sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kaliforniassa: aavikkoa ja Barstow

Vuoria ja pölyisiä pensaita vilisti silmissä, kun ajoimme aavikkoa halkovaa tietä. Joenuomat olivat kuivuneet, ihmisiä ei näkynyt eikä eläimiä. Maisema oli jotenkin surullista autioitune mökkipahasineen. Historiallisella valtatiellä numero 66 oli hiljaista. Kaukaa kiersi juna, jonka konttien laskemisen lopetin sadannen kohdalla. Hitaasti mutta varmasti neljä veturia veti lastia ylämäkeen. Lieneekö ollut matkalla Las Vegasiin?

Hylättyjä ja rikottuja asumuksia.
Pii-iitkä juna kiertää vuoria.

Yritteliäs Barstow


Pikku Barstow' elää vielä ainakin ohikulkijoista.
Pysähdyimme Barstow'un, uneliaaseen  kylään. Huomion kiinnittivät mainoskylttejä pitelevät ihmiset, joita oli kymmenkunta. Jossain oli automyyntiä ja jossain huonekaluja halvalla. Olipas siinä tapa työllistyä. Seisoa päivä kadun kulmassa kyltti kädessä.

Drive in -leffaa katsotaan autosta tähtien syttyessä.
Vierailimme yllättävän vaatimattomassa aavikkomuseossa, mutta näimmepä kaukaa avaruudesta tipahtaneen suuren "vanhan naismeteoriitin", joka sai nimensä löytöpaikan Old Woman Mountainsien mukaisesti vuonna 1975. Meteoriitti on toiseksi suurin Maasta löytyneistä meteoriiteista. Alle metrin kokoinen kimpale painaa lähes 3 000 kiloa ja on melkein kokonaan rautaa.

Museossa näimme myös pikkuisia kilpikonnia, jotka voivat olla neljä kuukautta juomatta ja elää yli sata vuotiaiksi. Pojat olisivat halunneet yhden lemmikiksi, mutta saivat sen sijaan ostaa pikku pussilliset hiottuja aavikon kiviä. Niistä innostuneena lähdimme itse tutkimaan aavikkomaastoa. Näimme hiekassa koloja, joissa asusti ehkä jotain rottia, käärmeitä tai skorpioneja. Löysimme haulikon hylsyn, aurinkolasit, peiton, eri värisiä kiviä, joista vain muutamat kivet ja lasit pääsivät poikien mukaan.

Illalla pulahdettiin motellin uima-altaaseen, käytiin katsomassa laskeneen auringon värjäämiä vuoria ja ihmettelemässä ulkoilma-auto-elokuvateatteria, johon emme kuitenkaan jääneet lapsille sopimattoman tarjonnan takia.

Aavekaupungissa uutta eloa


Aavekaupungin tunnelma kiehtoi matkailijoita.
Rankan kaivostyön palkkiona oli hopeaa.





Aamulla lähdimme katsomaan aavekaupunkia, Calico Ghost Townia, jossa joskus on etsitty hopeaa. Luulin, ettei siellä muita turisteja ole, mutta parkkipaikalla olikin kymmenittäin autoja. Vuonna 1881 perustettu kaupunki ehti tuottaa 1900-luvun alkukymmenykselle asti 86 miljoonan dollarin arvosta hopeaa ja 45 miljoonan dollarin arvosta booraksia, jota käytettiin puhdistamiseen ja metallien sulamislämpötilojen alentamiseen. Calicon väkiluku oli korkeimmillaan 1 200 henkeä vuonna 1887. Kun hopean arvo romahti, Calico autioitui.

Aavekaupunkia oli nätisti restauroitu ja vanhoissa kaupoissa oli myytävänä satuloita, intiaanien unisieppareita, karamelleja, lännenhattuja... Krääsän määrä oli silti onneksi vähäinen. Kävimme tutustumassa yhteen kaivosluolaan, ja yleisesti arvostimme ihmisten sinnikkyyttä asua aavikolla.

Kaliforniasta Nevadaan


Matka jatkui läpi aavikon. Suoraa tietä saattoi olla 20 kilometriä putkeen. Eräs kuuden asteen alamäki oli 16 kilometriä pitkä. Rekoille tarjottiin jarrujen tarkistusta ennen alamäkeä. Ylämäissä varoitettiin moottoreiden ylikuumenemisesta ja kehotettiin sammuttamaan ilmastointi, jos moottorin lämpö alkaisi nousta liikaa.

Autiomaassa satoi vähän.

Jossain kaukana satoi ja salamoi. Takapenkki pohti, oliko siellä Salama-Ninja hommissa. Ilmeisesti. Mutta se jäi kuitenkin avoimeksi, asuuko hyvis vai pahis seudun korkeimmalla noin 2,5 kilometrin korkuisella Clark-vuorella.

Seuraava blogipäivitys kertoo sitten niistä hullutuksista Nevadan osavaltion puolella...

P.S. Olemme tähän mennessä matkamme varrella kohdanneet kolme suomalaista. Terveisiä nuorelle freelancetoimittajalle Santa Monican suuntaan. Toivottavasti sait kaipaamaasi tietoa kirjastosta. Jos juttusi julkaistaan myös netissä, olisi kiva saada osoite siihen. - Kiitokset isälle ja tyttärelle, jotka tapasimme motellissa Barstow'ssa. Liput liehuivat autossa ja suklaakakku maistui illalla. Salmiakkeja säästellään vielä. Blogissanne on kivoja kuvia. Mukavaa lomaa!

Linkkejä

Aavikkomuseo http://www.desertdiscoverycenter.com/
Calico http://cms.sbcounty.gov/parks/Parks/CalicoGhostTown.aspx
Isän ja tyttären blogi http://www.road-z.blogspot.com/

2 kommenttia:

  1. Mä laskin yhden junan loppuun asti: 128.

    Ja tämmöinen muistui mieleeni, kirjan ensimmäinen lause:
    "Olimme jossain Barstown paikkeilla aavikon reunalla, kun huumeet alkoivat iskeä."
    - Hunter S. Thompson, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

    VastaaPoista
  2. En ole tuota kirjaa lukenut. Täytyypäs vilkaista lähikirjaston hyllyjä. Kiitos vinkistä!

    K

    VastaaPoista