Lumesta ja kodittomuudesta

Joku tilasi auran, joka hoiti tietenkin vain tilaajan talon edustajan.

Pojat kunnostivat kävelytien.

Pojat saivat aamupäivällä lapioida ja kolailla ahkerasti, kun lumiaura meni neljä kertaa talomme ohi. Lunta lensi kaaressa joka kerta jalkakäytävälle, mutta pojista se oli hauskaa. Yksi tuttu ohikulkija kommentoikin, että tämä jalkakäytävä ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, kun pojat olivat saamassa urakkaansa valmiiksi. Totta hänen kehunsa varmasti olikin, sillä yleensä ihmiset pääsevät kolaamaan oman talonsa jalkakäytävät töistä päästyään. Pojat olivat itsekin tyytyväisiä lopputulokseen ja totesivat tehneensä parempaa jälkeä kuin aura.

Nyt keli on plussan puolella, ja viikonloppuna taitaa kaikki lumet sulaa. Harmi. Toisaalta se voi olla pullonkerääjien onni, sillä he pääsevät paremmin kulkemaan kärryinensä kuin nyt suolaisessa loskassa. Eräs kärryä työntävä vanha mies kulki tietämme ennen, kuin aura oli käynyt. Hän keräsi ihmisten pois laittamia tavaroita roskisten vierestä. Samalla hän jaksoi lapioida joidenkin talojen kohdalta kulkureitin portaille ja lisäksi vielä poistaa lumet portailta. Olikohan se kiitos siitä, että noista taloista hän oli saanut paljon apua? En tiedä. Meidän talomme kohdalta hän ei ottanut pullopussia ehkä siksi, että lapset olivat pihalla. Kun olimme jo sisällä, seuraava pullonkerääjä otti pussin kyytiinsä.

Oikeaa tukea oikeaan aikaan

En tiedä, mitä Buffalossa on tehty kodittomien tilanteen kohentamiseksi. Facebookissa näin vinkin, että Lontoossa oli annettu parille kymmenelle kadulle elävälle kolme tonnia, kun he suunnittelivat ensin, miten he rahansa aikovat käyttää. Monet käyttivät rahaa säästeliäästi ja järkevästi ja pystyivät muuttamaan asuntolaan. He näkivät tulevaisuuden valoisana ja pyrkivät elämässään eteenpäin. Vain yksi oli myynyt rahoillaan ostamansa tavarat saadakseen huumeita. Rahanjakoprojekti arvioitiin hyvin tehokkaaksi tavaksi auttaa ihmisiä. Olennaista oli, että ihmisiä lähestyttiin henkilökohtaisesti.

Edelleenkin jaksan pahoittaa mieleni buffalolaisten ihmisten kodittomuudesta. Toivottavasti he saivat kovilla pakkasilla jonkin suojan. Kaupungin nettisivuilla oli lista eri paikoista, jonne ihmiset voivat mennä lämmittelemään. Ehkä tieto saavutti oikeat ihmiset...

Poikien lumilinna.

Mutta tämä on pakko kertoa. Luin yksi päivä lehdestä eräästä perheettömästä buffalolaisesta miesopettajasta (aikoinaan sotakentilläkin palvellut), että hän käy vapaa-aikanaan pitämässä vauvoja sylissään sairaalassa. Hän siis keinuttelee vauvoja, kun hoitajilla on kädet täynnä töitä ja vauvojen vanhemmat ovat töissä. Hoitajat kiittelivät jutussa, miten mies aina omalla rauhallisuudellaan saa vauvat nukahtamaan turvallisesti. Ihmeellistä!

Linkki

Lontoon projektista http://www.jrf.org.uk/sites/files/jrf/supporting-rough-sleepers-full.pdf

Liian kylmää, ei koulua

Ihan kotoisalta tuntuu olla taas täällä Buffalossa. Tällä hetkellä hämmentää kuitenkin tuo sää. Kun hain ison A:n eskarista, opettaja sanoi, ettei huomenna ole koulua. Ai miksi? Kylmyyden takia. Ihmettelin vieläkin ääneen, miten kylmyys liittyy mitenkään koulunkäyntiin. Vastaus oli, että lapset jäätyvät koulubusseja odottaessaan.

No, testasin poikien kanssa sääolosuhteita tänäiltana. Ulkona oli miinus 12 Celsius-astetta ja erittäin kova ja kylmä puuskittainen etelätuuli. Vartin verran pikkuiset viitsivät lumilinnaansa paikkailla selkä tuulta vasten ja liukastella jäisellä pihalla, kunnes halusivat takaisin sisälle. Nyt ulkona on jo 14 astetta pakkasta, mikä kovan tuulen kanssa tuntuisi noin 20 pakkasasteelta. Pikku A:n koulusta sain juuri sähköpostin, että sekin koulu on huomenna kiinni.

