Idän Grand Canyonilla

Idän Grand Canyon eli Letchworthin rotkot.

Kaksisataa metriä syviä kanjoneita ja suuria vesiputouksia olimme ihastelemassa Letchworthin kansallispuistossa parin tunnin ajomatkan päästä Buffalosta. Kesäisessä säässä oli mukava kävellä polkuja ja portaita pitkin ja pysähdellä katsomaan alapuolella lentäviä kotkia tai yläpuolella jyrkänteestä tihkuavaa vettä.

Näitä putouksia täällä riittää.

Pitkä päiväreissumme oli kiva, koska olemme tiistaista lähtien asuneet hotellissa. Ohjelmaa kuitenkin riittää ensi torstaihin eli Suomeen paluuseen saakka. Tänään matkan varrella ohitimme muuten Etelä-Walesin, Hollannin, Sardinian ja Bostonin. Ei ole vaikea arvata, mistä kylien perustajat ovat olleet kotoisin. Arcaden pikku kaupungissa näimme aidon höyryveturin, joka liikennöi säännöllisesti turistien iloksi.

Höyryveturi 40-luvulta.

Hotellista näkyy Delaware Ave.

Baareja näkyy hotellin ikkunasta.

Linkkejä

Letchworthin kansallispuisto http://www.letchworthpark.com/
Arcaden höyryveturi http://www.arcadeandatticarr.com/
Hotelli Hampton Inn http://hamptoninn3.hilton.com/en/hotels/new-york/hampton-inn-and-suites-buffalo-downtown-BUFDTHX/index.html

P.S. Blogin pääkuva vaihtui kesäiseen kaupunkitunnelmaan. Entisen naapurustomme kaunein puutarha näkyy kuvassa ja tietenkin paloauto, joita usein näkee ja kuulee. Ehkä tällaisena haluamme Buffalon muistaa.

Jäähyväisiä koulussa

Pojilla oli keskiviikkona viimeinen koulupäivä.

Lisäys 27.5.: pikku A:n laiva.

Ison A:n tähtihetki

Rocket

Ison A:n koulussa oli samalla kolmen tähtivauvan nimenantopäivä. Iso A oli antanut huolellisesti ompelemalleen vauvalle nimen Rocket eli Raketti. Sama nimi oli myös hänen ystävänsä vauvalla. Heistä on jännää, että kohta toinen näistä samannimisistä vauvoista on toisella puolella maapalloa.

Ison A:n jäähyväiset (nais)opettajalle englanniksi: "It's nice to go to the Wisteria School. It's so good school. We are going Finland. Finland is my favorite country. It's nice to use your crayons (beeswax) that I have home. T. is nice, good teacher. I like him. He is so good teacher. It's so nice to see you only one more time. Bye, T."

Iso A sai pikkuisen valokuvavihon muistoksi. Siellä oli kuvia muun muassa vaahterasiirappitilavierailusta, leikeistä ja valtavista palikkalinnoista, joita lapset olivat keskenään rakennelleet.

Mitä iso A on oppinut tämän Amerikan-seikkailun aikana? Hän on oppinut englantia ja hieman saksaa, hän on nähnyt paljon erinäköisiä ja erilaisia ihmisiä ja oppinut toimimaan erilaisessa kulttuurissa. Hän on kehittynyt luistelemisessa, laulamisessa, piirtämisessä, maalaamisessa, neulomisessa, kirjoittamisessa ja oppinut pelaamaan erilaisia pallopelejä: eurooppalaista ja amerikkalaista jalkapalloa, koripalloa, tennistä, jääkiekkoa. Koulussa hän on ollut esimerkillinen. Iso A on sanonut, että tärkeintä elämässä on leikkiminen. Se on varsin hyvä elämänohje. Elämässä pitää olla iloa ja luovuutta, työnteossakin.

Pikku A:n aarteita

Purjelaiva, jota ei ole vielä nimetty.

Lasikuulapussi

Pikku A sai koulusta suuren vihon, johon kaikki lapset olivat painaneet kädenjälkensä, ja aarrepussin, joka oli täynnä lasikuulia, joita opettajat yleensä kätkevät lasten löydettäväksi puutarhaan. Pikku A esitteli mielissään aarteitaan muille ja taisi jollekin heltyä yhden kuulan antamaan.

Pikku A:n jäähyväiset opettajille englanniksi: "It's so nice to see you, 'cause I'm going to Finnish and then we need to go to the back Finland, 'cause there we have good friend. And I have good friend Rose Garden. I love my friends in Finland and in Rose Garden. Bye, bye!"

