Taidetta kerrassaan

On se ilo asioida putkimiesten kanssa täälläpäin maailmaa. Tämänkertaisena syynä oli kylpyammeen putkiston tukos. Ennen ammattimiehen paikalle kutsua, analysoimme tilannetta. M yritti sohia viemäriä, jotta saisi tukoksen avattua, mutta ei. Tiedossamme oli, että ammeen alta lähtevä putki kulkee aivan vaakasuorassa, ennen kuin tekee mutkan alaspäin, minkä takia vesi on aina valunut kovin hitaasti ammeesta pois. Sitten M avasi ammeen päädyssä olevan seinäpaneelin, jonka takana näkyy putkistoa, ja irroitti oudon mekaanisen tulpan ja päätteli, että tukoksen on oltava kohtisuoraan alaspäin menevässä putkessa. Oli aika soittaa vuokraisännälle ja pyytää häntä kutsumaan putkiasentaja paikalle.

Ennen ammattimiehen tuloa koko perheemme plus anoppi lähti Burchfield-Penney-taidemuseoon katselemaan muun muassa valokuvia Marilyn Monroesta. (Enää ei jaksa stressata pikku tukoksista...) Vaikutuin Topolskin kaaritutkielmista, ja koko ryhmämme taisi pitää Berronen "paperikassipyramidista". Pikku A oivalsi Steinfeldin teosten pysähtyneen liikkeen, ja iso A tunnisti satavuotiaasta taulusta Venetsian. Anopille tuli mieleen monen taiteilijan tekemästä Odyssey-teossarjan eräästä työstä Porin Jazzit. (http://www.burchfieldpenney.org/exhibitions/current-exhibitions/)

Putkimies tiesi heti, mistä oli kyse. Koko putkisysteemi oli rakennettu varsin oudosti 15 vuotta sitten. Itse sanoisin, että väärin ja epäammattimaisesti rakennettu, jos kerran hänen arvionsa mukaan joudutaan nyt seinää hajottamaan. Työ kestäisi parista tunnista pariin päivään riippuen siitä, mitä seinän takaa paljastuu. Vuokraisäntä tuli paikalle kuultuaan putkimiehen arvion puhelimessa - eikä hymyillyt kuten yleensä. Voi parkaa.

Ystävällinen ja kaikin puolin mainio putkimies aloitti työnsä. Jokin jyryytin ja saha hänellä oli mukanaan, mutta me - anoppi mukaan lukien - menimme terassille nauttimaan lounasta viinin kera. Työn äänet vaimenivat miellyttävän tuulen puhallellessa. Ja lopulta meillä kaikilla kävi onni onnettomuudessa; seinää tarvitsi purkaa vain parinkymmenen laatan verran eikä lattiaa ollenkaan, ja työ kesti vain tunnin verran.

Putkistojenkin suunnittelu lähenee taidetta silloin, kun siinä osataan optimoida materiaalin määrä, systeemin kulkureitti, riittävä tila huoltotoimenpiteille ja kestävyys. Satavuotiaassa talossa on ehtinyt olla monta putkiasentajaa hääräämässä, kukin omine taiteellisine näkemyksineen... Pääasia on, että nyt suihku ja amme taas toimivat.

Lisäänpä tänne loppuun vielä poikien ja vähän omaakin ITE-taidetta kuvina selityksineen. Mielellämme luemme lukijoitten ajatuksista. Siis kommentoikaa rohkeasti.

Linnan väkeä päivällisellä.

Yksisilmäisten maa - hyvikset (vas.) ja pahikset (oik.) taistelevat. (Pikku A)

Pahis (vas.) lyö miekalla toista, jonka siipikäsistä alkaa veri virrata. Ystävällinen muna kuitenkin pissaa pahiksen miekan päälle, ja se sulaa. (Iso A)

Mänty meren rannalla. Tehty leikkaamalla paloja liimautuvasta hyllypaperista. Samaa hyllypaperia käytin, kun piti saada se putkimiehen tekemä reikä seinässä umpeen väliaikaisesti.

Ajatuksia lenkiltä

Tein ensimmäisen pitkän lenkin täällä, 1 tunti 10 minuuttia. Juoksin ensin Bidwellin puistotielle ja sieltä Delaware-puistoon ja siellä golfkentän lenkkireitin ympäri ja takaisin kotiin. Matkan pituudeksi arvioisin noin 7 mailia eli 10 - 11 kilometriä. Onneksi tuuli hieman, ettei ilma tuntunut niin kuumalta. Lämpöasteita on yhä noin 26. Puolipilvistä.

