Lihavin ja muodoton

Tähänkin aiheeseen piti tarttua, kun se on niin näkyvästi läsnä täällä Amerikassa. Hämmästyttävää on lihavuuden mittakaava ja toisaalta sen muoto. Jos olet joskus nähnyt televisiosta dokumentin, jossa ihminen on niin lihava, ettei ovesta ulos mahdu, niin se valitettavasti saattanee olla täällä yllättävän yleistä. Tosin olen nähnyt vain niitä ovesta ulos mahtuneita, mutta silti täällä on aikamoisen kokoluokan väkeä ja paljon. Pohdin tässä kansakuntaa rasittavan ongelman mahdollisia syitä, joita ovat mässäily ja liikkumattomuus.

Makeaa ja suolaista mahan täydeltä

Ajattelen, että kohtuus olisi hyvä olla lihavuudessakin. Mutta ylensyönnillä ei taida olla rajaa. Mittava mössöelintarvikemarkkinointi on tehnyt tehtävänsä jopa korkealla koulutusmaailmankin päättävissä elimissä. Nimittäin osavaltion koulutusosaston organisoimaa mittavaa kesäateriakampanjaa, jonka hienona tarkoitusperänä on taata köyhille lapsille lounas kahden ja puolen kuukauden ajan, ei voi kehua kaikkein terveellisimmäksi.

Osavaltion kesälounaspaketteja jaetaan puistoissa lapsille.

Lounaspakettia jaetaan leikkipuistoissa, ja se sisältää esimerkiksi seuraavia elintarvikkeita: raaka nektariini, suolakeksipussi, makeaa hilloa sisältävä vaalea voileipä (joka muistuttaa munkkia), tiivisteestä valmistettu tuoremehu, ylimakea kaakao ja kevytjuustopötkö. Suomalainen vastaava saattaisi olla tällainen: kypsä omena, täysmehu ja jogurtti sekä juustoa, kurkkua ja tomaattia sisältävä ruisvoileipä.

Toki kampanja on hyvä, jos se ravitsee sellaisia lapsia, jotka eivät muuten saisi ruokaa. Eikä paketin sisältö ole missään tapauksessa kokonaisuudessaan mahdottoman epäterveellinen. Paketti kuitenkin osoittaa, millaisia terveyskäsityksiä täällä on ja miten suuret elintarvikefirmat pystyvät hyödyntämään tilaisuuden sponsorointiin. Erityisesti kiinnitin huomiota suolakekseihin, jotka ovat täällä suosittuja. Kouluruokailukin osoittaa suolaisen ja makean suosimisesta: leivitettyjä kananugetteja, hedelmät säilykepurkista, grillattua juustoa, täysjyväkeksejä, parmesaanikanaa, pitsaa, hampurilaisia, tacoja jne.

Ruokakaupoissa on hyllyittäin napostelu- ja välipalatuotteita, joissa on suolan ja sokerin lisäksi outoja ainesosia. Joskus kassalla myyjät eivät tunnista kasviksia kuten herneitä, joita heidän on tarkoitus punnita, mikä on mielestäni hämmentävää. Ravintoloissa salaatinkastikkeet ovat liian makeita.

Moottori minimoi liikkumisen

Ostoskärryjä latingissa liikalihavia ja vanhuksia varten.

Ruoankorvikkeiden ylensyönnillä ei näytä olevan rajaa, eikä näytä olevan liikkumattomuudellakaan. Mikäli haluaa minimoida liikkumisen mutta samalla jatkaa mässäystä, se on täällä tehty hyvin helpoksi. Astutaan autoon, jossa on automaattivaihteet, jolloin toinen käsi on vapaa vaikkapa hotdogia varten. Ajetaan ruokakaupan parkkikselle, joudutaan hieman kävelemään kaupan aulaan. Sitten istahdetaan sähkökärryihin, ostetaan heti pikaruokaa ja juomamuki telineeseen, huristellaan houkuttelevien hyllyjen ääreen ja pyydetään apua joltakulta, jollei meinata ylettyä kaikkiin tuotteisiin. Toiset voivat myös aukoa ovia kaupasta lähdettäessä. Sama toimii myös suurtapahtumissa, joissa on tarjota sähkökärryjä isoille vieraille ja mättöruokaa.