Uutisissa varoitellaan äärimmäisistä sääolosuhteista. Tuulen kanssa pakkanen tuntuisi miinus 40 asteelta huomenna. Nyt ymmärrän, miksi eilen yksi iso ruokakauppa oli tupaten täynnä porukkaa. Jengi hamstrasi ruokaa, koska lähipäivinä ei välttämättä pääse kauppaan.

Mitenköhän mies pääsee huomenna töihin? Sen näkee aamulla sitten, mitkä tiet ja sillat ovat suljettuja. Lunta ei tällä hetkellä ole kuin reilut kymmenen senttiä, mutta aamulla tilanne voi olla toinen.

Seurasimme muuten eilen nuorten miesten jääkiekon MM-kisoja. Hieno maali lopussa! Rasmus Ristolainen sai äsken kiitosta televisiossa. Yhdellä urheilukanavalla haastateltiin Buffalo Sabresien muita suomalaisia. Ville Leino ja Teppo Numminen olivat mielissään Suomen voitosta ja veikkasivat Ristolaiselle hienoa jatkoa pelaajaurallaan. Ruotsalainen joukkuekaveri Johan Larsson tosin oli säästeliäs kehuissaan, sen verran Ruotsin häviö harmitti.

Nyt täytyy lopettaa. Pienet täytyy kantaa sänkyyn tuosta sohvalta, johon he juuri nukahtivat kaksi tuntia ennen normaalia aikaa. Aikaero vielä vaivaa. Toivottavasti nukkuisivat edes aamukuuteen.

Suomen talvitunnelmia

Suomessa sää pysyi leutona koko kahden viikon lomamme ajan. No, eipä päästy suoraan saunasta hankeen, mutta jo pelkästään saunominen pitkästä aikaa oli mukavaa.

Kiitokset vielä kotiväelle, kavereille ja jouluterveisiä lähettäneille - ja tietenkin joulupukille!

Perinteiset jouluruuat sekä erityisesti vispipuuro, ruisleivät ja rieskat maistuivat. Ulkoilu eri maisemissa oli virkistävää. Pojat saivat rakentaa majaa, kulkea metsässä, leikkiä serkkujen ja pelata pikkuserkkujen kanssa, kaikkea kivaa.

Täällä me nyt valmistaudumme huomiseen lentoon. Onkohan puoli metriä lunta ja pari kymmentä astetta pakkasta perillä Buffalossa? Toivottavasti lennot ovat ajallaan Amerikan lumimyräköistä huolimatta. Huomenaamulla ehditään ostaa vielä ruisleipää ja salmiakkia matkalle mukaan.

Buffalo, here we come!

Tässä muutamia luontokuvia suomalaisista maalaismaisemista kommentein.

Aamu paistaa vanhaan navettaan.

 

Maaseudun aamun värejä.

Pajunkissojen joulu.

Valokuvaaja Pekka Suomäen hengessä maalaisromantiikkaa.

Kallioimarteet kumartavat.

Alvar Aaltoa metsän hengessä.

Syksynlehti katsoo talviaurinkoa.

Maaseudun aamupäivä ei ole päättänyt, kummalle puolelle nolla-astetta asettuu.

Näin suohaukan, joka asuu tuolla kaislojen kätkössä. Parvi pyrstötiaisia pyöri rannan pajuissa.

Hei, hei!

Hienoja autoja ja pari hassua

"Äiti, ota kuva", pojat ovat minulle huudahtaneet, kun ovat nähneet hienon auton. No, tässä on nyt autojen top 10 rankan karsinnan jälkeen (ei virkavallan menopelejä, työkoneita eikä näyttelyautoja). Mies auttoi automallien tunnistamisessa. Hyvää uutta vuotta!

Lamborghini löytyi Hooverin padolta Arizonan ja Nevadan rajalta.

Neiti San Franciscon poseeraus.

Autiomaiden orhi! Vauhdikas Mustang Hooverin padolla.

Mustang Las Vegasin harmaudessa.

Corvette loistaa parkkiksella Buffalossa.

Ferrari kavereineen Hooverin padolla.

Lamborghini Countach vanhuuden päivillään Floridan Coco Beachin aamussa.

Corvette-veljekset lomamatkalla Nevadassa. Värivalinnat eivät yllätä...

