Toronto - metropoli

Palomiesten laiva lähtövalmiina Toronton satamassa.

Kartalla matka Buffalosta Torontoon näyttää lyhyeltä, n. 150 km, mutta sekä mennen että tullen saa kivasti vietettyä aikaa ruuhkissa. Rajalla vierähtää tunti, matkaan menee puolitoista ja tunnin verran saa jonotella Toronton teillä. Jos on siis tottunut odottelija ja harjoituttanut kärsivällisyyttä, niin mikä ettei. Toronto on aivan erilainen kuin New York.

Yhtäläisyyksiä näiden metropolien välillä ovat dynaamisuus ja monikulttuurisuus. Torontossa kuitenkin rakennetaan vauhdilla ja näyttää siltä, että monet pilvenpiirtäjät ovat varsin uusia. Toivottavasti niiden tieltä ei olla purettu mitään merkittävää, sillä hieman historiaton vaikutelma syntyy kaupunkiin ajettaessa.

Me vietimme Torontossa kolme päivää ja vierailimme Casa Loma -linnassa ja Hockey Hall of Famessa sekä käyskentelimme keskustassa ja puuhailimme puistoissa. Harmiksemme Art Gallery of Toronto oli maanantaina suljettu; se olisi pitänyt tarkistaa etukäteen, mutta kun olimme niin sunnuntaitunnelmissa. Yhden päivän aikana on muutenkin haastava ehtiä vierailemaan monessa kohteessa tukkoisen liikenteen ja ravintolan metsästyksen takia. Ja aina on hyvä jättää aikaa yllätyksille: avoimet ovet sekä poliisi- että paloasemilla rannassa oli kohokohta lapsille.

Linnan juttuja

Casa Loma takapihalta kuvattuna.

Sir Henry Pellatt oli rikastunut sähköntuotantobisneksillään sähkölampun keksimisen aikoihin ja rakennuttanut sitten linnan, josta tuli varsin kodikas ja silti mahtaileva, niin kuin linnoilla on tapana olla. 1911 valmistunut Casa Loma on muutaman vuoden nuorempi kuin nykyinen talomme. Jännittävintä linnassa olivat muutamat salakäytävät, jotka veivät makuuhuoneesta työhuoneeseen ja sieltä viinikellariin, ja -tunneli, jota pitkin pääsi hevos- ja autotalleille sekä kasvihuoneelle.

Lady Mary Pellatin yhdessä huoneessa sävyt kohdillaan.

Kerrottakoon tässä pikku tarina linnanherrasta, joka oli erityisen kiinnostunut autoista. Hän oli aikoinaan niin tyytyväinen uuteen moderniin sähköautoonsa, että meni heti ylpeänä esittelemään sitä Toronton raiteille. Auto ei kuitenkaan pysähtynyt millään, jolloin herra joutui ajelemaan ympyrää ja huutelemaan ihmisille, jotta he heittäisivät jotain auton eteen sen pysättämiseksi. Nolosti päättyi se runtsi, auto meni mäsäksi. (Näin kävi myös hänen bisnestensä, minkä takia kaupunki lunasti linnan jossain vaiheessa.)

Linnanherra oli myös sotamiehiä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan linnassa tehtiin salassa jotain kemiallisia kokeita sodankäyntiä varten. Hän myös toivoi, että hänen kuolemansa jälkeen linnasta tulisi sotamuseo. Osittain hänen toiveensa toteutui, sillä monet yläkerran palvelusväen ja muista koruttomista huoneista oli täytetty valokuvin, asein, mitalein yms.

Lisättäköön vielä että vaikka linnan palvelusväki teki pitkää päivää ja osa asui kimppahuoneissa, niin silti asumisolot olivat melko hyvät verrattuna kaupunkilaisiin, jotka elivät ilman sähköä kalseissa taloissa.

Kallis jääkiekkopyhättö

Tämä kohde oli M:n top 3 listalla, ei kirjoittajan, mikä saattaa näkyä tekstissä... Niin. Pelipaitoja, jääkiekkoja seinillä, luistimia, huonosti piirrettyjä lyjykynäpiirroksia kiekkoilijoiden kasvoista, muutama toimimaton tietokonepeli, naisjääkiekkoilijoiden ja tuomareiden puuttuminen miinusta... Mutta sali, jossa Stanley Cup seisoi, oli komea. Pyöreä katto, jossa loisti värikäs taidelasikupoli oli vaikuttava. Myös paksut, vanhan pankkiholvin (?) ovet olivat mahtavat.

Kokemus tämäkin muttei rahallisesti sen arvoinen. Parkkimaksu oli 20 euroa tunti ja saman verran pääsyliput kipaleelta. Suositeltakoon vain tosi jääkiekkofaneille. Tätä tekstiä kompensoikoon oheinen kuva.

Linkkejä

Linna http://www.casaloma.org/index.gk
Toronto Tripadvisorin silmin http://www.tripadvisor.com/Tourism-g155019-Toronto_Ontario-Vacations.html
Jääkiekkokohde http://www.hhof.com/

P.S. Terveisiä Suomeen: kiitos muun muassa pullasta ja lehdistä!