Suuri koko ei katso ikää. Jotkin lihavat lapset ovat kankeita liikkumaan, ja heillä on huono motoriikka ja koordinaatio. Ihan kuin he eivät olisi koskaan juosseet. Nuoret naiset ja miehet ovat ehtineet muuttua hämmästyttävän lyhyessä ajassa suuriin mittasuhteisiin. Niin sanottu ylimääräinen massa poikkeaa tavanomaisesta lihavuudesta siten, että se näyttää muodostuneen muusta kuin kunnon ruuasta, eikä ihmisellä näytä olevan lihaksia ollenkaan. Nämä nuoret eivät kai juuri ole olleet ulkona. Ehkä heidän aikansa on kulunut sisällä television ja jättimäisten mässäyssäkkien ääressä.

Huomaa Pig Butt, meheviä porsaanlihoja tikkujen päässä kenties.

Surullista - etenkin kun lapsille ei pystytä tarjoamaan terveellistä ruokaa ja jokapäiväistä ulkoilua. Sanomalehdet ja aikakauslehdet pursuavat erilaisia dietteejä, elämäntapaohjeita, liikunta- ja ravintovinkkejä suorastaan kampanjanomaisesti, mutta eiväthän ne tavoita lapsia ja heidän köyhiä vanhempiaan. Ja vaikka niitä lukisi keskiluokka, muuttuuko mikään? Minkä verran tämän ongelman ratkaisu liittyy yleisiin ravintosuosituksiin, tahdonvoimaan, vanhempien esimerkkiin, sosiaaliseen suotavuuteen, tiedonsaantiin, elintarvikemarkkinointiin, medikalisaatioon ja varakkuuteen? Mitä siitä, että liikalihavuus sairastuttaa, aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollossa, synnyttää yksilöllisiä tragedioita?

Elintarvikekemia ja -tutkimus kiinnostaisi. Tietääkö kukaan, kuka keksii niitä outoja lisäaineita, joita monet amerikkalaiset napostelutuotteet sisältävät? Aiheuttavatko ne riippuvuutta? Mitä aineita EU rajaa ulkopuolelle?

Ihmiset ovat erilaisia muotoinensa, mutta äärilaidoilla on ongelmia kuten liikuntakyvyttömillä ylilihavilla, ja lopulta ongelma voi olla koko kansakuntaa koskettava. Päätän kahteen sananlaskuun: "Olet mitä syöt." "Vierivä kivi ei sammaloidu."

Linkkejä aiheesta:

Kesäruokakampanja

Yhden koulun ruokalista
(Huom. valitse kalenterista esim. mennyt toukokuu.)

Ruokakaupan terveysvinkkejä

Kuvia lapsille

Kokosin tähän lapsilukijoita ajatellen kuvia kahdesta tapahtumasta: katupiirustustempauksesta ja maakunnan markkinoilta. Löydätkö Ihmemaan Liisan? Entä possujen juoksukilpailut? Missä on vanhat postikärryt?

Mikä kuva oli suosikkisi? Ehkäpä sheriffit ratsailla vai ujon näköinen traktori?

Mitä itse piirtäisit kadulle? Taistelu-ukkoja vai pikku prinsessoja? Voit ottaa liitupiirroksistasi valokuvan muistoksi.

P.S. Liiduilla piirtäminen katuun sopii myös aikuisille. Ja erityisesti opettajille stressinehkäisykeinoksi välituntisin. ;)

Amerikkalainen uni

Jonkinlaista yhteiskunta- ja kulttuurianalyysia on kaivattu minulta. Pitäisi kai olla politiikan tutkija tai jokin vastaava mutta yritetään nyt ymmärtää omin eväin tätä maailmankolkkaa. Ensinnäkin paljon on eroja mutta paljon myös samankaltaisuuksia Suomeen verrattuna. Toiseksi Yhdysvallat on suuri maa, jonka sisällä jo itsessään on paljon erilaisuutta. Ajatellaanpa vaikka Alaskaa ja Hawaijia.