Juostessa mietin haastetta, jonka tulin asettaneeksi itselleni juhannuksen aikaisessa blogitekstissäni, johon sain vielä kannustavan kommentin. Mitä en Suomesta kaipaa? Sain aikaiseksi alla olevan listan, jossa osa on loppujen lopuksi aika triviaaleja asioita.

En kaipaa

• Hyttysiä - täällä ei niitä juuri ole. Linnut syövät täällä kai muita ötököitä.
• Jyrkkiä mäkiä - täällä ei onneksi tarvitse juosta pyöräilevien poikien perässä alamäkiä henkihieverissä eikä vastaavasti lykätä heitä ylämäissä.
• Kukkapenkkien kitkemistä ja ruohonleikkuuta - nyt vuokraisäntä hoitaa kaikki pihatyöt.
• Negatiivisuutta ja valitusta - sillä täällä ihmiset yrittävät nähdä asioiden valoisat puolet tai ottavat asiat niin kuin ne ovat. Toisaalta kritiikinsietokyky on täällä ehkä turhan matala.
• Niitä naurettavia  ja karmeita lööppejä kauppojen kassoilla - sillä täällä ei niitä ole näkynyt.
• Tiskikonetta - kumma juttu, mutta ehkä siksi, että täällä tiskihomma on kerralla ohi ilman hurinoita ja odottelua.
• Värikuula-ammuskelua - täällä en sellaisia harrastuksia ole yleisesti nähnyt. (Paitsi kerran yhdellä pojalla puistossa oli värikuulapyssy, ja hänen äitinsä käski pojan puiston nurkkaan yksikseen sihtailemaan puuta.)

Toisaalta ja toisaalta... Ovathan mäetkin joskus kivoja, eikä kukkapenkkien kitkeminen ole mitenkään raskasta puuhaa. Ja niin edelleen. Elämä täälläkin on ihan tavallista. Kulttuurierot eivät ole hirveän suuria loppujen lopuksi. Shekkitouhutkin tuntuvat toimivan alun hämmennyksen jälkeen hyvin, eipähän tarvitse mennä nettiin naputtelemaan pitkiä viitenumerosarjoja, kun iskee toiselle shekin käteen. Mies on omat palkkashekkinsä saanut kätevästi tilille drive-in-shekkiautomaateilla. Ei tarvitse siis edes autosta poistua. On se kätevää, heh.

Perusarvoja

Mietin lenkillä myös amerikkalaisia perusarvoja, joita toistetaan presidenttien puheissa ja juhlapuheissa, myös postimerkeissä. Ikimerkeissä on Yhdysvaltain lipun kuva ja alla jokin näistä sanoista: freedom, justice, equality, liberty - forever. Eli vapaus johonkin, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja vapaus jostain - ikuisesti. Englannin kielessä on kaksi sanaa vapaudelle, jotka käänsin tuossa oman käsitykseni mukaan. Freedom viitannee enemmän henkilökohtaiseen vapauteen toimia, kun taas liberty-sanassa lienee vivahdus lain suuntaan.

Eilen illalla katsoin M:n kanssa elokuvan Lincoln, jonka on ohjannut Steven Spielberg. Lincoln oli se presidentti, joka 1800-luvulla sai läpi sisällissodan aikana lisäyksen perustuslakiin ja siten orjia vapauttavan lain. Elokuva esitti Lincolnin perusteellisena harkitsijana, humoristisena tarinankertojana ja loogisena lainoppineena, joka kärsivällisesti ja peräänantamattomasti jaksoi tehdä työtä saadakseen kannatusta uudelle laille. Hänellä oli unelma vapaasta maasta ja ihmisten tasa-arvosta.

Millainen on suomalaisten vapauskäsitys? Vapautta kulkea metsässä, jokamiehenoikeudet, itsenäisyys, oma maa, oma kieli, vapaus oppia...

Tällaista tällä kertaa. Rohjetkaa vain kommentoida.