Pikku A:n suusta en ole varsinaisia aforismeja tai elämänohjeita kuullut, mutta kerran hän kirjoitti koulussa: "Aina pitää miuisaa etä kepi on pusa ja sopu n sisälä." Eli aina pitää muistaa, että keppi on puussa ja sopu sisällä. Kysyin, mistä hän on tällaisen kuullut. Pikku A vastasi, ettei hän ole sitä kuullut. Keppejä ei saa viedä koulussa sisälle, niin hän piilottaa kepin aina puuhun. Hän oli sisälle mennessään sitten kirjoittanut paperille asian itselleen muistiin suurin punaisin kirjaimin. Tärkeitä asioita pienelle.

Pikku A:kin on siis oppinut kirjoittamaan, vaikkei kummassakaan koulussa ole sitä opetettu. Kiitokset kuuluvat isonveljen esimerkille, suomalaisille eskarikirjoille, joita äiti on pari tuntia viikossa käynyt ison A:n kanssa läpi ja tietenkin netissä olevalle Ekapelille, joka auttoi alkuun. Pikku A on tietenkin myös oppinut pelaamaan samoja pallopelejä kuin isoveljensä. Hänen motoriikkansa on erittäin hyvä; pallo lentää pitkälle ja kynä liikkuu hienosti paperilla. Hän toimii leikeissä sujuvasti englannin kielellä, osaa leikkiä pienten ja isojen lasten kanssa ja tykkää rakennushommista. Hän on tehnyt hienon puulaivan ja ommellut itse purjeen. Muut lapset koulussa ovat pyytäneet pikku A:ta tekemään heille paperilennokkeja, koska hän on niiden taittelemisessa paras.

Molemmat pojat tulevat muistamaan Amerikka-aikamme ja ystävänsä, joita he voivat joskus tulevaisuudessa tavata. Ei sitä koskaan tiedä.

Linkkejä

The Rose Garden http://therosegarden.us/
Wisteria School of Buffalo http://www.wisteriaschool.org/
Ekapeli http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli

P.S. Kävin muuten mieheni työpaikan väkeä tapaamassa pikku läksiäisten merkeissä. Tsemppiä vain koko porukalle! Mies sai muutaman urheilujoukkuepaidan tms. ja kortin, jossa muffini tanssii Vanilla Icen räppibiisin U Can't Touch This (Et saa koskea tähän) tahdissa. Kortista on ollut suurta hupia lapsille jo monta päivää. :)

Läksiäisiä ja laatikoita

Suomi-tunnelmaa ja amerikkalaisia makuja.

On pitänyt kiirettä ja juhlaa. Elämää laatikoiden keskellä on piristänyt parit läksiäiset. Perjantaina juhlittiin suomalaisten amerikkalaisten kanssa. Saunottiin, uitiin ja syötiin amerikkalaista ruokaa. Kaikki olivat kokanneet. Erilaisia salaatteja, juustoja, tacodippiä, kuuluisia tulisia kanansiipiä, omenapiirasta, leivoksia... Pojat juoksentelivat kavereineen ympäriinsä ja nauttivat ystäviensä seurasta. Hienot muistot jäivät. Upeita ihmisiä! Kiitos Buffalon taidekirjasta ja pikku autoista!

Toukokuun juhlien nauhatanssia. Eikös tulekin mieleen ruotsalaiset perinteet?

Lauantaina oli ison A:n koulun toukokuun juhla, jossa samalla kerättiin koululle rahaa. Minä vastasin mehiläisvahamuovailuaktiviteetista, muilla oli paperiveneitten taittelun opettamista, ketjusilmukkakruunujen tekoa ja sen sellaista kivaa. Sain yllätysmuistamisen koulun johdolta, valkosuklaavadelmatäytekakun, ja hyvänmatkantoivotukset. Pojat olivat mielissään kakusta. Lauantai-ilta meni pakatessa taas laatikoita.

Sunnuntaiaamulla osallistuttiin lasten pyöräilytapahtumaan, jossa tapasimme pari ystäväperhettä. Lapset ehtivät leikkiä yhdessä ennen tapahtuman alkua ja hyvästellä kaksi ystäväänsä. Teimme parin mailin lenkin Elmwood Villagessa ja sitten pitikin jo mennä kotiin valmistelemaan karjalanpiirakkaprojektia seuraavia läksiäisiä varten.