Keskityn kuitenkin vain tähän Buffalon-seutuun ja oletan, että ehkä jotkin asiat voivat olla jossain määrin yleistettäviä New Yorkin osavaltiossa ja koko maan tasolla. Teksti perustuu aivan omiin käsityksiini ja vaikutelmiin, joten asiavirheitä ja karkeita yksinkertaistuksia saa rauhassa penkoa. Toivottavasti amerikkalaiset lukijat eivät pahoita mieltään, sillä se ei ole tarkoitus. Korjatkaa ja kommentoikaa rohkeasti tyylilajia vaihtelevaa tekstiäni, joka ei tunnelmaltaan ole iloinen ja avoimen ihmettelevä, kuten ehkä muutamat muut kirjoitukseni. Ja sitten asiaan - ja varsin paljon sen viereenkin.

Historia kaikuu teoissa

Eurooppalaiset löysivät Amerikan, valtasivat intiaanien maat, loivat amerikkalaista identiteeettiä. Amerikkalaiset halusivat omistaa ja rikastua, etsivät kultaa, orjuuttivat, säätivät vapauden, tekivät parempaa maailmaa, ampuivat presidenttejään...

Yhä on elossa amerikkalainen unelma - unelma vapaasti itse tehdystä paremmasta ja vauraasta elämästä. - Ja miten tämä näkyy? Joidenkin ihmisten lievänä ylemmyyden tuntona, eteenpäin menemisenä ilman taakse katsomista, myönteisenä ajatteluna, uusien valintojen ja muutosten tekemisenä, oman omaisuuden suojelemisena asein. Median kautta tulee lisävivahteita: demokratian levittäminen ympäri maailman, poliitikkojen vapausretoriikka ja suurvallan käskyvalta. - Tässä välissä on hyvä kiinnittää huomiota yleiskuvan yksipuolisuuteen. Missä ovat mustat toimittajat? Miksei mediassa näy hispanot eli espanjankielinen väestö?

Yhdysvalloilla on musta presidentti. Ja kohta varmasti odotetaan naista astuvaksi vallan huipulle.

Siellä huipulla on sata turvamiestä ja niiden turva-turvamiestä. Siellä kuuluu poliitikkojen huuto, maailmanmarkkinoiden humina ja mikrofonien suhina. Kaukana alhaalla velloo 300 miljoonan hengen värikäs ihmismassa kuin valtoimenaan oleva meri, jonka mainingeilla on omat sääntönsä, ja jossain horisontissa karkeloi Kiina. Intiaan ehti joku hakku kädessään, kultaa hakkaa hakkeri Venäjän patsastellessa peilin edessä. Yhdysvaltain presidentti painaa päänsä tyynyyn ja toivoo hyvää unta ja vapaata maailmaa - ja ettei putoaisi sängystä.

Kilpailukyky ennen lasta

Äitiysvapaata ei välttämättä ole tai sitten se jää kuuteen viikkoon. Vaihtoehdot voivat siis olla aika vähissä, jos ei ole säästöjä tai riittävästi palkkaa ansaitsevaa puolisoa. Miten käy imetyksen, mihin lapsi hoitoon? Ja kun lapsi kasvaa, mihin kouluun hän pääsee?

Lasten koulunkäynnistä puhutaan akateemisena opiskeluna, jota yritetään aloittaa jo neljävuotiailla. Viisivuotiailla alkaa niin sanottu eskari ja kuusivuotiailla ensimmäinen luokka. Jos vanhemmilla on rahaa, kouluista on varaa valita. Myös pienokaisen korkeakouluopiskeluun on varakkailla parhaat mahdollisuudet. Lukuvuodessa saa menemään kymmeniä tuhansia dollareita.

