sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ajatuksia lenkiltä

Tein ensimmäisen pitkän lenkin täällä, 1 tunti 10 minuuttia. Juoksin ensin Bidwellin puistotielle ja sieltä Delaware-puistoon ja siellä golfkentän lenkkireitin ympäri ja takaisin kotiin. Matkan pituudeksi arvioisin noin 7 mailia eli 10 - 11 kilometriä. Onneksi tuuli hieman, ettei ilma tuntunut niin kuumalta. Lämpöasteita on yhä noin 26. Puolipilvistä.

Juostessa mietin haastetta, jonka tulin asettaneeksi itselleni juhannuksen aikaisessa blogitekstissäni, johon sain vielä kannustavan kommentin. Mitä en Suomesta kaipaa? Sain aikaiseksi alla olevan listan, jossa osa on loppujen lopuksi aika triviaaleja asioita.

En kaipaa
  • Hyttysiä - täällä ei niitä juuri ole. Linnut syövät täällä kai muita ötököitä.
  • Jyrkkiä mäkiä - täällä ei onneksi tarvitse juosta pyöräilevien poikien perässä alamäkiä henkihieverissä eikä vastaavasti lykätä heitä ylämäissä.
  • Kukkapenkkien kitkemistä ja ruohonleikkuuta - nyt vuokraisäntä hoitaa kaikki pihatyöt.
  • Negatiivisuutta ja valitusta - sillä täällä ihmiset yrittävät nähdä asioiden valoisat puolet tai ottavat asiat niin kuin ne ovat. Toisaalta kritiikinsietokyky on täällä ehkä turhan matala.
  • Niitä naurettavia  ja karmeita lööppejä kauppojen kassoilla - sillä täällä ei niitä ole näkynyt.
  • Tiskikonetta - kumma juttu, mutta ehkä siksi, että täällä tiskihomma on kerralla ohi ilman hurinoita ja odottelua.
  • Värikuula-ammuskelua - täällä en sellaisia harrastuksia ole yleisesti nähnyt. (Paitsi kerran yhdellä pojalla puistossa oli värikuulapyssy, ja hänen äitinsä käski pojan puiston nurkkaan yksikseen sihtailemaan puuta.)
Toisaalta ja toisaalta... Ovathan mäetkin joskus kivoja, eikä kukkapenkkien kitkeminen ole mitenkään raskasta puuhaa. Ja niin edelleen. Elämä täälläkin on ihan tavallista. Kulttuurierot eivät ole hirveän suuria loppujen lopuksi. Shekkitouhutkin tuntuvat toimivan alun hämmennyksen jälkeen hyvin, eipähän tarvitse mennä nettiin naputtelemaan pitkiä viitenumerosarjoja, kun iskee toiselle shekin käteen. Mies on omat palkkashekkinsä saanut kätevästi tilille drive-in-shekkiautomaateilla. Ei tarvitse siis edes autosta poistua. On se kätevää, heh.

Perusarvoja

Mietin lenkillä myös amerikkalaisia perusarvoja, joita toistetaan presidenttien puheissa ja juhlapuheissa, myös postimerkeissä. Ikimerkeissä on Yhdysvaltain lipun kuva ja alla jokin näistä sanoista: freedom, justice, equality, liberty - forever. Eli vapaus johonkin, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja vapaus jostain - ikuisesti. Englannin kielessä on kaksi sanaa vapaudelle, jotka käänsin tuossa oman käsitykseni mukaan. Freedom viitannee enemmän henkilökohtaiseen vapauteen toimia, kun taas liberty-sanassa lienee vivahdus lain suuntaan.

Eilen illalla katsoin M:n kanssa elokuvan Lincoln, jonka on ohjannut Steven Spielberg. Lincoln oli se presidentti, joka 1800-luvulla sai läpi sisällissodan aikana lisäyksen perustuslakiin ja siten orjia vapauttavan lain. Elokuva esitti Lincolnin perusteellisena harkitsijana, humoristisena tarinankertojana ja loogisena lainoppineena, joka kärsivällisesti ja peräänantamattomasti jaksoi tehdä työtä saadakseen kannatusta uudelle laille. Hänellä oli unelma vapaasta maasta ja ihmisten tasa-arvosta.

Millainen on suomalaisten vapauskäsitys? Vapautta kulkea metsässä, jokamiehenoikeudet, itsenäisyys, oma maa, oma kieli, vapaus oppia...