Nämä sunnuntaiset eli tämänpäiväiset juhlat pidettiin sen buffalolaisen ystävämme luona, joka auttoi meitä yli vuosi sitten asunnon löytämisessä. Olin jossain vaiheessa ehdottanut, että voin opettaa karjalanpiirakoiden tekoa, erittäin rautaisella kokemuksella. Hän pääsi siis tänään perheenjäsenineen kaulimaan pulikalla taikinaa sellaisen leipurin opastuksella, joka itse teki piirakoita vasta kolmatta kertaa. Lopputulos menetteli ottaen huomioon, ettei uunia saatu tarpeeksi kuumaksi eikä piiraita riittävän ohuiksi.

Vasemmalta oikealle piiraat, ruisleivät, salmiakit.

New Yorkista tilaamamme ruisleivät herättivät myös kiinnostusta ja lisäksi toisten suomalaisten tuomat Pantteri-salmiakit, jotka amerikkalaisvieraiden mielestä raikastivat tai suorastaan puhdistivat suun. Ei niitä salmiakkeja ihan saippuaan verrattu mutta ehkä parfyymiin tai kreikkalaisten anikselta maistuvaan Ouzo-likööriin. Ruisleivän todettiin olevan tosi painavaa ja niin tuhtia, että sillä energialla hiihtäisi jo aika matkan. Isäntäväki tarjosi friteerattua kanankoipea, grillattua parsaa ja mausteisia kreolipapuja sekä pekaanipiirakkaa ja kuppikakkuja. Erinomaista! Kiitos kaunis kaikille juhlimaan tulleille.

Osaa porukasta näemme vielä uudestaan, sillä miehen työpaikalla on jokin läksiäiskokoontuminen, johon minäkin menen mukaan. Viimeiset pari viikkoa siis juhlaa ja hotellielämää!

Kesäistä tunnelmaa kuvineen

Kiva viikonloppu toi vaihtelua arkeen. Ystävä vei minut tuulettumaan teatteriin ja sitten baariin, äitienpäivää vietettiin perheen kesken rannalla, ja tutut kävivät hakemassa sohvamme pois. Tässäpä kesäisiä kuvia ja lopussa pari sanaa näytelmästä.

Upeat magnoliat kukkivat, ja talotkin näyttävät iloisilta.

Soita Obamalle ja pyydä lopettamaan sota Afganistanissa.

Kirppiskausi on alkanut.

Taustalla korkea kaupungintalo ja pikku vapaudenpatsaat pankin katolla.

Road Less Traveled Productions -teatterin esitys Race eli Rotu oli erinomainen. David Mametin käsikirjoittama näytelmä toi esiin ihmisten ennakkoluuloja tarkkanäköisellä tavalla ja käsitteli myyttiä yhteiskunnan värisokeudesta. Kun esityksen jälkeen menimme yhteen baariin, kiinnitimme huomiota, että kaikki olivat valkoisia. Se tuntui oudolta, kun fakta on, että suurin osa amerikkalaisista on muita kuin valkoisia.

Tiesitkö, että suurin osa amerikkalaisista on sitä mieltä, että enemmän työtä pitäisi tehdä rodullisen tasa-arvon eteen? (ABC News/Washington Post Poll) Vuonna 1868 säädettiin laissa, että kaikki Yhdysvaltain kansalaiset ovat lain edessä tasa-arvoisia. Vuonna 2000 Alabama oli osavaltioista  viimeinen, joka laillisesti tunnusti erirotuisten ihmisten avioliitot. Vuonna 2014 ei ole olemassa koko maata koskevaa lakia rodullisen profiloinnin eli karkeasti sanottuna esimerkiksi työpaikoilla rodullisen suosimisen kieltämiseksi.

Linkkejä

Teatteri http://roadlesstraveledproductions.org/
David Mamet http://topics.nytimes.com/top/reference/timestopics/people/m/david_mamet/index.html?inline=nyt-per JA http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Mamet
Gallup-tuloksia epätasa-arvosta http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/story/2009/01/19/ST2009011900012.html?sid=ST2009011900012

Nimmareita ja pakkaamista

Kesä tuli Buffaloon! Pari päivää on ollut niin lämmintä, että pojat eivät ole kauaa jaksaneet touhuta jääkiekkotamineet päällä. Sen sijaan he pystyttivät yhtenä päivänä sisälle nimmarikojun, josta sai ostaa nimmareita. Teemu Selänne, Wayne Grezky (vai miten se kirjoitetaan) olivat Sidney Crosbyn ohella kuumaa kamaa. Oheisesta kuvasta näkee, millaisen nimmarisaaliin äiti sai.

Mukana myös Kurri, Rask, Leino...