Pari kertaa vuodessa vedetään julkisen koulun puolella tasokokeet, joita verrataan osavaltion sisällä ja vielä valtakunnallisesti toisiinsa. Jos kaksi vuotta peräkkäin tulokset ovat huonot, opettajat voidaan irtisanoa. Paineet ja kritiikki puolin ja toisin on kovaa. Paria yläastetta ollaan kokonaan lopettamassa huonojen oppimistulosten, kehittämistoimenpiteiden ja johtamisen takia. Näissä kouluissa kuitenkin satutaan puhumaan 45 eri kieltä, ja niissä on paljon sotiakin kokeneita lapsia. Ei siis ihme, että oppiminen on vaikeaa sotatraumojen takia.

Yksi äiti saattaa toisen lapsensa tienvarteen koulubussia odottamaan ja jättää vauvansa hoitajalle ennen töihin menoa. Bussi kerää lapsukaisia, jotka eivät saa kävellä kouluun, jonka edessä on kyltti, jossa lukee, ettei huumeita ja aseita pidä tuoda koulualueelle, jolla ei ole kunnon leikkipihaa, jolle ei kuitenkaan mennä sateella, joka on liian märkää. Äiti rientää töistä lounastauolla kotiin imettämään lastaan. Ja kun äidinmaidonkorvikemainonta alkaa olla liian ylitsevyöryävää, hän menee vauvamessuilla rinnat paljaina istumaan korvikekojun eteen imettämään ja huutaa: "Ja missä on isyysvapaa?"

Pullopantti ja poliisi turvana

Sosiaaliturva - en tiedä, mitä se täällä tarkoittaa, kun tuntuu, ettei sitä juuri ole. Monet ihmiset keräävät viiden sentin kierrätyspulloja toisten ihmisten roskiksista jätesäkkeihin ja ostoskärryihin. Ainakin kolme eri ihmistä päivän aikana ohittaa talomme kärryinensä. Laitamme pullot yleensä valmiiksi pussiin jalkakäytävän varrelle. "Täällä jokainen huolehtii itse itsestään" on tyypillinen kommentti sosiaaliturva-aiheesta. Asia vaivaa myös hieman poikia, jotka ovat pohtineet, eikö olisi parempi antaa suoraa rahaa käteen. Mutta kun meille ovat monet sanoneet, ettei pidä antaa rahaa, koska se menee huumeisiin. En tiedä. Edellispäivänä yksi mies pyysi rahaa ruokaan...

Ja mielenterveysongelmat näkyvät ja työllistävät poliisia. Poliiseja on koulutettu kohtaamaan ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla eli eivät ole ottaneet heille kuuluneita mielenterveyslääkkeitään. Kun ihminen soittaa 911 ja valittaa, että mikroaaltouuni puhuu hänelle, poliisi tietää, miten kuuluu toimia: uuni tai ihminen siirretään sivuun, jotta päästää keskustelemaan aiheesta. Näissä teemoissa poliisin aika kuluu. Kuka hoitaa sairaat?

Köyhyys etsii kontaktia kaikkialla maailmalla, allapäin, päin, näin, anna, nanna, käteen. Ei kättä spitaalisella, puolikkaita jalkoja Kuala Lumpurissa. Ruusut käsissä Suomessa romaneilla ja syvä kumarrus, Viipurissa lapsiparvi kiljuen karkkia pyytämässä, Pariisissa laittomia maahanmuuttajia poliisien katseilta piilossa pienois-Eiffeleitä käsissään, Buffalossa naisen kiitos yleisönosastolla, kun joku vei hänet väkisin hoitoon psykoosin takia. Poliisi on kaikkien kontakti.

"Jokainen on oman onnensa kultaseppä - tai pullonhenki."

Kummia kuvia

Tässä on viime viikoilta napattuja kuvia. Koska en ihan jokaisesta kiinnostavasta aiheesta ehdi kirjoittaa pitkää juttua, niin lyhykäiset kuvatekstit riittänevät tällä kertaa.

