Käsirautoja, korkokenkiä ja muuta erilaista

Tässä on muutamia poimintoja viime päivien tapahtumista.

Käsirautojen käyttö lienee aika yleistä. Tuossa alueemme pääkadulla keskellä päivää poliisi laittoi rautoihin jotakuta miestä. Ja pari päivää sen jälkeen aika lähellä taloamme taas joku sai raudat käsiinsä. Sitten yhtenä päivänä erään talon pihassa oli kuusi poliisiautoa, mikä äkkiseltään näytti poikkeukselliselta. Toisaalta, täällä on yksi poliisi per auto, joten aina kun on pienikin hässäkkä, poliisiautoja on paljon paikalla.

Korkokenkäjuoksija kättelee saapastelevaa poliisia.

Korkokenkäjuoksulla kerättiin rahaa jonkin syövän vastaiseen taisteluun. Saimme kutsun ystävämme luo seuraamaan tapahtumaa, sillä korkokenkäilijät juoksivat aivan talon läheltä. Idean oli noin viitisen vuotta sitten saanut eräs kenkäkaupan omistaja, jonka täti oli sairastunut syöpään. Nyt tapahtuma on viihdyttävä tapa levittää tietoa taudista ja kerätä lahjoituksia. Ystävämme tarjosi meksikolaista ruokaa. Lihapata muistutti hieman karjalanpaistia.

Isänpäivää vietimme viime sunnuntaina. Päiväkodissa lapset eivät olleet askarrelleet mitään isille, joten hyvä aamupala, lounas ja suklainen kakku saivat riittää tällä kertaa. Tässä alla on kakkuresepti kaakaopaketin kyljestä suomennettuna ja hieman sovellettuna.

Fudge Brownies elikäs suklaahurmaus

3/4 kuppia tummaa kaakojauhetta
1 1/2 kuppia sihdattuja jauhoja
1 1/2 kuppia fariinisokeria (pehmeää)
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 isoa munaa
3/4 kuppia sulatettua voita
1 tl vanilliinisokeria (niin ei tarvitse säätää vaniljatiivistemakujen kanssa)
1 kuppi rikottuja pähkinöitä (tai saksilla leikattuja paloja maapähkinävoilla maustetusta myslipatukasta suklaamurujen kera)

Kuumenna uuni 180 (tai 200) asteeseen. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja vatkaa hyvin. Voitele ja jauhota pyöreä, halkaisijaltaan n. 23 - 25 cm vuokaan. Kaada seos siihen. (Jos ei meinaa valua, lisää hieman rasvaa tai munaa.) Paista uunissa n. 20 min tai kunnes näyttää muuten hyvältä. Anna hieman jäähtyä. (Jos kuitenkin käytin neliskanttista vuokaa, voit nyt paloitella kakun.) Levitä päälle vaniljajäätelöä ja koristele mustikoilla. Saa soveltaa. Nam.

Pojat kävivät katolisessa koulussa tasotestissä, mikä näytti sujuvan ihan hyvin. Vain parissa kohtaa he tarvitsivat minulta käännösapua, kun piti näyttää, onko kuvan ovi auki vai kiinni ja onko kuvan lasi tyhjä, täynnä tai puolillaan ja sellaista. He kävivät heittämässä palloja ja hyppimässä yhdellä jalalla, sillä aikaa kun täyttelin kyselylomakkeita. Miten usein lapsesi laittaa tavaran paikoilleen pyydettäessä? Lähes aina, joskus, harvoin tai ei koskaan, ei ole pyydetty. Rasti ruutuun: pikku A joskus, iso A lähes aina. Ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin kiristettäessä. Miten usein lapsesi läikyttää juomaa kaataessaan sitä lasiin? Kumpikaan harvoin tai ei koskaan. Ja niin edelleen. Täytin lomakkeet puolessa tunnissa. Nyt odotellaan tuloksia.

P.S. Viikonloppuna kirjoittelen juhannuksen vietosta! Vietämme sitä lauantaina.

Kuvia viime viikoilta

Tässä on muutamia sekalaisia kuvia, jotka on napattu tämän ja viime kuun puolella. Osa kuvista on otettu nopeassa tilanteessa, osa suunnitellen, osa kännykkäkameralla. Klikkaa kuvaa, niin saat sen nykyistä isommaksi.

