Arjen juttuja

Reilua peliä! Ja kukas se siinä kuvan reunassa zuumaa? :)

Kirjoitetaanpas välillä tavallisesta arjesta täällä. M. käy töissä ja tekee välillä pitkää päivää, mutta leikit lasten kanssa irrottavat isin kivasti työasioista. Lapset ovat kaksi ja puoli hoitopäivää viikossa tarhassa, jolloin minä äitsykkä teen opiskeluhommia.

Villiä menoa tarhassa

Tarhassa on aika vauhdikasta, sillä poikien ryhmässä on kai yhteensä kahdeksan poikaa ja vain kolme tyttöä. Superhero- ja ninjajutut eli kiinniotto- ja taisteluleikit ovat suosittuja majan- ja linnanrakennuspuuhien lisäksi. Pikku A:lla ja isolla A:lla on käytössä stop-sana ja -merkki siltä varalta, jos leikki ei enää ole kivaa. Sitä ovat muutkin lapset käyttäneet.

Sunnuntaina pojat menevät tarhakaverin, erään tytön, nelivuotissynttäreille. He ovat tehneet hänelle kortteja ja suuren aarrerasian, jonka he ovat koristelleet tarroin. Saapa nähdä, mitä mieltä neiti on siitä, että tähtien ja eläinkuvien joukossa on ninjoja.

Englantia, yeah

Pikku A:n ja ison A:n englannin kielen taju on alkanut kehittyä. Molemmat tuntuvat ymmärtävän jonkin verran kieltä eli erottavat tuttuja sanoja ja pystyvät yhdistämään niitä oikeisiin tilanteisiin. Iso A osaa vastata, kun häneltä kysytään, haluaako hän esim. leipää. Pikku A puolestaan osaa lausua englantilaisen ärrän mallikkaasti ja laulelee tarhan lauluja.

Pojat eivät silti vielä juuri puhu englantia. Välillä pojat kysyvät, mitä jokin englanninkielinen sana tarkoittaa tai miten sanotaan jokin asia englanniksi. He tykkäävät kuunnella myös tarinoita englanniksi ja suomeksi vuorotellen luettuna. Käymme kerran kahdessa viikossa lähikirjastossa pyörillä, ja pojat saavat kumpikin valita muutaman kirjan mukaan. Niitä lueskellaan iltaisin ja päivällä lepohetken aikaan. Viimeisimpänä ollaan lainattu mm. Sammakko avaruudessa, Isäni on merirosvo ja Lego-kirjoja.

Jalista ja vähän tennistä

Pojat käyvät kahdesti viikossa pelaamassa jalkapalloa, ei siis amerikkalaista jalkapalloa. Iso A on erittäin innostunut lajista, kuuntelee tarkasti valmentajan ohjeita ja ottaa muista mallia. Pikku A kuten muutkin samanikäiset hänen joukkueessaan ovat vähän tuulella käyviä. Perusasiat ovat kuitenkin hallussa: ketään ei tönitä, ei oteta palloa käteen, tiedetään minne ollaan tekemässä maalia ja autetaan joukkuekavereita.

Lasten vanhemmat tuntuvat pääosin olevan aika rennosti kentän laidalla. Toisilla on sellaiset ohjaajantuolit mukitelineineen, joissa he seuraavat tapahtumia rentoutuneina. Mutta suurin osa kyllä seisoo ja välillä hieman kannustaa lapsia. Yksi ikävä isähahmo on silti muutaman kerran käynyt kärkkäästi sanomassa valmentajalle ohjeita siitä, miten pitää toimia ja miten hänen lastaan ei pidä laittaa liian useasti vaihtoon. Samanlaista käytöstä ilmenee myös suomalaisilla urheilukentillä.

Myös tennistä ollaan käyty perheen kesken pelaamassa. Delawaren puistossa on kymmenisen tenniskenttää vapaassa käytössä. Ei maksa mitään, ja paikat ovat hyvässä kunnossa. Tästä voisi Suomessakin ottaa mallia. Kotopuolessa kun ollaan liian intona ottamassa maksua, jos millekään kentälle yrittää jalallakaan astua.

Puistoilua, rakentelua ja uusia paikkoja

Taistelijat matkaavat nätissä jonossa kohti... mitä?

Käymme välillä eri puistoissa leikkimässä. Meillä on kolme suosikkia: "eläintarhanpuisto", joka on eläintarhan vieressä, "dinosauruspuisto", joka on lähin suuri leikkipaikkamme Delawaren puistoalueella ja "järvenrantapuisto", joka on nimensä mukaisesti Erie-järven läheisyydessä. Hyvää näissä puistoissa ovat liukumäet, maasta löytyvät oksat, suihkulähde, nurmikentät, varjot, vaahterapuiden siemenhelikopterit, ohi ajavat autot ja koneet...

Kotona pojat ovat keskittyneet legoilla rakentamiseen ja paperilennokkien lennättämiseen. Nyt heidän huoneessaan on pääosin ison A:n kehittelemä poliisiasema. Pikku A on tuonut sinne paljon legoukkeleita, joista osa vartioi ja osa taistelee. Joinakin päivinä kaikki itse väsätyt legoautot kulkevat jonossa kohti olohuonetta ukkeleineen. Pikku A heittelee joka päivä paperilennokkeja, joita sitten löytyy useita kymmeniä ympäri taloa. Pojat nimittäin saivat tervetuliaislahjaksi Buffaloon muuttaessamme paketin, jossa on itse taiteltava lennokki vuoden jokaiselle päivälle. Äitsykkä niitä taittelee sinnikkäästi ohjeiden mukaan.

Eläintarhassa ollaan käyty kolme kertaa, tiedemuseossa kerran (sinne mennään syksyn tullen varmasti uudestaan dinosauruksen luiden takia), taidemuseoon mentäneen pian taas, historiamuseossa ei olla vielä käyty, Niagaran putoukset on nähty pariin otteeseen ja tullaan vielä monesti näkemään :). Muutamassa galleriassa pitäisi vielä vierailla. Hiekkarannat on katsastamatta ja paljon puuhaa on tiedossa, kun vilkaisee Buffalon tapahtumakalenteria.

Äidin ja isin askareita

Minä äitsykkä siis puuhailen poikien kanssa, opiskelen, käyn kuntosalilla ja hoitelen muita eteen tulevia arkisia juttuja. Tällä hetkellä päällimmäisenä on uuden hoito- tai paremminkin koulupaikan hankkiminen isolle A:lle, joka ei ikänsä puolesta voi jatkaa tarhassa. Täällä eskari alkaa 5-vuotiaana ja koulu 6-vuotiaana. Tarjolla olisi yksityisellä puolella Steiner-koulua ja katolista koulua ja julkisella puolella Montessori-koulua. Puntarissa on koulunkäynnin kesto ja hinta sekä ison A:n tarpeet ja sosiaalinen kanssakäyminen plus kotona vietettävä aika. Siispä paljon mietittävää.

Kuntosali on ihan naapurissa, mikä on erinomainen ja aivan mahtava juttu. Nyt on helppo heivata itsensä salille vaikka vain puoleksi tunniksi. Toinen kerrassaan mahtava asia on kuivausrumpu. Kyllä pyykinhuolto on iloinen asia. Kuluttaahan se härveli energiaa, vaikka energiaa pitäisi kyllä periaatteessa säästää, mutta toisaalta, mikä määrä pölyä jääkään tulematta sisäilmaan, kun tutkailee koneen pölysihtiä - sitä en tätä ennen ole tullut ajatelleeksi. Tiskikonetta ei ole eikä tule.

Henkilöstöjohtamisen opinnot etenevät aikataulussaan. Enää on yksi opintojakso jäljellä, se pitäisi saada valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Pystyn kyllä, kun saan pian tämän toisen opintotehtävän viilailtua kuntoon lähdeviitteineen. Pari kertaa on pitänyt käydä Buffalon yliopiston (University at Buffalo) pohjoisella kampuksella seikkailemassa ja etsimässä tehtäviin kuuluvia artikkeleita. Siellä on ollut jotenkin kotoinen tunnelma. Kirjastossa palvelu on ollut erinomaista. Sain kätevästi tunnukset ja pääsyn artikkelitietokantoihin.

Isin puuhista sen verran, että kiirettä pitää mutta kiinnostavaa tuntuu olevan. Pari hänen suomalaista kollegaansa on käynyt täällä tutustumassa vuonna 1905 rakennettuun taloomme. On ihmetelty lattioiden kaltevuutta ja kellarissa olevaa lämmitysjärjestelmää (kaasulämmitys). Kiitoksia vieraille ruisleivästä ja salmiakista!

P.S. Tervetuloa käymään sieltä Suomesta! Mummi kävi jo. Seuraavilta poppoilta odotetaan myös hieman ruisleipää ja täysksylitolipurkkaakin (Jenkki Professional) saa tuoda. :) Kesäkuu on buukattu vierailuja täyteen.