Lue lisää

Oikeudellisesta argumentaatiosta suomeksi
http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/oikarg.pdf 

Abraham Lincolnista englanniksi
http://www.whitehouse.gov/about/presidents/abrahamlincoln/

Jokamiehenoikeudet Suomen laissa
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096?search[type]=pika&search[pika]=jokamiehen

Itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta

Happy Independence Day!

Jo viime viikolla alkoi kuulua pauketta ulkoa, vaikkei ilotulituksiin ollut vielä lupaa. Pari ihmistä ilmoitti meille asiasta etukäteen, ettei meidän turhaan tarvitse huolestua äänistä. Kyselin, miten he itse viettävät juhlapäivää. Ilmeisesti varsin matalalla profiililla. Perheelliset eivät aikoneet viedä lapsia katsomaan kaupungin järjestämiä ilotuksia suuren väkimäärän takia. Itsenäisyyspäivällä ei tunnu olevan yhtä suurta merkitystä täällä kuin esimerkiksi suomalaisille.

Kävin poikien kanssa tutkailemassa juhlatunnelmaa päivällä keskustan satama-alueella, Canalsidessa. Järjestysmiehiä oli jo liikenteessä, parkkipaikkatiloja järjesteltiin, äänentoistolaitteita viriteltiin ja ihmiset käyskentelivät odottavaisissa tunnelmissa rantabulevardia. Pikku lippuja liehui kiertoliittymissä.

Saimme kutsun miehen kollegan luo katsomaan ilotulituksia illalla. Olimme paraatipaikalla. Näköala oli mainio. Ilotulitus alkoi varttia yli kymmenen ja kesti puoli tuntia. Ei siinä mitään rytmiä tai sen kummempaa visuaalista kerrontaa ollut, vain jytkyjä ja isoja, upeita tulitteita putkeen. Lopuksi kova, rummutusmainen pauke päätti pitkän ilotulitussarjan. Ranta-asukkaat antoivat aplodit, ja paateista kuului torvien tyyttäilyä kaukaa järveltä asti.

Yhdysvallat itsenäistyi joskus 1700-luvulla presidentti Jeffersonin aikana. Sisällyssota oli sitten 1800-luvulla. Tätä tarkempaa tietoa täältä:

Englanniksi
http://www.archives.gov/exhibits/charters/declaration.html
http://www.census.gov/newsroom/releases/archives/facts_for_features_special_editions/cb13-ff14.html 
 
Suomeksi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_itsen%C3%A4isyysjulistus
http://www.finland.org/public/default.aspx?nodeid=43217&contentlan=1&culture=fi-FI

P.S. Tiedoksi: Parhaat skypetysajat meillepäin Suomen aikaa: klo 14 - 16, klo 19 - 20. Saa lähettää myös sähköpostia tai kommentoida tuohon alle suoraan. Mistä haluaisit täällä blogissa kirjoitettavan? Lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa. Kiitos ja kivoja kesäpäiviä sinne!

Kuvia taloista ja puutarhoista

Satavuotiaiden talojen ja niiden puutarhojen katseluun ei kyllästy. Tässä on taas lisää kuvia niistä. Saat kuvan isoksi klikkaamalla sitä.

P.S. Huomasitko, että viime kerralla julkaisin kaksi tekstiä samaan aikaan? Ensimmäinen oli sotateemasta ja jälkimmäinen jalkapallosta.

Trophyt käteen

Poikien tämän kesän jalkapallokausi on päättynyt. Viimeisenä pelipäivänä he saivat käteensä pikku pystit, joissa näkyy tähti ja jalkapallo. Pikku A antoi pystille pusun, samaan tyyliin kuin jääkiekkopelaajat antoivat Stanley Cup -pokaalille. Saimme myös valokuvat pojista ja heidän joukkueistaan sekä pelaajakortit ja t-paidat. Katsotaan, ilmoittaudutaanko seuraavalle, syksyllä alkavalle harjoituskaudelle.

Hienon jalkapallokauden kunniaksi kävimme katsomassa paikallista alasarjan jalkapalloa. Pojat keskittyivät katselun sijaan saippuakuplien puhalteluun, minä valokuvaamiseen. Peli ei nimittäin ollut kovinkaan jännä; se päättyi 6 - 0. Tuomarin paidan keltainen väri erottuu muuten hyvin kuvasta.

Sotaisia hahmoja

Viikko toisensa jälkeen sotateema tuntuu tulevan esiin jossain muodossa. Alla on muutamia koottuja esimerkkejä. (Jos olet pikku lukija, pyydä äitiä tai isiä lukemaan tämä teksti ensin tai yhdessä sinun kanssasi.)