Tällaista tällä kertaa. Rohjetkaa vain kommentoida.

Lue lisää

Oikeudellisesta argumentaatiosta suomeksi
http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/oikarg.pdf 

Abraham Lincolnista englanniksi
http://www.whitehouse.gov/about/presidents/abrahamlincoln/

Jokamiehenoikeudet Suomen laissa
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096?search[type]=pika&search[pika]=jokamiehen

4 kommenttia:

  1. Mun pitää nyt oikein opetella tätä blogikommentointia, kun en ole sitä aiemmin tehnyt. Toivottavasti valittava profiili tms. ihmejuttu tuossa perässä menee oikein, että tämä tulee luettavassa muodossa perille.

    Mites turvallisuusasiat eli se, että kuinka siellä uskaltaa itsekseen juoksennella ja tuleeko muita saman asian toimittajia vastaan? Varmaan tietysti aluekohtaista.

    Hienoja pohdintoja. Nuo amerikkalaiset perusarvot tuntuvat jotenkin niin mahtipontisilta. Mitkä mahtaisivat olla suomalaiset vastaavat: koti, uskonto, isänmaa?
    Suomalaisittain karumpaa ja jäyhempää mutta myös konkreetimpaa...

    T: S kotipaikalta

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Hyvin osasit laittaa viestiä tätä kautta.

    Ihmisten käyttäytymistä seuraamalla ja alueiden yleisilmeisiin ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittämällä on täällä pystynyt päättelemään, miten toimia, missä voi vapaasti kulkea ja missä kannattaa olla varovainen - tai mihin ei kannata mennä ollenkaan. Pimeän aikana kulkemista kannattaa välttää. Esim. jos liikennemerkissä erikseen mainitaan, että "ei kulkua hämärän tullessa tai kulje vain kaverin kanssa", on viesti varsin selvä.

    Eilen myös eräs nainen - keskellä päivää - sanoi minulle kadulla, ettei minun kannataisi olla niin luottavainen uuden pyöräni suhteen, sillä se on helppo varastaa. Lukkoni kuulemma napsaistaan poikki nips vain. No jaa... Olin lukinnut pyöräni telineeseen yhden jäätelöbaarin eteen. Aika röyhkeä saisi varas olla, jos ihmisten nenän edestä kulkee voimapihdit kädessä. En millään viitsisi irroittaa eturengasta ja kulkea se kainalossa kadulla... Näitä etupyörättömiä, järein lukoin kiinnitettyjä pyöriä näkee kaduilla.

    Nuo arvot ovat aika jänniä... Täällä huomaa, että vapaus saa erilaisia vivahteita. Minusta tuntuu, että voin Suomessa kulkea vapaammin kuin täällä. Toisaalta, miten on Helsingin ydinkeskustassa? Entä sananvapaus? Pitääkö puhelimessa alkaa varoa sanojaan, jos jokin kone niitä ykkösiä ja nollia tallentaa? Mikä tietokone tutkii blogini sisältöä ja sitä, että nyt kirjoitan sanan terroristi suomeksi? Millaisia diilejä SUPO:lla, FBI:lla ja kumppaneilla on Googlen ja kännykkäoperaattorien kanssa? Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

    Voikaa hyvin!
    K

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pakko vielä kommentoida: uskomatonta, että liikennemerkissä voi lukea kielto kulkea alueella pimeällä! Mietipä moista Suomessa - ei ole realistista edes Helsingin Itäkeskuksessa tai Myllypurossa; lienisivätkö edes pahamaineisimpia tai levottomimpia lähiöitä Suomessa?

      T: Kotipaikan S

      Poista
  3. Ei se suorastaan kielto ollut, ehkä kommentti tai suositus. Olin M:n kanssa pyörälenkillä, kun anoppi hoiti poikia sillä aikaa. Lenkkireitti alkoi jossain vaiheessa kulkea hieman ränsistyneillä alueilla, ja sitten ennen erästä alikulkua näkyi tuo merkki. Aurinko oli laskemassa, ja katsoin, ettei sillan alla ole ketään, joten mentiin vauhdilla eteenpäin, kun takaisinpäinkään ei huvittanut lähteä. Pyörätie seurasi pientä jokea. Pusikkoa piisasi, kunnes näkyi kauppa ja tuttuja maamerkkejä. En ehkä toista kertaa menisi ko. reittiä, tai korkeintaan miehen seurassa keskellä päivää.

    K

    VastaaPoista