Pikku hiljaa ollaan myyty kamaa pois ja pakkailtu. Ilmastointilaitteet myyty, samoin sohvat, tv, keittiön sähkölaitteet... Muuttotohinat kiihtyvät 20. päivää kohden. Silloin mukaan lähtevät kamat, muun muassa kerrossänky, ahdetaan konttiin. Ja muutetaan samaan hotelliin yli viikoksi, missä asuttiin, kun tulimme Buffaloon. Siellä odottaa kiva uima-allas ja aamiaisella valitettavasti kertakäyttölautaset kertakäyttöruokailuvälineineen.

Pojat pitivät eilen helteellä omaa kirppariaan tien vieressä. Tunnin verran he jaksoivat heiluttaa TOYS- eli LELUJA-lappuaan ja tervehtiä ohikulkijoita alkumenestyksen siivittämänä. He nimittäin saivat tutuille myytyä dollarilla kolme lelua. Puolen tunnin jälkeen totesi iso A: "Kauppa ei käy." Pikku A odotti, milloin yksi mies palaisi takaisin, joka oli kiinnostunut Batmanista. Taisi unohtaa.

Pojat ovat kuuluttaneet, ettei heille tule ketään buffalolaista ikävä, vaikka olemme ehtineet tutustua joihinkin ihmisiin hyvin. Niin, vuosi siihen menee, pienen tuttavapiirin luomiseen. Ja nyt sitten pian lähdetään takaisin Suomeen. Elämä on sellaista. Ystävät Suomessa odottavat, ja kiva on palata takaisin. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus tehdään lomamatka Buffaloon.

Taiteilua eri paikoissa

Kerron tässä yhden taidenäyttelyn avajaisista, erityisestä taidetuokiosta ja omista taiteiluistani kuvineen.

Suzien lintuihmiset

Sain kutsun tuttuni Suzie Molnarin taidenäyttelyn avajaisiin. Näyttelyn nimi Instinctual Kin eli Vaistonvaraista sukua viittasi keraamisten hahmojen alkukantaisiin tunnelmiin. Vaikka Suzie käsitteli yksinäisyyttä ja erillisyyttä muihin ihmisiin, hänen töissään oli silti satumaista taikaa ja haurauden kauneutta. Teoksissa oli samaa taituruutta ja saventajua kuin, mitä joskus muinoin näin Szentendren, unkarilaisen pikkukaupungin, gallerioissa. Suzien äiti on muuten kotoisin Unkarista, ja hän tietenkin tutustutti Suzien savenvalannan maailmaan tämän ollessa pieni.

Deep Seams eli Syvät juonteet -teoksen surullisia ihmisiä (1 000 dollaria).

Näyttelyssä oli yhteensä 16 teosta, jotka yhtä lukuun ottamatta on tehty tänä vuonna. Suziella on pitänyt kiirettä. Hän olisi mielellään tulossa joskus Suomeen, sillä hänen miehensä on kertonut vaihto-opiskeluajastaan Tampereella.

Bethin suunnitelma B

Naakka (vesiväri ja mustekynä)

Eilen minulla oli viimeinen taidetuokio Albright-Knox Art Galleryssä. Siitä muodostui varsin erikoinen, sillä ohjaavan taiteilijan, Beth Gemperleinin, yllätykseksi suurin osa ryhmästä oli tällä kertaa vammaisia. Onneksi hänellä oli varasuunnitelma erityisjoukkoa varten. Minut hän ohjasi toisenlaiseen hommaan, ja minä puolestani autoin alkuun erään toisen naisen, joka tuli myöhässä paikalle.

Sen verran opettajalla oli kiirettä ja pinna kireällä, että kun hän yhtäkkiä kävi katsomassa lyijykynähahmotelmaani linnusta, hän kumitti sen nokan. Hän huomasi tosin itsekin, ettei kumittamiseen ollut syytä, ja selitti, että näin suuren ryhmän ohjaaminen ilman luvattua avustajaa käy hermoille. Hän pyysi anteeksi ja lähti taas ohjaamaan iloista joukkoa. Jos se kumittaminen lievitti hänen stressiään, mikäs siinä.

Nuoret aikuiset riemuitsivat onnistumisistaan ja kiljahdellen poistuivat paikalta saatuaan työnsä valmiiksi. Minä vilkuilin kelloa ja yritin piirtää nopeasti. Myöhässä tullut nainen naureskeli piirtämälleen ravulleen, jonka jalka oli jumissa kivessä, sillä naisella itsellään oli jalka kipsissä. Minuakin huvitti se totuus, että itse tekemä kuvahan on aina omakuva. Olin valinnut mallikuvaksi naakkamaisen harmaan linnun, jolla oli terävä nokka.