Porsche katselee Finger Lakesin Watkings Glenin maisemia.

Buffalon Jeeppi toivottaa hyviä joululomia!

Muistaakseni ainakin Los Angelesissa nähtiin Maserati, muttei ehditty ottaa kuvaa. Mainitsemisen arvoinen lienee myös näkemämme F1-Ferrari San Franciscon Ferrari-liikkeessä. Mopoautoja emme ole Amerikassa nähneet, onneksi. Miksi ihmeessä lasten annetaan Suomessa ajella sellaisilla ympäriinsä? Eivät osaa liikennesääntöjä, eikä ole itsesuojeluvaistoakaan. Juuri eilen ajelin yhden sellaisen härvelin perässä, joka ei osannut ryhmittyä. Toisaalta - mies tuolta keinutuolista huomauttaa - että Amerikassahan saa ajokortin 16-vuotiaana. No, niin... suhteellisia nämä autoiluasiat.

Seinätaidetta eri paikoista

Keväästä lähtien olen napsinut kuvia seinämaalauksista ja -virityksistä, koska täällä Amerikassa niitä piisaa. Oli vaikea valita 10 parasta kuvaa. Mutta sitten jätin pois oudot viritykset kuten seinän läpi tulevat jalat, päät, merenneidot sun muut.

Santa Barbaran hispaanokarnevalismia.

Tukahduttava katse Buffalon makasiinissa.

Kutsuvatko örkit pelaamaan Buffaloon?

Värikästä picassomaisuutta San Franciscossa.

Iloista moninaisuutta Buffalossa.

Elämän tarkoituksen pohdintaa New Yorkin kaupungissa.

Los Angelesin seinämerkintöjä.

Tuhkimolta jää lasikenkä Orlandon Disney-maailmaan.

Legot huutavat Carlsbadin Legolandissa.

Mies kirjoittaa naiselle Buffalossa.

P.S. Joku miettii, miksi ihmeessä joulupäivänä pitää päivittää blogia. Siksi että on kipeä eikä pysty kunnolla puhumaan, kun ääni on mennyt. Kuumetta ei enää onneksi ole.

Totta vai tarua?

Arvaa, ovatko väitteet totta vai tarua. Vastaukset lopussa.

1. FBI soitti minulle.
2. Ison A:n eskarikaveri halkaisi kädellään ohuen lastulevyn taekwondo-synttäreillään.
3. Täällä ei ole nastarenkaita.
4. Talvella lumimyrskyllä voi salamoida.
5. Mies työnsi lumeen juuttunutta autoaan 10 asteen pakkasessa shortsit jalassa.
6. Ihmisiä käy ostoksilla tonttulakki tai poronsarvet päässä.
7. Autoja koristellaan jouluisesti.
8. Posteljoonit juoksevat.
9. Pormestarin nimi on näkyvillä monessa paikassa.
10. Tuntemattomat tsemppaavat kadulla.
11. Roska-autoissa on kolme työntekijää.
12. Tonttu käveli tiellä.
13. Yksi ruokakauppa myy kesto-ostokasseja.

On tonttuja olemassa.