Kaskaiden kuoria löysimme puun oksilta. Tuossa ne ovat nyt postikortin päällä. Kaskaat ovat asuneet 14 vuotta maan alla toukkina, sitten ne tänä kesänä ryömivät puun juurilta ylös maan pinnalle, kiipesivät oksille syömään lehtiä ja kömpivät kuoristansa lentelemään ja sirittämään todella kovaa jonnekin latvuksiin. Sirityksen ääntä voi verrata sirkkelöinnistä tai hitsauksesta lähtevään ääneen. Sateen jälkeen ne ovat hiljaa - ja onneksi yölläkin.

Vanha äänilevy uudessa muodossaan. Näitä veikeitä maljoja myydään torikirppareilla viidellä taalalla. Perinteinen musta malli lähtee kolmella dollarilla. Hauska muoto kuulemma syntyy, kun äänilevyä pitää kuumassa uunissa. En tiedä, kannattaako kokeilla kotona, mutta tällainen uusi villitys on nyt täällä. Ajattele, miten hienon tilataideteoksen saisi, kun tällaisia ruuvaisi satamäärin seinälle!

Saippuakuplamies hommissa Allentownissa - sainpas kuvan. Hyvällä säällä vanha setä valmistaa saippuakuplia hyödyntämällä tuuletinta. Kiva harrastus myös ohikulkijoiden mielestä, uskoisin niin. Puuha saa hyvälle tuulelle, eli voidaan suositella kaikenikäisille milloin vain. Kokeile vaikka kesken työpäivää (lakisääteisellä tauolla).

Liikennevalo-ohjeistus on kai sitten tarpeen. Olisiko kuitenkin voinut aloittaa viimeisestä ohjeesta eli nappulan painamisesta? Sitä paitsi täälläpäin on paljon jalankulkijoiden tienylityspaikkoja, joissa nappula on rikki. Yleensä kannattaa seurata, milloin samaan suuntaan kulkevilla autoilla on vihreä, ja sitten yrittää ylittää tietä.

Kaunis kirkko, todella harvinaisen kaunis löytyy Lackawannasta. Se valmistui vuonna 1926. Täällä voit tehdä opastetun kierroksen online: http://www.ourladyofvictory.org/.

Ihmeellinen kaktus on tämä, joka löytyi kasvitieteellisestä puutarhasta Lackawannasta. Lisää kuvia täältä http://www.buffalogardens.com/.

Pikku putoukset Williamsvillessä Buffalon kyljessä. Joki oli kirkas, ja väkeä perho-ongella narraamassa kaloja.

Temperamentteja kuokkimassa

Aina menen samaan lankaan eli tulkitsen liian kirjaimellisesti näennäiskutsuja. Näin se meni: Sain päiväkodin johtajalta vanhemmille osoitetun sähköpostin, jossa kerrottiin kesänaikaisista sijaisuuksista henkilökunnan koulutusjakson aikana. Myös vanhemmat olisivat tervetulleita piipahtamaan workshopeissa. Johtaja pitäisi huolen, että halukas pääsee osallistumaan kaikille häntä kiinnostaville tunneille. Ohessa oli koulutuspäivien ohjelma.
No, tietenkin minä sieltä bongasin ne päivät, jolloin pojat ovat hoidossa ja minä voisin oppia jotain uutta (nyt kun kerran olen opintoni saanut loppuun). Keskiviikkona näytti olevan temperamenttiasiaa ja jotain taidejuttua ja torstaina kasvatusgurujen esittelyä tms. Ilmoitin heti sähköpostitse, että olisin tulossa. Se kävisi kuulemma oikein mainiosti.

Olin keskiviikkona ajallaan paikalla. Päiväkodin talousnainen näytti minulle koulutustilan, koputti oveen ja selvästi keskeytimme jotain. Siellä oli menossa jokin laulusessio, ja minä tietenkin pyytelin anteeksi ja sanoin, etten halua keskeyttää mitään. Ystävällinen ohjaaja sanoi, että heillä on tullut aikataulumuutos ja jatkavat eilisiä henkilökohtaisia juttuja ja jospa voisin tulla hieman myöhemmin kello se ja se. Sopi tietenkin minulle.