En ehtinyt merkata lyijykynällä sulkien kohtia, joten vetelin sinnepäin mustekynällä, jolla en koskaan aiemmin ollut piirtänyt. Viime minuutilla sain piirroksen valmiiksi, mikä tuntui hyvältä myös opettajasta sattuneesta syystä. En tietenkään ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta tulipahan kuitenkin jotain valmista. Toivotin Bethin tervetulleeksi Suomeen, jos hän joskus harkitsee taidenäyttelyn pitämistä Euroopassa.

Tajunnanvirran huumoria

Maalaan keskeneräistä "eläinkolosseumia" veitsellä.

Tiistaina menen taas Buffalo Art Studiolle. Voi että, miten voi olla hauskaa! Kun antaa palaa ilman mitään sensuuria, niin mitä hassua tahansa voi syntyä. Äiti tosin toivotti viime kurssilla maalaamalleni pääkallolle, jonka näki täällä blogissa, hyvää matkaa jonnekin muualle, esimerkiksi hornantuuttiin. Saapa nähdä, mitä hän tuumii tekeillä olevasta "afrikkalaisesta eläinkolosseumista", joka minua naurattaa kovasti. Keskeneräinen taulu saa hymyn huulille myös opettajalleni Mary Ellen Bossertille, joka sanoi, että taulun ylevää auringonnousua katsoessa tulee kuuma. Joo, tosiaan, ehkä aurinkolasien takaa näyttäisi työ paremmalta.

Linkit

Suzie Molnar http://suziemolnar.com/home.html
Szentendre http://www.hungary-tourist-guide.com/szentendre.html JA http://www.iranyszentendre.hu/en/
Gallerie 1045 http://photographics2.com/store/
Beth Gemperlein http://beyondinwny.org/elizabeth-gemperlein/
Albright-Knox Art Gallery http://www.albrightknox.org/
Mary Ellen Bossert http://www.buffaloartsstudio.org/MaryEllenBossert.htm
Buffalo Art Studio http://buffaloartsstudio.org/

P.S. Kiitos vappubileiden järjestäjille! Tänään saimme oikeaa simaa ja munkkeja. Mahtavaa!

Arkihaaste

Facebookissa pyörii arkihaastekisa, johon en osallistunut, vaikka pyydettiin. En jaksanut sille foorumille laittaa kuvia, kun täältä niitä löytyy. Tässä tulee pari lisää, ja kyllä - niistä kahvimukeistakin, joita jossakin mediassa manattiin tylsistä tylsimpinä. Niitä näet tuolla jossakin tiskitelineessä toisessa kuvassa, jos tarkasti katsot.

Ensimmäisen kuvan otin, koska pojat olivat järjestäneet meille viikonloppuna yllätyksen. He heräsivät aikaisin, siivosivat huoneensa omasta aloitteestaan ilman minkäänlaista painostusta ja kattoivat aamupalan pöytään. Voi sitä onnenpäivää! Kehuin heitä niin kovasti, että he laajensivat siivousurakan myös olohuoneeseen. Lisää näitä päiviä, vaikka kerran viikossa.

Legot, jotka yleensä leviävät päivittäin ympäriinsä, vaihtuivat linnaan.

Kompakti tiskausnurkka, jossa syvä allas.

Alla näkyy kätevä tiskausnurkkamme. Erityistä kiitosta saa nostettava sivutaso, jolle tiskit voi kasata. Vasemmalla kuivaustelineessä astiat kuivuvat nopeasti, koska tason alla on patteri. Musta reikäinen levy laatikon alla päästää mukavasti lämmintä ilmaan patterista, mikä mahdollistaa miellyttävän tiskaustapahtuman. Ikean liian leveärakoista metallista kuivaustelinettä altaan yllä kuitenkin moitimme. Arvioiden kahdeksan lasia on mennyt rikki, koska ne ovat keikahdelleet telineeltä alas. Kunniamaininta annetaan suurelle ikkunalle, josta on mukava tarkkailla kadulla kulkijoita.

Seuraavassa kuvassa esittelyssä kellarissa olevat jättikokoiset pesu- ja kuivauskoneet, joissa voi hoitaa suuret määrät pyykkiä kerralla. Pesukone saa miinuspisteitä siitä, ettei se aina pese kunnolla. Kuivausrumpu puolestaan syö vaatteita. Se pisti palasiksi ihanan pehmeäksi kuluneen t-paitani vuodelta 1995. Harmittaa, koska Budapestistä ostamallani paidalla on ollut tunnearvoa ja se on ollut mainio kesäunipaita. Aika aikaansa kutakin, sanoi mies.

Suursyömärit suut ammollaan. Syökää vanhat vaatteet, uusia en teille anna!