Vastaukset

1. Totta. Automaattisoittaja ilmoitti, että joka 15. sekunti murtaudutaan johonkin kotiin Yhdysvalloissa. Koti kannattaa suoja murtohälyttimin ja niin edelleen. No, sellaiset täällä kyllä on, ja monessa muussakin talossa pihoilla olevien hälytinfirmojen logotaulujen perusteella.
2. Totta. Pikku miehellä oli harrastuksensa mukaiset synttärit. Kaikilla oli hauskaa harjoituksissa.
3. Totta. Joka kelin kitkoilla mennään. Eivätkä ne kitkarenkaat tunnu pitävän. Nyt ymmärrän, miksi täällä suolataan teitä oikein urakalla.
4. Totta. Ajelin viikonloppuna lumimyrskyssä salamoiden välkkyessä. Tietä ei välillä näkynyt lainkaan, mutta perille kuitenkin pääsin, kun sinnikkäästi seurailin edessä ajavien perävaloja. Tienpientareelle oli yksi etuvetoinen pyörähtänyt. Sitä oli auttamassa kaksi autoa. Onneksi itsellä oli neliveto alla.
5. Totta. Shortseissa pakkasella... Sad but true.
6. Totta. Jouluhuumoria ostoksilla. Hassua, ihan kiva.
7. Totta. Jeepeissä kransseja, poronsarvia, Petteri Punakuonon nenää...
8. Tarua. Eivätkä juokse. Meidän posteljoonimme aina kertoilee, missäpäin seutua asuu Suomen-sukuisia. Sitten hän käppäilee postilaukku olallaan seuraavalla talolle ja lopulta autolleen.
9. Totta. Koirapuiston kyltissä, jäähallin jääkoneen kyljessä, suolaajan työtakin selkämyksessä jne. Mayor Brown.
10. Totta. On se kiva, kun ihmiset kannustavat. Lenkillä juoksin suolaloskassa. Yksi ohi ajava auto ihan pysähtyi, ikkuna avautui ja sieltä kuului tsemppiä. Pojat tekivät lapiollansa hommia jalkakäytävällä, ja yksi ohikulkija totesi, että siinäpä syntyy parempaa jälkeä kuin kaupungin miehiltä.
11. Totta. Kaksi tyhjentää roskiksia ja kolmas ohjaa autoa sanomalehden luvultaan.
12. Totta. Todisteena tontusta oheinen kuva. Lumityttö näkyy kuvassa myös.
13. Totta. Wegmansilla on näkyvä missio: terveellisen ruuan puolesta. Kauppa myy värikkäitä kestokauppakasseja, joissa on väriteeman mukaisia kasviksia, esim. violetissa kassissa munakoison, punasipulin ja punajuuren kuvat. Kauppaan sisään tultaessa ensin on vihannesosasto, jossa on paljon valinnanvaraa hyvin esille pantuna. Tykkään.

P.S. Ei tämä blogi mitään kummempaa joulutaukoa pidä. Juttua tulee, kun on tullakseen. Ainakin kuvia seinämaalauksista ja autoista olisi jossain vaiheessa tulossa. Hyvää joulun aikaa!

Poikien askarteluja ja käsitöitä

Meidän pikkuiset ovat taitavia käsistään. Joulupukin konttiin he ovat puuhailleet kaikenlaista salaista. Näistä kuvista voi kuitenkin nähdä muutamia muita heidän töitään.

Ison A:n Vaaleanpunainen pantteri -laukku.

Ison A:n tyyny.

Ison A:n täytetty sieni.

Idea laukusta syntyi, kun iso A löysi äidin ompelukassista keltaisen vetoketjun. Sitten piti etsiä kangasta, johon sen saisi kiinni. Sellaiseksi kelpasi talteen otetut farkkujen lahkeet (siskolle terveisiä). Iso A ompeli lahkeen suun kiinni ja sitten kiinnitti itse vetoketjun, jonka äiti oli valmiiksi kiinnittänyt nuppineuloilla. Iso A halusi laukkuun, jonkin kahvan, josta pitää kiinni. Tyyliin sopivaksi todettiin käsityölaukusta löytynyt paksu naru, jonka iso A sitten ompeli laukkuun ihan itse. Koristekuva piti myös saada. Sen äiti leikkasi ison A:n vanhasta lippiksestä ja ompeli ison A:n osoittamaan paikkaan.

Iso A kirjaili, ompeli ja täytti kuvassa näkyvän tyynyn eskarissa. Mukava  pikku tyyny tuoksuu laventelilta, muttei silti ole syrjäyttänyt vanhaa räsyä unityynyä. Kun pikku A näki ison tekemän tyynyn, hänkin halusi käyttää neulaa ja lankaa. Niinpä hän sai pistellä paperiin omia reittejään langalle ison neulan kanssa.

Sienityö syntyi taidemuseon askartelupajassa, jossa pojat ovat käyneet muutaman kerran. Tehtävänä oli täyttää piirretty sieni kuvin. Molemmat pojat tekivät omansa. Iso A ohjeen mukaisesti ja pikku A soveltaen, mikä tarkoitti koko paperin ja kuvan peittämistä itse leikatuilla paloilla.

Pikku A:n vauva ja lumiukko.

Pikku A:n syyslyhty.

Punainen vauva on nimeltään Jack, ja hänen vieressään on Snowman. Pikku A hali pehmoisia nukkejaan ja oli hyvin ylpeä, koska hän oli ne itse tehnyt. Opettajat päiväkodilla ovat toki auttaneet. Jack tuoksuu joltain hyvältä. Snowman on täynnä riisiä. Syksyisen lyhdynkin pikku A teki päiväkodissa. Täyteen puhalletun ilmapallon päälle hän kiinnitti vedessä kostuttamiaan silkkipapereita ja pehmeitä syksyn lehtiä. Tilkka liisteriä lienee ollut joukossa. Lyhdyn sisällä voi polttaa lämpökynttilää.