Turistikierroksella sähkökärryin?

Erie-järven aallonmurtajia.

Pihakirppiksiä eli garage saleja on joka viikko.

Toronton jonkin ostos- ja liikekeskuksen kattorakennelmaa.

Toronton Casa Loman linnantornin rakkaustarinoita.

Kreikkalaistaustaisten ortodoksisen kirkon alttarilla.

Fort Niagara -linnoituksen risti rannalla ja horisontissa Toronto.

Kaupunkialueen kauniita taloja.

Pikku kylissä on kartanotaloja.

Leijanlennätystä auringon laskiessa.

Toinen tuoksuvainen pionilajikkeemme aukeamaisillaan.

 Elmwood Villagen pääkadulla erilaista arkkitehtuuria.

Istutuksia kävelytien molemmin puolin.

Buffalon ja Kanadan Peace Bridgeä.

Nähtävyyksiä ja skandinaavien kekkereitä

 Pyssynkuulia ja kengän kopsetta

Rooliasuissa tauolla. Sedät olivat viettäneet yön linnakkeella.

Suomalaisvieraidemme kanssa teimme päiväretken Niagara-joen suunnalle. Kävimme tutustumassa linnakkeeseen, josta näki järven yli Torontoon asti. 1400-luvun puolessavälissä valmistuneessa puolustusasemassa oli nyt ihmisiä (kaiketi 1600 - 1700-luvun aikaisissa) rooliasuissa kertoilemassa juttuja.

Vihdoin selvisi yksi asia, jota aina olen ihmetellyt. Miksi aikoinaan sodittiin riveissä? Kuljettiin vieri vieressä, ladattiin ja laukaistiin aseet käskystä. Yksi syy oli ilmeisesti se, että aseesta ammuttava kuula lähti mihin sattui. Sillä ei siis varsinaisesti voinut tähdätä ollenkaan. Siksi rivit olivat tiheät - johonkuhun ammus ehkä osui kuitenkin. Karmeea. Sitten ranskalaiset keksivät tehdä rihlat piippuun ja ammukseen, jolloin osumatarkkuus parani - ja sodankäynti muuttui.

Pikku kuriositeetti: Sotilailla oli siihen aikaan hevosenkengän näköiset raudat kengän kannoissa ja kärjissä, että kengät kestäisivät kauan. Siellä he sitten kopsottelivat pitkin kivettyjä teitä. Mahtoivatkohan ottaa kenkiä pois sisällä? Taisivat lautalattiat muuten kulua nopeasti...

Valkoinen piste rannalla on ihminen (ylh. oik.).

Paholaisen pyörteellä

Niagaran putousten jälkeen joki virtaa voimakkaasti kapeassa uomassa, joka yhtäkkiä levenee ja jolloin vesi alkaa pyöriä. Vesimassat tekevät yhden ympyrän ennen kuin jatkavat matkaa taas eteenpäin. Muutamat yritteliäät - sekä miehet että naiset - ovat laskeneet virtaa tynnyrien sisällä hurjan pyörteen läpi. Eräs mieskokelas laski virran mukana pää tynnyrin ulkopuolella ja menetti sillä reissulla kuulonsa. Ja yksi Englannin kanaalin yli uinut mies testasi taitojaan tässä pyörteessä ja hukkui. Jotkut kuitenkin onnistuivat selviytymään varsin ehjin nahoin.
 

Ruotsalaisten tekemä kukkasalko sinikeltaisine nauhoineen.

Näkkileipää ja suomea

M. lähti saattelemaan suomalaisia vieraitamme lentokentälle ja hakemaan samalla toisia vieraita sieltä tänne meille. Sillä aikaa menin poikien kanssa skandinaavien juhliin, joihin saimme viime tekstissä mainitsemaltani rouvalta pikakutsun.

Juhlapaikalle oli vain puolen tunnin ajomatka. Sää oli mitä mukavin: ei liian kuuma eikä viileä. Uusi ystävämme otti meidän vastaan ja esitteli minut ja pojat muille suomalaistaustaisille. Näimme muun muassa kirjastossa tapaamamme amerikkalaisen naisen, joka oli Tampereella joskus opiskellut suomen kieltä, ja jalkapallokentällä tapaaamamme naisen ja hänen poikansa. Pikku A ja iso A viihtyivät oikein hyvin tämän muutaman sanan suomea osaavan pojan kanssa. He leikkivät ulkona kiinniottoa, piiloa ja ruohosotaa.

Juhlapaikka oli jonkin kirkon tiloissa. Paikalla oli myös ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia ja jossain yksi islantilainenkin. Yhteensä juhlimassa oli noin 80 henkeä. Pikku bändi soitti reipasta tanssimusiikkia ja ruokatarjoilut olivat monipuoliset: lohta, silliä, uusia perunoita, kahdenlaisia lihapullia, pinaattipullia, näkkileipää, juustoa, janssoninkiusauksen tapaista, punajuurirelissiä, maustekurkkuja ja marjoja sekä mansikka-kermatäytekakkua, kuppikakkuja, suklaata, leivoksia, keksejä ja erilaisia mehuja ja viinejä.

Seuraavaksi mennään juhannusjuhliin. Joulun aikaankin on tiedossa skandinaavien kekkereitä.

Hyvää ja pahaa

Kaikenlaisia yllätyksiä sitä voi kohdalle osua. Kerron tässä muutamasta tapauksesta.

Kivoja yllätyksiä

Hyvin pyörii!

Menimme yksi ilta lennättämään leijoja, kun huomasimme Buffalon jonglöörausklubilaisia puiston laidalla temppuilemassa. Menimme viereen seuraamaan hula-hulavanteiden pyöritystä ja keilojen heittelyä, kunnes eräs iäkäs jonglööri tuli ja kysyi, haluavatko pojat kokeilla temppuja. Mikäs siinä. Pian poikien pään päällä pyörivät hyrrät ja käsissä kepin päässä lautaset. Se oli hauskaa!

Siskoni anopin ja muutaman välikäden kautta sain erään Buffalossa asuvan suomalaissyntyisen, iäkkään naisen yhteystiedot. Otin tietenkin yhteyttä, ja nyt näyttää siltä, että hän on järjestämässä juhannusjuhlia muutamille täällä asuville suomalaistaustaisille. Tiedossa olisi saunomista ja uimista, ehkä mahdollisesti myös pikku kokon polttoa.

Viime kerralla jalkapalloharjoituksissa tapasimme sattumalta nuoren naisen, joka puhui suomea ja joka asuu perheineen varsin lähellä meitä. Vaihdoimme puhelinnumerot ja ilmeisesti tapaamme tämän kuun aikana uudestaan. Pojat saavat siis uusia leikkikavereita.

Ikäviä sattumuksia

Kaupungissa toimii neljä eri jengiä, jotka terrorisoivat ja hoitavat bisneksiään omilla alueillaan. Yöaikaan niillä alueilla ei kannattaisi välttämättä liikkua, mutta kerran kuitenkin jouduin pimeällä ajamaan yhden sellaisen tienoon läpi, koska tunsin sen reitin parhaiten ja ajattelin, ettei pääkadulla mitään ihmeempää toimintaa kuitenkaan ole. Olin väärässä. Sain perääni ison maasturiauton, joka ajoi melkein puskurissa kiinni ja vilkutteli valoja. Olin niin kuin en olisi huomannut samalla miettien, miten siitä pääsee eroon. Ajoin rauhallisesti ja tarkkailin peilistä, mitä auto meinaa. Sama meno jatkui muutaman korttelin, kunnes liikenneympyrästä se ei enää lähtenyt seuraamaan niin sanotusti reviirinsä ulkopuolelle - onneksi. No en aja enää pimeällä siellä ja päivälläkin harkitusti.

Oven takaa, siis ulkopuolelta, löytyi kirje, joka oli osoitettu vuokraisännällämme. Teksti oli järkyttävää. Olimme muka sanoneet jotain ilkeää italiaksi ja saksaksi tälle kirjoittajalle, joka tuntui olevan valmis johonkin jatkotoimenpiteisiin. Teksti oli ihan pimeää. Luetutin sen alakerran naapurille, joka totesi sen olevan erään naisparan sekoilua. Kyseinen henkilö on ennenkin kirjoitellut erittäin ystävälliselle vuokraisännällämme kummia juttuja ennen meitä. Nainen on harmiton harmaapää, mutta välteltävä. Olemme nähneet hänet useasti kävelyllä.

