Kauan odotettu lentorahti saapui eilen, ja lastin purkaminen on vieläkin kesken. Edelleen minua jaksavat huvittaa ne Atlantin yli lentäneet pussilakanat, jotka eivät sovi paikallisiin jättikokoisiin peittoihin. Mutta eniten huolissani olin tauluista, ovatko ne säilyneet ehjinä. Olivat onneksi! Vain yksi pieni, kulunut valokuvakehys oli mennyt rikki, mutta siinä ollut kuva oli säilynyt. Varsin vähin vaurioin päästiin, mikä on aika yllättävää. Nyt pitäisi hankkia vain sopivia ruuveja tulppineen, jotta taulut saadaan seinille. Siinä prosessissa vierähtää kivasti muutama päivä.
Mitäs muuta tuli lennätettyä tänne? Talvi- ja kesävaatteita, kulhoja, keittovälineitä, jääkaappimagneetteja ja muuta pientä kodikkuutta aiheuttavaa detaljia, sitten jo kymmenen vuotta vanhat lempifarkut, verhoja (joista osa ei sovi mihinkään), kirjoja ja leluja, cd-levyjä, urheiluvälineitä, keittiöveitset... Ilman näitä olemme siis lähes ongelmitta selvinneet 2,5 viikkoa. Purkinavaajaa ja terävää veistä kaipasin, joten ne piti ostaa, kun ei viitsinyt rahtia odotella. Pojille ostettiin jo ensimmäisinä päivinä kauan odotetut Lego-paketit. Matkalaukuissa kuljetimme onneksi kattilan, paistinpannun ja ruokailuvälineitä.
Seuraavan kuukauden aikana alkaa ehkä paremmin hahmottua, mitä olisi voinut vielä ottaa mukaan. Kuljetin muuten matkatavaroissa leivinjauhetta, koska pelkäsin, ettei sitä myydä täällä. Mutta kyllä sitä näyttää kaupoissa olevan, tosin en ole vertaillut tuoteselosteita tarkasti keskenään. Ruisjauhojakin saa, mutta vanilja-/vanilliinisokeria täältä ei kuulemma saa mistään. Ilmeisesti pitää ostaa vaniljatankoja tai jotain uutetta.
Lentorahdissa ei saanut kuljettaa elintarvikkeita, joten matkalaukuissa tuotiin näkkileipää, xylitolia, hoitotädin antama Pandan suklaalevy (joka käytetään vasta kun pojat tarvitsevat lisätsemppiä). Harmittaa, kun unohdin ostaa lakritsia ja Fazerin sinistä lisäksi mukaan, mutta niitä saa kai tilattua netistä Suomi-kaupasta.
P.S. Muuten osaako teistä lukijoista kukaan antaa vinkkejä kaasu-uunin käyttöön? Osaan kyllä periaatteessa käyttää sitä, mutta pullat tummuvat alapuolelta enemmän kuin päältä, vaikka pidän niitä ylätasolla. Lisäksi paistoaika on ainakin puolet pitempi kuin normaalisti, kun lämpötila on 225 Celsius-astetta. (Kännykällä saan kätevästi muutettua Fahrenheitit Celsiuksiksi.) Ja minusta tuntuu, että pullien kuorista tulee jotenkin paksut. Paras pitko vietiin alakerran tädeille, koska pojat saivat heiltä pari suklaakeksiä. Voit laittaa kommentin tähän tekstiin painamalla alla näkyvää "Ei kommentteja" -kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti