdä täydellisen hyvin", "edistys on tärkeää" ja "jos halutaan jotain valmiiksi, ei puhuta vaan ryhdytään tekemään". Ja Disney Worldissa todella on tehty asiat kunnolla.

Me valitsimme huvittelukohteiksi Magic Kingdomin (Taikakuningaskunnan) ja Animal Kingdomin (Eläinkuningaskunnan) monien ihmemaailmojen joukosta ja vietimme kummassakin päivän. Kulkeminen mukaan lukien kuljetukset parkkipaikalta oli erittäin hyvin järjestetty. Palvelu pelasi erinomaisesti, jonottaessakin oli puuhaa, siistiä oli joka puolella, härvelit, huvitukset, kaupat ja ravintolat oli viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu.

Taikaa ilmassa

Magic Kingdomissa oli härveleitä, tuttuja Disney-hahmoja, menopelejä, yllätyksiä... Siellä hauskinta poikien mielestä oli Tom Sawyerin linnakesaari pyssytorneineen ja Tomorrowlandin autorata. Äidin mielestä hauskaa oli Aku Ankan 4D-elokuva, jossa vettä suihkusi päälle ja jossa lennettiin lentävällä matolla. Myös toisessa esityksessä animaatiohahmojen kehittämä stand up -komiikka yleisössä olevista ihmisistä oli veikeää. Isi tykkäsi Pirates of Caribbean -merirosvoajelusta, jossa muun muassa Johnny Deppin näköinen merirosvohahmo lauleskeli ja rötösteli.

Ja nämä saaret olivat vain pieni osa Magic Kingdomia.

Entä kokonaisuus ja yksityiskohdat - mitä voisi tehdä paremmin? En tiedä. Esimerkiksi erään lentovempaimen jonotusalueen katukivetyksen joukossa siellä täällä oli korukiviä ja timanttijäljitelmiä, kun alueen teemana oli sekä merirosvot että autiomaa. Siinä oli lapsilla ihmeteltävää. Olivatko ne tipahtaneet merirosvoilta vai keneltä?

Kumpikin huvipuistoalue oli helposti hahmotettavissa niiden säteittäisen kaavan ansiosta. Keskuskohteesta tai -aukiosta lähti ikään kuin säteittäisesti reittejä huvipuiston eri osiin. Molemmissa puistoissa oli jokin helposti tunnistettava korkea kohde, jonka perusteella pystyi arvioimaan sijainnin tai etäisyyksiä. Magic Kingdomissa se oli kuuluisa Disney-linna, josta ammuttiin ilotulitteita vähän väliä ja joka loisti kuin timantti auringon laskettua. Animal Kingdomin korkein kohta oli Mount Everest -vuoren pikku jäljitelmä, johon liittyy yllätys...

Eläinmaailman yllätyksiä

Animal Kingdom koostui eläintarha- ja huvipuisto-kokonaisuuksista. Afrikan-safari oli jännä ajelu pikku viidakkojen ja savannien halki. Siellä näimme muun muassa norsuja juomassa, leijonan nukkumassa kalliolla ja kirahviäidin vartioiman kirahvitaaperon ihmettelemässä ohitse hiljaa ajavia maastoautoja. Pojat ympyröivät innolla tehtävävihkoihinsa, mitä eläimiä olivat nähneet.

Eläintarha vaikutti niin hyvältä kuin se voi vangituille eläimille olla. Ainakin gorillalapsi leikki iloisesti, ja tiikereillä näytti olevan paljon tilaa. Lisäksi kunkin eläimen asuinalueen reunoilla, joilla ihmismassat kulkivat ja kurkkivat, oli elinympäristöön sopivaa rakennelmaa. Tiikerin aitauksen reuna oli kuin pala Aasiaa, yhdet apinat keikkuivat ja hauskuuttivat katsojia intialaisen temppelinraunion katolla, ja afrikkalaisten eläinten kohdalla oli Afrikan visuaalista ympäristöä ja niin edelleen.

Sieltä tultiin alas - ja lujaa-aa-aa-aa...

Ihmislajin yksilöitä teko-Afrikassa.

Huvipuolen aikakonematka hämärään dinosaurusten aikaan oli jännä, paikoin ehkä liiankin, sillä ainakin kerran pojat peittivät korvat ja sulkivat silmät, kun tyrannosaurus rex lähestyi lähestymistään. Kiipeilyalueesta ja arkeologisesta kaivauksesta he taisivat dinopuolella pitää eniten, koska siellä pääsi vapaasti puuhaamaan.

Äidin ja isin ykkönen oli Mount Everestin lumimiesvuoristorata, johon liittyi tarina. Mutta ei siitä sen enempää, kokemuksen kuuluu olla yllätys sille, joka sinne ensimmäistä kertaa menee. Suosittelemme!

Aivan lopussa kävimme katsomassa 4D-elokuvan, jossa ötökät olivat päässeet valloilleen. Siinäkin on jännittäviä kohtia. Tuleeko tarantella päälle? Mistä tuo vesi roiskuu? Mitä nyt tapahtui, kun valot sammuivat ja savua tulee? Mutta ei hätää, amerikkalaiset ovat osanneet suunnitella jännityksen keston sopivaksi, joten pian kaikki on taas hyvin - ja voi nauraa.

Disney World ylitti omat odotukseni. Seuraavaksi matkaamme itärannikon Coco Beachille, rauhoitutaan hieman ja syödään sitruksia. Toivottavasti matkan varrella pääsee jossain luonnonpuistossa käymään.

Disney-linna yövaloissa, kuin sadusta. Taianomaista tunnelmaa! (Taisi olla tällainen visio: laitetaan linnaan jouluvalot - ei vaan sittenkin: peitetään koko linna pikku lampuilla, tadaa.)

Ai niin, tästä linkistä pääsee Walt Disney Worldin omille nettisivuille: https://disneyworld.disney.go.com/

Happy Halloween

Oma luurankomme poikien kurpitsat kainalossa.

Halloween alkoi heti aamusta ainakin miehen työpaikalla. Yksi työkaveri oli Duffman eli jokin Simpson-animaation hahmo (ks. linkki) ja toisella oli peruukki. Pojat puolestaan halusivat hieman säätää kostyymejään. Iso A teki robottiasun ja pikku A lisäsi merirosvopukuunsa liinan kasvojen eteen. He kävivät kiertämässä ensin itse ja sitten he ovellamme huutelivat: "Trick or treat! Come and see!" ja "Happy halloween! There is candy. Come here!" Ohessa otteita iltamme kuvasadosta. (P.S. kurpitsa-juustokakku on nyt tehty, nam. Ks. resepti blogijutusta Kurpitsa- ja banaanireseptejä 18.10.13.)

Luuranko ja Miss Vampyyritär jakoivat herkkuja.

Blogitar parhaimmillaan.

Kurpitsataidetta ja kummituksia.

Vihreä mies ikkunassa.

Alakerran porukan tunnelmaa.

Tiesitkö muuten, että esim. meksikolaiset juhlivat suomalaisen pyhäinpäivän aikoihin omaa Dia de los Muertosiaan eli kuolleiden päivää? Ks. linkki.

Aavemaiset lepakko- ja kissakeksit

M&m-suklaakarkkeja koristeina. Pojat tykkäsivät leipoa!

Tässä tulee lupaamani resepti helpoista halloween-kekseistä, jotka valmistetaan samaan tyyliin kuin joulupiparit. Tosin näiden maku on suklainen ja tuo mieleen brownien.