Tällaista tällä kertaa. Saa kommentoida.

Arjen juttuja

Reilua peliä! Ja kukas se siinä kuvan reunassa zuumaa? :)

Kirjoitetaanpas välillä tavallisesta arjesta täällä. M. käy töissä ja tekee välillä pitkää päivää, mutta leikit lasten kanssa irrottavat isin kivasti työasioista. Lapset ovat kaksi ja puoli hoitopäivää viikossa tarhassa, jolloin minä äitsykkä teen opiskeluhommia.

Villiä menoa tarhassa

Tarhassa on aika vauhdikasta, sillä poikien ryhmässä on kai yhteensä kahdeksan poikaa ja vain kolme tyttöä. Superhero- ja ninjajutut eli kiinniotto- ja taisteluleikit ovat suosittuja majan- ja linnanrakennuspuuhien lisäksi. Pikku A:lla ja isolla A:lla on käytössä stop-sana ja -merkki siltä varalta, jos leikki ei enää ole kivaa. Sitä ovat muutkin lapset käyttäneet.

Sunnuntaina pojat menevät tarhakaverin, erään tytön, nelivuotissynttäreille. He ovat tehneet hänelle kortteja ja suuren aarrerasian, jonka he ovat koristelleet tarroin. Saapa nähdä, mitä mieltä neiti on siitä, että tähtien ja eläinkuvien joukossa on ninjoja.

Englantia, yeah

Pikku A:n ja ison A:n englannin kielen taju on alkanut kehittyä. Molemmat tuntuvat ymmärtävän jonkin verran kieltä eli erottavat tuttuja sanoja ja pystyvät yhdistämään niitä oikeisiin tilanteisiin. Iso A osaa vastata, kun häneltä kysytään, haluaako hän esim. leipää. Pikku A puolestaan osaa lausua englantilaisen ärrän mallikkaasti ja laulelee tarhan lauluja.

Pojat eivät silti vielä juuri puhu englantia. Välillä pojat kysyvät, mitä jokin englanninkielinen sana tarkoittaa tai miten sanotaan jokin asia englanniksi. He tykkäävät kuunnella myös tarinoita englanniksi ja suomeksi vuorotellen luettuna. Käymme kerran kahdessa viikossa lähikirjastossa pyörillä, ja pojat saavat kumpikin valita muutaman kirjan mukaan. Niitä lueskellaan iltaisin ja päivällä lepohetken aikaan. Viimeisimpänä ollaan lainattu mm. Sammakko avaruudessa, Isäni on merirosvo ja Lego-kirjoja.

Jalista ja vähän tennistä

Pojat käyvät kahdesti viikossa pelaamassa jalkapalloa, ei siis amerikkalaista jalkapalloa. Iso A on erittäin innostunut lajista, kuuntelee tarkasti valmentajan ohjeita ja ottaa muista mallia. Pikku A kuten muutkin samanikäiset hänen joukkueessaan ovat vähän tuulella käyviä. Perusasiat ovat kuitenkin hallussa: ketään ei tönitä, ei oteta palloa käteen, tiedetään minne ollaan tekemässä maalia ja autetaan joukkuekavereita.

Lasten vanhemmat tuntuvat pääosin olevan aika rennosti kentän laidalla. Toisilla on sellaiset ohjaajantuolit mukitelineineen, joissa he seuraavat tapahtumia rentoutuneina. Mutta suurin osa kyllä seisoo ja välillä hieman kannustaa lapsia. Yksi ikävä isähahmo on silti muutaman kerran käynyt kärkkäästi sanomassa valmentajalle ohjeita siitä, miten pitää toimia ja miten hänen lastaan ei pidä laittaa liian useasti vaihtoon. Samanlaista käytöstä ilmenee myös suomalaisilla urheilukentillä.