Olin eilen kuuntelemassa Buffalon filharmonista orkesteria (BPO) läheisessä puistossa. Ilmaiskonsertin tarkoituksena oli tietenkin samalla mainostaa varsin maineikasta orkesteria ja houkutella massoja tulemaan syksyllä upealle konserttitalolle asti. Ei siis ollut tavatonta, että  sävellysten joukkoon oli valittu musiikkia elokuvista Superman ja Star Wars. Varsin kiinnostavaa! Samaan aikaan elokuvateattereissa menee n.:siä versioita ko. elokuvista.

Lähes jokaisella oma tuoli mukana puistokonsertissa.

Star Warsien Darth Vader kävi heittämässä baseball-joukkue Buffalo Bisonsien kotipelissä avausheiton viime viikonloppuna. Siitä oli kuva lehdessä. Taustalla näkyi muita elokuvan öttiäisiä. Itse asiassa ajoimme lauantai-illalla pimeään aikaan pesäpallostadionin ohi, ja siellä eriväriset valot vilkkuivat. Mahtoikohan olla yleisönkin joukossa valomiekkoja? - Itse asiassa oli, kun nyt katsoin, mitä kuvia porukka oli tilaisuudesta ottanut. (Linkki kuviin löytyy tekstin lopusta.)

Star Warsia ja Supermaneja näkyy kaupoissa nuun muassa Angry Birds -tuotteissa ja kirjaston kirjoissa. Ei ole siis mikään ihme, että näiden hahmojen nimet kuuluvat lasten leikeissä sekä kotona että päivähoidossa.

Juhannuksen vesileikeistä innostuneet pojat saivat vesipumppulelut, joilla voi nyt suihkia ympäriinsä. Käsiaseen näköisiä ei missään nimessä haluttu ostaa. Lisäksi tänään iso A rakensi itseksensä kaksi jousipyssyä päivähoidossa, kun pikku A oli kotona kuumeessa. Jännittäen odotan, milloin he oppivat käyttämään niitä.

En olekaan vielä maininnut siitä lehtijutusta, jossa kerrottiin, että (ilmeisesti ylä)kouluissa poliisin johdolla on vedetty eräänlaisia harjoituksia ammuskelutilanteesta ja siinä oikein toimimisesta. Tilanteesta on pyritty tekemään aidon tuntuinen esimerkiksi levittämällä verta matkivaa väriainetta ympäriinsä. Jotkut oppilaat ovat esittäneet haavoittuneita ja toiset ovat pyrkineet pakoon ynnä muuta sellaista. Aikamoisen ahdistavaa mielestäni.

Vanha pommikone jalustalla Buffalon satamassa.

Buffalon satamassa on Yhdysvaltain laivaston alus ja sukellusvene sekä ilmavoimien koneita. Samantyyppiset mutta näitä modernimmat koneet suihkivat tammikuussa paikallisen jääkiekkojoukkueen Buffalo Sabresien kotipelissä suurella näyttötaululla kansallishymniä laulettaessa. Miten ne kansallislaulun sanat menivätkään? "And the Rockets' red glare, the Bombs bursting in air..." Vapaasti näin suomeksi: "Yllä ohjukset käy, taivas pommeilt' ei näy..."

Lisätietoja:

Buffalo Bisons ja Star Wars JA kuvia tapahtumasta
Buffalo Philharmonic Orchestra
The Star-Spangled Banner - sanat JA laulun historiaa suomeksi
Yhdysvaltain armeija

Juhannus ja kaipaus

Täälläpäin Amerikkaa keskikesän juhlaa ei yleisesti vietetä. Mutta mepä pääsimme viettämään sitä kahdesti: perjantaina päiväkodilla ja lauantaina erään suomalaissyntyisen rouvan luona. Ajatukset käväisivät myös koti-Suomessa ja mieleen tuli asioita, joita kaipaan.

Jos minulla olisi vasara

Aurinko oli perjantaina korkeimmillaan ja yhteisöllisyys huipussaan.