Ainekset

    1 1/2 kuppia jauhoja
    3/4 kuppia tummaa kaakaojauhetta (sokeritonta)
    1/2 tl suolaa
    12 rkl voita (suolatonta ja huoneenlämpöistä)
    1 kuppia sokeria
    1 iso muna
    Pikku karkkeja tms. koristeluun

Ohjeet

Sekoita jauhot, kaakao ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri, kunnes seos on pehmeää, ja sitten lisää muna. Sekoita seokset keskenään. Jaa taikina kahtia ja painele niistä kaksi parin sentin paksuista levyä. Kiedo levyt kelmuihin ja laita jääkaappiin väh. 45 minuutiksi tai yön yli.

Hieman jauhoisella alustalla kauli levyt reilun puolen sentin paksuisiksi. Painele teemaan sopivilla muoteilla kuvioita. (Kissa, lepakko, haamu, kuu, kurpitsa, noita...) Laita keksit pellille 2,5 cm:n päähän toisistaan. Paista 175-asteisessa uunissa 10 - 15 min, mutta muista paistoajan puolivälissä painella kekseihin karkkikoristeet, jos haluat.

Keksit ovat valmiita, kun pinta on kuivahko, ei tahmea. Varo, etteivät keksit tummu liikaa eli pala. Anna keksien jäähtyä muutama minuutti, ennen kuin siirrät ne tarjolle tai ilmatiiviseen astiaan.

Linkki

Lisää teeman mukaisia reseptejä löydät esimerkiksi Martha Stewartin sivuilta: http://www.marthastewart.com/315407/ghostly-bat-and-cat-cookies?czone=holiday%2Fhalloween-center%2Fhalloween-center-pumpkins&gallery=275516&slide=315407&center=276965.

Halloween-fiilistelyä

Jollei tämä saa herkkua, on jekku kauhea!

Hyvään alkuun ovat pojat päässeet halloweenittelussa. Molemmilla on puolisen kiloa karkkia, jota he saivat tänään kauppojen tempauksesta ja yhdestä konsertista.

Elmwood Avenuella vilisi päivällä asiaankuuluvasti pukeutuneita lapsia silmät loistaen. Meidän pikku merirosvommekin menivät rohkeasti mukana ja sanoivat "trick or treat". Kierroksen saalis oli runsas. (Tosin pienempikin herkkumäärä olisi riittänyt.)

Piraatteja neljä kappaletta plus yksi pikku paholainen.

Heti perään menimme kuunteleman Buffalon filharmonisen orkesterin kauheaa halloween-musiikkia, joka oli hyvinkin nautittavaa. Kappaleiden nimiä en enää muista. Joukossa oli ainakin venäläistä musiikkia, norjalaista (Peer Gunt), elokuvamusiikkia (Addams Family)... Ja mikä hilpeintä: orkesterin soittajat olivat pukeutuneet erilaisiin teeman mukaisiin asuihin. Kapellimestari oli kana. Soittajina oli noitia, zombeja, kissoja, lehmiä ja sen sellaisia.

Pojat viihtyivät melko hyvin konsertissa, ja iso A kävi monien muiden lasten mukana pukuparaatissa konserttilavalla. Lähtiessä pojat saivat yllätyspussit ovelta.

Ensi torstaina on varsinainen halloween-ilta täällä. Tikkarit ovat valmiina odottamassa oveen kolkuttajia, pikku koristeluuranko on hankittu, keksejä leivotaan huomenna... Reseptin laitan myöhemmin tänne blogiin. Leipomisesta puheen ollen, yksi tuttumme on jo nyt kokannut ja leiponut seuraavia halloween-herkkuja (?): hyytelöaivoja, matoja, karkkiomenoita, vampyyrikuppikakkuja, vampyyri-inkiväärileipiä, aivodippiä... Nami, nami.

"Soittajien pukeutuminen kuvaa heidän persoonallisuuttaan", sanoi kapellimestari Kananen.

Kleinhans Music Hallin luuranko?