Temperamenttinäytös

No, niin uusi yritys. Pääsin rinkiin mukaan istumaan, ja onneksi paikalle tuli myös yhden toisen hoitolapsen vanhempi. Ei ollutkaan enää niin hoopo olo. Tämä sessio käsitteli temperamentteja koleerinen, flegmaattinen, sangviininen ja melankolinen. Tämä näkemys temperamenteista on käytössä Steiner-pedagogiikassa, teosofiassa. Muita näkemyksiä ei käsitelty (esim. big five/NESTA).

Tässä lyhyet kuvaukset 4 temperamenteista:
- sangviininen (ekstrovertti): pirteä, kiinnostuu, unohtaa/ohittaa helposti asioita, kevät, keltainen
- koleerinen (ekstrovertti): nopea, protestoiva, helposti syyttää muita, kesä, punainen
- melankolinen (introvertti): tasainen, kärsii, uhri, ottaa rankasti, syksy, tumma
- flegmaattinen (introvertti): ei unohda, ei toimelias, harkitsee, keskittyy, talvi, sininen/vihreä

Kuulemma ihmisen vartalo voi kuvata myös temperamenttia, hmm. Temperamentti kuvaa lisäksi elämänvaiheita: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Mutta nämä temperamentit ovat vain työkalu aikuisten välisiin juttuihin, ei missään tapauksessa lasten luokitteluun, sanoi ohjaaja, joka pukeutui vuorotellen kuhunkin temperamenttiin ja esiintyi niiden olemuksen mukaisella tavalla.

Varsin viihdyttävä sessio, mutta itselle tuli kyllä monta kysymystä mieleen. Voitaneenko värejä ja temperamentteja tuolla tavoin yhdistää toisiinsa, kun väreillä on eri kulttuureissa eri merkityksiä? Miten voidaan kytkeä temperamentti vuodenaikoihin, kun sellaisia ei kaikkialla maapallolla selvärajaisesti ole? Miten temperamentin voi yhtäkkiä sanoa liittyvän myös ikään, jos kuitenkin ajatellaan temperamentin olevan varsin pysyvä? Kysyn vain. Toki löydän itsestäni noita temperamenttien piirteitä aikamoisena sekoituksena, mutta jos pitäisi valita yksi, mikähän olisin?

Vauvanhoitotaidetta

Lounaan jälkeen jäin vielä vähäksi aikaa katsomaan, mikäs se taidejuttu on. Se oli vauvanhoitotaidetta! Nuket käteen ja kapaloimaan. No, tämäpäs yllätys. Oli silti kiinnostava nähdä erilaisia kapalointityylejeä. Myös vaipanvaihdosta käytiin keskustelua. Yksi opettaja näytti, miten hän hoitaa tapahtuman hyödyntämällä tilaisuuden vuorovaikutusleikkiin. Samantyyppisiä loruja ja vauvahierontaa kuin Suomessakin näytti hän toteuttavan.

Session jälkeen kiitin tilaisuudesta olla mukana. Jäin miettimään, minkäköhän laskun talousnainen saa näistä tunneista minulle kehiteltyä. Hänhän jo lounaan aikaan ilmoitti, kun kysyin, voinko maksaan lounaan johonkin, että voin myöhemmin maksaa koko koulutustilaisuudesta. Sain parin päivän päästä laskun: 55 dollaria. No, onneksi ei enempää alle kolmesta tunnista. Periaatteessahan olisi ollut reilua, että talousnainen tai johtaja olisi kertonut minulle hinnan, kun olin ilmoittautumassa.

Eurytmiaa

Mutta onneksi jotain on mennyt nappiinkin. Olen päiväkodin sähköpostilistalla, jossa vanhemmat voivat ilmoitella ylimääräisistä leluista ja yhteisistä tapahtumista. Ilmoittauduin mukaan eurytmia-tunnille, koska halusin tietää, mistä siinä touhussa on kyse. Nyt tiedän.

