torstai 5. joulukuuta 2013

Mielisairaalan ja museon pihoilla

Tein poikien kanssa aamupäiväretken ensin Richardson-Olmsted-rakennuskompleksin ympäri ja sitten Albright-Knox Art Galleryn takapihalle.

Romaanista ja goottista


Arkkitehti Richardsonin ja maisema-arkkitehti Olmstedin käsialaa 1800-luvun lopulta.

Rakennuskompleksi oli mielisairaala 1970-luvulle saakka. Nykyäänkin vieressä toimii uudessa rakennuksessa psykiatrinen keskus ja vieroituskeskus. Kiersimme koko rakennuskompleksin ympäri. Pojat polkivat pyörillä, ja minä hölkkäsin edellä.

Poliisit vartioivat autoissansa istuen ja seurailivat harvojen ihmisten liikkeitä. Yksi koiranulkoiluttaja, kaksi hoitolaitosten asiakasta ja me.

Rakennuksen ympärillä oli verkkoaita, johon kiinnitetyissä kylteissä luki, ettei turvallisuuden takia rakennusten sisälle saa mennä. Monia ikkunoita oli kivitetty rikki. Tiiliseinät olivat paikoin pahasti rapautuneita. Rakennuksen joitain osia kuitenkin remontoidaan sisältä, koska takapihalla oli työmaa-alue ja yksi mies kulki pitkän putken kanssa. Rakennukseen on kaavailtu hotellia, asuntoja, ravintoloita, mutta en tiedä, mitä lopulta toteutuu.

Rakennuskokonaisuus, joka kuuluu kansallisiin arkkitehtuurin aarteisiin, on erittäin komea goottitorneineen. Puisto kiemurtelevine polkuneineen on oiva sunnuntaikävelyjä varten.

Taianomaista säihkettä



Hauras, imelä ja taianomaisesti välkehtivä juurakko lähdössä jonnekin.

Seuraavaksi vuorossa oli museon takapiha. Poikia kiinnosti kimaltava kanto juurineen, mutta ennen sinne pääsyämme meidät pysäytti valokuvaaja, joka halusi kuvata ihmisiä taideympäristössä. Niinpä minä ison A:n kanssa kävelin kuvaajan toivomalla tavalla hiekkatietä. Pikku A ei suostunut yhteistyöhön vaan jäi tuijottamaan oravia ja juttelemaan niille. Kuvaaja taisi saada pari otosta. Hiukan harmitti omat lenkin jäljiltä sekaiset hiukset.

Do Ho Suh'n Karma

Taiteilija Michael Middlebrook oli tehnyt juurakon teräksestä, lasikuidusta ja peilimosaiikista. Imelä teos. Siihen ei saanut koskea; emme koskeneet. Pojat tosin tykkäsivät poseerata valvontakameralle. He olivat löytäneet kepit ja matkivat vartijoita.

Pihalla oli myös komea rautateos ja outo kuutio ehkä 60-luvulta. Museon portailla oli hieno teos, jonka harteilla ovat entiset elämät, eikä seuraavaakaan näe.

Ulkona oli varsin lämmintä, lähes 15 astetta. Viime viikonloppuna oli lunta sen verran, että pojat pääsivät pulkkamäkeen ja hiihtämään. Toivottavasti talvi tulee takaisin.


Linkkejä


Rakennuskompleksi http://www.richardson-olmsted.com/

Museo http://www.albrightknox.org/

P.S. Marraskuussa blogi teki kuukauden kävijäennätyksen: yli tuhat käyntiä. Kiitos kiinnostuksesta! Juttuja saa kommentoida.

P.P.S. Vietämme itsenäisyyspäivää vasta lauantaina. Menemme ravintolaan muutaman miehen työtoverin kanssa ja katsomme nauhalta Tampere-talon juhlat. Hyvää itsenäisyyspäivän viettoa Suomeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti