Umpihankihiihtoa ja olympiahenkeä

Vaahterat kysyvät auringolta, missä on kevät.

Pojat ovat ehtineet hiihtää jo viisi kertaa tänä talvena. Meidän aikuisten vuoro oli sitten tänään. Piti tyytymän laduttomaan maastoon, kun ei viitsitty ajaa kahta tuntia latureittien ääreen. Ei muuta kuin Delawaren puistoon umpihankeen. Iso A lähti vetämään innokkaana joukkoamme tallottua polkua pitkin.

Yksi mies kahden koiransa kanssa seisoi suu auki ihmetellen menoamme, tai oikeammin pienten vauhtia. Kun olimme kohdalla hän sai sanotuksi, että poikien pitäisi olla Sotshissa, kun he ovat niin taitavia. Totesin siihen selitykseksi, että olemme Suomesta, ja mieheni lisäsi, että siellä pienten koululaistenkin pitää hankkia sukset liikuntatunneille. No ilmankos, pohti mies.

Go, go boys!

Meidän pikkuistemme vauhti oli tosiaan melko reipas. Pikku A meni sitkeästi isonveljen perässä. Omat nanosukseni olivat kuin tervatut uudessalumessa, mikä meinasi alkaa harmittaa/(harmittamaan). (Terveisiä muuten Suomen kielitoimistolle...) Luulenpa, etten saa mistään täältä ostettua suksivoiteita, kun murtomaahiihto on vain harvojen hupia. Suomeen jäi se luistospray, jota ei rahtiin saanut ottaa.

Televisiosta olemme seuranneet jälkilähetyksinä Sotshin tapahtumia. Pojat tuttuun tapaansa taas ilmoittivat, että sitten isona he hiihtävät ja laskevat ja menevät olympialaisiin. Sopiihan se.

Pojat olisivat halunneet kokeilla suksillaan samaa Shakespeare-kukkulan pulkkamäkeä, jossa aamupäivällä kävimme laskemassa pulkalla. Se olisi kuitenkin ollut liian vaarallista. Ymmärrän kyllä, että olympialaiset innoittavat pieniä uusiin asioihin, mutta Enni Rukajärvikin on varmasti aloittanut pienistä mäistä.

Aamupäivällä pulkkamäessä mieheni keskusteli asustuksesta päätellen jonkun Sabres-fanin kanssa.  Tyyppi totesi jotenkin jännästi olympialaisista, että sinne halutaan tuoda sellaisia lajeja kuin lautailu, jottta amerikkalaiset saisivat helposti mitaleja. Hmm, vai niin. Onnea kuitenkin kaikille mitalisteille, toivotamme me.

Onkohan joku mennyt suksilla töihin?