Tilaisuudessa oli paikalla ohjaajan lisäksi yksi päiväkodin opettajista ja kaksi vanhempaa minun lisäkseni. Ohjaaja oli kovin ystävällinen, niin kuin kaikki ihmiset yleensä täällä. Hän halusi tietää, mitä sanat "minä" ja "sinä" ovat suomeksi, ja kohteliaasti harmitteli, ettei hänen tullut Suomessa käytyä, vaikka hän asui kymmenisen vuotta Saksassa ja Alankomaissa.

Itse sessio oli rauhallinen eikä juurikaan liikunnallinen. Sanoisin, että oli kyse enemmän hengellisestä rauhoittumisesta, hetkeen keskittymisestä ja jonkinlaisen yhteyden tuntemisesta luontoon, olla osana luonnon kiertokulkua ja elonkehää. Ohjaaja kertoi samalla runomaisia juttuja hyväntuulisena, milloin mentiin kasaan kuin talvi, milloin ojennettiin kädet ylös kuin nouseva kevät.

Oli ihan kiva käydä. Luulen, että tuollainen liikkuminen ja rentouttava puhe rauhoittaa lapsia ja vahvistaa itsentuntemusta myös suomalaisissa Steiner-kouluissa.

Täällä lisätietoa ja persoonallisuustestejä sekä suomeksi että englanniksi:
http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=temperamenttikasvatus
http://www.b-di.com/personality.html
http://www.tiede.fi/artikkeli/1070/persoonallisuus_tunnistatko_tyyppisi_ 
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/
http://personality-testing.info/
https://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit

Täällä eurytmiasta suomeksi:
http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=eurytmia
http://www.snellman-korkeakoulu.fi/opiskelu/koulutusohjelmat/eurytmian-opinnot-240-op

Elämyksiä ihmisten pihoilla

Tänä viikonloppuna olemme kierrelleet ihmisten pihoja Yhdysvaltain suurimmassa puutarhatapahtumassa, Garden Walkissa täällä Buffalossa. Ihan kaikkia lähes 400 pihaa emme käyneet katsomassa mutta kyllä vinkkien perusteella kiinnostavimmat kohteet bongattiin. Tapahtuman idea on yksinkertainen: Puutarhaihmiset ovat voineet ilmoittaa itsensä mukaan, ja heidän kohteensa on merkitty karttaan, jota jaetaan ilmaiseksi muutamassa pisteessä. Vierailijat saavat ilmaiseksi kierrellä pihoja - jopa takapihojakin - ja ihastella istutuksia, kiviasetelmia ja vesiaiheita. Puutarhaharrastus yhdistää naapurustoja ja nostaa asuinalueiden arvoa.

Yhdeltä takapihalta löytyi kaunis uima-allas ja jättikokoisia kukkia, toisesta kiehtova viidakko koriste-esineineen ja patsaineen, eräällä pihalla oli peilejä ja salainen polku, joillakuilla oli kalalammikoita kultakaloineen... Ohessa on vain murto-osa puutarhakuvasadosta. Blogin pääkuva on yksi niistä. Nauttikaa! Kun klikkaat kuvaa, saat sen isoksi.

Puutarha voitti autoilun...

Hyvän päivän toivotukset ohikulkijoille.

Englantilaistyylisiä pikku taloja.

Tämän tekijällä hyvä värisilmä.

Suosikkipihani! Sieltä löytyi lasikuulia ja tekstejä kivissä, "dream" ja "create".

Lukeva patsas kasvien sylissä.

Unelmien maja puussa, uskomaton!

Liljojen loistoa, violetin huumaa.

Yön kuningatar?

Lähtiköhän Pan huilaamaan? Lapio jäi.

Kadunvarsilla lapset olivat pystyttäneet myyntipöytiä, joilta puutarhaväki sai ostaa vettä, popkornia, muffinseja ynnä muuta. Myös meidän poikamme saivat idean, että hekin haluavat myydä jotain. Tänäänpä sitten meidän pikku myyntimiehet huutelivat talomme edessä jalkakäytävällä: "Toys and water!" Hyvin pojat osasivat sanoa "one dollar", kun ihmiset kysyivät "how much?". Tunnin aikana veljekset saivat myytyä vesipulloja ja leluja 6 dollarin ja 75 sentin arvosta. Aika hyvin, vai mitä?