Päiväkodin keskikesän juhla oli hyvin yhteisöllinen ja lämminhenkinen. Kaikki olivat tuoneet jotain syömistä jaettavaksi, ja grillistä sai pientä maksua vastaan hampurilaisia ja hotdogeja. Lapset seikkailivat puutarhassa etsien jalokiviä ja aarteita eli pieniä lasikiviä ja -kuulia. Mukavan piknikin päätteeksi oli yhteislaulua.

"Well I've got a hammer/And I've got a bell/And I've got a song to sing/All over this land/It's the hammer of justice/It's the bell of freedom/It's a song about love between my brothers and my sisters/All over this land." Tämä on viimeinen säkeistö laulusta If I Had a Hammer (Jos minulla olisi vasara). Sanat vapaasti käännettynä menevät näin: "Olen saanut vasaran/Olen saanut kellon/Olen saanut laulun laulettavaksi/Ympäri tämän maan/Se on vasara oikeuden/Se on kello vapauden/Se on laulu rakkaudesta siskojeni ja veljieni kesken/Ympäri tämän maan."

Oli liikuttavaa kuulla opettajien ja hoitajien laulavan ja soittavan yhdessä, ja perheenäitien ja -isien yhtyvän lauluun. Tuon kaltainen sitoutuminen, elämänmyönteisyys ja ilmapiiri on todella arvokasta ja voimaannuttavaa.

Niin sanotun esikoulun päättäville järjestettiin pieni rituaali, eräänlainen urheus- ja valmiuskoe, jossa heidän piti hypätä matalalla olevan, molemmista päistä palavan kepin yli. Lapset suoriutuivat hienosti ja saivat raikuvat ablodit. Syksyllä he menevät  ensimmäiselle luokalle johonkin toiseen kouluun. Ison A:n kohdalla emme ole vielä päätöksiä tehneet. Julkinen vai yksityinen? Katolinen jäi jo pois kuvioista. Monia kysymyksiä on silti auki. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä?

Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani

Suomen lippu juhannuksen kunniaksi.

Oikean talon tunnisti helposti Suomen lipusta. Suomalainen juhannus oli alkanut! Tarjolla oli ruisleipää, silliä, poroa ja paljon muitakin suomalaisia makuja mahtavaa mansikka-kermakakkua unohtamatta. (Me veimme mukanamme mm. Fazerin Sinistä.) Saunassa vihdottiin aidolla koivuvihdalla ja sitten käytiin lilluttelemassa uima-altaalla. Pojat suihkivat menemään vesipyssyillä uuden kaverinsa kanssa. Paikalla oli noin tusinan verran suomen kieltä osaavia. Yhteislauluja laulettiin: mm. Kalliolle kukkulalle...

Illalla polteltiin pientä kokkoa, vaikka päivä oli ollut kuuma. Tulen loimussa keskusteltiin Suomen murteista, amerikkalaisten kaupankassojen vihannestuntemuksesta (joka vaihtelee paljon), intiaanireservaateista (jotka ovat surullisen köyhiä alueita) ja ihan arkisista asioista. Kiitokset emännälle juhlakutsusta ja vieraanvaraisuudesta! Oli hienoa päästä saunaan, uimaan ja kunnon suihkuun sekä keskustelemaan suomen kielellä.

Kaukaa näkee Suomen parhaat puolet

Nyt en kirjoita ihmisistä vaan muista asioista, kun mainitsen, mitä Suomesta kaipaan. Eniten kaipaan puhdasta vettä. Että voisi juoda suoraan hanasta, juosta järveen, ottaa kunnon suihkun. Täällä hanavesi maistuu uimahallivedeltä, uimarantaa ei ole lähellä eikä vesi välttämättä ole uimakelpoista, meidän suihkussamme ei ole kunnon painetta ja veden lämpötila vaihtelee.

Toiseksi eniten kaipaan metsää - villiä metsää. Aamukasteen tuoksua, lehdon viileyttä, haavan taputusta, tikan nakutusta. Täällä luonnonvaraisia metsiä on vain kaupungin laidoilla, ja ne ovat suojelualueita. Havupuita on vähän, vaahteroita kaikkialla.

Kolmanneksi kaipaan omaa, isoa takapihaa, jossa puuhata.

Ehkä joskus teen listan siitä, mitä en kaipaa. (Esimerkiksi en niitä kauppojen kassoilla olevia lööppejä, jotka ovat pienten lasten korkeudella. Täällä on saanut olla niiltä rauhassa.)

P.S. Saa kommentoida.