Myös tennistä ollaan käyty perheen kesken pelaamassa. Delawaren puistossa on kymmenisen tenniskenttää vapaassa käytössä. Ei maksa mitään, ja paikat ovat hyvässä kunnossa. Tästä voisi Suomessakin ottaa mallia. Kotopuolessa kun ollaan liian intona ottamassa maksua, jos millekään kentälle yrittää jalallakaan astua.

Puistoilua, rakentelua ja uusia paikkoja

Taistelijat matkaavat nätissä jonossa kohti... mitä?

Käymme välillä eri puistoissa leikkimässä. Meillä on kolme suosikkia: "eläintarhanpuisto", joka on eläintarhan vieressä, "dinosauruspuisto", joka on lähin suuri leikkipaikkamme Delawaren puistoalueella ja "järvenrantapuisto", joka on nimensä mukaisesti Erie-järven läheisyydessä. Hyvää näissä puistoissa ovat liukumäet, maasta löytyvät oksat, suihkulähde, nurmikentät, varjot, vaahterapuiden siemenhelikopterit, ohi ajavat autot ja koneet...

Kotona pojat ovat keskittyneet legoilla rakentamiseen ja paperilennokkien lennättämiseen. Nyt heidän huoneessaan on pääosin ison A:n kehittelemä poliisiasema. Pikku A on tuonut sinne paljon legoukkeleita, joista osa vartioi ja osa taistelee. Joinakin päivinä kaikki itse väsätyt legoautot kulkevat jonossa kohti olohuonetta ukkeleineen. Pikku A heittelee joka päivä paperilennokkeja, joita sitten löytyy useita kymmeniä ympäri taloa. Pojat nimittäin saivat tervetuliaislahjaksi Buffaloon muuttaessamme paketin, jossa on itse taiteltava lennokki vuoden jokaiselle päivälle. Äitsykkä niitä taittelee sinnikkäästi ohjeiden mukaan.

Eläintarhassa ollaan käyty kolme kertaa, tiedemuseossa kerran (sinne mennään syksyn tullen varmasti uudestaan dinosauruksen luiden takia), taidemuseoon mentäneen pian taas, historiamuseossa ei olla vielä käyty, Niagaran putoukset on nähty pariin otteeseen ja tullaan vielä monesti näkemään :). Muutamassa galleriassa pitäisi vielä vierailla. Hiekkarannat on katsastamatta ja paljon puuhaa on tiedossa, kun vilkaisee Buffalon tapahtumakalenteria.

Äidin ja isin askareita

Minä äitsykkä siis puuhailen poikien kanssa, opiskelen, käyn kuntosalilla ja hoitelen muita eteen tulevia arkisia juttuja. Tällä hetkellä päällimmäisenä on uuden hoito- tai paremminkin koulupaikan hankkiminen isolle A:lle, joka ei ikänsä puolesta voi jatkaa tarhassa. Täällä eskari alkaa 5-vuotiaana ja koulu 6-vuotiaana. Tarjolla olisi yksityisellä puolella Steiner-koulua ja katolista koulua ja julkisella puolella Montessori-koulua. Puntarissa on koulunkäynnin kesto ja hinta sekä ison A:n tarpeet ja sosiaalinen kanssakäyminen plus kotona vietettävä aika. Siispä paljon mietittävää.

Kuntosali on ihan naapurissa, mikä on erinomainen ja aivan mahtava juttu. Nyt on helppo heivata itsensä salille vaikka vain puoleksi tunniksi. Toinen kerrassaan mahtava asia on kuivausrumpu. Kyllä pyykinhuolto on iloinen asia. Kuluttaahan se härveli energiaa, vaikka energiaa pitäisi kyllä periaatteessa säästää, mutta toisaalta, mikä määrä pölyä jääkään tulematta sisäilmaan, kun tutkailee koneen pölysihtiä - sitä en tätä ennen ole tullut ajatelleeksi. Tiskikonetta ei ole eikä tule.

Henkilöstöjohtamisen opinnot etenevät aikataulussaan. Enää on yksi opintojakso jäljellä, se pitäisi saada valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Pystyn kyllä, kun saan pian tämän toisen opintotehtävän viilailtua kuntoon lähdeviitteineen. Pari kertaa on pitänyt käydä Buffalon yliopiston (University at Buffalo) pohjoisella kampuksella seikkailemassa ja etsimässä tehtäviin kuuluvia artikkeleita. Siellä on ollut jotenkin kotoinen tunnelma. Kirjastossa palvelu on ollut erinomaista. Sain kätevästi tunnukset ja pääsyn artikkelitietokantoihin.

Isin puuhista sen verran, että kiirettä pitää mutta kiinnostavaa tuntuu olevan. Pari hänen suomalaista kollegaansa on käynyt täällä tutustumassa vuonna 1905 rakennettuun taloomme. On ihmetelty lattioiden kaltevuutta ja kellarissa olevaa lämmitysjärjestelmää (kaasulämmitys). Kiitoksia vieraille ruisleivästä ja salmiakista!

P.S. Tervetuloa käymään sieltä Suomesta! Mummi kävi jo. Seuraavilta poppoilta odotetaan myös hieman ruisleipää ja täysksylitolipurkkaakin (Jenkki Professional) saa tuoda. :) Kesäkuu on buukattu vierailuja täyteen.

Toronto - metropoli

Palomiesten laiva lähtövalmiina Toronton satamassa.

Kartalla matka Buffalosta Torontoon näyttää lyhyeltä, n. 150 km, mutta sekä mennen että tullen saa kivasti vietettyä aikaa ruuhkissa. Rajalla vierähtää tunti, matkaan menee puolitoista ja tunnin verran saa jonotella Toronton teillä. Jos on siis tottunut odottelija ja harjoituttanut kärsivällisyyttä, niin mikä ettei. Toronto on aivan erilainen kuin New York.

Yhtäläisyyksiä näiden metropolien välillä ovat dynaamisuus ja monikulttuurisuus. Torontossa kuitenkin rakennetaan vauhdilla ja näyttää siltä, että monet pilvenpiirtäjät ovat varsin uusia. Toivottavasti niiden tieltä ei olla purettu mitään merkittävää, sillä hieman historiaton vaikutelma syntyy kaupunkiin ajettaessa.

Me vietimme Torontossa kolme päivää ja vierailimme Casa Loma -linnassa ja Hockey Hall of Famessa sekä käyskentelimme keskustassa ja puuhailimme puistoissa. Harmiksemme Art Gallery of Toronto oli maanantaina suljettu; se olisi pitänyt tarkistaa etukäteen, mutta kun olimme niin sunnuntaitunnelmissa. Yhden päivän aikana on muutenkin haastava ehtiä vierailemaan monessa kohteessa tukkoisen liikenteen ja ravintolan metsästyksen takia. Ja aina on hyvä jättää aikaa yllätyksille: avoimet ovet sekä poliisi- että paloasemilla rannassa oli kohokohta lapsille.

Linnan juttuja

Casa Loma takapihalta kuvattuna.

Sir Henry Pellatt oli rikastunut sähköntuotantobisneksillään sähkölampun keksimisen aikoihin ja rakennuttanut sitten linnan, josta tuli varsin kodikas ja silti mahtaileva, niin kuin linnoilla on tapana olla. 1911 valmistunut Casa Loma on muutaman vuoden nuorempi kuin nykyinen talomme. Jännittävintä linnassa olivat muutamat salakäytävät, jotka veivät makuuhuoneesta työhuoneeseen ja sieltä viinikellariin, ja -tunneli, jota pitkin pääsi hevos- ja autotalleille sekä kasvihuoneelle.

Lady Mary Pellatin yhdessä huoneessa sävyt kohdillaan.

Kerrottakoon tässä pikku tarina linnanherrasta, joka oli erityisen kiinnostunut autoista. Hän oli aikoinaan niin tyytyväinen uuteen moderniin sähköautoonsa, että meni heti ylpeänä esittelemään sitä Toronton raiteille. Auto ei kuitenkaan pysähtynyt millään, jolloin herra joutui ajelemaan ympyrää ja huutelemaan ihmisille, jotta he heittäisivät jotain auton eteen sen pysättämiseksi. Nolosti päättyi se runtsi, auto meni mäsäksi. (Näin kävi myös hänen bisnestensä, minkä takia kaupunki lunasti linnan jossain vaiheessa.)