Terveisiä uusille suomalaisille tutuillemme ja kiitoksia mukavasta puutarhaseikkailuseurasta! :)

Lisää kauneutta: http://gardenwalkbuffalo.com/

Talo onkin paljon vanhempi!

B) Arvaa, saako parvekkeen oven auki?

Huom. tekstin ohessa on kuva-arvoituksia. Vastaukset alinna.

Vuokraisännän mukaan talomme on rakennettu 1911, mutta kun kävin historiamuseossa selvittämässä talon taustoja, kävi ilmi, että talo on rakennettu joko vuonna 1886 tai 1887. (No ilmankos... Näitä pikku säätämisiä taitaa riittää vielä talveksi.)

A) Mikä tämä on?

C) Arvaa mikä?

History Museumin tutkimuskirjasto oli pieni mutta kiinnostava paikka. Seitsemällä dollarilla sisään, kännykkä kiinni, käsilaukku kirjastonhoitajan kaapin päälle, ei omia kyniä, sääntöjen allekirjoitus... Ja sitten sai hyvää palvelua ja kaikenlaista aineistoa eteensä. Kirjastonhoitaja pystyi muistinsa perusteella haarukoimaan asuinalueemme ja siten myös talomme rakennusajankohdan, joka ajoittuisi vuosille 1880 - n. 1890.

D) Montako ruutua löydät kuvasta?

E) Missä huoneessa avainkoukkuja?

Hän ei kuitenkaan löytänyt talostamme vanhoja kuvia, mutta eipä kaikkia asuinalueita ole dokumentoitu yhtä tarkasti kuin toisia. Tutkimme yhdessä atlaksia eli asemakaavapiirustuksia, joista lopulta löytyi talon kuva ja sen päältä nimi Hensle. Atlaksen perusteella rakennusajankohta olisi aikavälillä 1884 - 1891. Näitä vihjeitä seurasimme eteenpäin selaamalla kaupunkiluetteloita, mutta nimeä Hensle ei löytynyt.

F) Mistä talon kerroksesta tämä kuva?

Kirjastonainen tiesi, että voimme yrittää etsiä ensimmäisiä asukkaita osoitteen perusteella, ja hän ohjasi minut mikrofilmilaitteen luo. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kelailemaan mikrofilmiä. Buffalon kaupunkin osoitekirjasta ja perheluettelosta vuodelta 1887 löysin lopulta osoitteemme kohdalta merkinnän Mr. and Mrs. Oscar Meyer. Nainen etsi vielä joltain hyllyltä kirjan, josta hän pystyi tarkistamaan herran ammatin. Hän oli kirjanpitäjänä puutavarayrityksessä. Ehkäpä hän myi talon Henslelle.

G) Kummasta tulee kuumaa?

H) Arvaa mikä?

Katumme nimi Hodge tarkoittaa muuten renkiä ja maamiestä.

Oikeat vastaukset kuvavisaan:
A) Oiskohan öljysäiliön tankkausreikä? Jaa-a. Se on kivijalassa.
B) Ovi aukeaa ulospäin pari senttiä, koska eihän se mahdu tuollaisessa kapeassa ranskalaisessa parvekkeessa aukeamaan kokonaan.
C) Ikkunan lukkosysteemi. Ikkunan alaosan saa nostettua ylöspäin. Systeemi toimii hissimäisesti sivussa, lähes piilossa olevilla naruilla, joihin ei itse tarvitse koskea.
D) 3+14+8=25 (+1 jos lasketaan uloin sininen ikkunaraja eli yht. 26)
E) Keittiössä.
F) Vintiltä.
G) Lämpöpatteri, toimii kaasulla.
H) Vasemmasta.

P.S. Kai huomasit, että tänään tätä tekstiä ennen julkaisin jutun poikien kielitaidosta... :)