Huomioita ja tapahtuneita

Minulla on tässä vieressäni Buffalon pormestarin kirje halloweenin vietosta. Iloiseen karkkijuhlaan on liittynyt viime vuosina myös vandalismia. Hän kehottaa naapurustoja ehkäisemään murtoja ja muita tihutöitä seuraavin varotoimin: Laitetaan oveen lappu, että jekuttelu ja herkuttelu loppuu kahdeksalta. Ei sammuteta valoja, ettei se houkuttelisi vandalisteja. Sen sijaan oveen voi laittaa lapun karkkien loppumisesta. Naapureiden tulisi järjestää keskenään katupartiointi halloween-illaksi. Partiolla tulisi olla taskulamput. Kaikesta epäilyttävästä pitää soittaa 911-hätänumeroon. Hmm, toivottavasti pippalot sujuvat tämän kuun viimeisenä torstaina hyvin... Pojat odottavat kovasti, että pääsevät pikku merirosvoina sanomaan "trick or treat". Pitää vielä selvittää, miten aikaisin oviin koputtelun voi aloittaa ja voiko keppostella, jos karkkia ei tulekaan. Pojat suunnittelivat jättävänsä hiekkaa oven taakse, jos jäävät ilman karkkia. Mitähän tästä vielä tulee?

***

Viikon aikana olen kerännyt ainakin sata leppäkerttua, jotka ovat tulleet sisälle parin ikkunan raosta. Ensin heitin noita ötököitä ulos, mutta sittemmin ne ovat kokeneet karmeamman kohtalon, kun aloin epäillä, etteivät ne yhdestä kerrasta luovuttaneet. Ihmettelen silti, miten ne tajuavat tulla porukalla sisälle. Nytkin niitä on yhdessä katonkulmassa kasassa, ilmeisesti talviunilla.

*** 

Terveisiä Suomeen ja kiitoksia postissa tulleista lakritseista ja vieraiden tuomista salmiakeista! Lakritsit on jo syöty. Salmiakkeja menee pikku hiljaa. Täällä on silti sen verran hyvä ruokakauppa, että Pandan lakritseja löytyy. Salmiakkia saisi kuulemma Kanadan puolelta. Ruisleivän voi tilata New Yorkista.

*** 

Illalla soi puhelin, vastasin, mutta toisessa päässä oli pari sekuntia hiljaista. Sitten koneääni alkoi muistuttaa, että olen varannut lääkäriajan ja pyysi painamaan numeroita, jos olen tulossa, peruutan ajan tai haluan vaihtaa aikaa. Aika hyvä automaattimuistutuspalvelu!

*** 

Naapurin toista viikkoa kestänyt kattoprojekti on valmis. Oli hurja seurata työmiesten keikkumista hyvin kaltevalla katolla. Heillä ei ollut mitään köysiä tai taljoja, eli työturvallisuus oli niin ja näin. Kerran yksi mies seisoi katonharjalla talon päädyssä ja nosteli suurta pressua, johon tuuli tarttui kuin purjeeseen. Mies huojui muttei onneksi pudonnut. Huh. Tästä tuli mieleen, että yksi sähkömies teki hommia puujalkojen kanssa, kun ei muuten ylettynyt kattoon. Luova keksii keinot...

*** 

Sain eilen ison A:n koululta pyykättäväksi muovipussillisen ruokaliinoja ja muita liinoja. Tänään vein ne viikattuna koululle. Mitenköhän suomalaisissa Steiner-kouluissa toimitaan? Onkohan siellä pyykkivuoroja? Ihan mielelläni pyykkäsin, ei siinä mitään. Varainkeruussakin olen edistynyt. Olen jo myynyt kaksi kalenteria. Appelsiinejakin taitaa mennä muutama kori. Hejjaa!

*** 

Hyvä lukija, minulta saa kysellä ja kommentteja lähetellä. Onko sinulla juttuaihe mielessä? Mistä haluaisit lukea? Paina alla olevaa kommenttikohtaa ja kirjoita. Kiitos!