Linnanherra oli myös sotamiehiä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan linnassa tehtiin salassa jotain kemiallisia kokeita sodankäyntiä varten. Hän myös toivoi, että hänen kuolemansa jälkeen linnasta tulisi sotamuseo. Osittain hänen toiveensa toteutui, sillä monet yläkerran palvelusväen ja muista koruttomista huoneista oli täytetty valokuvin, asein, mitalein yms.

Lisättäköön vielä että vaikka linnan palvelusväki teki pitkää päivää ja osa asui kimppahuoneissa, niin silti asumisolot olivat melko hyvät verrattuna kaupunkilaisiin, jotka elivät ilman sähköä kalseissa taloissa.

Kallis jääkiekkopyhättö

Tämä kohde oli M:n top 3 listalla, ei kirjoittajan, mikä saattaa näkyä tekstissä... Niin. Pelipaitoja, jääkiekkoja seinillä, luistimia, huonosti piirrettyjä lyjykynäpiirroksia kiekkoilijoiden kasvoista, muutama toimimaton tietokonepeli, naisjääkiekkoilijoiden ja tuomareiden puuttuminen miinusta... Mutta sali, jossa Stanley Cup seisoi, oli komea. Pyöreä katto, jossa loisti värikäs taidelasikupoli oli vaikuttava. Myös paksut, vanhan pankkiholvin (?) ovet olivat mahtavat.

Kokemus tämäkin muttei rahallisesti sen arvoinen. Parkkimaksu oli 20 euroa tunti ja saman verran pääsyliput kipaleelta. Suositeltakoon vain tosi jääkiekkofaneille. Tätä tekstiä kompensoikoon oheinen kuva.

Linkkejä

Linna http://www.casaloma.org/index.gk
Toronto Tripadvisorin silmin http://www.tripadvisor.com/Tourism-g155019-Toronto_Ontario-Vacations.html
Jääkiekkokohde http://www.hhof.com/

P.S. Terveisiä Suomeen: kiitos muun muassa pullasta ja lehdistä!

Buffalon maisemia

Kävimme vierailulla Buffalon kaupungintalolla ja napsimme maisemakuvia sen näköalaterassilta, vajaan 400 jalan korkeudelta (n. 120 m). Pojat olivat tarkkasilmäisiä ja huomasivat, että New Yorkin vapaudenpatsas on yhden rakennuksen katolla. No niinpäs - idässä näkyi rakennus nimeltä Vapaudentalo, jonka katolla todella oli kaksi samanlaista vapaudenpatsasta. Katso kuva vasemmalla. Eräs pankki rakennutti itselleen tämän vapaudentalon uudeksi päämajakseen ja halusi kiillottaa kuvaansa tilaamalla samalla patsaskopiot katolle (huom. vapauden sanomaa I maailmansodan jälkeen). 1925 valmistunut rakennus edustaa uusklassismia kuten kaupungintalokin.

Etelässä näkyi kiemurteleva valtatie ja sen vieressä First Niagara Center, joka on jääkiekkojoukkue Buffalo Sabresien kotihalli (vetää n. 18 500 henkeä). Oikealla olevassa kuvassa kaukana siintävä Eriejärvi on yksi viidestä Suurista järvistä, jotka muodostavat maapallon suurimman makean veden keskittymän. Matkaa vastarannalle Kanadan puolelle on pisimmillään n. 400 km.

Länsiluoteessa/pohjoisessa näkyi hienosti järjestettyjä talorivejä kadunvarsipuineen. Vieressä olevassa kuvassa ei näy Elmwood Villagen aluetta, jolla kotimme sijaitsee. Se jää kuvan oikealle puolelle eli hieman tätä idemmäs.

Itse kaupungintalo valmistui 1932, ja se toimii nyt erinomaisena maamerkkinä keskusta-alueella suunnistettaessa. Näyttävässä rakennuksessa on selviä uusklassismin ja art decon piirteitä. Sisällä on yksityiskohtaisia seinämaalauksia, jotka tuovat esiin Buffalon kultakautta ja teollisuuden voimaa ja kaupungin yhteyttä Kanadaan.




Lisätietoa Buffalon kaupungista täältä: http://www.ci.buffalo.ny.us/